Blog

H-D Nordic päivä 16

4.8.2020

Vaasa – Eurajoki 235 km (total 4843 km)

Ekat 50 kilsaa tultiin aika haipakkaa kuivassa kelissä ja loppumatka vitunmoisessa sateessa. Siis sen verran tuli vettä, että ei meinattu nähdä eteemme.

Yhteenvetona voisi sanoa kolmen peräkkäisen Norjan road trip -kesän jälkeen, että vieläkin jäi nälkää ajella erilaisissa paikoissa. Tuolla koko maassa on vaan niin paljon paremmat tiet ja hienommat maisemmat kuin kotinurkilla. Varmasti tulee vielä käytyä niin pohjoisessa kuin Lofooteillakin uudestaan prätkällä, mutta kyllä minusta Keski-Norjassa on ne parhaimmat mestat näin koko maan läpi ajelleena. Lisäksi on vähän sellainen tuntuma, että  etelämpänä kelit ovat lämpimämmät ja kuivemmat.

Mutta olipas melkoinen seikkailu kaikkine vaiheineen ja nuoremman isännän kanssa oltiin taas pitkät pätkät tiiviisti kimpassa. Jäämeressä uinti, pyörän kippaaminen & hyytyminen & korjaaminen, kaatosateessa ajaminen, hyvät eväät ja rento meininki jäivät loppuelämäksi mieleen niin kuin erään BMW:n rekisterinumerokin.

Live free ❤️❤️❤️

I’m a stranger in this town
Life takes me up and down
I’ll break the score until I’m free
Can’t stop to roll the dice
And in the morning light
A girl like you is all I need

– Passion rules the Game – Scorpions –

H-D Nordic päivä 15

Kemi – Vaasa 440 km (total 4608 km)

Kemistä lähdettiin melkein helteisessä kelissä ajelemaan kohti Vaasaa ja koko matkan olikin hieno ilma, varmasti parasta koko reissun aikana. Sitä osaa arvostaa tätäkin, kun sen verran paskassa kelissä tuli ajeltua eilenkin pitkästi.

Itse ajomatka nyt oli perustuuppausta E8-tietä pitkin ja vielä aika paljon tietöitäkin matkalla niin eihän lapsille kertomista niin paljoa jäänyt, mutta so not, kuhan hyppy kulkee.

Vaasassa molemmat HD ukkolot kävivät tekemässä tuttavuutta paikallisten naaraiden kanssa eli iltakin oli varsin onnistunut 😎

Vaasassa mirriä rapsuttamassa…

H-D Nordic päivä 14

Kilpisjärvi – Kemi 518 km (total 4168 km)

Kilpparilta lähdettiin puskemaan aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. E8 oli hieman paremmassa kunnossa kuin muistin, mutta sellaista pomppimistahan se oli palttiarallaa sata kilsaa. Kolarin kohdalla pysähdyttiin syömään parhaaseen ja ainoaan grilliin sekä vetastiin saderytkyt päälle ja loppumatka olikin sellaista enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä köröttelyä. Aivan Kemin lähellä saatiin auton ajaessa viereisellä kaistalla melkoisiin rapakoihin vettä päälle aivan kuin vesiputouksesta ja avokypärän kanssahan se tarkoitti vähän heikkoa näkyvyyttä. Aavasaksassa pysähdyttiin hienossa kahvilassa (Paviljonki), jossa  oli näköalatornikin. Perillä luttamärkiä HD-ukkoloita odotti lämmin sauna omassa huoneessa Scandicissa. Oli road captainilla taas pelisilmää majoitusta buukatessa. Saunan jälkeen pizzat lärviin ja pehkuihin.

Kyllä lämmitti roppaa ja mieltä päästä vähän saunaan kosteissa merkeissä suoritetun päivän ajon jälkeen.
Reissu-uunot kupu täynnä Kolarissa.

H-D Nordic päivä 13

24.7.2020

Ballangen HD Nord Norge – Kilpisjärvi 300 km (total 3650 km)

Noin 1500 kilsan kotimatkalle kohti Kilpisjärveä.

Aamuysiltä hurautettiin taxilla Ballangeniin HD liikkeeseen ja 3200 NOK maksun jälkeen prätkä käyntiin ja tankkauksen kautta liikenteeseen. Oli mahtavaa palvelua ja varsin kohtuuhintaista, kun ottivat tunnin työn hinnan osien päälle. Reilua porukkaa ja muutenkin liike on sellainen, missä HD harrastajien kannattaa käydä aina tuosta ohi mennessä. On nimittäin melkoisesti kaikenlaista asiallista tavaraa myynnissä. Liikettä pyörittävä Reidar antoi vielä pyörästämme asiallisen kommentin, että siihen on laitettu asiallisesti lisää potkua normaaliin Ultra Classiciin verrattuna.

