Tekijä: Toni Brigatti

Taneli Fender Rantala on Rautaneito.com foorumin vakiokasvoja ja osa sitä erittäin suurta ryhmää nuoria Maidenin 2000-luvulla löytäneitä faneja, jotka ovat nykyisen suursuosion takana eli ns. kolmatta Maiden-fanipolvea. Vaikka mies ei nyt aivan selvästi tunnustaudukaan über-Maiden-faniksi, niin kyllä elämänstoorissa on tuttuja piirteitä ja selviä oireita todella pahasta Maiden-syndroomasta, joka ei hevillä lähde.

Seuraavassa maaliskuu 2011 fanin haastattelu:

1. Esittele itsesi. Kuka, mistä, ikä, perhestatus, koulutus, ammatti, harrastukset?

Taneli Rantala lukee syntymätodistuksessa nimen kohdalla, ja olen iloisesti 18-vuotias lukiolainen pääkaupunkiseudulta. Kuten kuvasta näkyy, koulutus on toistaiseksi vielä pahasti kesken, mutta tällä hetkellä tulevaisuudensuunnitelmat näyttävät lukion jälkeen suuntautuvan erittäin suurella todennäköisyydellä poliisin ammattia kohden, vaikka toisena vaihtoehtona pyörii vieläkin vahvasti Teak. Koulun ohella harrastuksiin kuuluu hyvinkin oleellisesti musiikki, joka pahimmillaan vie vapaa-ajasta tilaa neljän bändin ja kahden musikaalin verran. Sen lisäksi pyrin vielä muutaman kerran viikossa toimimaan entisen pääharrastukseni jääkiekon parissa. Jääkiekon suhteen olen varsinainen takinkääntäjä; kun kiinnostus pelaamista kohtaan lopahti, vaihdoin puolta ja toimin nykyään erotuomarina juniorisarjoista vähän isompienkin karjujen mittelöihin.

2. Miten olet eksynyt Rautaneito.com sivuille? Koska tämä tapahtui? Kuinka usein käyt sivuilla? Olisiko mielessäsi kehitysehdotuksia sivustollemme? Tapaatko sivuston muita jäseniä oikeassa maailmassa?

Jos muistini ei petä ihan totaalisesti, löysin Rautaneidon joskus vuoden 2005 loppupuolella. Alkuun seurailin keskustelupalstaa ulkoa käsin ennen kuin uskalsin rekisteröityä, mutta joskus vuoden 2006 puolella sitten pistin hakemuksen sisään Rautaneito.comin kaikkein pyhimpään ja siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti laukonut omia alaleuattomuuksiani pitkin palstaa. Oli pakko tarkistaa rekisteröitymisen ajankohta foorumilta ja samalla selailin myös hiukan vanhoja viestejäni – kylläpä tosiaan aika rientää. Meikäläinenhän on ollut vielä ihan nassikka aikoinaan rekisteröityessäni ja kieltämättä yrityksen ja erehdyksen kautta on foorumin säännötkin tulleet tutuiksi.

Aikoinaan saatoin päivitellä sivustoa ja keskustelufoorumia montakin kertaa päivässä, pahimmillaan saatoin huvikseni lueskella vuosikausia vanhoja topickeja alusta saakka useaankin kertaan ihan vain saadakseni selville, mitkä asiat ovat aiemmin olleet polttavia puheenaiheita. Nyt viimeisen puoli vuotta on ollut vähän hiljaisempaa, sillä elämä on tuonut tullessaan monenlaisia haasteita, jotka syövät aikaa kiireettömältä foorumin selailulta, eikä minun mielestäni mikään ole typerämpää kuin lukea viestiketjuja juosten kusten ja liian nopeasti silmäillen.

Mielestäni Rautaneito.com on edelleen ehdottomasti parhain suomalainen keskustelufoorumi, jonka käyttäjäkuntaan kuulun. Parannusehdotuksia ei toistaiseksi ole, sillä ulkoasu on juuri niin kuin pitääkin, ylläpito toimii malliikkaasti ja keskustelun tasokin on vähintään kiitettävää.

Oikeassa elämässä en Rautaneito.comin sakkia ole ihan kauheasti koskaan syystä tai toisesta tavannut. Lukemattomia naamoja on tullut tietysti keikoilla jo pelkän Rautaneito -vaatetuksen johdosta moikkailtua, mutta säännöllisesti en Rautaneidon käyttäjäkunnasta tietääkseni tapaa oikein ketään. Jos joku pitää mainita, niin ainakin Osiris löytyy esimerkiksi Facebook-kavereistani ja kyseiseen äijään onkin tullut muutamaan kertaan eri tilanteissa törmäiltyä. Olisi kyllä pirun mukavaa törmäillä enemmänkin foorumin aktiivikäyttäjiin.

3. Onko Iron Maiden suosikkiyhtyeesi, miksi? Kuinka pitkäaikainen kannattaja olet? Mitkä muut orkesterit saavat jalan vipattamaan?

Syystä tai toisesta olen aina yrittänyt välttää nimeämästä mitään orkesteria suosikkiyhtyeekseni, sillä musiikkimakuni on niin laaja, että sellaisen toimenpiteen suorittaminen olisi käytännössä mahdotonta. Iron Maiden on kuitenkin vaikuttanut hyvin monella tavalla elämääni; Maiden sai minut aloittamaan soittamisen (josta myöhemmin onkin muodostunut todellinen henkireikä) ja avasi minulle täysin uuden maailman ollessani juuri sopivan herkässä iässä. Samaan syssyyn Maidenin fanittaminen on tuonut mukanaan kasan uusia kavereita, loistavia keikkakokemuksia sekä ylipäänsä elämäniloa ja potkua, kun meinaa liukastella pää edellä paskakasaan räntäsateessa. Maiden on yksi niistä hyvin harvoista bändeistä (ellei jopa ainoa), jolla on ollut ja on edelleenkin merkitystä elämässäni. Toisin sanoen Maiden on lempiorkesterini, ja sitä paitsi kaikkihan tietävät, että Adrian Smith on edelleen poikamaisen hymynsä ansiosta kovin jätkä ikinä.

Iron Maidenin löysin muistaakseni joskus vuosien 2003 ja 2004 vaihteessa kaverini CD-soittimen kautta. Kaveri oli ilmeisesti saanut Edward the Great -kokoelman synttärilahjaksi ja päätti tehdä hyväuskoiselle kaverilleen pikku jekun. Kyseinen jannu nimittäin iski Rock In Rio -liveversion Fear of the Darkista soimaan ja häpeämättömänä mulkerona väitti, että biisi on koko ajan yhtä rauhallinen kuin ensimmäinen säkeistö. Biisin räjähtäessä käytännössä korville koin sen legendaarisen valaistuksen hetken; Mitä helvettiä tää oikein on? Fear of the Darkin kuultuani oli pakko saada tietää kyseisestä bändistä aina vain lisää, ja sille tielleni jäin. Sellainen hauska anekdootti Maideniin tutustumisesta on vielä kerrottava, että aluksi luulin Fear of the Darkin nimen olevan tuttavallisesti Fear of the Dog ja luulin, että Rock in Rio -vedolla jannut olisivat suunnilleen parikymppisiä. Kertoo siis paljon soiton tiukkuudesta ja Brucen soundista, kun kuullosti parikymppiseltä.

Muuten musiikkimakuni aaltoilee täysin laidasta laitaan lähinnä mielentilojen perusteella. Joinakin päivinä saatan kuunnella Michael Jacksonia tai vaikkapa koko ihmiskunnan musiikillisen kehityksen pahinta kardinaalisyntiä eli euroviisuja, toisina päivinä taas saattaa pudota pelkästään Deep Purple ja Black Sabbath, kolmansina päivinä taas vaikkapa Slayer ja Saksan suurin ylpeys, Rammstein.

Oli miten oli, musiikkimakuni ei rajoitu käytännössä kuin uudempaan fuusiojazziin, amerikkalaiseen ganstarappiin, kansanmusiikkiin ja siirappisiin iskelmiin, joita en pysty kuuntelemaan. Muuten mulle putoaa käytännössä aivan kaikki.

4. Mikä on suosikkialbumisi Maidenin kataloogista ja miksi?

Kieltämättä tähänkin on mielettömän vaikeaa vastata, koska Maidenilla on niin monta tasaisen loistavaa albumia kamppailemassa parhaan paikasta. Hetken miettimisen jälkeen ensimmäinen assosiaatio kuitenkin piti paikkansa; Rock In Rio -livelevy kulminoi minulle koko Maidenin syvimmän olemuksen häikäisevänä livebändinä aina pitkien, eeppisten biisien mutkitteluista lyhyempiin runttauksiin. Tällä levyllä myös soundimaailma on livelevyistä ylivoimaisesti paras, sillä jopa kulahtanut Wrathchildkin kuullostaa loistavalta.

5. Oletko koskaan nähnyt Maidenia livenä? Kuinka monta kertaa? Missä? Koska? Paras näkemäsi keikka?

Maidenin olen todistanut livenä neljästi. Kertaalleen vuosina 2005 ja 2006 Early Days- ja A Matter of Life and Death -kiertueiden aikaan ja kahdesti Somewhere Back in Time -kiertueella. Näkemistäni keikoista paras oli ehdottomasti Somewhere Back in Time -kiertueen Helsingin-keikka Olympiastadionilla. Vaikka odotukseni Olympiastadionin toimivuudesta keikkaolosuhteissa aiempien kokemuksieni perusteella oli vähintäänkin varautunut, kyseinen repäisy oli paras keikka jonka olen koskaan livenä todistanut. Siitä kertovat varmasti myös omaa kieltään muistikuvat kyseisestä keikasta; muutamia teräviä piirtoja lukuunottamatta sumuisia ja utuisia muistikuvia, vähän kuin olisin ollut hirveässä seipäässä heilumassa Stadikalla, vaikka tarkoituksenmukaisesti pysyttelin alkoholista erossa koko päivän.

6. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Harmi kyllä en ole koskaan päässyt tapaamaan ketään Iron Maidenin organisaatiosta. En bändiä, en edes roudareita. Se on kyllä kieltämättä vieläkin yksi iso unelma, jos pääsisi tapaamaan bändin herroja, mutta saapa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

7. Oletko virallisen Iron Maiden Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Olen ollut muutaman vuoden verran Maidenin Fan Clubin nettijäsen. Vaikka muistan saaneeni FC:n varsinaisen jäsenyyden lahjaksi, asia vain jäi aina hoitamatta. Nettijäsenenä ainakin hommat toimivat maksusta lähtien aina palveluiden käyttöönottoon asti erittäin mallikkaasti. Lähinnä minua kiinnostivatkin kiertuepäiväkirjat ja -valokuvat, FTTB-rannekkeiden arvonta sekä etuosto-oikeus keikkalippuihin, joka poisti huimasti vaivaa lippujen hankinnassa, sillä en ole koskaan kovin innokkaasti lähtenyt jonottamaan yöksi lippuluukulle. Varsinaisen FC:n toiminnasta olen kuullut vähän yhtä sun toista, mutta ainakin omalla kohdallani asiat toimivat varsin mallikkaasti, muistipa Maidenin ikioma bottikin lähettää onnittelusähköpostin syntymäpäivänä.

8. Mitä mieltä olet Maidenin livelevyjulkaisupolitiikasta, kun lähes jokaisesta kiertueesta on viime vuosina ilmestynyt tuotos? Pidätkö sellaista touhua rahastuksena? Ostatko livelevyt?

Maidenin kohdalla livelevyt ovat henkilökohtaisesti minulle erikoistapauksia. Jostain syystä olen aina odottanut livelevyjä aina kuin kuuta nousevaa, sillä Maidenhan tunnetusti on tiukimmassa kunnossaan livenä. Jokainen livelevy on käytännössä poikkeuksetta ollut soitannollisesti vähän helvetin tiukkaa, vaikka esimerkiksi A Real Live Dead Onessa tuhnut soundit hieman häiritsevätkin. Uudempia livelevyjäkään en vaihtaisi pois, vaikka Mr. Shirley ei ole niissä mielestäni järkyttävän hyvin onnistunutkaan.

9. Miten suhtaudut bootlegeihin? Jos omistaisit jonkun sellaisen (et tietenkään omista, koska nehän ovat laittomia), mikä olisi suosikkibootlegisi Maidenin keikoista?

Pari vuotta takaperin omistin muutamankin bootlegin, mutta myöhemmin tilanpuutteen takia virtuaalisessa muodossa olleet päätyivät tuhon tielle. Syystä tai toisesta en ole koskaan pahemmin ollut bootlegien perään, vaikka muutamia onkin joskus tullut hoidettua itselle ja vaihdeltua tuttujen kanssa. Niistä bootlegeistä jotka olen joko omistanut tai omistan vieläkin, parhaimpia varmaan ovat olleet Somewhere Back In Time -kiertueen Porto Alegren videobootti sekä A Matter of Life and Death -kiertueen toisen Stadin-keikan audiobootti, koska sain sen käsiini varsin nopeahkosti oltuani ensin todistamassa kyseistä keikkaa.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Onko sinulla Maiden tatuointia tai muuta HC-osastoa?

Jostain syystä en ole koskaan ollut erikoisemmin keräilyn perään, sillä minulle itse musiikki ja sen takana olevat henkilöt ja heidän ajatuksensa merkitsevät enemmän. Siitä johtuen kokoelmani rajoittuu lähinnä vähän vajaaseen koko diskografiaan. Studio- ja livelevyt omistan kaikki joita elinaikanani on ollut tarpeeksi hyvässä formaatissa saatavilla (siitä johtuen esimerkiksi Maiden England puuttuu vieläkin), muutaman sinkun, läjän bändipaitoja ja muuta pientä tilpehööriä aina seinälipuista hikinauhoihin. Ainoat kokoelmasta puuttuvat helmet joiden puuttuminen oikeasti harmittaa, ovat Best of the Beast, Eddie's Archive ja Ed Hunter, vaikka niiden metsästäminen onkin lähinnä asenne- ja ajankäytöllinen kysymys. No, ehkä vielä jonain päivänä.

11. Mielipiteesi Maidenin tuoreimmasta studioalbumista The Final Frontier – minkälaiset odotukset ja ajatukset sinulla oli uudesta materiaalista ja täyttyivätkö ne? Mitä arvelet, jääkö albumi Maidenin viimeiseksi studioalbumiksi?

Final Frontier tietyllä tapaa täytti paljonkin odotuksia; niin hyviä kuin huonojakin. Tietysti olin salaa mielessäni toivonut paluuta Somewhere in Timen tyylisiin äänimaisemiin ja esimerkiksi biisien pituuksiin, mutta sisimmässäni taisin silti tietää asian olevan hyvin suurella todennäköisyydellä toisin. Ja niinhän siinä tosissaan kävi; Final Frontierilla on muutama aivan loistava biisi ja paljon hyviä hetkiä, mutta myös aivan turhaa pitkitystä ja ylipäänsäkin riffien toistamista. Myös se aikoinaan enemmänkin puhuttanut puheripuli lyriikoiden suhteen häiritsi, sillä niitä tuntui löytyvän usemmankin sivun verran per biisi. Vaikka muutamasta nimeltämainitsemattomasta kappaleesta voisin helpostikin leikkailla puolet pois, täytyy silti antaa kunniamaininta ainakin Mother of Mercylle, Starblindille ja When the Wild Wind Blowsille. Hienoja biisejä molemmat, ja tähän loppuun on vielä pakko todeta, että viimeksi mainittu on ehkä yksi Maidenin parhaista biiseistä ikinä. Niin seesteistä ja kaunista.

12. Onko elämää Iron Maidenin jälkeen, kun bändi pistää pillit pussiin?

Tottahan toki elämää on Maidenin jälkeenkin, mutta se luultavasti tulee olemaan kovin erilaista. Melkeinpä voisi sanoa, että siinä vaiheessa osa elämää on jäänyt elämään muistoihin. Sen verran pitkään olen nuoresta iästäni huolimatta Maidenia ehtinyt aktiivisesti seurailla, että luulisi lopettamispäätöksen jossain tuntuvan. Vähintäänkin korkkaan viskipullon ja laitan levyt soimaan ja kovaa. Luojan kiitos musiikki joka tapauksessa on ikuista, eikä sitä kautta Maiden kuole koskaan.

13. Oletko menossa Olympiastadionille 8.7.2011 katsomaan Maidenia? Oletko menossa muille Maidenin keikoille vuoden 2011 aikana?

Toistaiseksi en ole menossa Stadikalle fiilistelemään, sillä erittäin todennäköisesti tieni vie aivan toiseen suuntaan siinä vaiheessa kesää, enkä sen takia omista lippuakaan. Mikäli kuitenkin aikaa liikenee, täytynee yrittää hoitaa jollain keinolla itseni keikalle. Oli miten oli, tarkoituksena olisi Helsingin-keikan missauksen johdosta lähteä muutamaa päivää aikaisemmin Tanskan Roskilde-festareille fiilistelemään uudestaan oranssia tunnelmaa ja ehdottomasti Maidenia. Sen verran on pakko mainostaa, että jos mahdollisuuksia liikenee, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa Roskilden meininki, sillä edellisvuoden kokemusten perusteella Maiden ja Roskilde yhdessä ovat parempaa kuin mikään.

14. Minkälaisia terveisiä haluat lähettää kaikille fanaattisille suomalaisille Iron Maiden -kannattajille?

Suomalaiset Iron Maiden -fanit ovat parasta kansaa maailmassa. Pidetään ihmeessä lippu yhtä korkealla kuin minne se on nyt jo nostettuna, sillä Maiden on todellakin sen ansainnut, kuten myös me.

15. Mikä on sinun mottosi?

Ihminen tekee elämästään elämisen arvoisen itse; tekemällä pääasiassa niitä asioita, mitä haluaa ja mitä rakastaa. Ja jos on pakko tehdä mitä ei halua, tekee sen vähintäänkin niin, miten itse haluaa. ;D

Kiitoksia Fenderille haastattelusta ja tsemppistä!

Make Paavola on Rautaneito.comin helmikuun 2011 kuukauden fani. Make on die hard -osastoa, kun puhutaan Iron Maidenin kannattajista. Miehen kohdalla voidaan puhua enemmän uskonnosta kuin fanittamisesta. Tässä kaverin mietteitä.

1. Esittele itsesi. Kuka, mistä, ikä, perhestatus, koulutus, ammatti, harrastukset?

Minä olen Marko Make#34 Paavola, Fanaattinen Musiikkki diggari sekä Intohimoinen Iron Maiden Fani Vantaalta (Kehä III vierestä).

Ikää on tälle kaljupäälle kertynyt jo kiitettävät 39 vuotta ja tuo vaimokin on katsellut samaa naamaa myöskin melkein 10 vuotta. Sillä aikaa perheemme onkin kasvanut kahdella lapsella. Poika 11 ja tyttö 8 vuotta.

Koulunkäynti sujui mallikkaasti kunnes piti päättää ylä asteen jälkeen, että mitäs sitä tekisi isona. Ammattikouluunhan sitä olisi pitänyt mennä kun tuo Puutyö oli lähellä sydäntä. Tuli kuitenkin valittua sitten Lukio, koska paras kaverinikin meni sinne.

Aivan hukkaan meni puolitoista vuotta ja päätin lopettaa koko touhun, kunnes löysinkin sitten itseni Keskon Varastolta ja sillä tiellä ollaan oltu yli 20 vuotta ja jatkuu edelleen.

Näinä päivinä lasten harrastukset ja oma vapaa aika/harrastukset kulkevat aika paljon käsikädessä. Poika kun pelaa Jääkiekkoa ja itse oman yli 25 vuotisen Jääkiekko Maalivahdin uran jälkeen ajauduin valmentamaan saman joukkueen Maalivahteja. Niistä kun on aina huutava pula. Vietän myöskin aikaani Punttisalilla sekä Uimahallissa. Myöskin Rullaluistelu on lähellä sydäntä. Omaa nykypäivän liikuntaani vähän rajoittaa oikean lonkan paha nivelrikko, jonka ansiosta siihen jouduttiin laittamaan keino nivel joten varaosilla mennään. Kohta myöskin vasen lonkkanivel kokee saman kohtalon. Kaikenlaista liikuntaa pystyy kyllä harrastamaan kunhan kaikenlaiset kamppailulajit sekä sen Jääkiekkomaalivahdin homman jättää pois. Ne on lääkäri kieltänyt.

2. Miten olet eksynyt Rautaneito.com sivuille? Koska tämä tapahtui? Kuinka usein käyt sivuilla? Olisiko mielessäsi kehitysehdotuksia sivustollemme? Tapaatko sivuston muita jäseniä oikeassa maailmassa?

