Blog

H-D Nordic päivä 4

15.7.2020

Kirkkoniemi – Pykeija – Båtsfjord 300 km (total 1647 km)

Aamulla pyörää lastaillessa tuli norjalaisnainen ihastelemaan HD riviä hotellin eteen ja pienen juttutuokion lopuksi kertoi, että huomenna alkaa täällä kesä ja että tulee hienot ilmat reippaaksi viikoksi. Tämähän sopi meille! Se on aina näiden erilaisten härvelien kanssa liikuskellessa kivaa, kun kaikki tulevat juttelemaan kuulumisia. Harrikka-tyypit nyt tulevat kaikki muutenkin, mutta vielä sitten ihan kaikenlaiset muutkin ja kun ei olla road captainin kanssa hiljaisemmasta päästä itsekään niin ei tule matkan teosta välillä mitään, kun jäädään suusta kiinni.

Pikku-Suomeksikin kutsussa Pykeijassa mopoparkissa erinomaisen lounaspaikan lähistöllä.

Eilisen Thai ravintolan sörsselit olivat sen verran tulista kamaa, että aamulla tuntui lieskat lyövän kaikista putkista myös kuskeilla, kun alettiin vehkeitä käynnistellä. Päästiin hyvissä ajoin liikenteeseen ja suuntana reippaan sadan kilsan päässä oleva Pykeija, josta oli saatu hyviä vinkkejä kokeneilta moottoripäiltä. Ravintola Bistroen löytyi helposti pikkukylän perältä ja lounaaksi tilattiin tietenkin kuningasrapua. Noin 600 kruunua maksava annos oli täydellinen. Harvoin rapua syödessä tulee vatsa täyteen (olisko vähän iso vatsa toim. huom.) Listalla oli paljon muutakin hyvää, esim. poroa, valasta yms.

Päivän lounas oli parasta A-luokkaa!

Elämäämme tyytyväisinä lähdettiin tutkimaan, että onnistuisiko päästä pulahtamaan jäämeressä ja vähän saunoa samalla. Jäämeren saunalle mentiin kyselemään, että miten olis ja kävi hyvä tuuri, kun 40 minuutin päästä olisi tyhjä vuoro puulämmitteisessä saunassa. Otettiin vielä Klaukkalasta matkailemaan lähtenyt nuori pari mukaan maailmaa parantamaan. 250 kruunua per masokisti oli tästäkin kokemuksesta pilkkahinta. Vesi oli noin 5 asteista ja pari kertaa käytiin vilvoittelemassa. Ei tuntunut sen jälkeen enää noin 10 asteinen vienon tuulen hyväilemä ilmakaan kylmältä vaan patsasteltiin putinmaisesti pelkissä nahkahousuissa upea veistosmainen yläbody paljaana hyvä tovi saunan jälkeen. Vahvaa seikkailun tuntua 😎.

Pykeijan hiekkaranta ja kirkas ehkä vähän vilpoinen vesi 😂
Kunnon puusaunassa lämpeni ukkolot pulahduksien välissä. Suihkukin oli, mutta paikan 76-vuotias emäntä esitteli rypytöntä kasvoaan kertomalla, että ei mihkään suihkuun, kun suolainen jäämeri tekee iholle ihmeitä. Ja meikäläisellä oli ehkä vähän tähän kuontaloon tarvetta tällaiselle hoidolle niin rouvan ohjeilla mentiin 😊
Valtavan kokoinen valas nähty Pykeijan rantavesissä. Harvinainen näillä huudeilla, mutta oli säyseä otus.

Ajorytkyt vaan päälle ja taas mentiin. Vajaa pari sataa kilsaa Båtsfjordin kalastajakylälle. Oli vähän muutettava suunnitelmaa, kun alun perin piti ajella Vardøøn ja sieltä Hurtigrutenilla kolme tuntia perille, mutta meni Pykeijan pyörteistä nautiskellessa sen verran aikaa, että päätettiin hurauttaa suoraan korsulle Båtsfjord Bryggeen. Aurinko paistoi, mutta ilma oli loput 70 kilsaa melko vilpoinen. Tien vieressä oli aika reippaasti luntakin ja hyvä baana ilman liikennettä niin saattoi antaa vähän hanaakin, mitä nyt tuollaisella meidän vanhalla lehmällä yleensäkään voi antaa hanikkaa tai muuta kuin kovaa ajoa ja paljon ääntä. Loud pipes get pussy 😇

Kuski jäähypenkillä odottamassa saunavuoroa.

Ehtoo oli jo sen verran pitkällä, että ei paljoa muuta ehditty, kuin syömään pizzat ja fiilistelemään vähän J. Karjalaisen biisejä, kun uni tulikin molemmilla. Oli ihan paras päivä!

Ei kukaan ole pyytänyt lähtemään,
Silti tuskin paikoilleni jään.
Niin kuin tuntematon tie,
Laulu eteenpäin vie.
Vähät eväät repussa,
Määränpää missä lie.
Båtsfjordin kirkas ja viileähkö ilta.

