Blog

Harley Nordic Tour – päivä 9

17.7.2018

Turku – Eurajoki 100 km

Home sweet home – viimeiset sata kilsaa jäljellä. Kymmenkunta pyörää oli tällä kertaa laivassa, kaikki siististi pystyssä aamulla.

 

Viimeinen lyhyt etappi Turusta Eurajoella köröteltiin pikkuhiljaa aamuauringon paisteessa. Laitilan Shelliltä munkkikahvit ja suorinta tietä äidin iloksi kotipesälle.

Yhteensä mittariin tuli 2983 kilometriä. Takapyörä oli jo viittä vaille vaihtovalmis ennen reissuakin ja nyt ensi viikolla uutta alle. Saadaan taaksekin valkosivurengas. Hienosti pärjäsi koko kolmikko eli pyörä, kuski ja matkustajakin. Kun ainoaksi vahingoksi jäi ukon palanut nenä, niin pienillä selvittiin. Kumma, että ajamisesta ei saanut sillä tavalla tarpeekseen, että olisi kypsä fiilis. Päin vastoin ottaisin vaikka huomenna uusiksi. Ja harvemmin saa olla pojan kanssakin melkein 200 tuntia kuin paita ja perse. Siinä monet hyvät ja väsyneet jutut ehtivät naurattaa.

Vaikka tiedossa oli, että norjalaiset tiet ja näkymät ovat parasta A-luokkaa niin silti pääsivät yllättämään. Vähäinen, kohtelias ja lomalaisen fiiliksellä soljuva liikenne oli myös omiaan tekemään matkanteosta turvallisen tuntuista. Vuoriston hidaskulkuisuus yllätti. Ei pelkästään hidas vauhti tee etenemisestä rauhallista, vaan lukuisat pysähdykset kuvaamaan, tankkaamaan, juomaan ja lossimatkat odotuksineen. Sopiva päivämatka on mielestäni vuoristossa 250 kilsaa. Meillä meni aika haipakkaa ja tavallaan vähän väkisin repimällä matka Geirangerilta Lavikiin, kun alkoi väsy iskeä. Sinä päivänä ajettiin melkein 500 kilsaa…

Camping paikkoja oli matkan varrella todella hienoissa paikoissa runsaasti. Meillä oli vedetty varman päälle ja varattu etukäteen hyvätasoiset hotellit, mutta helposti pystyisi enemmän fiilispohjalta suunnittelematta tekemään matkaa telttailemalla tai nukkumalla mökissä. Murto-osa maasta tuli tällä ekalla retkellä nähtyä. Varmaa on, että uusiksi tulee lähdettyä taas joskus, kun kaikki natsaa.

Tempaisen videota youtubeen, jos osaan editoida kolmesta tunnista sopivan koosteen.

Harley Nordic Tour – päivä 8

16.7.2018

Karlstad – Tukholma 310 km

Ruotsin ylityksestä ei ihmeempiä tarinoita. Varmasti olisi voinut ajella pikkuteitä kivemmin, mutta tässä vaiheessa alkoi olla jo niin paljon hienoja maisemia ja paikkoja nähtynä, että tuumattiin yhdessä pojan kanssa, että mennään suorinta reittiä.

E18 moottoritietä jyristeltiin menemään 32 asteen helteessä. Tuntui, että asfaltti hohkasi lämpöään ja otti vielä kulmakerrointa munien välissä olleesta 1600 kuutiosta. Hikoilua perseen kautta varmasti yhtä paljon kuin selästä, josta valui hikivesi solkenaan. Poikettiin Mall of Scandinavian O´Learysiin katsomaan futiksen MM-finaali Ranska – Kroatia, jossa 3/4 baarista oli kroatialaisten puolella näin huudosta päätellen. Haistiin nuoremman isännän kanssa varsin miehekkäältä.

Kylmää juomista ja futista! Istumapaikat olivat jo menneet, mutta olihan tässä jo aika pirusti istuttukin, että teki ihan hyvää patsastella.