Tutustuminen Rautaneito sivuston pariin tapahtui hiukan sattumalta.

Satuin töissä näkemään N.Y.T lehden jossa oli joku juttu Rautaneidosta sekä Nettiosoite.

Tämä tapahtui vuonna 2005 ja juuri ennen noita kahta Iron Maidenin jäähallin keikkoja.

Kävin vierailemassa sivustolla ja huomasin, että ei hittolainen, siellähän on juuri samoin ajattelevia ihmisiä kuin minäkin. Sieltä tulisi löytymään hengenheimolaisia. Näin ajattelin ja en olisi voinut enempää oikeassa olla.

Sivustolla tulee kyllä vierailtua monta kertaa päivässä koska sieltä löytyy hirveästi tietoa niin musiikista Ruokaresepteihin kuin apuja ATK jutuista auton lampun polttimon vaihtoon. Tuntuu kyllä, että Vertauskuvallisesti : Syön, Elän ja hengitän Iron Maidenia.

Muita jäseniä tulee nähtyä oikeastaan aika paljonkin. Muutamien kanssa on tullut niin hyviksi ystäviksi, että soitellaan melkein päivittäin. Käydään perheen kanssa kyläilemässä viikonloppureissuja yms.

Ja kaikesta tästä saan kiittää nimenomaan RAUTANEITO SIVUSTOA, joka antoi sen mahdollisuuden että pystyi tapaamaan nämä erittäin hienot ja mahtavat ihmiset. Läheisimmät löytyvät Kotkasta, Lappeerannasta ja pääkaupunkiseudulta.

Itsessään kehitysideoita ei juurikaan ole, mutta jos sivustoa halutaan kasvattaa näin niinkuin kävijämäärällisesti, niin vieläkin on todella paljon Iron Maiden faneja, jotka eivät ole sivustosta kuulleetkaan. Joten sillä mainostamisella niitäkin ihmisiä voitaisiin saada sivuston pariin lisää. Onhan sitä mainontaatehtykkin, mutta jos rahkeita riittää niin ehkäpä sitä mainostusta voitaisiin vieläkin jollakin tapaa lisätä.

Mr. Adrian Smith Splitin auringossa suomalaiskannattajien bongaamana

3. Onko Iron Maiden suosikkiyhtyeesi, miksi? Kuinka pitkäaikainen kannattaja olet? Mitkä muut orkesterit saavat jalan vipattamaan?

Iron Maiden on minulle jotakin todella paljon suurempaa ja enemmän , kuin pelkästään suosikkiyhtye.

Muut yhtyeet joita sitten kuuntelee, voidaan laskea suosikkiyhtyeiksi.

No mikä sitten tekee Juuri Iron Maidenista minulle sellaisen, että väli muihin yhtyeisiin tuntuu todella pitkältä?

No ensinnäkin Iron Maiden on minulle paljon eri asioita jotka siihen kiteytyvät. Musiikki, Ystävät niin kotimaassa kuin ulkomailla Iron Maiden Family.

Musiikillisesti Iron Maiden kolahti korkealta ja kovaa, kun kuulin ensimmäistä kertaa Aces High:n. Se tempaisi mukanaan tavalla jota en ollut ikinä aikaisemmin kokenut ja se on ollut menoa siitä lähtien. Joten Bändiä on tullut kannatettua vuodesta 1984 lähtien.

Myöskin harrastuksena bändiä voi pitää keräilyn takia.

Musiikkimakuni on ollut aina aika erikoinen kavereitteni mielestä. Heavy musiikin lisäksi tykkään myöskin Rockabilly musiikista. Minulla on ollut aina aika laaja tuo musiikkimaku, mutta Jazz ei oikein uppoa.

Monet varmaankin tietävät myöskin Ryhmämme nimeltään Maidenventures, jonka kanssa reissataan ympäri maapalloa. Siellä tietenkin näkee paljon ulkomaalaisia ja tuttuja naamoja. Jälleen näkemisen riemu on aina käsin kosketeltavissa. Ja kun puhutaan Maiden Family:stä niin se on juurikin sitä, että toiset fanit auttavat toisiaan kansallisuudesta riippumata, vai mitä sanotte siitä, että tulevien esim. Saksan keikkojen yhteydessä siirtymät päästään Saksalaisten Fanien auton kyydeillä.Frankfurtista Oberhousen:iin sekä sieltä Dusseldorfiin josta lento kotiin. Lontoossa yksi olisi järjestämässä bileet ja majoittaisi kuulemma hänelle rakkaat Suomalaiset Taloonsa. Nämä vaan siis esimerkkinä.

Myöskin Iron Maiden:in Managementti on hyvin auttavaista porukkaa. Kun tässä tällä hetkellä on tuo Japanin Maanjäristys, Tsunami & Säteily-ongelmat tapetilla ja Maiden joutui Peruuttamaan kaksi keikkaansa siellä. Sinne oli oma Event keikkakohtainen paita jotka myydään nyt jälkikäteen. Kaikki tuotto kokonaisuudessaan luovutetaan Sinne kriisikohteisiin.

Aika hienoa omasta mielestäni!

4. Mikä on suosikkialbumisi Maidenin kataloogista ja miksi?

Oikeastaan minulla on ollut aina kaksi levyä ylitse muiden ja ne ovat Somewhere in Time sekä Seventh Son Of The Seventh Son.

Molemmissa Biisit ovat todella hyviä. Huteja ei ole nimeksikkään. Lyriikat ovat mielenkiintoisia sekä Kitara riffit ja soitanta on mahtavan kuuloista, Brucen Air Raid Siren:in laulusta puhumattakaan.

Paljon on myöskin levyjä jotka pääsevät lähelle. A Matter Of Life And Death:stä tykkäsin kovasti ja nousee korkealle minun listoillani sekä X Factor.

Mutta nuo kaksi ovat minulle se kärki ja siellä näköjään pysyvätkin ja siinä taitaa tuon kaiken lisäksi painaa tunnesyytkin, kun se oli sitä villiä nuoruusaikaa.

5. Oletko koskaan nähnyt Maidenia livenä? Kuinka monta kertaa? Missä? Koska? Paras näkemäsi keikka?

Konsertteja on tullut nähtyä varmaankin keskiverto fania enemmän (ketään väheksymättä tietenkään). Niitä on tämän kesän jälkeen kasassa 39 nähtyä keikkaa.

Tähän ei viitsi alkaa erottelemaan kaikkia keikkoja, mutta Kotimaassa sekä ulkomailla tullut nähtyä ja enimmäkseen ulkomailla.

Ensimmäinen keikkani oli vuonna 1988 ja se oli Helsingissä Seventh Son kiertueella.

Se oli jo sen takia ikimuistoinen koska lämmittelybändinä esiintyi Helloween, Joka oli juuri julkaissut levyn Keepper Of The Seven Keys Part II. Joten molemmat sen hetkiset suosikkibändini näin samalla kertaa.

Parhaan näkemäni keikan nimeäminen on erittäin vaikeaa enkä pysty sitä tekemään. On eri syitä miksi jotkut keikat ovat jääneet muita paremmin mieleen.

Tottakai se Ensimmäinen 1988 on yksi. Sitten Toinen keikka MIlanossa vuonna 2006 Joulukuussa oli Speciaali, kun yleisö lauloi niin kovaa koko Fear Of The Darkin ensimmäisen säkeistön, että koko paikka oli räjähtää.

Myöskin itselleni ikimuistoisen tilanteen koin vuonna 2008 Prahassa, kun olimme saaneet muutaman kaverini kanssa Heawen Can Wait- passit ja pääsimme laulamaan kyseistä biisiä Bändin kanssa samalle lavalle.

Ensimmäinen ulkomaan keikkani oli nimenomaan Rautaneito sivuston ansiota.

Rautaneito porukka teki reissun Italian Milanoon vuonna 2006 Joulukuussa.

Siitä iso käsi ja kiitokset kuuluu Rautakansleri Brigatille itselleen. Hän järjesti ja Organisoi koko reissun joten fanin ei tarvinnut muuta kuin maksaa rahat tilille ja hoitaa itsensä lentokentälle.

Kyllähän nuo reissut ovat olleet ikimuistoisia.

Tuollakin reissula tuli iskemättömiä sloganeita ja lempinimiä. Itselleni riippakiveksi on jäänyt Playerman ja taidetiin eräässä baarissa esitellä NHL Statuksen omaava Jääkiekko maalivahtikin Suomesta joka on Big Star in Finland

Sen jälkeen noita ulkomaan keikkoja onkin siunaantunut Kotimaan keikkojen lisäksi aika paljon ja maat joissa on tähän mennessä tullut käytyä Keikkoja todistamassa on: Suomi,Italia, Slovenia, Ruotsi, Kreikka, Romania, Puola, Tsekki, Kroatia, Serbia(Belgrad), Saksa, Norja, Espanja. Tulevana kesänä listaan tulevat myöskin Ranska ja Englanti.

Monet ovat aina kyselleet, että mitä nuo kaikki kustantavat. Vaikea on ollut sanoa, kun tapana ei ole ollut laskea ja noita ainutlaatuisia reissuja ja muistoja ei voi rahalla mitata! Mutta sen voin sanoa, että ilman hirveitä ylityö tuntimääriä ei noista reissuista olisi voinut haaveilla, mutta mitä sitä ei ihminen tekisi hyvän asian eteen.

Noista reissuista iso kiitos kuuluu vaimolle, että on ollut näinkin ymmärtäväinen tämän harrastukseni suhteen sekä tietysti reissujen pääjärjestäjille Jarmilalle & Iivikselle.

No ihme, että Gers on jossain paikallisessa irkussa taas iltakaljoilla… Onneksi Make yrittää saada miestä koisimaan!

6. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Minulla on ollut kunnia tavata kaikki bändin jäsenet tuolla ulkomailla reissatessani.

Ensimmäinen Bändin jäsen, jonka tapasin, oli Janick 2008 Tukholmassa.

Samalla Kiertueella tuli tavattua Adrian Smith Kroatian Splitissä.

Steve Harris tuli tavattua vuonna 2009 Belgradissa, kun hän otti Meets And Greets tyylisesti kaikki faninsa vastaan Hallin takana.

Rumpali Nicko tuli tavattua 2010 kesällä Tukholmassa, kun bändi asusti samassa hotellissa. Siellä tuli tavattua Bruce sekä Dave Murray sekä muutakin Managementtiä.

