Blog

Harley & BMW Norway Race päivä 12

28.7.2021

Geiranger – Stryn – Lovatnet – Leikanger 260 km (total 3970 km)

Geirangerilta lähdettiin pienessä tihkusateessa kruisailemaan melkoista syheröä (tie 63) ylöspäin. Noin kilometrin korkeudelle vievän nousun aikana ajettiin sisään kosteaan pilveen ja näkyvyyttä oli enää noin 10 metriä. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Dalsnibbalta näkymiä, mutta mitään järkeä ei ollut hernerokkamaisessa sumussa lähteä kapuamaan vielä ylemmäs.

Ohutta yläpilveä 😉
Dalsnibballe vievän tien juurella Sandy toteaa, että tuonne myö ei nyt tällä kertaa mennä. Kelit vaihtuvat kyllä tosi nopeasti suuntaan jos toiseenkin.

Keli parani pikku hiljaa ja muuttuikin melko helteiseksi, kun jatkettiin matkaa.  Huoltoasemalla Strynissä pysähdyttäessä norjalainen ja ruotsalainen motoristi vinkkasivat läheisestä Lovatnet-nimisestä järvestä, johon jäätiköiden sulamisvedet tulivat. Tie Fv723 lähtee Loenin kylästä ja on todella kapea. Liikennettä oli paljon, vaikka suurin osa tiestä on yhtä kaistaa. Karavaanareita oli liikkeellä runsaasti, koska tien varrella oli aika kivoissa paikoissa camping paikkoja. Järven vesi oli aika maagisen väristä. Emme jaksaneet helteen ja ruuhkan takia ajella tietä päähän saakka vaan päätettiin jatkaa Leikangeriin vuonon rannalla sijaitsevalle hotellille. Paikka oli melkoinen aikamatka 80-luvulle hyvällä tavalla. Palvelu oli oikein ystävällistä ja ruoka hyvää. Tuntuu, että jokaisessa norjalaisessa pikkukylässäkin on oma panimo. Täällä se oli Balder, jonka tuotteisiin vähän tutustuttiin. Mentiin taas ajoissa petiin, jotta päästään hyvissä ajoin aamulla liikenteeseen kohti Bergeniä, jossa ollaan pari päivää tutustumassa kaupunkiin.

Lovatnetin turkoosi vesi ja vuoristomaisemat.
Hotellin takapihalla oli mahdollisuuksia käydä vaikka uimassa, mutta niin vain edelleen säilyivät uikkarit kuivina molemmilla. 

Harley & BMW Norway Race päivä 11

22.7.2021

Trondheim – Trollstigen – Geiranger 394 km (total 3710 km)

Seuraavaksi tarjolla oli Norjan varmasti upeimpia maisemia ja teitä, kun päästiin Keski-Norjaan vuoristoon ja vuonojen joukkoon. Sandylle nämä ovat uusia reittejä ja Trollstigenin neulansilmämutkat jännittivät vähän etukäteen. Matkaan lähdettiin ilman sadekamppeita ja kuivaa aurinkoista keliä riittikin koko päivälle. Pieni ”hukatut ajohanskat” -episodi nähtiin jo ennen lähtöä, kun raahattiin koko omaisuus hotellilta ostoskeskuksen parkkihalliin ja lastattiin pyörät niin just ennen kuin piti laittaa pyörät käyntiin niin HD ukon ajohanskoja ei löytynyt prkl mistään. Aina sillä on jotain ylimääräisiä jumppaliikkeitä. Noh, ei auttanut muuta kuin lähteä nahkapuku päällä ja villapuku alla takaisin lampsimaan hanskojen perään ja nehän löytyivätkin keskeltä katua hotellin vierestä.