Seiskaksi rantaan Vikingin terminaaliin, jossa pieni odotus ja laivaan. Harvoin on kylmä suihku tuntunut yhtä hyvältä. Kummallakaan merimatkalla ei pyöriä tarvinnut sitoa, kun henkilökunta kertoi, että tulossa ei ole mitään kovempaa keliä.

Vaikka kuumuutta olikin ihan riittävästi niin sata kertaa mieluummin sitä ajelee ja odottelee helteessä kuin kaatosateessa. Tippaakaan ei taivaalta tullut koko reissun aikana.

Matkan varrella tuli Harrikkaan sisäänajo suoritettua ja kotona kärähdettiin turvallisuussuositusten noudattamatta jättämisestä… No, tämä oli varsin harvinaista temppuilua meille yleensäkin.

40 000 km tauluun. Huom Head of Gotka pronssinen ansiomerkki ilman käsiä yli satast ajamisesta

Harley Nordic Tour – päivä 7

14.7.2018

Geilo – Kongsberg – Karlstad 450 km

Geilosta Kongsbergiin vievä tie no 40 oli noin 160 kilsan verran loistavaa tietä ja mukava ajella. Sopivasti nousuja ja laskuja, mutkia jne. Sitä vastoin moottoritietä E18 melkein 300 kilsaa Karlstadiin päin oli ihan sitä ihteään.

Reissun loppu alkaa häämöttää ja Ruotsin ylitys taitaa mennä motaria ajaessa ellei huomenna keksitä jotain. Futiksen MM finaali tarttis jostain väijyä, mitenkähän natsaa. Varmasti reissun kuumin päivä tänään, sai ukko ja poika tankata huolella, ettei väsähdä. Lätty punottaa enemmän kuin wanhalla juopolla yleensä. Kuvia ei nyt tullut tältä pätkältä napsittua, onhan niitä jo pirusti otettukin.

Harley Nordic Tour – päivä 6

Sund – Klokkarvik – Hjellestad – Indre Anra – Tørvikbygd – Jondal – Odda – Geilo 420 km

Reipas 400 kilsaa ja 10 h posotettiin perjantaina. Google ei halunnut käyttää lauttaa ekan 10 kilsan jälkeen eli reitti ei ole ihan tismalleen se, jota ajettiin.

Fiilis vähän niin kuin Bill Murraylla Päiväni murmelina leffassa aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Jo 10 kilsan jälkeen tuli 40 minuutin lossimatka, jossa poristiin sveitsiläisen prätkäpariskunnan kanssa ja ladattiin GoPro kameraa, kun joku oli unohtanut sen hoitaa hotellilla.

Oh, and I’m a cowboy, on a steel horse I ride 😄
”Sometimes you tell the day By the bottle that you drink And times when you’re all alone all you do is think” – Bon Jovi

Lossin jälkeen ekan kerran eksyttiinkin, mutta pienellä selvittiin takaisin suunnitellulle reitille. Tie no 7 on kansallinen matkailureitti (vai miten se kääntyykään) ja oikein hyvä pätkä ajella. Siitä käännyttiin 49:lle ja ajettiin lossirantaan Tørvikbygdiin -> lossilla Jondaliin. Aika paha tunneliosuus alakierrettä jossain näillä main vähän vitutti, kun reissun ainoa perseessäkilluja sattui peesiin.

Hardanger vuonon maisemia.
Edelleen sadeasut ovat saaneet pysyä laukussa, kun tuo keltainen pallukka on seurannut koko matkan.
Joo, tässä kohtaa vetaistiin etappisavut ja matka jatkuu…

Jondalista alkaa tie no 550, joka oli jäänyt mieleen jonkun fiksun vinkkinä (olisko ollut HDCF foorumilla) että se kannattaa käydä kurkkaamassa niin tietää Norjassa ajaneensa. Oikeassa oli! Kierrettiin Hardanger vuonon rantoja ilta-auringossa kylpien. Teki gutvosta sielulle. Taka-ampuja vähän ihmetteli, että pitääkö joka perkeleen mutka koluta täällä läpi, että eikös jo mentäis vähän suorempaakin reittiä korsulle, mutta lyhyt pikapalaveri, jäätelöä ja Spriteä auttoivat hänen hetkelliseen uupumiseen. Sitkeä sissi se on, tuli 2000 km samalla täyteen.

