Blog

Road trip – päivä 21

8.8.2019

Turku – Eurajoki 112 km

Kotiin oli mukava ajella pitkän reissun päätteeksi. Käytiin matkan varrella varaamassa huolto USA-autoihin erikoistuneelta pajalta. Auto pelasi koko matkan hienosti sitä pientä varashälytin probleemaa lukuun ottamatta, mutta sekin oli aika mitätöntä.

Kotipihalla tsekattiin ajetut kilometrit ja lukema näytti 6663 km. Aika hurjasti tuli ajettua, mutta matkanteko tuntui sujuvan niin hyvin ja kaikki meni putkeen, ettei isohko ajomäärä tuntunut kintereissä. Polla sai lomaa ja kaikenlaista uutta & ihmeellistä nähtiin ja koettiin. Tärkeätä oli tietenkin myös olla pojan kanssa yhdessä. Sen verran oli aikaa, että kerkesi jutella jos jonkinlaisista asioista.

Mitähän sitä seuraavaksi keksitään 🙂

Road trip – päivä 20

5.8.2019

Helsingborg – Tukholma 565 km

E4 moottoritiejurrutusta reipas viisi ja puolisataa kilsaa. Matkalla noin puolivälissä oli ikävä tilanne, kun joku Harrikka-mies oli ilmeisesti osunut vasemman kaistan sulkevaan esteeseen ja makasi mahallaan ambulanssihenkilökunnan auttamana. Kaveri oli osa neljän pyörän seuruetta. Toivottavasti ei henki lähtenyt, mutta helkatin huono fiilis tuli pitkäksi aikaa.

Tukholman päässä perinteinen sekoilu navin ohjaessa. Ei tarvittu kuin yksi työmaa ja sitten löydettiinkin itsemme Gamla Stanista 😄 Viking Amorellan kanssa yölaivalla Turkuun ja huomenna tiistaina kotiin Eurajoelle.

Operaatio Ruotsin halkaisu 😎

Wacken 2020 liput tulivat myyntiin keskiyöllä ja nyt noin klo 18:00 aikaan on alle 10 000 tikettiä jäljellä. Varmaan päivän päätteeksi kaikki liput on myyty loppuun. Ostin pari kipaletta, josko sitä innostuisi ensi vuonnakin lähtemään.

Road trip – päivä 19

4.8.2019

Hampuri – Helsingborg 358 km

Kuuden tunnin yöunien jälkeen aamutoimet, pakkaaminen, check out, aamupala viereisessä kahvilassa ja baanalle. Kotimatkan eka etappi Tanskan halki. Pari lauttaa matkalla, yllättävän arvokas 106 euroa tuo Puttgarden – Rødby lautta. Moottoritiekaahausta, ei sen kummempaa. Illalla Helsingborgin Radissonissa todella maukasta iltapalaa kolmen ruokalajin verran tuplajälkkärillä.

Total kilsat tähän mennessä 5981. Muita Corvetteja ei ole matkalla näkynyt oikeastaan lainkaan, mutta tänään oli parkkihallissa samanlainen kuin meillä. Auto kyllä herättää kiinnostusta, lauttajonossakin tuli isä pienenpoikansa kanssa kuvaamaan, festareilla riitti juttua ja tänään poliisikin passejamme Tanskaan saapuessa ihmetteli autoa. Paras oli kuitenkin lauttalippuja myyvä vanhempi joviaalin tuntuinen nainen, joka kysyi, että onkos pojat tulossa Wackenistä. Vastattiin, että totta maar, johon nainen parahti, että ai tolla autolla vai!!??

Road trip – päivä 18

Hampuri – Wacken – Hampuri 145 km

Nukuttiin pitkään, nasautettiin vähän aamupalaa puolilta päivin ja lähdettiin saunomaan taas. Perinteinen kuvio ja helvetin kuumaa oli, poikakin oli mukana saunameisterin käsittelyssä. Just sopivasti hotellihuoneeseen F1 aika-ajojen Q3:seen ja sen jälkeen olikin tunnin torkkujen vuoro. Melko rentoa meininkiä 😊.