Ikimuistoinen hetki oli kun tuli Bruce tavattua hänen omalla nimikko reissullaan Bruce Air:lla, jolla kävimme Espanjan Valenciassa.

Tavattujen listalle kuuluvat myöskin Ex-jäsenet: Paul Dianno, Dennis Stratton sekä Blaze Bayley.

Myöskin Bändin manageri Rod Smallwood on tullut tutuksi monessakin paikassa.

Tietenkin Roudareita on tullut tavattua monia ja yhdestä on tullut aika hyvä ystäväkin, jota tulee moikattua aina kun näkee ja näkeehän hänet kun lavalla töissä on.

Kaikki nuo tavatut ihmiset ovat olleet aivan loistavia ihmisiä. Kaikesta hulinasta huolimatta, he ovat todella maanläheisiä ihmisiä joilla on pysyneeet jalat maanpinnalla eikä urean kohoamista päähän ole ollut havaittavissa.

Mr. Steve Harris!

7. Oletko virallisen Iron Maiden Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Virallisen Clubin jäsen olen ollut kesästä 2005 lähtien. Joten kohta kuusi vuotta tullut oltua jäsenenä.

Toiminta on ollut ihan asiallista.

On siellä tietysti ollut pari negatiivistäkin juttua.

Esimerkiksi kun Jäsenyyteni hommasin, niin silloin siihen vielä luvattiin Bändin valokuva omakätisillä nimmareilla mukaan. Se jäi silloin tulematta ja pommitin monilla viesteillä vuosien aikana Clubin vetäjä Laz:a siitä kunnes sitten sitkeä yritykseni lopulta palkittiin ja sain sen vuonna 2009.

Hieno juttu oli kun aiemmat pikkusivuiset FC Magazinet korvattiin kunnon A4 kokoisilla sivuilla varustetulla lehdellä. Se oli todella hieno juttu.

Myöskin itselleni ja tutuilleni Konserttilippujen ostaminen on ollut hirveän paljon helpompaa kun FC jäsenillä on lippuihin ennakko osto mahdollisuus ennen yleiseen myyntiin tuloa.

Tämä onkin lisännyt selkeästi Fanimäärää klubisa, koska ihmisten ei tarvitse lähteä jonottamaan lippujaan aamuvarhaisella.

Vielä positiivisiin juttuihin kuuluu tuo First To The Barrier ranneke kilpailu jolla 60 fania pääsee valitsemansa Guestin kanssa ennen muuta yleisöä sisälle Keikkapaikalle. Jos et halua mennä aidalle katsomaan konserttia niin ainakin paidat yms. bänditavarat ja keikkamuistot voi ostaa rauhassa ilman isompaa väentungosta.

Joten suosittelen omastapuolestani lämpimästi.

8. Mitä mieltä olet Maidenin livelevyjulkaisupolitiikasta, kun lähes jokaisesta kiertueesta on viime vuosina ilmestynyt tuotos? Pidätkö sellaista touhua rahastuksena? Ostatko livelevyt?

No Rahastuksena ja rahastuksena. Jokainenhan loppupeleissä tekee itse sen ostopäätöksen.

Itse kun keräilen levyjä niin minulle ne on pakko ostoksia.

Ja kyllä minä mielelläni ostan jokaiselta kiertueelta hyvälaatuisen tallenteen. Eihän se Maidenin vika ole jos he tykkäävät kiertää paljon ja niistä julkaistaan tallenteita.

Mutta ei niitä nyt joka kiertueesta ole tullut esim AMOLAD kiertueesta ei ole julkaistu…vielä.

Enemmänkin minä karsasta noita kaikenmaailman uusia kokoelma levyjen julkaisuja niinkuin taas tulee uusi: From Hear To Eternity, The Best Of 1990-2010.

Tuskin se bändistä on aina kiinni jos levy yhtiöt haluavat takoa rahaa, kun rauta on kuumaa.

9. Miten suhtaudut bootlegeihin? Jos omistaisit jonkun sellaisen (et tietenkään omista, koska nehän ovat laittomia), mikä olisi suosikkibootlegisi Maidenin keikoista?

Kyllä minä tykkäisin Bootlegeista, koska niitä voisi sitten kuunnella/katsoa mielenkiinnolla sen jälkeen kun Maiden on lyönyt pillit pussiin.

Varsinkin keikat joissa on itse ollut, olisi mukava omistaa.

Suosikki Bootlegit olisivat mielestäni sellaisia joissa tapahtuu vaikka jotakin erikoista, esim. joku soitin menee rikki ja sen kunnostuksen aikana Bruce joutuu improvisoimaan jotakin. Myöskin Kiertueen ensimmäisellä keikalla yleensä tapahtuu jotakin. Joku yhtyeenjäsen aloittaa jonkun väärän biisin joka settilistassa pitikin olla iha toinen. Silloin lavasteet ja valot ovat väärät ja Brucekin saattaa olla väärissä vaatteissa yms.

Näitä on tullut todistettua paikanpäällä parikin kertaa.

Ja tämä kaikki siis jos niitä Bootleggeja olisi!

Mutta en tietenkään omista Bootleggeja, koska ne ovat laittomia.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Onko sinulla Maiden tatuointia tai muuta HC-osastoa?

Aiemmin tässä jutussa mainitsinkin kerääväni Iron Maidenin materiaalia.

Isoin kokoelma minulta löytyy Virallisia CD julkaisuja joita onkin noin 180 erillaista CD levyä. Siellä on Eri versioita levyistä niin Japanin julkaisuja kuin Promo Levyjäkin.

Levyjä on Albumeista Singlejulkaisuihin.

Myöskin Löytyy Kaikilta kiertueilta Kiertuekirja ihan Ensimmäisestä vuoden 1980:sta tähän vuoteen.

Muuta Iron Maiden Rekvisiittaa ovat: Plektrat, Wristbandit, Rumpukapulat, Eddie Figuurit, Kiertue huivit yms.

Tatuointeja on nahkaani ilmaantunut molempiin säärin sekä selkään.

Selässä Komeilee Live After Death:n kansikuva jonka alapuolella on liuskassa lasteni nimet.

Vasemmassa sääressä on Killers albumin kuva ja oikeassa sääressä on ikuistettuna Back In Somewhere in Time:n kiertue kuva ja sen alapuolella Teksti & Päivämäärä Prague 08.08.08. Tämä päivämäärä on ikuistettuna sen tähden, koska juuri sinä päivänä olin kyseisessä paikassa Bändin kanssa lavalla.

11. Mielipiteesi Maidenin tuoreimmasta studioalbumista The Final Frontier – minkälaiset odotukset ja ajatukset sinulla oli uudesta materiaalista ja täyttyivätkö ne? Mitä arvelet, jääkö albumi Maidenin viimeiseksi studioalbumiksi?

Se on joka kerta yhtä jännää, kun uusi albumi julkaistaan.

Itse tykkäsin uusimmasta levystä paljonkin. Parhaat biisit olivat tiedossa heti kättelyssä ja pari muutakin biisiä sieltä aukesi monen kuuntelukerran jälkeen.

Itselleni siellä oli yksi vähän heikompi ralli ja se oli The Alchemist. Ei vaan jotenkin putoa.

Odotukset olivat korkealla niinkuin aina, kun Iron Maiden julkaisee uutta materiaalia.

Kyllähän The Talisman, StarBlind, The Final Frontier sekä When The Wild Wind Blows räjäyttivät pankin.

Minä jonkin verran pelkään sitä, että tämä oli se viimeinen levy.

Mutta toivossa on hyvä elää….

12. Onko elämää Iron Maidenin jälkeen, kun bändi pistää pillit pussiin?

Tottakai sitä elämää on Maidenin jälkeenkin, mutta on se aluksi varmasti outoa. Mikäänhän ei kestä ikuisesti, ei edes Iron Maidenin kiertäminen. Se on tosiasia joka vain pitää sulattaa.

Musiikki ja tallenteet ovat kuitenkin se kaiken suola siinä vaiheessa joten siinä mielessä se ei häviä mihinkään, mutta konsertit tietysti loppuvat ja se onkin ainakin itselleni ollut erittäin iso osa menneinä vuosina!

Kavereitten kanssa treffataan varmasti Maidenin kiertämisen jälkeenkin. Siitä olen varma. Niin läheisiä siteitä Maidenin avulla on syntynyt eri ihmisiin.

Bruce Air ja Naantalin Aurinko

13. Oletko menossa Olympiastadionille 8.7.2011 katsomaan Maidenia? Oletko menossa muille Maidenin keikoille vuoden 2011 aikana?

Tuo nyt on aika itsestään selvyys, että Stadikalla ollaan.

Itseasiassa olen jo yhden keikan tältä kiertueelta nähnyt, kun kävimme Maidenventures ryhmän kanssa katsomassa tuon Kiertueen aloituskeikan Venäjällä Moskovassa. Edessä on vielä 12 konserttia tältä kiertueelta. Konsertteja on kaksi Saksassa, kaksi Pariisissa, Oslossa ja Helsingissä sekä Kiertueen kuusi viimeistä keikkaa Englannissa.

14. Minkälaisia terveisiä haluat lähettää kaikille fanaattisille suomalaisille Iron Maiden -kannattajille?

Pitäkää lippu korkealla ja tukekaa sekä kannustakaa Rakastamaanne bändiä. Käykää keikoilla niin kauan kun siihen on vielä mahdollisuus, koska kaikki hyvä loppuu aikanaan!

15. Mikä on sinun mottosi?

Älä tee Elämästä sen vaikeampaa kuin se on ja muista nauttia myöskin jokapäiväisistä asioista, koska kerran täällä vaan eletään!

Erittäin paljon kiitoksia Makelle haastattelusta!

Jaana Jilona Hänninen osoittaa, että Maiden diggailu ei todellakaan ole pelkästään finninaamaisten nuorten miesten puuhailua, vaan myös kypsemmät naiset osaavat arvostaa brittiläistä laatumetallia. Seuraavassa Jaanan mietteitä.