Tie no 550 oli hyvä vinkki jostain netistä tsekattuna.

Vuonojen jälkeen alkoi vähän jotenkin Suomen lapin tuntuinen tunturiosuus Geiloon, jossa meitä odottikin hotellilla 20 bussillista kiinalaisia. Parkkiin etuovelle, kämpille, pari ansaintaolutta ja petiin.

Harley Nordic Tour – päivä 5

12.7.2018

Lavik – Rutledal – Bergen – Sund 175 km

Tie no 57 aivan helvetin hieno pätkä, jossa pari lossiakin. E39:lla aika pirusti tunneleita, jotka eivät prätkällä ole niitä ihan lempipaikkoja, vaikka ei mitään ongelmaa ole ollutkaan. Pimeys, ahtaus ja kylmyys tekevät vaan klookun fiiliksen.

Reissun lyhin pätkä kilometreissä, mutta viisi tuntia meni aikaa, kun missattiin just toinen losseista ja seuraava meni tunnin päästä. Onneksi lehmään oli pakattu musavehkeet, täppäriä, sikareita ja muuta mukavaa tekemistä niin mikäs oli aurinkoa otella ja naatiskella.

Silmä ja sielu lepää näitä maisemia ihastellessa.
Vice President hoitaa bisnekset ja muut päivän tärkeimmät lossia odotellessa.
Iskän täyspakkaus hätätilanteita varten 🙂

Maisemat ja tiet vaan tuntuvat paranevan. Onneksi ei lähdetty ajamaan E39 valtatietä Lavikista vaan valittiin pienempi väylä ja se kierteli hienoja reittejä veden rajassa. Kyllä hermo lepää. Harrikka pelittää hienosti ja toimii näillä leveysasteilla hyvin. Liikenne tosi rauhallista ja kohteliasta. Pirusti norskeilla on Tesloja. Melkein joka toinen vastaantulija ajelee sellaisella.

”It’s times like these you learn to live again” – Foo Fighters
Maisemia 57:n varrelta.

Kortteerina toimii tänään Panorama Hotel & Resort. Paras mesta tähän astisista. Aivan rannikolla Bergenistä 40 kilsaa alas päin.

Tämän päivän kortteeri on ykkösluokkaa. Rauhallinen paikka jossain jumalan selän takana, ei yhtään kirkuvaa kakaraakaan ole eksynyt näille huudeille.
Panorama Hotel & Resort.

Harley Nordic Tour – päivä 4

Sæbø – Volda – Folkestad – Nordfjordeid – Förde – Lavik 250 km

Päivä 4 reitiltä erityisesti tie no 651 oli huikea baana. Rauhallista, vähän kyläteitäkin. Väisteltiin lehmiä, lampaita ja kissoja.

Taas lähdettiin puolilta päivin masut täynnä pekonia painamaan kohti Lavikia. Matka noin 250 km saatiin ajella auringon paisteessa. Pari lossia, paljon tunneleita (pisin 6 km), kinttupolkuja, moottoritietä. Tie no 651 oli saanut uutta pintaa, kannattaa käydä hurauttamassa, jos täällä päin pyöritte.

Kapteeni tsiikaa lossilla, että ollaan oikealla kurssilla.
Vice President käärmenäyttelyssä. Voittopokaali tästäkin lajista, watch out Eurajoen tyttelit 🙂
Lossilla, noin 50 – 80 kruunua per täräytys.
”But your thoughts will soon be wanderin’, the way they always do When you’re ridin’ sixteen hours and there’s nothin’ much to do And you don’t feel much like ridin’, you wish the trip was through Here I am, on the road again, here I am, up on the stage Here I go, playin’ star again, there I go, turn the page” – Bob Seger
”So when you’re somewhere out there And you wanna save your soul, you’d better think about rock’n’roll” – Peer Gunt

 

Harley Nordic Tour – päivä 3

11.7.2018


Lillehammer – Trollstigen – Geiranger – Sæbø 500 km

Kolmas päivä, varmasti kymmenen vuoden moottoripyöräilyhistorian kirkkaasti hienoin reitti (tähän asti).