Kuskin munia paleltaa, niin merinovillaa päälle vaan ja matka jatkuu!

Kamppeet ja road captain Scandicista matkaan ja nokka kohti Kilpisjärveä. Ajeltiin pieni kierto tie no 87 kautta, josta tosin osa oli aivan paskana niin, että pelättiin vähän pyörän puolesta 😂. Kilpisjärven Lapland Hotelsiin saavuttiin neljän korvilla ja kohta päästiin nauttimaan ravintolan antimista. Aika herkullisia olivat Lapin maut kylmäsavuporosta käristykseen.

Kilpisjärven hotellin ravintola oli kyllä tosi laadukas, nämäkin veivät kielen mennessään.

Huomenna nokka kohti Kemiä, noin 500 kilsan tryki. Näyttäis tulevan vähän paskaa keliäkin, mutta haitanneeko tuo mitään, kun vaan matkalehmä vastaa kaasuun.

”My heart’s like an open book
For the whole world to read
Sometimes nothing keeps me together
At the seams
I’m on my way
I’m on my way
Home Sweet Home
Tonight, tonight”
– Mötley Crüe –

H-D Nordic päivä 12

Odoteltiin tämä päivä Narvikissa jännäkakka housussa, että miten varaosan kanssa käy. Vierailtiin toisen maailman sodan tapahtumiin Pohjois-Norjassa sijaitsevassa museossa ja tsekkailtiin vähän kauppoja, syötiin ja poika kävi parturissakin. Vähän sellaista mussua keliä ja sateli pitkin päivää, niin ei lähdetty viereiselle vuorelle cable carilla, koska vuori oli pilven piilossa ja näkyvyys sieltä vähän heikohko. Iltapäivällä H-D Nord Norgesta soittivat, että nyt olis pyörä kunnossa. Reissu jatkuisi siis ajaen suunnitelman mukaisesti seuraavana päivänä pikku hiljaa kotia kohti Kilpisjärven kautta. Täräytetään aamupalan jälkeen kamppeet kasaan ja ajellaan taxilla liikkeeseen, kevyt vinkaisu Osuuspankin muovista, pyörän lastaus ja hanaa! Toivottavasti tekniset murheet olivat nyt siinä.

Narvikin Scandicissa oli tosi mukavat oltavat ja kannattaa ottaa sieltä majoitus, jos täällä päin liikkuu.
Paikallinen Manta.
Edellisen päivän asiallinen ruokapaikka Fiskehallen. Vahva suositus!

”En oo käyny Irlannissa mutta sielt´ on käyty meillä
Ja ne musiikkia meille kantoi viskilekkereillä
No enhän toki itse heidän viskiänsä juonu
Mut ilahduin kun meille on ne lahjojansa tuonu
Ja siellä pubin nurkassa ne soitti menninkäiset
Nuo ihmisyyden tietäjät, nuo hengen jättiläiset”

H-D Nordic päivät 9 – 11

22.7.2020

Tromssa – Harstad – ??? (total 3309 km)

Viime päivinä on ollut sen verran äksöniä, ettei ole ehtinyt blogia päivitellä. Tromssasta lähdettiin ajelemaan Senjan saaren kautta kohti Harstadia. Senjassa käytiin Fjordgårdissa tsekkailemassa näkymiä kamalinta tunnelia pitkin, mitä täällä on kolmen kesän aikana tullut vastaan. Oli vähän perkeleen kapea, pimeä ja huonossa kunnossa oleva tie siinä tunnelissa Fjordgårdiin.

Fjordgårdenissa käytiin vähän patikoimassa. Erotuttiin muista retkeilijöistä nahkahousuissa ja ajosaappaissa…
”Päivän kauempana lapsuutta
Päivän matkan kauempana kotoa
Ja rivin kauempana totuutta”
Kolmas Nainen – Lautalla
Suuntana Senja. Varmaan joku lappuliisa oli käynyt Tromsassa raaputtamassa rekkaria…