Festarien viimeisen päivän kävin katsomassa yksin, kun nuorta miestä ei tämän päivän bändit kiinnostaneet niin kovasti ja varmaan jo vähän alkaa olla turnausväsymystäkin, mutta ei ole ihme, kun on sitä havaittavissa välillä itselläkin. Ilta Wackenissa meni kivasti katsoen lavoilla Powerwolfia, Parkway Driveä ja Saxonia. Lisäksi järjestäjä julkaisi ensi vuoden ensimmäiset artistit, joista etenkin Judas Priest ja Amon Amarth ovat kovaa kamaa. Puoli neljältä takaisin hotellille nukkumaan ja seuraavana päivänä alkaakin sitten viimeinen osuus meidän road tripillä. Ajetaan ensin Helsingborgiin yöksi ja sieltä Tukholmaan, josta laivalla Turkuun.

Alue on käsittämättömän iso ja sinne eksyy melko helposti pikkupäissään. Käveltiin alalaidassa näkyvää Wackenin kylän raittia joka ilta parkkipaikalta.
Yhtään biisiä en ollut aikaisemmin Parkway Driveltä kuullut, mutta ihan kelpo tuuttausta oli sekin. Basisti oli telonut polvensa muutama päivä takaperin niin soitteli pyörätuolista käsin.
Saxon tuli katsottua hyvältä paikalta lavan ja mixauskopin välistä keskeltä. Wanhat äijät painoivat hyvin rock n rollia menemään ja muistelivat menneitä.
Wackenin legendaarinen härän palava pää. Aika landella oltiinkin, lehmän paska haisi koko ajan 😂

 

Road trip – päivä 17

3.8.2019

Hampuri – Wacken – Hampuri 145 km

Käytiin hotellin yhteydessä olevassa kylpylässä kokeilemassa erilaisia saunoja ja uiskentelemassa. Saksalaiseen tapaan saunameister kaatoi hajustettua litkua kiukaalle ja heilutti niin helvetisti viuhkalla kuumuutta saunojille. Erittäin siisti paikka ja mukavaa porukkaa. Kyseessä The Madison hotellin yhteistyökumppani Mediterian Spa. Muutenkin tämä Hampurin hotelli on ollut aivan loistava, mikä on siinäkin mielessä hyvä juttu, että tässä useampi yö vietetään. Tilavat ja siisti huoneet, sijainti hyvällä paikalla, helppo ajaa ja hyvä parkkihalli alakerrassa, jossa aina tilaa. Me kun yöllä tullaan festareilta niin vituttaisi alkaa parkkia etsimään jostain muualta.

Kyllä nykytekniikka on hienosti toimivaa ja infoa saa aivan eri tavalla kuin takavuosina. WOA apista näkee kaiken tarvittavan ohjelmasta yms. Tässä tiedotusta ukkosmyrskyjen osalta.

Wackenin toinen päivä meinasi mennä kokonaan sään vuoksi vihkoon. Ilmoittelivat sieltä, että ukkosmyrskyjen vuoksi stage-alue evakuoidaan. Onneksi meni suht nopeasti ohi ja ohjelma jatkui pienillä aikataulumuutoksilla. Saavuttiin alueella just sopivasti, että ehdittiin napata kupit kahvia ja Anthrax aloitti kovan meuhkaamisensa lavalla. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt viittomakielen tulkkia lavalla koko keikan ajan, mutta niin vain naisimmeinen siellä tulkkasi rässiä kansalle. Kädet vähän kävivät!

Joey Belladonna käskee ja kansa tottelee. Tino epäili äijää satavuotiaaksi, sen verran oli jo naama kurtussa 😂

Vartin siirtymä toiselle lavalle, jossa Within Temptation soitti mukiin menevästi. Kliininen ja ammattimainen meininki, mutta laulaja (todella kaunis nainen) ja vähän koko bändi vaikuttaa sellaiselta hyvin suunnitellulta tuotteelta. Hyviä biisejä toki paljon.

