Tekijä: Toni Brigatti

Straumsbukta – Brensholmen – Botnhamn – Gryllefjord – Andenes 97 km (yhteensä 2223 km)

Herätys saatiin kukonlaulun aikaan kirjaimellisesti paikallisen kukon toimesta 😊. Aamiaisen jälkeen pakattiin kamat ja ajovarusteet päälle. Ajobuutsit eivät olleet yön aikana kuivuneet, mutta muut kamppeet olivat suurin piirtein kuivia. Lyhyt 18 kilsan siirtyminen lauttarantaan Brensholmeniin, josta lautalla Botnhamniin. Seuraavalle lautalle Gryllefjordiin oli runsaasti aikaa ja matkaa vaan 80 kilsaa niin otettiin kuvia maisemista vähän enemmän. The Devil´s Teeth oli hieno paikka, jossa vuoret muodostivat ikään kuin peikon hammasrivistön. Lautta Gryllefjordista Andenesiin menee vain kolme kertaa päivässä ja vaikka se on isohko niin sesonkiaikaan ei kaikki jonottajat mahdu. Kerran tässä ollaan pojan kanssa jouduttu nukkumaan autossakin, kun ei viimeiseen lauttaan päästy. Pyörillä on helppoa, kun voi ajella jonon keulille ja lauttaan otetaan yleensä ekana. Tässäkin lautassa oli pyörille omat paikat ja ajettiin heti sisään. Autopay.no toimii hyvin, ei tarvi lompakkoa kaivella. Henkilökunta lukee rekkarin ja maksu menee kortilta automaattisesti. Tätäkään ei tietenkään insinööri ole itse keksinyt ottaa käyttöön, mutta onneksi on kätevä emäntä. Lautta keinui poikkeuksellisen paljon, onneksi oli vedetty liinalla pyörät kiinni ja laitettu vähän tuentaa. Sveitsiläinen motoristipariskunta Gessuillaan tuli tutuksi ja törmättiin myös varsinaiseen hurjaan, joka 13 viikon reissulla oli polkemassa Hollannista Suomen kautta Nordkappiin ja Norjan kautta takaisin. Ajopelinä toimi sellainen omituinen luodin muotoinen keltainen kotilo. Muutenkin polkupyöräilijöitä on matkan varrella ollut todella paljon ja se on kyllä helkatin kovan näköistä hommaa näissä olosuhteissa ja tunnelit sekä mäet huomioiden.

Lautan saavuttua Andenesiin Lofoottien kärkeen hurautettiin pari kilsaa hotellille, jossa suihkuttelun jälkeen kävelylenkki biitsillä ja kylällä sekä syömään siihen parhaaseen ja ainoaan eli Lysthusetiin. Muuten oli hyvät eväät, mutta minun poromuhennokseen oli jostain löytynyt iso muovinpalanenkin! Andenesin kylä on muuttunut muutamassa vuodessa todella hiljaiseksi ja useita taloja sekä liikkeitä on kiinni, myynnissä tai autioina. Siellä ei siis ole oikeastaan muuta kuin valassafari, pari hotellia ja ravintola.

Honningsvåg – Alta – Olderdalen – Lyngseidet – Tromssa – Straumsbukta 550 km (yhteensä 2126 km)

Aamupalan jälkeen alettiin valmistautua lähtöön neljään pekkaan. Sääennusteen mukaan saataisiin ajella aika pitkälti koko matka sateessa. Noin 400 km sitä riittikin, mutta ei tullut onneksi aivan esteristä saakka. Saappaat olivat perillä luttamärät, mutta muuten selvittiin pienin vaurioin. Allekirjoittanut järjesti lähtöön ylimääräistä ohjelmaa, kun kaikki kamat oli jo pakattu ja merinovillat, nahkapuku ja sadepuku päällä aletaan etsiä juuri hetki sitten putsattuja ajolaseja, joita ei kerta kaikkiaan löytynyt mistään. Eri henkilöt kävivät kolme kertaa katsomassa tyhjästä hotellihuoneestakin, mutta niitä ei vaan löytynyt. Koko mukana oleva omaisuus purettiin hotellin respan lattialle ja alkoi tulla vaatetuksesta johtuenkin jo sellainen hiki, että ei edes saunassa. Virpi ne lasit sitten bongasi Crocsien sisältä pyörän sivulaukusta. Samassa hötäkässä Antillakin oli hieman murheita, kun parkkipaikalla oli irtosoraa helkatisti niin liukastui ja käytiin nostamassa pyörä pystyyn, onneksi ei käynyt miehelle eikä pyörälle mitään. Nämä on välillä näitä reissulla sattuvia kommelluksia.