Ajeltiin pikkuteitä Trollstigenille ja otettiin muutamia fotoja ennen ja jälkeen. Ylhäällä näköalatasanteella oli tosi paljon porukkaa ja motoristejakin. Suomalaisia on nähty tosi vähän. Vanhalla Triumphilla ajeleva hollantilainen herrasmiesmotoristi ajelee suurin piirtein samassa aikataulussa ja samoilla huudeilla kuin mekin alaspäin rannikkoa ja välillä pysähdellään samaan aikaan huoltoasemilla ja vaihdetaan kuulumiset.

Ilmeisesti Norjassa on muuttunut lauttojen maksamiskäytännöt, kun aikaisemmin lautat maksettiin joko ennen sisäänajoa tai henkilökunta keräsi maksut matkan aikana. Nykyään käytössä on Ferrypay.no, johon rekisteröitymällä maksut menevät automaattisesti rekisterinumeron avulla. Itse tästä tietysti ihan kuutamolla, mutta Sandy on näiden äppien kanssa ihan käsi (toim. huom. Termi ”käsi” on ikivanha Rauman Maalaiskunnan Uotilan kylästä lähtöisin oleva käsite, joka tarkoittaa huippuetevää. Jossain periferiassahan tämä saatetaan kääntää virheellisesti juuri päin vastoin.)
Maisemia matkan varrelta.
Trollstigenillä 10 asteen nousussa.
Trollstigenin serpenttiininousua. HD:n jylinä kanjonissa tuntui munissa asti 😎
❤️ ❤️ ❤️
Geiranger-vuonon näkymät ovat kyllä huikeat. Tästä pienellä vaihteella alas päin serpentiinitietä pitkin.

Geirangerista oli varattu muutama päivä sitten napsua parempi hotelli Grande Fjord Hotel, joka osoittautuikin varsin toimivaksi. Varsinkin hotellin ravintola oli aivan huippuluokkaa ja uruguaylainen ja suomalainen kokki tulivat tutuiksi. BMW Sandy loihe lausumaan kesken illallisen, että nyt on kyllä elon polku makoisaa; hienot ajoreitit, loistomaisemat illallispöydästä Geiranger-vuonolle, ruoka vie kielen mennessään, kupissa italialaista Baroloa ja loma-aikakin vielä!

”Tällaista sen pitäisi olla paskimmillaankin 😎”
Ei niin wanha raumalainen sananlasku…

 

Harley & BMW Norway Race päivä 9 & 10

Mo i Rana – Trondheim 496 km (total 3316 km)

Reissun päivä numero 9 oli kyllä aikamoinen ajokokemus. Kamat oli saatu kuiviksi yön aikana kivasti ja aamulla katsottiin vielä ennen lähtöä säätiedotusta, että ehkä selvitään pienellä sateella, mutta aluksi nyt ei ainakaan pitäisi tulla paljoakaan. Kissanpaskat. Heti kun ajettiin parkkihallista pihalle, oli kuin oltaisiin ajettu suihkuun. BMW Sandy veti ekat sata kilsaa ja pysähdyttiin tankille. Sen jälkeen loppumatka vajaa 400 km tultiin ilman ainuttakaan pysähdystä kovassa sateessa, vaikka viimeiset sata kilsaa kusettikin niin paljon, että meinasi nahkahousut puhjeta. Sata kilsaa ennen hotellia huusin liikenneympyrässä taakse, että pitääkö pysähtyä, johon tuli nopea kuitti, että ”ei tartte, kun mennään!” Sattuneesta syystä ainuttakaan kuvaa ei matkalla otettu.

Trondheimin Scandicissa ei tietysti ollut parkkihallia ja pihalla ei saanut pyörää pysäköidä. Tosin se ei koskenut hollantilaista Gessua, eikä olisi koskenut meitäkään, mutta kun mentiin kysymään. Parkkihalli löytyi jostain muutaman sadan metrin päästä ostoskeskuksesta. Seuraavana päivänä oli taas day off ajamisesta, mikä tulikin tarpeeseen, koska tässä oli nyt kolmen päivän aikana taivallettu 1100 kilsaa enempi tai vähempi sateessa.