Within Temptation soitti kaikki radiosta tutut hitit komiasti. Harvinaisen kaunis hevirokkilaulaja.
Että tällainen VIP-paikka tällä kertaa 😄

Ruokapaussin aikana kuunneltiin hiukan Demons & Wizardsia, mutta ei oikein uponnut ja lähdettiin palloilemaan alueelle ja käytiin tsekkaamassa tulishowtakin. Ollaan liian hyvään totuttu, kun näytti niin nelosdivarijengin puuhastelulta verrattuna Hellfestissä nähtyyn samaan touhuun. Päivän pääakti Slayeria tuntui tulleen katsomaan koko festarikansa, olihan kyseessä aika lailla viimeisiä kertoja Euroopassa, kun bändi keikkailee. Oltiin varmaan kilometrin päässä lavasta, mutta nähtiin silti aika hyvin ja screenit auttoivat. Edelliseen päivään verrattuna äänentoisto tuntui paljon paremmalta ja musiikki tuli kovempaa. Olisko jotain säätöä tehty yön aikana vai oliko vaan omassa päässä vikaa niin kuin normaalisti. Anyway, Slayer kaahasi oman settinsä läpi tyylikkäästi ja lopuksi varsin haikein mielin Tom Araya hyvästeli pitkään hiljaa yleisöä katsellen. Karismaattinen velikulta.

Slayer soitti kaikki klassikot ja vähän päälle. Selvästi kansaa eniten kiinnostanut keikka. Porukkaa oli kuin pipoa.

Vähän jo väsy painoi kintuissa, mutta D-A-D oli pakko nähdä vielä, kun aloittivatkin saman tien viereisellä lavalla heti Slayerin jälkeen. Vähemmän yleisöä niin löytyi helposti hyvät paikat miksaustornin ja lavan välistä keskeltä. Tanskalaisbändillä oli tutun hauska ote ja hyviä biisejä. Rumpali teki vaikutuksen soittotaidoillaan ja keikan kohokohtana olikin humoristinen rumpusoolo, jonka päätteeksi lavalle tuotu toinen rumpusetti syttyi tuleen ja paloi koko Jihad-biisin ajan suuresti.

Eipä ollut tällaistakaan ennen nähty. Rumpusetti palaa keskellä lavaa soolon jälkeen seuraavan biisin ajan. D-A-D oli vakuuttava ja toi koko ajan hymyn huulille.

Puoli kahdelta alettiin talsimaan autolle, joka saatiin asfalttikentälle parkkiin pienillä puheilla, kun viimeksi jäi pohjasta kiinni katukanttareeseen poistuessa ja vähän muutenkin liukas pelto arvelutti pois pääsyn kanssa. Navi ohjasi taas Reeberbahnin kautta hotellille ja tällä kertaa apukuskikin heräsi, että mikäs ihmeen paikka se tämä on?!

Road trip – päivä 16

2.8.2019

Hampuri – Wacken – Hampuri 145 km

Tänään käytiin pällistelemässä vähän heavy rockia eli ensimmäinen päivä Wacken Open Airissa. Ilman minkäänlaisia jonoja saatiin auto nätisti päiväparkkiin pellolle. Pois lähtiessä illalla pohja nappasi kiinni kadulle mentäessä ja molemmin puolin lähti vähän maalia keskeltä. Täytyy jatkossa poistua sivumyötäisessä. Suurin piirtein koko matka on autobahnia niin menee nopeasti.

Valtavalle festarialueelle käveltiin Wackenin kylän läpi, jossa oli koko matkalta pystybaaria ja monenlaista kojua. Näytti, että osa asukkaista oli joko aidannut oman talonsa ja lähtenyt veks (10%) tai sitten muuttanut sen baariksi (loput). Pari kolme kilsaa kävelymatkaa alueelle, josta löydettiin keskeltä rannekkeiden vaihtopiste. Vaikka oli populaa paljon niin ei kauaa tarvinnut odotella. Konserttialueelle mentäessä kohdattiin ensimmäinen ja oikeastaan ainoa pieni probleema, kun alueelle ei saanut vielä reppua. Vaihtoehtoja oli joko saada se johonkin jemmaan tai ottaa kamat kantoon ja reppu roskiin. Safe deposit oli nimittäin sen verran alakanttiin mitoitettu 20 jalkainen merikontti 80 000 ihmisen festariksi, että onneksi rohjettiin kysyä yhdestä kioskista repulle paikka muutamaksi tunniksi ja onnistui kätevästi.

Nuorempi metalhead menossa kekkereihin.

