Jäähalli, Helsinki 15. Syyskuuta 1999

Mercenaryn raportti

Virtual World Tourin -98 Helsingin keikan missaaminen aiheutti minussa sen verran suuren vitutuksen, että päätin mennä seuraavalle Maidenin Suomen keikalle, vaikka mikä olisi. Sitä seuraavaa keikkaa ei tarvinnut kauaa odottaa, sillä Iron Maiden pysäytti EdHunter -kiertueensa Helsingin jäähalliin seuraavana vuonna. Edellisestä kiertueesta ei ollut kulunut paljoa aikaa, mutta bändissä oli tapahtunut suuria muutoksia. Bruce oli tullut takaisin porukasta lähteneen Blazen tilalle ja tuonut mukanaan myös Adrianin. Bändin jäsenten määrä oli siis kasvanut kuuteen. Tuolloin 16 -vuotiaana soitin välittömästi Lippupalveluun ja varasin lipun ensimmäiselle Iron Maiden -keikalleni.

Keikkabussimme lähti matkaan Etelä-Pohjanmaan lakeuksilta puolen päivän aikaan. Lähes koko matkan ajan puristin taskussani olevaa keikkalippua, joka oikeutti minut C3 katsomoon, riville 1 paikkaan 16. Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen ovien aukeamista ja sitä odotellessa meillä oli aikaa tutkia ulkona pikkupoikien jakamia EdHunter -kortteja.

Lopulta ovet avautuivat ja me laukkasimme omille paikoillemme heti turvatarkastuksesta selvittyämme. Paikoiltamme oli lähes esteetön näkymä lavalle, jonka takaosassa oli mustaa Megadeth -tekstiä kantava valkoinen kangas. Lavan yläpuolella oli kolme valkokangasta, joille ajattelin löytyvän käyttöä keikan aikana.

Vähän ennen kahdeksaa halli pimeni ja Megadeth aloitti oman osuutensa. Bändi hoiti oman urakkansa nopeatempoisesti ja typistetysti. Lavan edessä muutamat nyrkin heiluivat, mutta istumakatsomossa kädet pysyivät tiukasti alhaalla. Reilun puolen tunnin musisoinnin jälkeen bändi poistui lavalta. Istumakatsomossa alkoi keskustelu bändin esityksestä, toiset haukkuivat, toiset kehuivat. Oma mielipiteeni oli diplomaattisen tasapuolinen: ”Olis kai ne paremminkin voinu vetää, mutta olis ne voinu olla huonompiakin.” Turinointimme aikana roudarit valtasivat lavan ja tiputtivat alas Megadethin nimeä kantaneen kankaan, jonka takaa paljastui varsinainen Maiden -lava. Rumpujen ympäristössä oli Powerslaven kannesta tuttuja egyptiläisiä hieroglyfejä ja lavan sivuosiin oli maalattu kuvia synkistä kiviholveista.

Pian oli vuorossa illan kohokohta. Valot sammuivat ja se sai aikaan hirvittävän huutomyrskyn. Täpötäydessä jäähallissa kaikki nousivat seisomaan ja ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua. Pian hallissa kuului ikään kuin pulssin ääni. Tämä sai aikaan toisen huutomyrskyn ja porukka alkoi hakata käsiään yhteen yhä tihenevän pulssin tahdissa. Lavan yläpuolella olleet valkokankaat laskeutuivat alas ja niissä alkoi pyöriä otoksia EdHunter -pelistä. Taustamusiikkina toimi playbackina kuultu Transylvania. Intro päättyi suuren räjähdyksen ääneen, jonka jälkeen alkoi kuulua Winston Churchillin legendaarinen puhe toisen maailmansodan ajalta, jonka jälkeen äänimaailman täyttivät ”Aces Highin” alkusävelet ja bändi hyppäsi lavalle räjähdysten ja huudon saattelemana. Bruce loikkasi lavalle hieman myöhemmin ja yleisö toivotti hänet tervetulleeksi huutamalla.

Keikka jatkui ”Wrathchildillä”. Alkusoiton tahdissa alkoi hyppiminen ja rytmikäs HEI-HEI -huuto. Yleisö oli totaalisen myyty kun koko halli huusi Brucen yllyttämänä kurkku suorana WRATHCHILD! Kun hittikimara oli saatu kahden biisin voimalla hyvään alkuun, ei bändi antanut jatkossa tippaakaan armoa, vaan pakotti yleisön huutamaan ja laulamaan jatkossakin taukoamatta. Vai voiko settilistasta, joka jatkuu sellaisilla biiseillä kuin ”The Trooper”, ”2 Minutes To Midnight”, ”The Clansman”, ”Wasted Years” ja ”Killers” sanoa mitään muuta? Ensimmäisessä lyhyessä välispiikissään Bruce puhui mikkiin hiljaa ja nopeasti, ilmeisesti mutisten jotain soundeista. Lopulta Bruce korotti ääntään ja kysyi ”How hell are you Helsinki? It’s been a while. We have returned to see you!”

Tämän pienen rupattelun jälkeen kuultiin ensimmäinen Blazen ajan kipale, The Clansman. Kuten toisissa raporteissa on jo todettukin, tämä kipale tulee herra Dickinsonin toimesta astetta korkeammalta kuin edeltäjänsä. Samaa voi sanoa myös muista illan aikana kuulluista Blazen ajan biiseistä, joita olivat ”Futureal” ja ”Man On The Edge”. Kaikki kolme kipaletta toimivat myös Brucen laulamana todella hyvin. Futurealin aikana lavalle kömpi myös Eddie, EdHunter -lätyn kansikuvan olemuksessa. Kolmimetrinen hirviö halusi tällä kertaa soittaa bändin kanssa ilmakitaraa, mutta joutui Brucen ja Janickin kaltoin kohtelemaksi. Man on The Edgen kertosäkeessä Bruce sai laulaa kilpaa yleisön kanssa, mutta antoi välillä porukankin huutaa: FALLING DOWN!