1. Esittele itsesi. Kuka, mistä, ikä, perhestatus, koulutus, ammatti, harrastukset?

Jaana Hänninen, foorumeilla nickillä Jilona. Asun Vantaalla, ja ikää on jo 40 + paljon risoja päälle, joten ikävuosien perusteella olen varmaankin jonkun sortin nestori tällä sivustolla. Perheeseen kuuluu mies ja parikymppinen poika, jonka kanssa käyn yleensä keikoilla. Lukion jälkeen tuli aikoinaan käytyä kauppaopisto ja parisen vuotta sitten sain datanomin paperit. Töissä olen työeläkeyhtiössä maksuasiantuntijana, työnkuvaan kuuluu vakuutusmaksuasioita ja systeemien testausta. Vapaa-aikana tulee enimmäkseen tapeltua vanhan läppärin kimpussa.

2. Miten olet eksynyt Rautaneito.com sivuille? Koska tämä tapahtui? Kuinka usein käyt sivuilla? Olisiko mielessäsi kehitysehdotuksia sivustollemme? Tapaatko sivuston muita jäseniä oikeassa maailmassa?

Rautaneito.comiin tutustuin varmaankin joskus vuoden 2004 loppupuolella, todennäköisesti alunperin pojan innostamana. Aluksi sivuilla tuli käytyä vain vierailijana kunnes kesän 2005 keikkojen jälkeen innostuin lopulta rekisteröitymään. Sivuilla tulee käytyä melko epäsäännöllisesti, joskus voi mennä viikkoja käymättä, joskus tulee vierailtua foorumilla useammankin kerran päivässä. Useimmiten sivuja tulee vain lueskeltua, en taida olla kovinkaan ahkera kirjoittelija. Osa sivuston jäsenistä on tullut jollain lailla tutuksi myös oikeassa maailmassa, lähinnä on tullut tavattua satunnaisesti eri keikkojen yhteydessä.

3. Onko Iron Maiden suosikkiyhtyeesi, miksi? Kuinka pitkäaikainen kannattaja olet? Mitkä muut orkesterit saavat jalan vipattamaan?

Kyllä tuo tuntuu olevan ylitse muiden. Jotenkin vain tuntuu kuin kotia tulisi aina kun kuulee Maidenia, vaikka olenkin tällainen myöhäsyntyinen Maiden-fani. Jostain syystä musiikinkuuntelu oli aikoinaan tosi pitkään taka-alalla ja bändin musiikkiin tuli tutustuttua vasta pojan innostamana joskus vuonna 2004. Pitkään harmitti hukatut vuodet, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vanhoista 70-luvun suosikeista tulee kuunneltua edelleen esim. Deep Purplea ja Queenia, uudempia tuttavuuksia on mm. Mercyful Fate, Dio ja kotimainen lempparini Amorphis. Ja tietysti pitää vielä erikseen mainita Bruce Dickinson, jonka soolomateriaali kyllä vahvasti kilpailee Maidenin kanssa ykkössijasta.

4. Mikä on suosikkialbumisi Maidenin kataloogista ja miksi?

Tämä on paha. Kuuntelukerroista päätellen voinee kuitenkin vastata Seventh Son of a Seventh Son.

5. Oletko koskaan nähnyt Maidenia livenä? Kuinka monta kertaa? Missä? Koska? Paras näkemäsi keikka?

Tähän mennessä olen nähnyt Maidenin livenä 10 kertaa. Ensimmäiset keikat oli kesän 2005 keikat Hartwall Areenalla. Syksyllä 2006 olin neljällä keikalla, Helsingissä ja Tukholmassa. Kesällä 2008 kävin katsomassa Tukholman, Helsingin ja Tampereen keikat, ja viime kesänä kävin kastumassa Tukholman Sonispheressä. Keikoista erityinen oli tietysti se ensimmäinen, kaukaa Hartwall Areenan piippuhyllypaikalta keikkaa seuraten olin silti ihan myyty. Ei muissakaan keikoissa tosin ole ollut valittamista ja varsinkin AMOLAD-kiertueen keikat ovat jääneet hyvin mieleen. Viimekesäisen Tukholman keikan tunnelmaa latisti sateessa hytisty päivä, joten sitä suuremmalla syyllä (kuten etukäteen arvelinkin) harmittaa kun jätin Porin väliin…

6. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Ainoa jonka olen onnistunut tapaamaan tähän mennessä on Blaze Bayley, joka vaikuttaa mukavalta tyypiltä.

7. Oletko virallisen Iron Maiden Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Olen ollut Fan Clubin jäsen viitisen vuotta ja suht tyytyväinen FC:n toimintaan. Olen ostanut keikkalippuja FC:n ennakkomyynnistä ja parille keikalle olen saanut FTTB-rannekkeen. Liittymislahjaksi aikoinaan luvattua nimmarikuvaa tosin odottelen edelleen…

8. Mitä mieltä olet Maidenin livelevyjulkaisupolitiikasta, kun lähes jokaisesta kiertueesta on viime vuosina ilmestynyt tuotos? Pidätkö sellaista touhua rahastuksena? Ostatko livelevyt?

Kyllähän nuo tulee ostettua. Itse ainakin tykkään nähdä/kuulla edes levyltä kiertueen, jonka keikkaa en ole livenä nähnyt. Ja toisaalta on mukava muistella levyltä livenä näkemäänsä keikkaa.

9. Miten suhtaudut bootlegeihin? Jos omistaisit jonkun sellaisen (et tietenkään omista, koska nehän ovat laittomia), mikä olisi suosikkibootlegisi Maidenin keikoista?

Itse en bootlegeja ole keräillyt, tosin jonkun livetallenteen olen onnistunut kuulemaan ja 2008 Porto Alegren keikka on tullut katsottua useampaankin kertaan.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Onko sinulla Maiden tatuointia tai muuta HC-osastoa?

En ole varsinainen keräilijä eikä tatuointejakaan ole. Studiolevyt kyllä löytyy sekä livelevyjä, kokoelmia, DVD:t, jokunen video ja muutama kirja. Käyttökamaa on myös tullut osteltua, kuten paitoja, kiertuehuiveja, reppu, kassi yms.

11. Mielipiteesi Maidenin tuoreimmasta studioalbumista The Final Frontier – minkälaiset odotukset ja ajatukset sinulla oli uudesta materiaalista ja täyttyivätkö ne? Mitä arvelet, jääkö albumi Maidenin viimeiseksi studioalbumiksi?

Uutta albumia odotin lähinnä uteliaisuudella. Pidän levystä ja sieltä on selkeästi noussut itselleni muutamia suosikkeja, kuten Coming Home ja When The Wild Wind Blows. Ainakin toivon, että uusia studioalbumeja on vielä tulossa tämänkin jälkeen.

12. Onko elämää Iron Maidenin jälkeen, kun bändi pistää pillit pussiin?

Elämää tietysti on senkin jälkeen, kun bändi on pistänyt pillit pussiin, mutta ei se ehkä ihan entisellään ole. Iron Maidenin musiikki ei kuitenkaan mihinkään katoa, eikä toivon mukaan ne ystävät ja tututkaan, joihin vuosien varrella on Maidenin ansiosta tullut tutustuttua. Ja kuten varmaan monella muullakin, harras toiveeni on, että Bruce jatkaa musiikintekoa ja keikkailua edelleen vielä Maidenin lopettamisen jälkeenkin.

13. Oletko menossa Olympiastadionille 8.7.2011 katsomaan Maidenia? Oletko menossa muille Maidenin keikoille vuoden 2011 aikana?

Olen menossa Stadikalle ja sen lisäksi elokuussa kiertueen päätöskeikoille Lontooseen.

14. Minkälaisia terveisiä haluat lähettää kaikille fanaattisille suomalaisille Iron Maiden -kannattajille?

Kesä on tulossa ja keikoilla nähdään. Jos satutte törmäämään siellä lyhyenläntään täti-ihmiseen, jolla ulkoisesti saattaa joskus korkeintaan varpaat vipattaa musiikin mukana, niin muistakaa, että jähmeän kuoren sisältä voi silti löytyä ihan oikea Maiden-fani. 🙂

15. Mikä on sinun mottosi?

Die with your boots on…[/quote]

Kiitokset Jaanalle haastattelusta ja nähdään keikoilla Stadissa ja Lontoossa!

Johtaja Pauli Repo heiluu Rautaneito.comin foorumilla nickillä Wrathchild ja on sivuston joulukuun 2010 kuukauden fani. Tässä seuraavassa stoorissa hänen mietteitään helmikuussa 2011 (edelleen päätoimittajan käsittämätön ahkeruus aiheuttaa tällaista pientä ajan uudelleen järjestelyä).

1. Esittele itsesi. Kuka, mistä, ikä, perhestatus, koulutus, ammatti, harrastukset?

Morot! Oon Pauli Repo, 24-vuotias opiskelija Jyväskylästä. Viidettä vuotta nyt opiskelen fysiikkaa Jyväskylän yliopistossa, ja näillä näkymin pääsen seuraavat 40 vuotta kuuntelemaan valopäiden ankaraa v*ittuilua. Elikä siis opettajaks olis tarkotus valmistua.

Harrastuksiin kuuluu lenkkeily, salibandy, penkkiurheilu, musiikin kuuntelu ja keikoilla käynti. Niin ja ihan vaan joskus myös oluen juonti musiikin kuuntelun lomassa 🙂

Pitkän matkan juoksijan yksinäisyys selvästi viehättää Paulia!

2. Miten olet eksynyt Rautaneito.com sivuille? Koska tämä tapahtui? Kuinka usein käyt sivuilla? Olisiko mielessäsi kehitysehdotuksia sivustollemme? Tapaatko sivuston muita jäseniä oikeassa maailmassa?

Hammerin kautta tuli tänne joskus vuonna 2004 eksyttyä ja siitä lähtien olen pyrkinyt mahdollisimman säännöllisesti sivustolla vierailemaan. Viime aikoina kirjoittelu on jäänyt harmillisenkin vähälle, mutta foorumin lukemista olen kuitenkin harrastanut melko aktiivisesti. Muita sivuston jäseniä tulee nähtyä varsinkin keikoilla sekä festareilla. Hammeria, Victoriaa sekä Paddya tulee sitten nähtyä useinkin.

3. Onko Iron Maiden suosikkiyhtyeesi, miksi? Kuinka pitkäaikainen kannattaja olet? Mitkä muut orkesterit saavat jalan vipattamaan?

Kyllähän tuo on. Syy on se, että ne vaan tekee omaan makuuni parhaat kappaleet. Tuntuu, että herrojen biisien tekeminen, ja meikän musiikkimakuaisti on viritetty lähes naurettavan tarkasti samalle taajuudelle. Varsinkin Maidenin kitaramelodiat on aina iskeny todella lujaa, ja Steven bassosoundihan nyt on ihan ylivoimanen. Siihen sit päälle Brucen vokaalit, ja loistavat soolot ni naminami vaan 🙂

Kahta en vaihda, toinen on Guiness!