Keli oli todella hyvä, vaikka ukkosmyrskyt olivat hieman aikaisempina päivinä alueella piinanneet. Perjantaiksi on odotettavissa vähän heikompaa ilmaa. Pientä vertailua suoritettiin nuoremman hevanderin kanssa juhannuksena Ranskassa järjestettyihin Hellfesteihin ja todettiin, että pari piirua paremmat puitteet, järjestelyt ja tunnelma olivat Hellfesteillä. Wacken on selvästi vähemmän nuoren paikka, epäsiistimpi, ahtaampi, peltomeininkiä ja äänentoisto & screenit heikompia. Hellfestissä vetivät pilveä todella paljon ja Wackenissä taas menee kaljaa rutkasti enemmän. Siis niin paljon enemmän, että kalja lemuaa pitkin aluetta, kun sitä on vähän joka nurkkaan lorahtanut. Hellfestissä toimi cashless erinomaisesti eikä mitään voinut ostaa käteisellä tai kortilla. Wackenissä taas käy ainoastaan käteinen, kortti ei missään. Alueella oli automaatti, josta voi käydä nostamassa hilloa, mutta en tosin käynyt testaamassa, että oliko sitä vielä jäljellä. Luulisi tässä vaiheessa juhlia sitä vielä piisaavan. Bändit tuntuvat Wackenissä olevan kovassa fiiliksissä festarin legendaarisuuden ja suuren yleisömassan vuoksi.

Airbourne veti sellaisen rock keikan, että on tullut harvoin nähtyä. Kunnon runkkurockia ja kansahan meni sekaisin kuin seinäkellot.

Airbournen keikkaa seurattiin aika lähellä lavaa ja meno oli villiä. Non stopina ylitse meni crowdsurffareita ja pitti pyöri välillä molemmilla puolillamme. Sai ihan tosissaan katsoa nuoren miehen perään, ettei käy hullusti. Jatkossa ollaan vähän taaempana. Bändi oli kovassa iskussa, vaikka tekniikka oli mitä sattui ja kitaroista ja laulusta ei kuulunut ajoittain mitään. Välillä mikkiä ja skeboja vaihdeltiin melkein kesken biisin, kun ei tahtonut tulla pihaustakaan. Muut keikat katsottiin Testamentilta, Hammerfallilta ja alkuun hieman Krokusta.

Testament tarjosi old school rässiä ja The Electric Crown oli keikan kohokohta. Viimeksi Testamentin keikalla oltiin 1992 Helsingissä, kun yhtye soitti Maidenin lämppärinä.

Illan pääesiintyjän Sabatonin aikana lähdettiin hotellille päin, kun iski väsy ja ollaan seuraavat pari päivää yötä myöten mestoilla niin vähän turnauskestävyyden kannaltakin otettiin ritolat. Sabatonia väijyttiin jo juhannuksena koko keikan ajan niin ei ollut kovaa poltetta muutenkaan.

Porukkaa on aivan simona. Soundi taakse saisi olla piirun parempi ja volyymiä enemmän.

Road trip – päivä 15

1.8.2019

Kristiansand – Hampuri 523 km

Aikainen herätys oli jo klo 5:30, koska lautta Kristiansandista Hirtshalsiin lähti kahdeksalta. Ei vaan nukuttanut kunnolla ja nousin jo neljältä kahvittelemaan, lukemaan päivän lehdet ja pakkailemaan kamppeita. Juniorikin saatiin kunnialla ylös sängystä ja pikaisen aamupalan jälkeen ajeltiin Radissonin vieressä olevaan Color Linen lauttaan. Lauttamatka kesti 3 tuntia ja onneksi oli varattu Voayager-luokasta mukavat istumapaikat niin sai otettua tirsat. Kova tuuli vähän keinutti merellä jopa siinä määrin, että otti vähän vatsastakin, mutta onneksi ei pahempaa.

Good bye Norjan hienot maisemareitit ja tervetuloa moottoritie jurrutukseen. Lopulta aika nopeasti hurautettiin Tanskan läpi reipas 500 kilsaa Hampurin tukikohtaan. Huomasin lautalla, että ilmeisesti tarvitaan joku ilmastoystävällinen vihreä tarra auton tuulilasiin. Haiskahtaa seikkailulta…

Tanskassa ajettiin ulos laivasta ja lähdettiin puskemaan moottoritietä kohti Hampuria yli 500 km. Aika paljon liikennettä matkalla ja ajoittain mentiin madellen, välillä taas reipasta matkavauhtia. Saksan puolella autobahnilla matka eteni hieman paremmin ja vähän kokeiltiin, että miten Corvette kulkee. 230 km/h riitti meille tätä lajia ja nilkka ei ollut lähelläkään suorana. Total lukemat reissulla tässä vaiheessa 5176 km.