Tronheimissa kierreltiin kaupunkia ja kuten arvasit, myös day offina satoi vettä. Koska me ei oltu sokerista niin käytiin aika pitkä pätkä kävelemässä ja ihmettelemässä vanhaa kaupunkia, joka ei tosin ollut vähän kotiin päin vetäen Vanhaan Raumaan verrattuna kovinkaan kaksinen 😎. Kuinka ollakaan eksyttiin (yllätysyllätys) brittipubi Three Lionsiin katsomaan Silverstonen F1-kisoja ja litkimään olutta ja siideriä. Molempina Trondheimin iltoina syötiin kyllä niin hyvät illalliset, että oksat pois.

Trondheimin varmasti legendaarisin maisemakuva.
Paljon pastellivärisiä vanhoja taloja löytyy Trondheimin kaduilta. Oikein mukavan tuntuinen kaupunki.

Harley & BMW Norway Race päivä 8

Narvik – Mo i Rana 440 km (total 2820 km)

Narvikista alaspäin kannattaa ajella Bodon kohdalta alkavaa tietä numero 17, joka on muistaakseni myös yksi Norjan kansallisista maisemareiteistä ja monien suosittelema hienojen maisemien vuoksi. Meillä kävi nyt huono tuuri, koska säätiedotus lupasi tosi kovaa tuulta (yli 20 m/s puuskissa) ja sadetta niin päätettiin jättää niin Lofootit kuin hieno tiekin ensi kertaan ja tuutata suorinta reittiä alas päin kohti parempia kelejä.

Lauttarannassa odottelemassa. Pyörä kaipaa pesua ja kohta sitä saatiinkin ihan tax free yläkerrasta 😅
Viime viikolla ylitettiin Suomessa napapiiriä niin oli 15 astetta lämpimämpi keli. Johtuu varmaan ilmastonmuutoksesta tämäkin 👀
Lautalla tuulessa ja tuiskussa vähän BMW kuskia mietityttää pyörän pystyssä pysyminen, kun saksalainen insinööri on suunnitellut jalan vähän optimistisesti ja tähän on vielä lisätty levennyspalikka. HD pysyy vakaasti, paitsi viime kesänä, jolloin hotellin pihalla entinen pyörä kippasi takapenkkikuskin vähän nojatessa pyörään. Sen jälkeen alkoikin aika seikkailu, josta voi lueskella muutama sivu taakse päin tästä blogista.

Sadepuvut laitettiin päälle heti aamusta lähtiessä ja lähdettiin E6 tietä pudottelemaan. Alkumatkasta ei niin hirveästi satanut, mutta ensimmäisen lautan (Skarberget – Bonges) jälkeen taivaan Esteri aukaisi hanat ja napapiiriä ylitettäessä 692 metrin korkeudessa oli aika vilakka ilmakin (noin 10 astetta) niin ei se ajaminen nyt niin suurta nautintoa ollut tällä kertaa. Sadepuku ja talvihanskat päällä avopotalla märkä rätti lärvin edessä ei paljoa viitsi pysähdellä ottamaan kuviakaan maisemista eikä ne pilvisellä ilmalla niin hääveiltä näytäkään. No, tällaisina ajopäivinä täytyy vaan pitää fiilis positiivisena ja ajatella loman kannalta.

Mo i Ranassa majoituttiin paikalliseen Clarion hotelliin, jonka huoneen hintaan sisältyi myös  illallinen buffetista. Hotellin alakerrasta löytyi saapuessa ilmaiseksi kerrottu lämmin ja lukittu parkkihalli, joka lähtiessä osoittautui maksulliseksi.  Parit kypäräkaljat huiviin ja syömisen jälkeen tulikin jo aikaisin väsähdys, kun viileästä ja kosteasta kelistä pääsi lämpimään ja lihapatojen ääreen. Toiveikkaana tarkkailtiin YR sääappia huomista silmällä pitäen, koska edessä oli taas palttiarallaa 500 kilsaa alas päin Trondheimiin. Pieni tsäänssi näyttäis olevan, että selvitään kuivana perille.