Oon kuitenkin Maidenin suhteen vähän myöhäisherännäinen, ja vasta vuodesta 2003/2004 oon Maidenia kuunnellu. Siitä lähtien se on sitten ollutkin parasta musiikkia mitä tiedän. Hammer soitti mulle sillon joitain biisejä, ja ihan totaalisen hurahduksen bändiin sai aikaan Judgement of Heaven.

Muita loistavia bändejähän on vaikka miten paljon, mut Running Wildin, King Diamondin, Mercyful Faten, Black Sabbathin, Judas Priestin ja Deathin vois tässä vaikka mainita.

4. Mikä on suosikkialbumisi Maidenin kataloogista ja miksi?

Tässä kohtaa täytyy puntaroida erittäin tarkasti Somewhere in Timen ja Powerslaven välillä. Jos tarpeeks tarkka vaaka tähän puntarointiin löydetään, niin se kallistuu niukasti Somewhere in Timen hyväksi. Siltä löytyy mun mielestä kokonaisuutena parhaat biisit, ja lisäks vielä parhaat kitarasoolot.

5. Oletko koskaan nähnyt Maidenia livenä? Kuinka monta kertaa? Missä? Koska? Paras näkemäsi keikka?

10 kertaa on tullut Maiden livenä todistettua.

2005: Hartwalilla kahesti

2006: Hartwalilla kahesti, kerran Tampereen Hakametsässä, ja Rautaneidon reissulla Milanossa

2008: Stadikalla, Ratinassa ja Graspopissa

2010: Porin Sonispheressa

Parhaat näistä on ollu nostalgian puolesta tietysti toi eka, yleisön puolesta Milano, ja bändin puolesta Porin keikka. Toi Porin keikka oli ihan mielettömän loistava ja paras keikka mitä oon koskaan nähnyt. Tähän voi vaikuttaa myös se hirmumyräkkä ja siitä aiheutunut odotus. Olihan vaan perkeleen hienoa sillon kun se keikka kaiken odottelun, ja epävarmuuden jälkeen vihdoin starttas.

6. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

2006 ekan Hartwalin keikan jälkeen Steve ja Janick tuli nähtyä jossain irkkubaarissa (O`Malleys?). Eipä siinä paljoa pystyny/kerinny jutteleen mut lepposilta kavereilta vaikuttivat. Kuvat ja nimmarit tottakai otettiin, ja hirveessä syvä jäässä sönkkäsin niille siinä jotain et ”It was a great gig, see you tomorrow”.

Tällaista miesrakkautta löytyy löytyy yleensä keikan jälkeen irkku pubista!

Sit Rod tuli Milanon keikan jälkeen Rautaneidon porukan kanssa yhteiskuvaan, mutta eipä senkään kanssa ollu pahemmin aikaa turista siinä.

7. Oletko virallisen Iron Maiden Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Eipä oo tullu jostain syystä Fan Clubiin liityttyä, joten en osaa oikein mitään sen toiminnastakaan sanoa. Joku päivä vois ehkä liittyä.

8. Mitä mieltä olet Maidenin livelevyjulkaisupolitiikasta, kun lähes jokaisesta kiertueesta on viime vuosina ilmestynyt tuotos? Pidätkö sellaista touhua rahastuksena? Ostatko livelevyt?

Ainahan esim. uuden levyn biiseistä on hauska saada liveversiot jossain muodossa. Mielestäni on siis ihan ok, että ainakin uuden levyn kiertueilta julkaistaan livet. Lisäksi joku Flight 666 oli ehkä kovin dvd ikinä, ja uskon että moni fani näitä uusia julkaisuja (ainakin itse) haluaa. En siis siinä mielessä pidä sitä rahastuksena. Senkun julkaisevat kyllä mää ne ostan 🙂

9. Miten suhtaudut bootlegeihin? Jos omistaisit jonkun sellaisen (et tietenkään omista, koska nehän ovat laittomia), mikä olisi suosikkibootlegisi Maidenin keikoista?

Ne on hyvä tapa päästä näkemään bändiä sellaisilla kiertueilla mistä ei ole dvd-julkaisua, eikä varmaan sellaista koskaan tulekaan. Hirveän paljoa en ole niitä nähnyt/kuullut, mutta Pariisin vuoden 86 keikka taitaa näkemistäni olla paras. Settilista on siinä jotain todella huikeaa kun on 3 omaa suosikkibiisiä (Hallowed,Phantom ja Rime), sekä lisäks vielä mukavasti matskua Somewhere in Timelta.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Onko sinulla Maiden tatuointia tai muuta HC-osastoa?

En varsinaisesti keräile. Kaikki studiolevyt, livelevyt ja dvd:t ostan kyllä, mutta itselleni riittää yksi versio kutakin. Näiden lisäksi Maidenin paitoja löytyy jonkin verran, ja eräiden tahojen mukaan meikällä onkin aina Maidenin paita päällä. Tämähän ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä onhan mulla joskus RW:n paitakin =)

11. Mielipiteesi Maidenin tuoreimmasta studioalbumista The Final Frontier – minkälaiset odotukset ja ajatukset sinulla oli uudesta materiaalista ja täyttyivätkö ne? Mitä arvelet, jääkö albumi Maidenin viimeiseksi studioalbumiksi?

Kyllä lähtee!! Odotukset oli melko korkealla, mutta ne täyttyivät hyvin. Oikeastaan kaikki biisit, Alchemistia lukuunottamatta, ovat enemmän tai vähemmän mainioita. Varsinkin When The Wild Wind Blows, The Talisman ja Starblind kestävät vertailun oikeastaan ihan minkä tahansa biisin kanssa. Etenkin Wild Wind on noussut koko ajan paremmaksi ja varsinkin kyseisen biisin introon on muodostunut erittäin paha addiktio. Kokonaisuutena siis erittäin vahva levy, jonka edelle Maidenin levyistä ajavat mielestäni varmuudella ainoastaan Somewhere in Time, Powerslave, A Matter of Life and Death, Seventh Son sekä Piece Of Mind.

12. Onko elämää Iron Maidenin jälkeen, kun bändi pistää pillit pussiin?

Ei.

Tuo oiskin ollu sopivan dramaattinen vastaus, mutta jatketaan nyt kuitenkin vähän. Kuten varmasti monella muullakin Maiden fanilla joka ei ole vielä Brucen soolokeikkaa päässyt livenä todistamaan, myös itselläni tämä olisi yksi suurimpia musiikkiin liittyviä unelmia. Uskon, että ainakin Bruce kunnossa pysyessään jatkaa musiikin tekoa, ja keikkailua Maidenin lopetettua. Sitä paitsi ei se Maidenin musiikki mihinkään häviä. Eikun vaan kauppaan, olutta mukaan ja siitä Rock in Rioa katsomaan hyvällä porukalla. Siinä ”muutaman” oluen jälkeen mukana laulaessa ja ilmakitaroidessa ei enää tajuakkaan ettei ookkaan oikeesti siellä keikalla 😀

13. Oletko menossa Olympiastadionille 8.7.2011 katsomaan Maidenia? Oletko menossa muille Maidenin keikoille vuoden 2011 aikana?

Stadikalle ollaan menossa suurella innolla. Odotukset ovat pilvissä kuten aina Maidenin keikoille mentäessä, ja uskon että ne täyttyvät taas kerran. Muille Maidenin keikoille ei valitettavasti taida budjetti riittää tällä kertaa 🙁

14. Minkälaisia terveisiä haluat lähettää kaikille fanaattisille suomalaisille Iron Maiden -kannattajille?

Keikalla nähdään, hoilataan yhdessä biisit mukana ja vedetään erittäin tiukat ilmakitarasoolot!

15. Mikä on sinun mottosi?

Elämä on hauskempaa, kun osaa iloita pienistäkin asioista!

Kiitos Paulille haastattelusta!

Sivuston ylläpitäjän täydellinen nukahdus kuukauden fani osastolla aiheuttaa nyt pienen koomisen tilanteen, kun helmikuussa 2011 lisäillään jotain vuoden 2009 loppu puolen kuukauden fani stooreja. Kiitos ja anteeksi. Seuraavassa kuitenkin siis helmikuussa 2011 tehty juttu Lasse Lindqvististä, joka tunnetaan Rautaneito.comin foorumilla nickillä Hammer. Hän kuuluu sivuston vakiokalustoon. Ihailkaa miehen sanallista antia, ei ihme, että hän on kirjallisella alalla.

1. Esittele itsesi. Kuka, mistä, ikä, perhestatus, koulutus, ammatti, harrastukset?

Olen Lasse Lindqvist, 25-vuotias kirjallisuuden opiskelija Suomen Ateenasta, Jyväskylästä. Olen ollut jo pari vuotta naimisissa ihastuttavan Tohtori Rautaneitomme eli -Victoria-:n kanssa. Pääasiassa vapaa-aikani kuluu musiikkia kuunnellen (ja keikoilla käyden), monipuolisesti lukien ja kirjoittaen, futista ja lätkää seuraten, erikoisoluita nautiskellen sekä oman majavan kanssa peuhaten. Myös leffoja tulee katseltua ja teatterissa vierailtua säännöllisen epäsäännöllisesti. Urheilu on aina ollut erityisen lähellä sydäntäni, joten etenkin lenkkeily, sulkapallo ja sähly (ei sentään se salibandy, jossa liki kaikki kontakti on kiellettyä) kuuluvat ihan jokaviikkoisiin harrastuksiin. Myös lätkää ja futista tulee pelailtua niin usein kuin vain mahdollista. Korostettakoon vielä, että juoksulenkeille lähden aina ihan tosi mielessä, sillä treenien päämääränä on aina jokin pidempi suoritus, kuten vaikkapa puolimaraton. Kokonaiselle maratonille en ole vielä uskaltautunut. Eiköhän sekin onnistuisi The Loneliness of the Long Distance Runner –biisin innoittamana. Olen muuten lukenut Alan Sillitoen The Loneliness of the Long Distance Runner –novellin/pienoisromaanin, josta Steve Harrisin tiedetään inspiroituneen saman nimistä kappaletta kirjoittaessaan. Voin suositella kyseistä kertomusta kaikille Maiden-faneille ja juoksemisesta innostuneille.