Sieltä pois ajeltaessa alkoivat tekniset ongelmat, kun pyörä alkoi vetää huonosti, röpötellä ja paukkua. Porin Motoxista soiteltiin vähän etäapua ja tuumattiin, että olisko tulppa paskana. Käytiin niitä sitten matkalla Harstadiin etsimässä, mutta ei löytynyt. Ruokapaikassa (erinomaista ruijanpallasta) tuli HD ukko vastaan ja kyseltiin häneltäkin, että olisko varatulppaa, mutta ei tärpännyt. Satoikin ihan vitusti ja alkoi vähän fiiliskin olla koetuksella. Joten kuten saatiin nilkutettua illaksi Harstadin Clarioniin. Pyörä vei noin 17 litraa satasella normaalin kuuden litran sijasta. Oli kyllä aika muistiin jäävä pari sataa kilsaa. Harstadissa pizzat naamaan ja nukkumaan. Seuraavana päivänä tulppien metsästys tuotti tulosta Harstadin veneliikkeestä, johon meidän ohjasi aivan loistavan palvelun saattelemana Mekonomenin myyjä. Pyörä vähän parani, mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti. Köröteltiin sateessa 40 kilsaa Refnesin lauttarantaan noin 5 minuuttia liian myöhään eli jouduttiin odottamaan tunnin verran seuraavaa.

Aika hyvä setti työkaluja mukana, mutta ei näilläkään nyt kuuhun mennä.
Kostea kuski 😇

Lautalla Flesnesiin, josta heti keulilla pois ajamaan, kun huomasin heti, että ei vittu HD vedä enää ollenkaan ja ihan hirveä pauke ja lieskat putkista. Oli aika perseestä vetää kolmeakymppiä melko pitkää autoletkaa paukkuvalla pyörällä ja lopulta se sammui sopivasti ylämäkeen. Ei muuta kuin road captain työntämään pyörä sopivaan paikkaan tien sivuun ja soittamaan vakuutusyhtiöön. Sieltä saikin erinomaista palvelua ja järjestivät hinausauton kuljettamaan pyörä parin sadan kilsan päähän Ballangenin Harley-Davidson liikkeeseen. Itselle buukattiin kortteeri Narvikin Scandicista ja peruutettiin seuraavat kolme hotelliyötä. Lisäksi tilattiin taxi alle ja niin muuttui Lofootien läpi ajaminen muutaman päivän ekskursioon Narvikissa.

”My superstars were laced up tight
And all the sinners were gathered in white
The pearly gates were opened up wide
And the Lord must have seen me with his big red eyes
So I stepped out to the clouds
The Holy Father was getting down
And as I ordered a round of drinks
He said I got a little story tell me what you think
Moses used to sniff the lines
Noah used to rock the boat sometimes
Mary used to get undone
Jesus rode a Harley Davidson”
Ugly Kid Joe
Siihen simahti hän.

Vakuutusyhtiön maksukatto on 2000 euroa ja siitä meni pelkkään taxiin jo 450 euroa. Tänään soiteltiin korjaamon kanssa ja olivat paikallistaneet viaksi jonkun ilman määrää mittaavan sensorin. Huomenna selviää, että löytyykö uusi osa nopeasti. Illalla käytiin Tripadvisorin mukaan Narvikin parhaassa ruokapaikassa (Fiskehallen), joka olikin oikein passeli ravinteli. Pienistä teknisistä murheista huolimatta lomalla ollaan ja yritetään pitää positiivista fiilistä yllä, vaikka vahvasti on nyt seikkailun tuntua meidän matkassa 😎

H-D Nordic päivä 8

19.7.2020

Alta – Tromssa 278 km (total 2865 km)

Tällä reitillä on pirusti hienoja korkeita vuorimaisemia ja tiet hyvässä kunnossa, ehdottomasti ajamisen arvoinen.