Virpin vetämänä lähdettiin kohti etelää ja sade oli just siinä rajoilla, että näki ihan hyvin eteensä avopotallakin. Vauhtia oli sopivasti niin matka eteni hyvin. Aika reipas motoristi tämä meidän letkan vetäjä, oli nimittäin pyyhkäissyt alkuviikosta Tanskasta pohjoiseen 1700 kilsaa yhtä kyytiä alle vuorokaudessa! Altan Shellillä tiemme erosivat, kun he jatkoivat Suomeen ja meillä etupyörä oli kohti Lofootteja.

Olderdalenista lähtevään lauttaan tuli pieni kiirus niin jouduttiin hieman kiihdyttämään, mutta ehdittiin sittenkin. Lautalla paikallinen Indian-kuski vinkkasi seuraavalle päivälle hyviä reittejä Lofooteilta vähän niiden perinteisten sijaan. Kaveri oli kuulemma just palannut Budapestistä H-D:n 120 vuotisjuhlista. Perillä Yggdrasiltunet Farmhotellissa oltiin noin klo 22:30, jonne menevä tie oli kyllä sellainen perunapelto, että hyvä kun ei pyörä hajonnut. Paikka itsessään oli omituinen sekoitus maatilaa ja hotellia, jossa kaikenlaisia eläimiä pyöri aitauksissa ja pihalla. Huone oli oikein siisti ja hyvä sänky, jonne olikin mukava käydä lämmittelemään.

Honningsvåg – Nordkapp – Honningsvåg 66 km (yhteensä 1576 km)

Aamupalalla tapasimme motoristipariskunta Antin ja Virpin, jotka ovat Ninan pitkäaikaisia ystäviä ja joille oli varattu special todistustehtävä tälle päivälle. Masut täynnä lähdettiin neljästään käppäilemään Nordkappin kunnantalolle, jossa hoidettiin paperityöt ja maksupolitiikka. Nopea ajokamojen vaihto päälle ja lähdettiin ajelemaan kohti Nordkappia. Matkaa ei ollut kuin 33 km, mutta järkyttävän sumun takia meno kesti jonkun aikaa. Näkyvyys oli todella heikko (ehkä 10 m) ja kosteus tiivistyi ajolaseihin. Ylempänä oli myös aika rivakka tuuli. Mutta niin vain päästiin perille ja marssittiin maapallon luokse, jossa Nordkappin ystävällinen kunnanjohtaja Trudy Engen jo odottelikin meitä kaikkia. Kelin takia jätettiin small talk vähemmälle ja mentiin suoraan asiaan. Trudy piti englanniksi pienen puheen ja vihki meidät avioliittoon. Sormukset oli teetetty jo kauan aikaa ja monta kiloa sitten niin sattui sopivasti kylmä keli ja sormet sen verran jäässä, että sormuksetkin sujahtivat paikoilleen. Kotona ei vielä ihan näin mennyt ja se vähän vaivasikin, että mitähän tästäkin tulee. Kaikenlaista vaseliinikikkailuakin tehtiin, mutta loppu hyvin.

Siirryimme muutamien kuvien jälkeen onnellisina ja hyvillä mielin kahvioon muutamaksi tunniksi lämmittelemään, höpöttelemään ja syömään vohveleita. Sumu ei sinä aikana paljoakaan hälventynyt, mutta ajomatkalla takaisin Honningsvågiin ilma kirkastui ja nautittiin vähän jopa upeasta auringonpaisteestakin.

Kuudeksi oltiin varattu pöytä ravintola Havlystä, jonne mentiin syömään illallista. Syötiin isot ja maukkaat annokset ja lähdettiin hotellille nukkumaan kello hyvissä ajoin. Päivä oli ikimuistoinen tietysti naimisiin menon vuoksi, mutta kelikin teki siitä omalla tavallaan erikoisen.

Rovaniemi – Ivalo – Karigasniemi – Honningsvåg 712 km (yhteensä 1510 km)

Herätys kukonlaulun aikaan ja jutustelut isäntäväen kanssa sekä klo 11:00 henkilökuntainfo Teamsin kautta, jonka jälkeen pakattiin pyörät ja lähdettiin kohti Norjaa. Keli aivan loistava ja tästä tulikin tosi hieno ajopäivä. Tie Ivalosta Inarin ohi on mielestäni yksi Suomen hienoimmista. Poroja oli normaalia enemmän tiellä niin aika monta kertaa jouduttiin vähän himmaamaan. Yhden kanssa meinasin vähän törmätä, kun jotenkin Sodankylässä pizzan syötyäni alkoi nukuttaa ja huomasin kaverin aika myöhään.