Koska opiskelen kirjallisuutta, niin onhan ne mielikirjailijatkin mainittava. Kaksi kirjailijaa on tällä hetkellä ylitse muiden: Jukka Pakkanen ja Hermann Hesse. Ylipäätään psykologinen proosa, jota nuo kaksi edellä mainittua kirjailijaakin pääasiassa edustavat, on kaikista lähimpänä sydäntäni. Luen sujuvasti oikeastaan liki kaikenlaista kirjallisuutta, joten siksi en mainitse enempää suosikkikirjailijoita, koska listasta tulisi melkein yhtä pitkä kuin lempibändilistastani, jonka jätän myös suosiolla tästä faniesittelystä pois. Paras lukemani romaani on Hermann Hessen Arosusi (Der Steppenwolf), jota suosittelen kaikille vähääkään kirjallisuudesta kiinnostuneille.

I'm Forever Blowing Bubbles

2. Miten olet eksynyt Rautaneito.com sivuille? Koska tämä tapahtui? Kuinka usein käyt sivuilla? Olisiko mielessäsi kehitysehdotuksia sivustollemme? Tapaatko sivuston muita jäseniä oikeassa maailmassa?

Olen ollut mukana ihan sivuston perustamisesta lähtien, joten tunnen itseni jo osaksi foorumin vakiokalustoa. Maiden Finland –foorumille eksyin vuoden 2003 keväällä Paddyn opastamana. Siitä lähtien olen ollut suoranaisesti riippuvainen suomenkielisestä Iron Maiden –keskustelufoorumista, joten Rautaneito on ollut kuin uskollinen ystävä, joka on täyttänyt tuon perustarpeen. Aika paljon vapaa-aikaa on tullut vietettyä pelkästään Rautaneitoa lukien ja Neidon foorumille kirjoitellen. Foorumin vakioporukasta suuri osa on tullut enemmän tai vähemmän tutuiksi, sillä jatkuvasti keikoilla ja keikkareissuilla tulee törmättyä rautaneitolaisiin. Ylipäätään olen huomannut kuinka juuri Iron Maiden –fanius yhdistää. Heti löytyy tuntikaupalla puhuttavaa Maidenista, vaikka keskustelukumppani olisi ennestään täysin vieras. Jos samainen kaveri on vieläpä Rautaneidon käyttäjä, niin yhteydenpitoa on helppo jatkaa tulevaisuudessakin. Tällä tavoin, Rautaneidon avustuksella, muodostuu useita elinikäisiäkin kaverisuhteita. En keksi tähän hätään sivustosta mitään kritisoitavaa.

3. Onko Iron Maiden suosikkiyhtyeesi, miksi? Kuinka pitkäaikainen kannattaja olet? Mitkä muut orkesterit saavat jalan vipattamaan?

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että ykkösbändin paikka on varattu King Diamond –yhtyeelle. Iron Maiden tulee Mercyful Faten kanssa käsikädessä kakkossijalla. Tunnetasolla Maiden on tosin ihan yhtä lailla se ykkösbändi kuin nuo edellä mainitut Kingin yhtyeet. Livenähän Maidenia on lähes mahdotonta päihittää, sillä Bruce Dickinson on maailman paras showmies. Brucen energisyys ja karisma ovat jotain ainutlaatuista. Vielä nykyäänkin, yli viisikymppisenä, Bruce liikkuu lavalla kuin 28-vuotias huippu-urheilija. Kuitenkaan en rupea laittamaan King Diamondin ja Iron Maidenin live-esiintymisiä paremmuusjärjestykseen, sillä Kingin show perustuu liki pelkästään teatraaliseen näyttävyyteen, kun taasen Maidenin show nojaa sitäkin enemmän energisyyteen. Molemmat ovat jotain ainutlaatuista.

Maidenia olen fanittanut vuodesta 2003 lähtien, jolloin Jyväskylän oma Karhuherra Paddington, eli Paddy sai aivopestyä minut Maidenin maailmaan. Sitä ennen kuuntelin lähinnä hard rock –yhtyeitä kuten AC/DC, Scorpions, Deep Purple ja Rainbow. Innostuin ’03 keväällä Maidenista siinä määrin, että ostin huuto.netistä selvästi ylihintaisen lipun kesän Give Me Ed… –rundin keikalle. Maiden oli pakko päästä näkemään livenä, maksoi mitä maksoi. Olihan se sitten sellainen spektaakkeli, etten sitä koskaan unohda. Maiden-poikuuden menettämisen jälkeen olenkin sitten käynyt ahkerasti useiden bändin keikoilla. Se euforinen tunne, minkä hyvällä livekeikalla kokee on yksi parhaista fiiliksistä, mitä tiedän.

Pääasiassa diggailen eniten ’80-luvun heavy metalista ja ’70-luvun alun heavy rockista -ja progesta, mutta myös raskaammilta osastoilta löytyy useita suosikkibändejä. Nykyäänkin tehdään vielä hyvää perusheavya vanhojen klassikkobändien hengessä, kuten erityisesti Constantine ja In Solitude ovat osoittaneet. Oikeastaan liki kaikista metalin alagenreistä löytyy jotain ikimuistoista kamaa, kuten myös metalin ulkopuoleltakin. Kun mainitsin ’70-luvun alun heavy rockin, niin haluan korostaa (Led Zeppelinin, Deep Purplen ja Black Sabbathin ohella) Uriah Heepin vaikutusta heavyn kehitykselle. Useinhan Heepiä vähätellään, mutta mielestäni aivan suotta. Bändi on ollut erittäin tärkeä vaikuttaja molemmille suosikkibändeilleni, sekä King Diamondille että Iron Maidenille. Look at Yourself on yhä yksi aikamme parhaista levyistä, mutta myös etenkin Salisbury, Demons and Wizards, The Magician’s Birthday, Sonic Origami ja Sweet Freedom ovat oikein mainioita levykokonaisuuksia.

Maidenista tekee erityisen, maailman paras basisti, Steve Harris kolinabassotteluineen. Bändillä on myös kyky tehdä heavy metalia, joka on samaan aikaan sekä melodista että raskasta. Mitään negatiivista sanottavaa en keksi Iron Maidenista, sillä bändi on täydellisyyttä hipova kokonaisuudessaan.

4. Mikä on suosikkialbumisi Maidenin kataloogista ja miksi?

Ehdottomasti Somewhere in Time. Se levy sisältää paitsi useita Maidenin parhaita biisejä, myös ikimuistoisimpia kitarasooloja ja kiehtovimpia lyriikoita. Jotenkin Somewhere in Time on niin ’80-lukua kuin vain mahdollista, mutta hyvällä tavalla. On suuri sääli, että Maiden soittaa SiT-levyn matskua livenä niin säästeliäästi. Kun nyt hehkuttamaan pääsen, niin levyn laulumelodioille on annettava erityistunnustusta. Caught Somewhere in Time on malliesimerkki biisistä, jossa on täydelliset laulumelodiat. Kerran olen kuullut tuon huikean biisin livenä, kun Taage Laiho yhtyeineen soitti sen Tampereella; Maiden-tribuuttikeikkansa aloitusbiisinä. Se oli ikimuistoista, sillä olen nähnyt Brucen laulavan CSiT-biisiä livenä ainoastaan Somewhere in Time –kiertueen videotallenteilta.

5. Oletko koskaan nähnyt Maidenia livenä? Kuinka monta kertaa? Missä? Koska? Paras näkemäsi keikka?

Olen nähnyt Maidenin livenä kahdeksan kertaa. Näin bändin kahteen otteeseen Helsingissä sekä vuonna 2003 että 2005. A Matter of Life and Death –kiertueen rundilla pääsin kiireisen työtilanteeni takia vain Tampereen keikalle, mikä harmittaa edelleen suuresti. A Matter of Life and Death on kuitenkin mielestäni Maidenin paras studioalbumi Somewhere in Timen jälkeen, joten oli turhauttavaa nähdä se puolikuollut yleisö, joka seurasi uuden levyn biisejä Tampereen jäähallissa. Tunnelma oli kuin kirkossa, ainakin jos vertaan näkemiini Helsingin Maiden-keikkoihin. Tuntuu, että meillä porukka on Jyväskylässä enemmän liekeissä Constantinesta kuin Tampereen ’06-vuoden yleisö oli Iron Maidenista. Onneksi bändi veti silloinkin mainion keikan, vaikkei yleisö, paria eturiviä lukuun ottamatta, niin syttynytkään.

Vuonna 2008 näin Iron Maidenin sekä Helsingissä että Tampereella. Jälleen Helsingin keikka oli kerrassaan mainio. Tampereenkin veto oli oikein hyvä, vaikka yleisössä oli taas luvattoman paljon kädet taskuissa –seisoskelijoita. Kuitenkin paras näkemistäni keikoista oli tuo edellinen Sonispheren veto. Trombimyrskyn ja Brucen näyttävän aloituskaatumisen jälkeen tarjoiltiin Porin yössä sellaista parhautta, etteivät pelkät sanat riitä tekemään sille keikalle täyttä oikeutta. Toki myös ensimmäinen Maiden-keikkani Give Me Ed… ’Til I’m Dead –kiertueelta tulee aina säilymään yhtenä ikimuistoisimmista livekokemuksista. Vedettiinhän tuolla ’03-vuoden kesän keikalla myös aina niin harvinaista ja mainiota No Prayer –kamaa, sillä setissä oli kiehtova kauhuleffa-anthem Bring Your Daughter… To the Slaughter.

Tietysti olisi upeaa nähdä Maiden kerran myös ulkomailla. Olen ajatellut, että esimerkiksi Englantiin tai Ruotsiin voisin lähteä joskus bändiä katsomaan. Olisihan se ikimuistoista nähdä Maiden esimerkiksi kotikonnuillaan Lontoossa. Samaan reissuun voisin yhdistää suosikkijoukkueeni West Ham Unitedin kotimatsin katsomisen. Kuullessani ensimmäisen kerran Steve Harrisin Hammers-fanituksesta, olin kannattanut joukkuetta jo yli 10-vuotta. Eli, en ole West Ham –fani kuitenkaan Steven ansiosta. Maiden-fanius ja West Ham –fanius on kuitenkin nykyisin helppo yhdistää, sillä ovathan molemmat itselleni ihan tärkeimpien asioiden joukossa. Harrisin kanssa muutaman West Ham –aiheisen ajatuksen vaihtaminen olisi yksi haaveista, jonka haluaisin joskus kokea. Tämä voisi tapahtua vaikkapa Irkku-baarissa hyvän tumman oluen tai London Pride -tuopillisen ääressä.