Have you seen the writing on the wall?
Have you seen that writing?
Can you see the riders on the storm?
Can you see them riding?
Iron Maiden ”The Writing On The Wall”

Harley & BMW Norway Race päivä 7

18.7.2021

Nordkjosbotn – Narvik 170 km (total 2380 km)

Sääennuste näytti, että joudutaan ajamaan aika kovassa sateessa ja päälle vielä tulossa tuulta reippaasti, puuskissa yli 20 m/s. Laitettiin jo hotellilla sadekamppeet valmiiksi päälle, niin ei tarvitse niitä tien poskessa sestota ja aika pian lähdön jälkeen alkoikin sataa. Narvikia lähestyttäessä tulikin sitten jo aika reippaasti ja lisäksi tuuli oli melko infernaalinen sillalla just ennen kaupunkia. Avopotalla sateessa ajaminen on ihan perseestä ja kun tuuli vielä hakkaa sateen vaakatasoon, niin vähän kysytään urheilumieltä.

Kaarrettiin Narvikin Shellille tankkaamaan, kuselle ja kuivattelemaan. Meikäläinen ei nähnyt mitään enää kaupungilla ajaessa eteensäkään. Tsekkailtiin säätä, hotelleja ja hiottiin taktiikkaa. BMW kuskilla oli kova into päästä vielä jatkamaan kaatosateeseen, joten jouduin käyttämään pari oljenkortta. Ensin tarjosin sviittiä viereisestä Scandicista, jossa oltiin viime vuonnakin kolme yötä, kun sattuneesta syystä pyörä oli korjattavana Ballangenin HD-liikkeessä. Ei tuntunut oikein BMW kuski lämpenevän, joten korotin tarjousta illallisella kaupungin parhaassa ravintelissa. Nooh, ei oikein vieläkään sytyttänyt. Sitten löin ässän pöytään ja lupasin vielä pari huurteista Narvikin kantapaikassakin Narvikguten Pubissa niin johan alkoi silmä kirkastua hänelläkin! Viimeinen ässä jäi vielä taskuun odottamaan hätätilannetta, you know 😉.

Sainpas tulemaan, sano entinen emäntä 😊 Ei paljoa pysähdelty kuvia ottamaan tien päällä, mutta maalissa jo hieman hymyilytti.

Seuraavana päivänä mennään sitten about 450 km rain or shine Mo i Ranaan.

Harley & BMW Norway Race päivä 6

15.7.2021

Hammerfest – Nordkjosbotn 471 km (total 2210 km)

Hurtigruten kopsahti Hammerfestin laituriin aamulla yhdeltätoista ja lähdettiin E6:sta pudottelemaan alas päin poroja väistellen. Tuntuvat hyvin viihtyvän Hammerfestin keskustan tuntumassa. Alkuun keli näytti vilpoiselta ja mussulta, mutta lopulta saatiin just passeli aurinkoinen ilma ajamista silmällä pitäen. Altan Shellillä maailma näytti taas pienuutensa, kun törmättiin hokikaverini kanssa samaan aikaan huudeille. Tie oli hyvässä kunnossa ja uutta banaa tehtiin paikoittain. Muutamia tunneleita oli myös, mutta ne olivat suht valoisia eivätkä kovinkaan ahtaita. Maisemiltaan erittäin hieno tie, paljon menee pitkin rannikkoa ja on vuoria ympärillä.

Reitti Hammerfestista mutkittelee pitkin rantaviivaa ennimmäkseen.
Tietyöjonossa oli aikaa kuunnella vähän heviä. Aika hyvin korrot ovat osuneet plexiin.
BMW kuskin yllättynyt ilme, kun HD lähtee laakista käyntiin.