3000 rpm / 230 km/h – vielä jäi paukkuja käyttämättä, mutta sen verran kallis lasti, että enempää ei kaahattu. Tästäkin jo tuli meille ystävällinen korvatillikka, joka toki ansaittiin.

Hampurin päässä oli vähän tietöitä ja ruuhkaa niin kuin tämän kokoisissa kylissä yleensä. Vihaan ajamista isoissa kaupungeissa, mutta tällä kertaa navi ohjasi hyvää reittiä ja hotelli löytyi helposti. Auton parkkihalliin ja koppiin päiväunille. Vaimo ja tytär tulivat samaan hotelliin päiväksi matkalla Amsterdamiin ja oli oikein mukavaa käydä iltapalalla paikallisessa saluunassa perheen kanssa. Vanhempi poika on sotaväessä niin ei ollut tällä kertaa mukana. Jonkun on oltava ruodussakin 😊.

Reipas 100 euroa istumapaikkojen kanssa netistä etukäteen ostamalla oli hintaa Norjan ja Tanskan väliseen lauttaan.

Wacken Open Airin (WOA) appi ilmoitteli jo pitkin päivää ukkosmyrskyistä alueella ja kehottivat ihmisiä menemään suojaan autoihinsa. Että semmosta tulossa. Prkl ei kyllä kiinnostaisi mutavellissä tarpoa, mutta ei auta, on vaan käännettävä posin puolelle kelistä huolimatta. Torstaina mennään festareille ja ainakin siksi päiväksi tiedossa aurinkoista. Airbourne on ehkä odotetuin bändi sille päivälle, kun ei ole aikaisemmin päässyt niitä livenä todistamaan.

Road trip – päivä 14

30.7.2019

Stavanger – Kristiansand 231 km

Nukuttiin niin pitkään, että missattiin kumpikin aamupala ekaa kertaa reissulla. Aamutoimien jälkeen lähdettiin sitten kyliltä metsästämään lisää puhtaita kalsareita Dressmannilta ja kahvilaa. Stavanger olikin hieno paikka. Kävelykatuja ja vanhoja taloja oli pirusti ja joku isompi risteilijäkin oli laiturissa keskustassa. Puolivahingossa löytyi asiallinen sikarikauppakin, josta tehtiin pieniä täydennyksiä.

Viimeinen osuus Norjassa vetastiin Stavangerista Kristiansundiin häpäkästi sadekelissä.

Helteet taisivat olla vähäksi aikaa sitten siinä, tänään nimittäin oli ensimmäinen kunnon sadepäivä. Matkalla Kristiansandiin tuli ihan maahan asti välillä. E39 tietä pitkin suorinta reittiä ajeltiin, eikä paljoa ylimääräisiä pysähdelty. Radisson sijaitsee aivan huomisaamun Tanskaan lähtevän lautan lähellä. Tuleekin aikainen aamu, klo 7:00 oltava jo ajamassa laivaan, joka lähtee klo 8:00. Kolme tuntia ja vartti Tanskaan, josta reipas 500 kilsaa Hampuriin. Vähän alkaa jo olla kunnon rock festareiden tarpeessakin. Kelit Wackenissä näyttävät menevän ihan perseelleen. Saas nähdä, että miten meidän maastoautolla siellä pärjätään.

Road trip – päivä 13

Sund – Klokkarvik – Hjellestad – Hahljem – Stavanger 196 km

Rantaraittia pitkin kuutisen tuntia pikku hiljaa pudoteltiin Stavangeriin. Ei tullut otettua kuvia, kun alkaa olla jo kiintiö vähän täynnä 😄

Hotellilta vain 10 kilsan päästä lähti päivän eka lossi klo 12:50. Hieno reitti saaristossa todella pienellä lossilla rauhallista vauhtia mentiin vain kolmen muun auton kanssa. Vähän oli kuin 45 minuutin saaristoristeilyllä. Kaksi muuta päivän lauttaa olivatkin sitten koko reissun suurimpia ja samalla myös kalleimpia. Autoja mahtui varmasti joku 150 kpl ja hintaakin yli 250 kruunua muistaakseni. Tänään otti auton keula pari kertaa kipiästi osumaa. Ekan kerran lautalta pois ajaessa ja toisen kerran yrittäessä saada autoa parkkiin Stavangerin Radissonin parkkihalliin. Itse asiassa auto jäi kiinni parkkihallissa, niin oli pakko peruuttaa pois toisaalle parkkiin. Mitään pahempaa ei onneksi käynyt, keulassa on metalliset suojaosat näitä varten.