Viimeinen pätkä noin 40 km ennen Honningsvågia oli vähintään mielenkiintoinen, kun ensin ajettiin pilvessä, sitten oli vähän tietöitä ja tunneleissa oli jotain puhdistushommia niin tien pinta oli täynnä jotain paskaa. Perillä oltiin kymmenen jälkeen ja majoituttiin Scandic Bryggeen, jossa molemmat vaan köllöteltiin, oltiin hiljaa ja syötiin sipsejä. Tavallaan nautittiin naamat paskaisena ja pikkuhiljaa lämmön hiipiessä jäseniin kaikessa hiljaisuudessa olotilasta, mikä tulee koko päivän oltuamme liikenteessä.

“He rides a road, that don’t have no end
An open highway, without any bends
Tramp and his stallion, alone in a dream
Proud in his colours, as the chromium gleams
On Iron Horse he flies, on Iron Horse he gladly dies
Iron Horse his wife, Iron Horse his life”

– Motörhead / Iron Horse/Born To Lose –

Rauma – Rovaniemi 798 km

Kesäloma ja perinteinen road trip starttasi Ninalla ja allekirjoittaneella sunnuntaina 2.7.2023. Pakkaushommiin alettiin aamulla sateen ropinaa kuunnellessa ja sää appia vilkuillessa. Näytti varmalta, että alkumatka mennään aika kovassa sateessa, eikä lähtöä voinut venyttää kovin paljoa, koska matkaa oli kuitenkin jonkun verran taivallettavana, ettei menisi aivan yömyöhään saapuminen Rovaniemelle Raution Janin luokse. Kumipukua päälle laittaessa huomasin, että nyt oli jotain aivan oleellista varmaan unohtunut, sillä tarkoitushan on ajella Nordkappiin naimisiin menemistä varten. Nimittäin kosinta! Vanhana romantikkona asia hoidettiin kuntoon just ennen satulaan kiipeämistä 😎.

Puolilta päivin sade lakkasi sen verran, että saatiin pakattua pyörät kuivana ja lähdettiin tekemään matkaa. Ekat 100 kilsaa köröteltiin suht kovassa sateessa ja Karvian kohdalla voitiin sitten riisua sadekamat pois eikä onneksi enää sitten päivän aikana vettä tullutkaan. Päästin naisen hetkeksi (40 km) vetämään ja se oli virhe! Seurasin vaan nimittäin nopeusmittaria niin alle päiväsakkojen ei vauhti laskenut kertaakaan… Pysähtyessä uhkasin antaa hänelle pamppua, jos tästä selvitään. Kauhavalla loppui samana päivänä Suviseurat ja sieltä lähti infernaalinen jono matkailuautoja joka suuntaan – etenkin Ouluun – jonka kautta mekin ajeltiin. Enpä ole ennen ohittanut päivän aikana näitä kaikkien kavereita niin paljoa kuin nyt.

Oulun jälkeen alkoi lämpötila laskea ja loput 150 kilsaa tultiin sitten 6 – 8 asteessa, tosin hienossa auringonpaisteessa ☀️, vaikka kello olikin jo yli 22:00. Vähän ennen puoltayötä päästiin perille rentona kuin rautakanget ja suoraan saunaan lämmittelemään. Alkumatkasta tarttunut pieni kosteus yhdistettynä vilpoisaan ajokeliin meni ytimiin, mutta pikkuhiljaa alkoi lämpö taas palautua lauteilla jäseniin (paitsi siihen pamppuun 👀). Alkuperäinen ajatus oli hurauttaa rautaperse-ajo Nordkappiin, mutta olosuhteet ja omat fiilikset + jaksaminen ei riittänyt tähän harjoitukseen tällä kertaa.

Matkalla pääsi melko nopeasti siihen hienoon fiilikseen, jonka jokainen vähän pidempää matkaa tehnyt motoristi tunnistaa. Olet yksin omien ajatuksiesi kanssa, ei mitään mahdollisuutta tehdä muuta kuin körötellä ja pikkuhiljaa alkaa tulla sellainen tietty rauhallinen nirvana, vapaus, oma aika ja pään sisäiset keskustelut. Tai sitten päässä ei liiku mikään muu kuin edellisen keikan biisit tai mitä nyt ikinä kenenkin päässä soi. Pieni sadekaan ei haittaa niin kauan kuin näkee edes vähän eteensä ja ennemmin sitä on vähän viluissaan pyörän päällä kuin perse hiessä vaikka töissä.

“Loving you Sunday morning
You were on my mind love everyday
Loving you Sunday morning
Your love makes me fly so far away”

– The Scorpions / Loving You Sunday Morning –