Perille Vollan Gjestestueen saavuttiin kahdeksan haminoissa eli koko päivän tinki. Vaatteiden vaihto ja äkkiä syömään, kun keittiö oli vain tunnin enää auki ja hirveä nälkä. Pippuripihvit ja pullo 2012 vuoden Baroloa olivat herkullisia. Ajoissa taas nukkumaan, kyllä on rauhallisen leppoisaa. Oli tosi kiva ajopäivä. Just sopiva keli ja hyvät tiet, hienot maisemat ja kaikki toimi.

 

Tiedäthän että se on unelmaa
Ei muuten voi pakoon päästä maailmaa
Tulisitko silti vaunuihin vaivaisiin,
Toivioretkelle taivaisiin
Eppu Normaali – ”Tähdenlennon tiellä”

Harley & BMW Norway Race päivä 5

Vesisaari – Hamningberg – Vardø 168 km (total 1739 km)

Hamningberg – umpikuja Euroopan reunalla 😅

Viides reissupäivä alkoi aurinkoisessa kelissä. Ajeltiin rantaa pitkin kohti Vardøtä, josta lähti klo 17:00 Hurtigruten kohti Hammerfestiä. Koska meillä oli hyvin aikaa niin päätettiin tehdä mutka Hamningbergiin, jonne menevä tie oli ajoittain niin kapea, että vastaantulevaa liikennettä sai todella varoa. Tien varrella olevat näkymät olivat kuin olisi jossain eri planeetalla ajellut, sellaista kivikkoa ja kraaterimaisuutta. Poroja oli vähän joka paikassa ja tykkäsivät kovasti olla tien varren useilla hiekkarannoilla. Perillä oli pari kahvilaa ja muutaman huoneen majoitusta. Syötiin maittavat kalakeitot ja kahvin kanssa jälkkäriksi vohvelit Riisebruket-nimisessä ravintolassa. 

Hamningberg kannattaa käydä tsekkaamassa, jos täällä päin pyörii. Jo pelkästään tie on kokemuksen arvoinen.
Pyörät ovat pelittäneet hienosti, vaikka välillä tie kyllä rytkyttää kovastikin. HD:ssä aika jämäkkä jousitus ja suht matalaprofiiliset renkaat tuovat oman mausteensa. Bemarilla ei kaikkia kuoppia kuulemma huomaakaan…
Porot beachillä 😊

Vardøn satamassa oltiin hyvissä ajoin odottamassa Hurtigruten Polarlysiä. Mielestäni laivamatka on aika kallis. Meidän matkat, pyörät ja hytti puolihoidolla maksoivat about 700 euroa. Pyörät ja autot lastattiin laivaan sivusta hissillä. Vaikka tiedossa oli rauhallista merenkäyntiä niin henkilökunta sitoi kiinni yhdellä liinalla pyörät satulan yli. Mitään koronatestejä tai muutakaan siihen liittyvää ei kyselty yhtä lomaketta lukuun ottamatta. Ruokailuun mennessä mitattiin lämpö ja piti käyttää maskeja, mutta muuten ihan normaali meininki. Juomia ei saanut tiskiltä itse kuskata pöytään vaan henkilökunnan piti Norjan lain mukaan roudata drinksut asiakkaille. Matkustajina oltiin varmaan nuorimmasta päästä, suurin osa oli eläkeläisiä eikä yhtään lapsiperhettä ei näkynyt. Varsin iisiä menoa siis. Mekin mentiin hyvissä ajoin illallisen ja parin punsin jälkeen petiin.

Hurtigrutenilla oli hyvä ja ystävällinen palvelu ja hyvät eväät. Ehkä viikon pituinen koko rannikon kattava retki olisi liikaa, sen verran rauhallista oli meizinki.
Varashälytin varmaan vilkutti valoja koko reissun, kun en tajunnut jättää avaimia mopediin. Pikkasen jännitti aamulla, että kai startti pyörähtää… No, lähtihän se!