Lillehammerissa aamuaurinko tervehti meitä ja näytti tulevan hieno keli ajella, mitä sitten olikin pelkkää aurinkoa koko päivän. Ei saatu tippaakaan sadetta ja lähempänä kolmeakymmentä oli lämmintä. Aamupala, lyhyt puhelinpalaveri asiakkaan kanssa, poika pelihuoneeseen ja isille kuubalainen spaddu, joiden jälkeen lähdettiin puolilta päivin tyytyväisinä oloomme köröttelemään.

Komiaa norjalaista maalaismaisemaa.

Heti Lillehammerista pois päin ajellessa alkoivat tiet ja maisemat olla kohdillaan. Matkan teko oli varsin hidasta, nopeudet 60 – 90 km/h välillä ja tosi paljon pysähdeltiin ottamaan huikkaa ja kuvia. Pojan kanssa ajellessa on mukavaa, kun muut liikenteessä olijat tulevat juttelemaan ja moikkailevat. Rentoa ja kivaa porukkaa.

E6 oli varsin leppoisaa menoa ja hyvässä kunnossa, maisemat kohdallaan. Vuorten päällä lunta ja vähän väliä putouksia. Liikennekulttuuri rauhallista, oikeastaan yhtään kaaharia ei nähty tai muutenkaan mitään koheltajia.

Trollstigen oli päivän kohokohta. Upeaa syheröistä serpentiinitietä ylös vuorille kaasuteltiin pikkuhiljaa. Jotkut hyppivät vuoren laelta laskuvarjolla alas. Hurjan näköistä touhua livenä.

Tino ottaa Trollstigenin haltuun. Nousua 10 asteen kulmassa oli riittävästi.

Geiranger vuonon kohdalla alkoi jo vähän väsykin iskeä. 7-8 tuntia oli jo tehty matkaa ja vielä oli 170 km ja 3 h vuoristoteitä jäljellä. Sopiva päivämatka on noin 300 kilsaa, mutta matkajohtajamme oli suunnitellut koukkauksen Sæbøn Saga Fjord vuonohotelliin. Kartalla näytti välimatka niin pieneltä…

”Yes, it was my way”

No selvittiin hienosti ja vähän yhdentoista jälkeen illalla saavuttiin perille. Kamojen purku, pieni tutustuminen ympäristöön ja petiin.

Näkymiä Sagafjord hotellin takapihalta illalla, ukkolot olivat kalassa ja lokkien määrästä päätellen jotain saivatkin.

 

Harley Nordic Tour – päivä 2

9.7.2018

Tukholma – Lillehammer 670  km

Kakkospäivän reitti, Ruotsin puolella tie 66 oli saanut uutta pintaa ja oli mukava pätkä päristellä. Lillehammeria lähestyttäessä koko ajan tietöitä ja liikkuminen etanavauhtia.

Ensimmäinen varsinainen ajopäivä eli Ruotsin halkaisu starttasi kello hyvissä ajoin, kun Viking Grace kopsahti rantaan Ruotsin aikaa klo 6:30. Perillä Lillehammerin Scandicissa oltiin kuuden jälkeen. Vähän alkoi jo kylmä hiki hiipiä molemmilla, kun bensa meinasi loppua Norjan pikkuteillä. Tankillisella tuli ajettua 386 km ja mielestäni HD:n 22 litraiseen tankkiin sain 23 litraa menemään, kun asema vihdoin löytyi.

Vice President ja hänen puutunut persiinsä breikillä
Norjan valloitus alkaa, huom johtajan takana ilmeisesti varoitus isoista keuhkoista, ne saattavat sekoittaa pään 😝
Siloposkiset nuoret miehet siirtyvät vihollisen selustaan.
Tiet hyvässä kunnossa ja kumpua + vettä vähän väliä näkösällä niin ajaminen on aikast mielekästä pidemmälläkin erikoiskokeella.