Kymmenen (!) tunnin yöunien jälkeen aamutoimet ja klo 11:00 hotellista pihalle. Pyörä oli parkissa hieman loivassa alamäessä ja nuorempi isäntä siinä nojaskeli siihen niin, että pari kertaa varashälytinkin jo ilmoitti, että pyörä heiluu. Kerkesin sen verran sanomaan, että tuu veks siitä nyt, kun pyörä kippasi oikealle kyljelleen. Pari vittusaatanaa ja eikun kampeamaan värkkiä ylös. Yritin yksin nostaa sitä pystyyn, niin ei mihinkään. Pojan kanssa yhdessä nousi helposti ja sitten tarkistettiin vauriot: toinen antenni poikki, jalan lepuutustappi vähän uudessa asennossa ja pari naarmua eli yllättävän vähällä selvittiin. Laitettiin pyörä käyntiin niin moottorin vikavalo paloi, mutta kaikki tuntui toimivan normaalisti. Lähdettiin siitä sitten ajelemaan niin huomasin, että vakionopeussäädin on poissa pelistä. Eka stoppi otettiin noin sadan kilsan ajon jälkeen huoltikselle, jossa oli läjä muitakin Harrikoita ja vaihdettiin kuulumiset paikallisten isäntien kanssa. Huoltikselta lähtiessä pyörä ei enää ottanut kierroksia ja köröteltiin neljää kymppiä noin 500 metriä ylämäkeen, johon sitten sammui koko paska! Takapenkkikuski alkoi jo hinausautoa tilaamaan, mutta ei luovutettu vielä. Käännettiin pyörä alamäkeen ja kokeiltiin starttailla niin voilá ja hän käynnistyi, otti normaalisti kierroksia ja vikavalokin sammui. Pikkasen siinä puhallettiin, että huh kävipä tuuri ja jatkettiin matkaa. Noin 30 kilsan päästä menin sitten painamaan vakkarinappulaa kojetaulusta ja saman tien taas vikavalo päälle ja pyörä sammuu ylämäkeen! No johan tämä nyt on perkele ihme leikkiä. Siinä oli vähän muutakin liikennettä, pyörässä kaksi ukkoa päällä ja täysi lasti tavaraa niin alkoi jo melkein vituttaa, mutta hyvin klaarattiin. Taas nokka kohti alamäkeä ja starttaus niin lähti käyntiin ja loppumatka mentiinkin sitten kivasti ilman ongelmia, tosin vakkarinappulaa ei uskallettu edes vilkaista. Ei tässä nyt muuten mitään, mutta jos sammuu kesken ohituksen tai jossain pitkässä ja pimeässä tunnelissa niin sitten onkin paskat housussa. Ja poikaa tietenkin jännitti, että mitenköhän meidän käy.

Hienoja maisemia ja kivaa keliä 😎
Svensbyn lauttarannassa breikillä.

Reitti oli niin tien kuin maisemien puolesta mitä parhain. Kaksi lauttaa, noin 30 min per laaki. Ehdittiin jutella pitkät pätkät sveitsiläisen hurjapään kanssa, joka oli 9000 kilsan lenkillä. Kaverilla oli alla kyykkyraaseri ja sellaiset varusteet, että välillä saattaa mennä reilustikin ja isohko lommo tankissa muistona Nürnburgringiltä vahvisti epäilyksiä.

Tromssan Clarionista oli varattu pariksi yöksi vähän parempi koppi, koska tässä ollaan nyt yksi välipäivä ajamisesta niin ei tule sellaista puutumista. Maanantaina matka jatkuu Lofooteille  Senjan saaren kautta.

Koppiin päästyä ihmettelin, että mikäs perkele täällä oikein haisee, niin poika paljasti vetäneensä viikon samoilla sukilla! ”Ku on niin mukavat”
Ihan jees näkymät hotellihuoneesta…

H-D Nordic päivä 7

18.7.2020

Honningsvåg – Alta 210 km (total 2587 km)

Matka jatkui Honningsvågista tähän asti parhaassa kelissä. Lähempänä 20 astetta lämmintä ja aurinko porotti niin, että oli jopa vähän kuuma, mutta tunneleissa viileni. Yhdessä tunnelissa perään tuli siniset vilkkuvalot ja mielessä kävi jo pieni häive, että noinko nyt saadaan sakot, mutta ambulanssihan se vaan olikin. Ei tässä tosin nyt ole kaahattukaan, mutta välttämättä joka 30 km/h:n tietyöalueella ei ole niin himmailtu.

Ensimmäinen viikko mennyt ja noin puolivälin krouvissa ollaan, reilut 2500 kilsaa takana.
Rantatie, tyyni meri ja keli hemmottelee. Voisi mennä hitosti huonomminkin 😎
Harrikka alkaa muistuttaa monttupyörää 🙄
Partners in crime 💪

Just sopivasti, kun oli päästy majatalo Altafjord Gjestegaardiin, alkoi sataa ja sitä tulikin sitten melkein koko ilta. Keittiö meni aikaisin kiinni eikä lähistöllä ollut ruokaloita niin pienessä tihkusateessa viereisestä kaupasta kenttälounaseväät koppiin ja loppupäivä meni rauhallisesta paikallaan ollen. Uni tuli kuskilla jo kymmeneltä ja aika pian road captainillakin alkoi nettipelit loppua.

Raatimme valitsi yksimielisesti Shellin 3XL hodarin kaikilla mausteilla reissun parhaaksi. 300 kilsan välein kun tankkaa Shellin formula bensaa ja tällaisen huitaisee kitusiin niin kone pysyy käynnissä ja paineet kohdallaan.
Neljän ruokalajin illallinen Altafjordissa eli morrpølse, spekeskinke & fenalår + gorgonzola juustoa iltapalaksi. Todellinen makuelämys!