”Juoksemme maailmaan hulluuteen
Tai sitten jäämme tähän
Kirjoitin mitä kirjoitin
Nyt allekirjoitan tämän”
Kotiteollisuus – Piru lukee Raamattua

Harley & BMW Norway Race päivä 4

13.7.2021

Mattigoppa – Pykeija – Vesisaari 120 km (total 1571 km)

Ensimmäistä kertaa tällä reissulla kaivettiin merinovillakerrasto esiin. Pakollinen varuste pidemmillä reissuilla. Olo on kuin Michelin ukolla.

Herättiin koleahkoon ja pilviseen keliin. Noin 12 astetta, vilpoinen merituuli ja pilvinen keli, tosin ajamista ei tänään olisi kuin 120 kilsaa. Aamutoimien, muutaman työasian hoitamisen ja ajosuunnitelmien päivityksen jälkeen päätettiin lähteä syömään kuningasrapua Pykeijan parhaaseen ja ainoaan Bistroon. Ei pettänyt tälläkään kertaa.

Pykeijan Bistron eväät – vahva suositus!

Alkupaloina saatiin pohjoisen makuja eli kylmäsavustettua ruijanpallasta, poron kieltä, valaan lihaa, rapua yms. Listalta löytyy vaikka mitä erikoisuuksia ja osaavat kyllä tehdä kalasta aikamoisia makunautintoja.

645 kruunun kuningasrapulautanen oli sen arvoinen. Tarjoilevat ravut lämpiminä.

Vatsat täynnä hypättiin rattaille ja lähdettiin kohti Vesisaarta (Vadsø). Muutaman kerran pikkasen ripsautti vettä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi sadekamppeita kannattanut alkaa kaivelemaan päälle. Takana ajanut BMW Sandy naureskeli perillä, että aina kun meinasi alkaa sataa niin ”vrrrooooom!” HD:n vauhti kiihtyi ikään kuin sateen alta pois. Matkalla sattui ensimmäinen läheltä piti -tilanne karavaanarin tullessa mutkan takaa keskellä tietä, mutta ehti vetäistä vaununsa omalle kaistalle helvetisti heilahtaen. Näitähän saa välillä Facebookista lukea, kun on ollut pakko ohjata pyörä ojaan, kun vastaan tulee liian kovaa kurvissa pitkästä matkasta nuutunut ekaa kertaa isolla autolla reissuun lähtenyt karavaanari.

Ei ole minusta siihen
En tahdo elää polvillaan
Nuoleskellen, anellen heidän armoaan
Tiedän, on parempi kuolla seisten
Pudota suorilta jaloiltaan, huutaen
Te ette koskaan pystyneet turpaani tukkimaan

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – ”Kuolla seisten”

Vesisaaren Scandicissa respan kundi ohjasi parkkeeraamaan pyörät pääovien eteen ja siihen näytti illan aikana saapuvan myös altalainen Harrikka-porukka. Pikaisen majoittumisen jälkeen käppäiltiin vastapäätä olleeseen Mølleen kaljalle ja pizzalle. Tarjoilivat paikallisen käsityöläispanimo Qvænbryggin hyviä oluita ja loistavaa siideriä. Yhdeksältä kämpille ja köllöttelemään. Aika hurjastelua 😂. Tässä on nyt vähän ollut hintsusti ajamista viime päivinä, mutta loppuviikon aikana saattaa keleistä vähän riippuen maisema alkaa vaihtua tiheämpään.

Harley & BMW Norway Race päivä 3

12.7.2021

Mattigoppa – Pykeija – Mattigoppa 20 km (total 1451 km)