Ajomatka sujui leppoisasti ja vähän nopeammin kuin aikaisempina päivinä. Hotellille saavuttiin jo kuudelta. Nokkaunet ja saunaan + uimaan. Saunassa suomalaiset saivat erityishuomiota, kun heavy metal -aiheisen jutustelun jälkeen kohteliaasti antoivat kiulun meille ja sanoivat, että alkakaahan pojat heitellä 😊.

Hotellin yhteydessä oli asiallinen ravinteli, joka oli Tripadvisorissakin sijalla 5/186. Poika tarjosi kolme lajin illallisen, minä maksoin. Tuli maistettua hitaasti haudutettua merikrottia. Sanotaanko nätisti, notta nälkä lähti. Varsin hurmaava ilmestys by the way: Wikipedia

Road trip – päivä 12

29.7.2019

Valldal – Geiranger – Dalsnibba – Bergen – Sund 440 km

10,5 tuntia tehtiin sunnuntaina matkaa kaikkine pysähtymisineen, joita olikin aluksi tosi paljon. Silti matka meni yllättävän kepeästi. Vetastiin ilman katto auki koko pätkä. Viimeisten 10 km aikana vähän meinasi ripsauttaa vettäkin, mutta muuten oli aikas hellettä.

Kauniissa sunnuntaiaamussa vuonon rannalla nautitun aamupalan jälkeen pakattiin taas kamat ja lähdettiin liikenteeseen. Reitin alkupätkä olikin varmasti kauneinta Norjaa tiedossa. Geirangerille päin ajeltiin Harrikka-letkan keulilla rauhallisesti. Pitkät laskut mentiin pienellä vaihteella siten, että jarrut eivät palaisi. Mutkapätkää ja kuvauksellista maisemaa olikin sitten koko rahan edestä tarjolla. Pysähdyttiin Geirangerilla syömään ja jatkettiin Dalsnibballe noin 1500 metrin korkeuteen. Yli 30 asteen lämpö ja pitkät nousut lämmittivät konetta jonkin verran, mutta yli 106 asteen ei menty.    Dalsnibba oli kokemisen arvoinen paikka ja kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Näkymät ovat todella upeat pitkälle lumisten vuorten yli sekä Geiranger-vuonolle päin.

Geiranger-vuonon näkymiä.
Näyttäisi olevan joku pienempi risteilijäkin vuonolla parkissa. Kartanlukija kuvaushommissa 🙂
Näkymiä Dalsnibbalta. Tie huipulle lähtee noin 1000 metrin korkeudesta ja noin 10 euron tiemaksua ottavat alkupäässä.
Äijät korkean paikan leirillä.

Rauhallinen alkumatka vähän yllätti meidät, kun laitoin naviin seuraavan yön majapaikan niin yli 350 kilsaa näytti olevan jäljellä. Loppumatka oli kuitenkin sellaista suht hyvin vetävää reittiä ja perillä oltiin Sundin kylässä sijaitsevassa Panorama Hotell & Resortissa puoli yksitoista. Autokin ilmoitteli saapumisestamme iloisena, kun vahingossa taskussa taisi kaukosäätimen hälytin nappi mennä pohjaan, mutta hiljeni sitten nopeasti. Respan setä lupasi pitää meille saunaosastoa auki vähän pidempään ja tekikin varsin eetvarttia päästä pitkästä aikaa löylyihin ja porealtaaseen. Hyvä sauna, mutta kiukaassa vastukset kiinni toisissaan, niin se on taas kohta paskana, niin kuin viime vuonna täällä käydessä. Tykästyttiin paikkaan niin paljon edellisellä kerralla, että tultiin uudestaan. Vähän syrjäinen sijainti ehkä verottaa suurinta massaa niin täällä saa olla todella rauhassa, mutta paikka on aivan käsittämättömän upea eikä hintakaan ole paha, 100 euroa per yö sis. aamupalan.

Tässä vaiheessa mittariin on kertynyt 4226 km ja varmasti useampi sata kilsaa lossien kanssa. Hyvin on mennyt ja sitä on saatu, mitä tilattukin eli kovaa ajoo ja huoletonta (mielen) huoltoo.