H-D Nordic päivä 6

17.7.2020

Hammerfest – Nordkapp – Honningsvåg 240 km (total 2377 km)

Hammerfestin Scandicissa nautiskeltiin maittava aamiainen merinäkymissä ja lastattiin kamat pyörään. Tälle päivälle oli suunniteltu yksi reissun kohokohta eli Nordkapp. Köröteltiin ensin Honningsvågin Scandiciin ja otettiin huone. Matkalla oli muutama tunneli, joista pisin 7 kilometriä. Aika raaka ilma noissa pitkissä tunneleissa, mutta niin vain joku urhea siellä ajeli fillarilla t-paidassa. Kovia poikia.

Tämä oli kiva pätkä ja aika paljon mentiin pitkin rantaviivaa.

Pieni breikki ja kohti mestoja. Mutkaista nousua hulppeissa maisemissa. Nordkappiin maksoi aikuiselta 250 kruunua ja 15 vuotiaalta 75 kruunua + pyörän parkki 100 kruunua, kun haluttiin käydä sisätiloissakin tutustumassa ja kahvittelemassa. Meille sattui kiva aurinkoinen ja vähäpilvinen keli. Mitä nyt olen katsonut kuvia, niin olisi voinut olla ihan toisenlainenkin, sellaista hernerokkasumua tai vesisadetta viidessä asteessa niin nyt meillä kävi hyvä tsägä. Mitään suurta tungosta ei ollut ja saatiin napsaistua mukavasti kuvia.

Nordkapp reitin maisemia.
Pikkasen on nahkapuku sateessa varmaan kutistunut taas, kun niin piukottaa repun kohdalta 😎
Nordkapp oli vaikuttava paikka, jossa oli omanlaisensa rauhallinen tunnelma.
”I’m driving like a maniac, Driving my way to hell and back, Another room a case to pack, We are the road crew Another hotel we can burn, Another screw, another turn, Another Europe map to learn, Another truck stop on the way, Another game I learn to play, Another word I learn to say, Another bloody customs post, Another fucking foreign coast, Another set of scars to boast, We are the road crew” – Motörhead –
Kuskilta pääsi mykkä hiihtäjä ja road captain pieruhuumorin suurena ystävänä noteerasi suorituksen.
Kyä on jylhää maisemata.

Illalla Honningsvågissa aurinko porotti ja bongattiin hyvä ruokapaikka Havly, josta sai turskakeittoa, poroa ja kanacaesar salaattia kupuun. Tämähän on tosi pieni paikka, joku 3000 ihmisen kylä, eli ei noita vaihtoehtojakaan ihan hirvesti ole, mutta tuota voi kyllä lämpimästi suositella.

” A sun king, baby
Let me take you by the hand
Yeah, sun king, honey
We can rule across this land”
– The Cult –

Ajoissa nukkumaan taas, jotta pääsee aamulla liikenteeseen. Seuraavaksi mennään pari sataa kilsaa Altaan. Molemmilta on jo ajat sitten lähtenyt tunto perseestä niin ei sekään enää siten puudu pahasti. Kohta noin viikko oltu merinovillakerrastot päällä, niin alkaa olemaan katu-uskottava tuoksukin ja naama nyt on jo muutenkin punakka.

H-D Nordic päivä 5

16.7.2020

Båtsfjord – Hammerfest 490 km (total 2137 km)

Vähän pidempi ajopäivä alkoi erinomaisessa kelissä. Lähes pilvetön taivas ja sopivan lämmintä, niin kuin ennusteet olivat luvanneetkin. Tie oli kyllä melko huonossa hapessa. Kerran osui pompussa pohjakin niin kovaa, että luulin prätkän hajoavan. Maisemien puolesta oikein hyvä, mutta tien kunnon vuoksi kannattaa ajella jostain muualta.

Olisihan tuolla ollut vaikka mitä hienoja paikkoja tsekattavana, esim. Gamvik, Mehamn ja Berlevåg, mutta ens kerralla sitten.

Noin 120 km ennen Hammerfestia alkoi sitten tietysti sataa. Alkuun sen verran, että en alkanut kaivaa sadekamppeita esille, mutta kosteuden yltäessä muniin, oli pysähdyttävä ne laittamaan. Vettä tulikin sitten ihan perkeleesti, mutta perillä oli kiva aurinkoinen keli. Kamppeet kuivumaan, road captain vaahtokylpyyn, kiinalaisesta eväät hotellille ja good night.

Kyllä kelpasi auringossa patsastella, mutta kohta olikin vähän toinen ääni kellossa 😂
Pari kertaa vedettiin risteyksestä ohi huolettomasti, mutta onneksi takana oli kaveri sen verran hereillä, että päästiin perille.