”Powerslave” kuljetti veteraanifanit takaisin vuoteen -84, sillä kipaleen aikana Bruce laittoi naamalleen maskin, jollainen on tuttu Live After Death -videolta. Samalta tallenteelta oli tuttu myös tuli, joka syttyi lavan yläosaan ensimmäisen kertosäkeen ajaksi. Yleisö lauloi kurkku suorana koko biisin. Ainoa, joka minua jäi hieman kaivelemaan, on että kipale lähti käyntiin ilman tunnelmallista introa, mutta hyvä näinkin.

Powerslaven jälkeen oli taas vuorossa kunnon yleisönhuudatusspiikki a là Bruce Dickinson. Aluksi hän hehkutti bändin paluuta, jonka jälkeen Bruce vakuutti, että tämä ei jää nostalgiajutuksi, vaan uusia levyjä ja kiertueita on tulossa. Tämä lupaus sai aikaan valtavan huutomyrskyn. Nyt, viisi vuotta tuon lupauksen kuulemisen jälkeen voi rehellisesti sanoa, että Bruce ei valehdellut: kaksi levyä ja kolme kiertuetta on EdHunterin jälkeen takana, ja lisää on tulossa.

Tämän jälkeen päästiin käsiksi aikaistuotantoon, sillä massiivisista äänentoistovehkeistä pärähti soimaan ”Phamtom Of The Opera”. Biisin alussa istumakatsomossa oli aistittavissa pieniä tunnelman latistumisen merkkejä, mutta ne jäivät lyhytaikaisiksi, sillä Bruce alkoi laukata lavan reunalta toiselle ja huudattaa sivukatsomoita.

Kun kummittelu oopperassa oli saatu loppumaan, laulettiin ilkeydestä. Kipaleena oli ”The Evil That Men Do”, josta ei mielestäni tyydyttävää versiota ole aiemmin 90-luvun aikana kuultu. Syynä tähän ovat olleet vuoroin Janickin kitara ja Blazen tälle biisille sopimaton ääni. Nyt, kiitos Adrianin ja Brucen tämä hitti potki perseelle entiseen malliin. Keikan lähestyessä loppuaan oli aika koettaa huutaa kovempaa kuin vuonna -92, sillä sinisten valojen pyyhkiessä yli katsomoiden soimaan lähti ”Fear Of The Dark”. Porukka huusi minkä jaksoi, mutta Bruce halusi lisää. Yleisön hoilottaessa kuuluvasti soiton tahtiin Bruce kysyi ”What did you said Hell-sinki?” Tämän tunnelmapalan jälkeen vuorossa oli kaikilla keikoilla kuultava ”Iron Maiden”. Totuttuun tapaan myös Eddie tuli biisin aikana lavalle, samassa muodossa kuin aiemmallakin visiitillään, mutta tällä kertaa monta kertaa isompana takaseinälle. Biisin loputtua bändi poistui lavalta, valot sammuivat ja pimeydessä ei näkynyt muuta kuin Eddien sinisenä säihkyvät silmät.

Huutomyrskyn ja MAIDEN -huutojen myötä kuului ”The Number Of The Beastin” intro, ja pian porukka huusi kurkku suorana SIX SIX SIX! Kaikki encoret tulivat The Number Of The Beast -levyltä. Edellä mainitun lisäksi kuultiin ”Hallowed Be thy Name” ja lopetusbiisinä toimi Give Me Ed… Tourin tapaan ”Run To The Hills”. Tunnelma keikalla oli fanaattinen ja sellaisena se myös pysyi loppuun asti. Bändi esiintyi energisesti, eikä pettänyt fanejaan. Settilista oli kasattu uusista ja vanhoista hiteistä oli kaikin puolin toimiva. Keikan jälkeen fyysinen ruumiini poistui hallista, mutta itse olin edelleen jollain toisella planeetalla. Aikanaan bussimme suuntasi takaisin kohti kotia ja Iron Maidenin täyttämää unetonta yötä.

UP THE IRONS!

Kauhavalla kesäkuussa 2004 Mercenary

The Ed Hunter Tour (1999)

Paikka & aika:

Jäähalli, Helsinki 15. syyskuuta 1999

Kokoonpano:

Laulu: Bruce Dickinson
Basso: Steve Harris
Kitara: Dave Murray
Kitara: Janick Gers
Kitara: Adrian Smith
Rummut: Nicko McBrain

Settilista

00. Intro: Transylvania/Churchill’s Speech
01. Aces High
02. Wrathchild
03. The Trooper
04. 2 Minutes to Midnight
05. The Clansman
06. Wasted Years
07. Killers
08. Futureal
09. Man on the Edge
10. Powerslave
11. Phantom of the Opera
12. The Evil That Men Do
13. Fear of the Dark
14. Iron Maiden
15. The Number of the Beast
16. Hallowed Be Thy Name
17. Run to the Hills

Lehtiartikkelit

Turun Sanomat
Iltalehti
Keikkamainos
Lippu
incite PC Games II/II
incite PC Games I/II
Ilta-Sanomat
Rumba
tuntematon
tuntematon