Harley Nordic Tour / päivä 1

8.7.2018

Eurajoki – Turku 100 km

Tänään lähdettiin nuoremman isännän kanssa prätkäretkelle Norjaan. Ensimmäinen etappi oli hurautus Eurajoelta Turkuun satamaan, josta Viking Line Gracen kanssa iltalähdöllä Tukholmaan.

Nuoret kotkat satamassa tulikuuma rautahepo munien välissä odottamassa seikkailun alkua
Vice President tarjoaa illallisen, nyt parasta pöytään tsäp tsäp!
Grace oli saanut vähän tuulipurjetta sitten viime näkemän.

Nova Rock 2018 @ Nickelsdorf, Itävalta 2/2

22.6.2018

Bratislavan katolla kaupungin maamerkkinä toimivasta UFO:sta katsottuna.

Nova Rockin perjantai skipattiin kokonaan ottamalla päivä rennosti Bratislavan vanhassa kaupungissa kierrellen ja hotellilla peuhaten. Perinteinen pakollinen käynti kaupungin erinomaiseen Harley-Davidson liikkeeseen ja sikariklubiin totta kai ohjelmassa. Keikoista ainoastaan Avenged Sevenfoldia vähän missattiin, muut perjantain bändit olivat aika mitään sanomattomia.

Loistava palvelu Bratislavan HD kaupassa ja tavaraakin oli tarjolla sopivasti 🙂

Lauantaina käytiin tutustumassa Unkarissa Györin kaupunkiin, josta siirryttiin festareille katsomaan Volbeatia. Kansaa oli paikalla silmän kantamattomiin, ehkä noin 50 000 henkeä. Pirusti jengi crowdsurffasi ja hoilotti mukana.

Nova Rockin festarialue sijaitsee keskellä valtavaa tuulipuistoaluetta. Kaksi päälavaa ja pari muuta pienempää soivat neljä päivää melkein tauotta. Pirusti kansaa oli teltan ja asuntoauton kanssa liikkeellä.

Volbeat oli varmasti tämän kesän yksi kohokohdista. Hieno, hyväntuulinen, erinomaisilla soundeilla hittiä toisensa perään esittänyt tanskalaisyhtye kertoi tulevansa ensi vuonna Nova Rockiin uudestaan.

Billy Idol fiilisteli illan viimeisenä, mutta oli sen verran pliisua Volbeatin tykityksen jälkeen, että viiden biisin jälkeen lähdettiin ajelemaan Bratislavaan hotellille.

Sunnuntain pääesiintyjänä olikin sitten odotetusti Iron Maiden. Kolmas keikka tällä kiertueella itsellä. Tällä kertaa lavan ja miksauskopin välissä hyvällä paikalla meno maistui. Kovasti porukka kessutteli jazz tupakkia ympärillä varsin avoimesti.

Sign of the Cross on Blaze aikakauden ehdotonta aatelia ja upea valinta settiin. Yksi kohokohdista.

Bändi on hämmästyttävän kovassa tikissä!

Sama kova setti kuin aikaisemmillakin keikoilla toimi hienosti ja lavashow oli näyttävä. Keikan jälkeen osa 40 000 hengen yleisöstä lähti kotimatkalle muodostaen perkeleenmoisen ruuhkan, jossa mentiin ensimmäinen tunti vauhtia 1 km / h.

The Number of the Beast soi komeasti ja lava oli yhtä lieskamerta, sehr gut!

 

 

 

Vähän harvemmin soitettu klassikko Where Eagles Dare oli kova tykitys, jossa McBrain pisti rumpujen takana parastaan.

Kokonaisuutena Nova Rock oli ehkä hieman odotuksiin nähden pettymys. Vitutti tarpoa mutaliejussa ja tässä läpi käytyjä keikkoja lukuun ottamatta muut bändit eivät olleet näkemisen arvoisia. Festareilla ei käytetty lainkaan käteistä rahaa vaan cashless kortti, johon ladattiin rahat, toimi hienosti. Verrattuna parin vuoden takaiseen visittiin Sweden Rockiin jäi tästä hieman valjumpi jälkimaku.