Alex Machinen raportti
”Those motherfuckers will never win!” olivat Bruce Dickinsonin terveiset terroristeille, jotka olivat juuri keikkapäivänä iskeneet Lontooseen. Remember Tomorrow omistettiin pommi-iskujen uhreille, eikä illan aikana sen enempää politiikasta puhuttukaan.
Englantilaispoikien suoritukseen eivät heidän kotikaupunkinsa ikävät tapahtumat vaikuttaneet. Bändi esiintyi vapautuneesti, ja soitto oli kellontarkkaa. Edellisillasta poiketen Dickinsonin välispiikit jäivät kuitenkin lyhyiksi, eikä lavalla turhia pelleilty. Tunnelma Areenassa oli molempina iltoina katossa, eikä bändin vuorovaikutusta yleisön kanssa voi kuin ihailla. Aallot kiersivät hallia jo ennen konserttia, ja huutomyrsky keikan aikana oli lähes tauoton. Vertailtaessa kahta peräkkäistä konserttia vie nyt arvostelussa oleva jälkimmäinen keikka niukasti pidemmän korren. Soundit oli tälle illalle saatu paremmin kohdalleen, ja tästä tämä pieni ero syntyy. Soiton tai fiiliksen puolesta ei keskiviikon ja torstain välille voi eroa tehdä.
Kiertueen teemana tällä kertaa oli uuden DVD:n mukaisesti ”Early Days”, eikä illan aikana kuultu yhtään 22 vuotta nuorempaa kappaletta. Di’annon aikaiset levyt dominoivat settiä; peräti kymmenen biisiä 17:stä olivat joko Iron Maideniltä tai Killersiltä. Kohokohdiksi nousivat Maidenin progressiivisia vaikutteita esittelevä Phantom of the Opera, yleisönhuudatuspala Running Free sekä takuuvarma livejyrä Wrathchild. ”Uudemmista” biiseistä ehdoton helmi oli konekivääritulituksella startannut Where Eagles Dare: ”Broadsword calling Danny Boy. Over.”
Bändistä kovimmassa iskussa tuntuivat olevan Dickinson ja Dave Murray. Leijonanosan kitarasooloista rohmunnut Murray pudotteli sopivasti improvisoituja soolojaan taidolla ja tyylillä. Dickinson taas, kuten aiemminkin on todettu, paranee vanhetessaan kuin laatuviini. Lavashow’hun sisältyi totuttujen Eddien vierailujen ohella pitkästä aikaa myös pyrotekniikkaa. Pyroja käytettiin hillitysti, ja pääosa annettiin suosiolla musiikille. Kyllä liekit ja kipinäsuihkut silti hevikeikalla paikkaansa puoltavat, ei siitä mihinkään pääse.
Iron Maidenin suosio Euroopassa ja varsinkin Pohjoismaissa on tällä hetkellä huikea. Fanien ja yhtyeen välisen arvostuksen molemminpuolisuudesta kertonee omalta osaltaan se, että Helsingin konsertteja olivat poikkeuksellisesti tulleet tarkastamaan sekä yhtyeen pitkäaikainen manageri Rod Smallwood että hevilegendojen hovivalokuvaaja Ross Halfin. Mainitessaan Maidenin ensi vuonna ilmestyvästä 14. studioalbumista, lupasi Dickinson, että bändi nähdään tällöinkin Helsingissä. Tarkoituksena lienee esiintyä Olympiastadionilla, sillä Hartwall Areena on Brucen mukaan paikkana liian pieni. Seuraavaa keikkaa odotellessa voi aikaa tappaa vaikkapa lauantaina TV2:lla esitettävän Ullevin keikan tai elokuussa julkaistavan Death on the Road -DVD:n parissa.
Alex Machine
Heinäkuu 2005