Vaikka en koskaan pääsisikään näkemään Maidenia ulkomailla tai tapaamaan bändin jäseniä henkilökohtaisesti, niin Iron Maiden on antanut minulle jo nyt lukuisia ikimuistoisia kokemuksia.

Lasse ja Zak Stevens Dante's Highlightissa syksyllä 2010

6. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Olen tavannut Blaze Bayleyn kertaalleen. Tämä tapahtui herran soolokeikan jälkeen Tampereella vuonna 2008. Blaze vaikutti erittäin mukavalta, antoi ottaa kanssaan kuvia, vaihtoi muutamia sanoja faniensa kanssa sekä kirjoitti halukkaille nimikirjoituksia. Muistan hehkuttaneeni Blazelle sekä miehen sen iltaista livekeikkaa että Blood & Belief –levyä, jonka kansivihkoon pyysin herran nimmarin. Nyt on pakko ylistääkin vaihteeksi Tampereen yleisöä, sillä tuolla Blazen keikalla meininki oli ihan loistava myös yleisön puolella. Muita Maidenin jäseniä en ole tavannut. Harrisin ja Gersin nimikirjoitukset sain kuitenkin matkamuistona, kun Wrathchild. ne minulle erään Helsingin keikan jatkoilta sai haalittua (tuo oli juuri yksi niistä Helsingin keikoista, jolle en työkiireideni takia päässyt). Molemmat nimikirjoitukset löytyvät seinältä kunniapaikalta.

7. Oletko virallisen Iron Maiden Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

En ole, mutta olen joskus ajatellut liittyä. Tarkemmin en ole vielä ottanut selvää FC:n toiminnasta, joten eipä ole päässyt oikein minkäänlaista mielipidettä syntymään.

8. Mitä mieltä olet Maidenin livelevyjulkaisupolitiikasta, kun lähes jokaisesta kiertueesta on viime vuosina ilmestynyt tuotos? Pidätkö sellaista touhua rahastuksena? Ostatko livelevyt?

Kun kyseessä on niin mainio livebändi kuin Iron Maiden, niin ei livelevyjen julkaiseminen voi olla rahastusta. Bändi antaa faneille sitä, mitä fanit haluavatkin. Tosin, livelevyjen julkaiseminen liki identtisillä settilistoilla varustettuna on jokseenkin turhaa. Mieluiten haluan livelevyjä, joissa on toisistaan eroava settilista. Maidenin tapauksessa ostan aina livelevyt. Livelevyistä paras on Rock in Rio (erityisesti DVD-versiona), mutta heikoin ehdottomasti Live at Donington. Death on the Road DVD:tä en jaksa juuri katsella liian nopean leikkauksen takia, mutta CD-versiosta pidän paljonkin.

Jos vielä rahastusta mietitään, niin useiden kokoelmalevyjen julkaiseminen on mielestäni täysin tarpeetonta. Maiden ei ole tähän syyllistynyt, vaikka kokoelmia onkin julkaistu jo muutamia. Iron Maidenin kokoinen bändi olisi voinut julkaista vielä useampiakin kokoelmia, jolloin oltaisiin vasta voitu puhua rahastuksesta.

9. Miten suhtaudut bootlegeihin? Jos omistaisit jonkun sellaisen (et tietenkään omista, koska nehän ovat laittomia), mikä olisi suosikkibootlegisi Maidenin keikoista?

Porto Alegren keikka vuodelta 2008 on ehkäpä se oma suosikkini. Laatu on loistava ja keikka on kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Myös Pariisin videotallenne vuodelta 1986 on paitsi laatunsa myös settilistansa puolesta kovaa tavaraa. Kameramies kuvaa Caught Somewhere in Timen alussa niin pitkään Steve Harrisia, että näyttää kuin mukana laulava Harris olisi Maidenin vokalisti. Erittäin koominen yksityiskohta, joka kirvoittaa naurut joka katselukerralla. Audio-tallenteista Waldrock 2003 on oma lempparini. Brucen adrenaliinipitoiset spiikit tuovat keikkaan mukavaa lisämaustetta.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Onko sinulla Maiden tatuointia tai muuta HC-osastoa?

En voi sanoa keräileväni, vaikka ostankin kaikki studiolevyt, livelevyt ja dvd:t. Minulle riittää toistaiseksi kuitenkin yksi versio jokaisesta Maiden-albumista. Myös musiikkilehtiä tulee osteltua liki aina, kun Maidenista on juttua. Maiden-seinälippuja löytyy pari kappaletta seiniltä (No Prayer on the Road sekä Brave New World), mutta myös julisteita löytyy jonkin verran. T-paitoja on tullut hommailtua kiertueilta silloin tällöin. Rakas vaimoni osti minulle joululahjaksi Maidenin The Trooper –vetoketjuhupparin, joten nyt on jotain Maiden-aiheista myös t-paidan päälle puettavaksi. Olen kyllä ajatellut, että sitten joskus aloitan jonkin asteisen Maiden-keräilyn, mutta tämä tapahtunee vasta sitten, kun olen vakituisesti työelämässä. Kyllähän Maidenin levyt olisi mukava omistaa myös vinyyleinä joku päivä.

11. Mielipiteesi Maidenin tuoreimmasta studioalbumista The Final Frontier – minkälaiset odotukset ja ajatukset sinulla oli uudesta materiaalista ja täyttyivätkö ne? Mitä arvelet, jääkö albumi Maidenin viimeiseksi studioalbumiksi?

The Final Frontier on levy, joka kuulostaa kuuntelu kuuntelulta entistä paremmalta. Levy on monipuolisuutensa ansiosta tapaus, joka vaatii paljon keskittynyttä kuuntelua, mutta palkitsee lopulta kärsivällisen kuulijansa moninkertaisesti. Maidenin koko tuotantoa vertailtaessa sijoittaisin uutukaisen jonnekin keskivaiheille, sijoille 6-8. Oikeastaan The Final Frontierilla ei ole juuri mitään heikkouksia, mutta yhtyeen kivikovassa tuotannossa se ei silti aivan hätyyttele kärkisijoituksia. Olen erittäin tyytyväinen, että bändi julkaisi vanhoilla päivillään levyn, joka sisältää muutamia todellisia Maiden-klassikkoja, jollaisiksi laskisin erityisesti When the Wild Wind Blowsin, The Talismanin ja Coming Homen. On myös upeaa, ettei bändi mennyt sieltä mistä aita on matalin ja tehtaillut pelkkiä hittisinkkuja, vaan levyltä löytyy pitkiä, eeppisiä ja sopivan haastaviakin sävellyksiä. Levy täytti sille asettamani odotukset, vaikkei edeltäjälleen aivan pärjääkään.

12. Onko elämää Iron Maidenin jälkeen, kun bändi pistää pillit pussiin?

Vaikka en haluaisi vielä ajatella tuota väistämätöntä lopetuspäätöstä, niin on todettava, että kyllähän se haikeaksi vetää. Kuitenkin uskoisin, että Bruce jatkaa soolomateriaalinsa työstämistä vielä Maidenin jälkeenkin. Yksi suurimmista haaveistanihan olisi nähdä Brucen sooloyhtye livenä. Sitten kun Maiden lopettaa, niin eihän se Maiden Mania häviä mihinkään. Iron Maidenin livetallenteita tulee katseltua kaveriporukalla samalla tavoin kuin nykyisinkin. Maiden-aiheisia teemailtoja voidaan järkätä niin pienemmillä kuin isommillakin porukoilla, joten elämää siis on jopa Iron Maidenin lopettamisen jälkeenkin. Tribuuttibändit antavat myös mahdollisuuden kuulla Maiden-klassikoita livenä. Maidenin musiikki on ikuista.

13. Oletko menossa Olympiastadionille 8.7.2011 katsomaan Maidenia? Oletko menossa muille Maidenin keikoille vuoden 2011 aikana?

Olen menossa Olympiastadionin keikalle. Odotukset ovat erittäin korkealla, sillä edellisin Stadikan keikka oli todella näyttävä. Kuitenkin itse olisin toivonut myös yhtä keikkaa Hartwall Areenalle, sillä bändin valoshow pääsee parhaiten oikeuksiinsa nimenomaan Hartwallilla. Tunnelmansakin puolesta Hjalliksen halli on paras mahdollinen keikkapaikka, mutta minkäs teet, kun Maiden haluaa soittaa useammille kymmenille tuhansille samaan aikaan. Suodaan se riemu vanhoille heavy metal –staroille. Muille keikoille en taida päästä tänä vuonna, sillä kehno opiskelijabudjetti ja kiireinen aikataulu lyövät ikävästi kapuloita rattaisiin. Suomen kamaralle on sitä paitsi tulossa useampia erittäin mielenkiintoisia artisteja, joten rahat hupenevat myös etenkin kesän Sauna Open Airiin sekä Tuuriin saapuvaan Scorpionsiin.

14. Minkälaisia terveisiä haluat lähettää kaikille fanaattisille suomalaisille Iron Maiden -kannattajille?

Kannattaa kuunnella jokainen Maidenin väheksytympi levy ajatuksen kanssa uudestaan ilman turhia ennakkoasenteita. Joukosta löytyy niitä timantteja, joita suuri yleisö saati arvostelijat eivät ole koskaan nostaneet jalustalle. No Prayer for the Dyingia on turha vertailla sitä edeltäneisiin levyihin, vaan levy kannattaa kuunnella avarin mielin omanlaisenaan hard rock –pakettina. Myös The X-Factorilta löytyy timanttisia sävellyksiä, joita ei usein mainita edes kyseisestä levystä puhuttaessa. Esimerkiksi Fortunes of War on omaan makuuni ihan Maidenin parhaimmistoa. Erinomainen biisi sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti. Kun terveiset piti lähettää fanaattisille Maiden-kannattajille, niin luultavastihan nämä fanit ovat kuunnelleet Maidenin discografian niin moneen otteeseen läpi, että minun on turha suhteellisen tuoreena, kahdeksan vuotta vuotta Maidenia kuunnelleena, fanina ruveta neuvomaan ketään Maidenin kuuntelussa.=)

Pitäkäähän lippu korkealla. Stadikan keikalla nähdään. Cheers & Up the Irons!

15. Mikä on sinun mottosi?

Come On You Irons!