Tänään pidettiin ajamisesta välipäivä. Mitä nyt vähän mopojen kanssa lähdettiin norjalaisisäntien vinkistä patikkaretkelle Pykeijan vieressä olevalle vuoristopolulle. Allekirjoittanut harhautettiin mukaan kertomalla lenkin pituudeksi noin 5 kilsaa, mutta myöhemmin selvisi, että se olikin per suunta 🙄. Viime ajat kun ei ole tullut paljoa urheiltua ja koronakilojakin on tullut hitosti lisää, niin nousuvaihe oli melko raskasta puuhaa. Kävi mielessä, että ilman tätä 30 kilon ylimääräistä mätisäkkiä tuossa vyön päällä voisi tämäkin homma olla helpompaa. Paluu alaspäin oli tietysti iisimpi. Mökillä ihmeteltiin, että miten ihmisen pohje voi olla niin muhkuralla, kun veti vähän kramppiin. Ensiapujoukot hoitivat paikat kuntoon eli emäntä hieroi ja isäntäväki tarjosi oluen, joka imastiin ns. kuiviin ikeniin.

Sorateiden kunkut 😎
Huipulla tuulee 😎 Vaikka vähän puuskuttikin niin oli kiva nähdä luontoa ja maisemia sekä saada liikuntaa. Molemmat tietysti oman ”firman” rensseleissä liikkeellä.
Maisemia luontopolulta. Kyllä näissä sielu lepää.
Kolmen tunnin patikkaretkelle ei mitään omia juomia raahattu, vaan sissi kävi ryypyllä suoraan purosta ja oli hyvvee.

Päivälliseksi nasautettiin keitettyä poronlihaa ja perunoita plus palautusjuomat, jonka jälkeen olikin ansaittujen päiväunien paikka. Vaihdettiin vähän retkisuunnitelmia ja buukattiin paikat tiistaiksi Hurtigrutenilla Vuoreijasta Hammerfestiin. Täältä Tromsan suuntaan on tie osittain aivan paskana ja parhaillaan tekevät uutta sinne, niin käytetään tilaisuutta hyväksi ja testataan laivamatka. Periaatteenahan on ollut, että kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhua ja pikkusiskoa. Odotettavissa Pohjois-Norjaan on nyt hieman kylmempää ja mussumpaa keliä niin voipi olla, että jätetään Lofootit ensi reissulle. Ollaan tällä kertaa ilman varauksia liikkeellä, paitsi Tukholma – Turku lautta on buukattu ja Oslosta on katsottu viimeisille päiville kermaperseidemme hemmottelua jossain viiden tähden luukussa.

Pykeijan ranta on kyllä hieno ja ihanteellinen uimapaikka. Vesi sopivan virkistävää ja tuossa vieressä Jäämeren saunaan pääsee lämmittelemään.
Vuoriston maisemia.

Ehtoolla isäntäväki lähti kotiin ja meillä alkoi saunan lämmitys. Eikä päivää, ettei olisi BMW / HD -keskustelua. Tällä kertaa lihaskuntoon liittyen. Pitkillä ajoreissuilla tulee välillä kaasukäden puoleinen kainalon alapuolella oleva selkälihas kipeäksi, kun joutuu vääntämään hanat kaakkoon etenkin ohittaessa. Etenkin aikasemmalla pyörällä (HD Ultra Classic -09) sai ihan tosissaan isommalla kuormalla jumpata, että saatiin muutakin kuin meteliä aikaiseksi. Tämä nykyinen kone vääntää jo alakierroksilla komiasti eikä välttämättä tarvitse niin paljoa takoa, että pääsee nätisti ohi. Tällaista ongelmaa ei kuulemma BMW:llä kaasutellessa ole havaittu, koska sehän kulkee niin helvetisti jo pintakaasulla 😳!

Saunan terassilta oli varsin kivat näkymät.

Ulkona oli 12 astetta ja päälle reipas lohituuli (huom. raumalainen maakrapu oppinut uuden paikallisen kalastustermin) niin jäi nyt Jäämeressä uinti tällä reissulla kokonaan väliin. EM-finaalia  väijyttiin 87. minuutin kohdalta Ipadiltä ja pytyn noston jälkeen olikin aika lähteä vintille goisimaan. Oikein hyvä ja henkisesti palauttava kesälomapäivä.

Harley & BMW Norway Race päivä 2

11.7.2021

Rovaniemi – Sodankylä – Inari – Utsjoki – Nuorgam – Mattigoppa 616 km (total 1431 km)

Rovaniemellä herättiin kakkospäivään kello hyvissä ajoin Raution Ranchillä ja syöpästiin aivan helkatin hyvä aamiainen sisältäen mm. savuporoa. Palttiarallaa yhdentoista jälkeen lastattiin pyörät ja lähdettiin kohti Jäämerta Sandyn sukulaisten mökille. Sitä ennen piti BMW:n Garminin navigaattorille tehdä napapiirin ylitykseen liittyvät temput. Hän kun menee kuulemma sekaisin siinä kohtaa ellei asetuksia pikkaseen fiilaile. Ei ole tässä paljoakaan itsellä kuittailun varaa, kun HD:n navigaattori ei löydä yhtikäs mitään reittejä, kun kyseessä USA:sta keväällä tuotu pyörä, johon Loimaalla HD merkkihuollossa syötetty Euroopan kartat. Epäilivät GPS antennin olevan sökönä eikä ole vielä saatu uutta vaihdettua.

Lähtöpuuhissa Rovaniemellä, kelikin on kuin morsian ☀️

Taas saatiin upeat ajokelit. Sodankylän Alkosta poikettiin hakasemaan tuliaiset Norjan isännille. Tuntuu tällä reissulla olevan HD:n laukuissa hyvin tilaa, vaikka kampetta on mukana reilusti. Touratechin vesitiivis kassi on kyllä loistava hankinta, suosittelen lämpimästi muillekin motoristeille. Lähtiessä vetäjänä toiminut BMW Racing Teamin Sandy kyseli matkavauhdin sopivuutta, johon menin sitten tekemään sen klassisen virheen, että jos pari napsua kovempaa mentäisiin… Sanotaanko notta sitä saa mitä tilaa 😳

Pykeijaan menevällä tiellä körötellään. On se hyvä tämä GoPron Iphone versio 😎

Raja ylitettiin Nuorgamissa. Jonoa ei ollut yhtään ja rokotustodistuksen QR-koodi luettiin,  mitään muuta ei tarvittu. Minulla kun oli kaksi cocktailia veressä niin siirrettiin venttapaikalle, mutta Sandy kävi ottamassa puikon nenään. Vartti odotettiin tuloksia ja sen jälkeen viimeinen pikataival  Mattisbuktaan, joka sijaitsee Pykeijaan vievällä tiellä. Hieno mutkainen pätkä kurvailtiin nopeasti perille meren tuoksua haistellen ja maisemia ihaillen.

HD:n kate suojaa kyllä hyvin kuskia. Pari nappia tullut läpi otsaan saakka, mutta muuten saanut ajella ilman tuubia lärvin edessä. On muuten yllättävän iso vaikutus tuon matalan plexin muodossa. Heittää tuulen pään yli aivan eri tavalla kuin normaali suora plexi.

Perillä pikatutustumiset, iltapalaksi lohta ja pottuja, loraus valkkaria ja saunaan. Saunassa keskusteltiin, että menikö Sodankylässä se hilla sieraimeen, kun vauhtia löytyikin yllättäen niin helkatisti, mutta tunnustusta ei irronnut 😂

Mökiltä löytyy uimaranta, mutta vielä jäi uimahousut kuiviksi, kun oli vesi sen verran vilakkaa. Viimeksi molemmat ovat käyneet uimassa vuosi sitten Jäämeressä.

I know just where you come from
Where all your yesterdays are gone
And now you’re done
But you’ve only just begun
It’s time you opened up the door
And now it’s all very clear
This journey of one thousand years

KISS – “Journey of 1000 years”

Keskiyöllä alkoi aurinko vielä mollottaa uudestaan niin kuin keskellä päivää, jota oli lähdettävä ihastelemaan rantaan.

Nyt alkaa olla kesäloman makua. Kuva otettu keskiyöllä. Aurinko lämmitti, vaikka pikku vinkka kävikin.