H-D Nordic päivä 3

13.7.2020

Ivalo – Kirkkoniemi 250 km (total 1347 km)

Nyt on sellainenkin ihme nähty, että road captain nousi aamupalalle 😂 ja siitähän seurasi, että pikataival Ivalosta Kirkkoniemeen suhautettiin reippaasti ja kohteessa oltiin jo hyvissä ajoin. Ilmeisesti Korona-viruksen vuoksi paikallisen Scandicin sauna- ja uima-allasosasto oli suljettuna, mikä oli kermapersauksillemme hirveä pettymys, koska oltiin ajateltu pulikoida vähän, mutta ens kerralla sitten. Ivalosta ylöspäin olikin kivan tuntuinen tie järvimaisemia hipoen ja sopivasti mutkitellen eli sitä voi kaikille prätkäimmeisille suositella. Joku 70 kilsaa ennen Norjan rajaa oli aika röykkyistä tietä ja meinasi jopa kassi takaritsiltä pudota, mutta onneksi huomattiin ajoissa. Norjan rajalla ilmeisesti on joku hyttyskarkoitin, koska kaikki jäivät siihen ja tässä Kirkkoniemessä ei ainakaan ole ainoatakaan ötökkää. Sattui aivan paras ajokeli ja vähän jopa näille paikkeille helteinen keli eli nyt sääherrat olivat meidän puolella. Kotona ilmeisesti on tullut ihan vitusti vettä ja nyrkin kokoisia rakeita. Kirkkoniemessä pieni käppäily kaupungilla (melkoinen menomesta 😂), pizzat ja päiväunet. Aikamoista hurjastelua siis.

Scandicin parkissa kaikki HD:t rivissä niin kuin pienen talon porsaat.
Ivalossa nuorisoa liikenteessä…😂
Kusitauolla in the middle of nowhere. Huom. road captainin melko iso karkkipussi takaritsillä 😋
Maisemat kohdallaan…

H-D Nordic päivät 1 & 2

Eurajoki – Vaasa – Oulu – Rovaniemi – Ivalo 1097 km

Pasi kuikalla ja matka jatkuu. Vaasasta saatiin rukkaset 😎

Nuoremman isännän kanssa piti lähteä Euroopan kiertueelle katsomaan heavy konsertteja ja ajelemaan Corvetella, mutta sattuneesta syystä suunnitelma peruuntui. Sen sijaan otettiin Harrikka tallista ja lähdettiin tutustumaan Pohjois-Norjaan. Viime kesänä tuli kilsoja 30 ja nyt oli aika kovat poltteet, kun ajamattomia kilsoja oli rutkasti. Alkaa tuo takapenkkikuski olla sen ikäinen ja kokoinen, että varmaan viimeistä kertaa mennään tappituntumalla ja seuraavaksi saakin sitten ajella omalla joskus muutaman vuoden päästä. Viimeksi oltiin saman tyylisellä lenkillä 2018 Keski-Norjassa ja viime vuonna ajettiin koko rannikko Tromssasta alas asti autolla.

Ivalossa rautahepo Kultahipun parkeissa. Pikkuhiljaa alkanut vaihto HD baggeriin käydä mielessä, kun kohta tuota pitsalaatikkoa ei enää tarvita, kun aletaan vedellä soolona.

Pari ekaa päivää tuutattiin menemään ylös päin reilu 500 kilsaa per päivä. Oulussa yöpyminen ja loistava iltapala kaupungin parhaassa hampurilaisravintolassa Kauppuri vitosessa. Vahva suositus Heinäpään Teurastajalle! Otettiin vielä pakollinen toripolliisi kuva ja koisimaan. Seuraavan päivänä köröteltiin Rovaniemen ja Sodankylän kautta Ivaloon. Sadekamppeitakin jouduttiin vähän käyttämään, mutta pääosin saatiin ajella hyvässä kelissä. Ivalon Kultahipussa oli saunallinen koppi varattuna kermaperseille ja aika pian kellistettiin päät tyynyyn, jotta päästään aamulla ajoissa jatkamaan noin 250 kilsaa kohti Kirkkoniemeä. Luvassa hieno ajokeli, kun perillä pitäisi olla noin 19 astetta ja pelkkää aurinkoa.

Road captain tuimana polliisin pakeilla. Tällä kertaa selvittiin ilman sakkoja.

 

Rock kesä 2020 – peruttu!

25.4.2020

Viime kesänä tuli ahkerasti kierrettyä keikoilla ja festareilla. Euroopan isot heavy festarit olivat sen verran ikimuistoisia, että päätettiin saman tien nuoremman hevanderin kanssa lähteä kesällä 2020 uudestaan. Juhannuksena järjestettävän Hellfestin lipuista sai stressata melkoisesti, kun 55 000 tikettiä oli netin kautta jonottamassa populaa perkeleesti, mutta niin vain onnistui. Pari tuntia kesti kaikkien lippujen meneminen, vaikka yhtään bändiä ei oltu julkaistu. Kesäkuulla oli aikomus käydä tsekkaamassa Maidenia Tampereella järjestettävässä Rockfestissä ja Göteborgissa Ullevilla. Heinäkuulle oli tällä kertaa ajatuksena oli ajella kesälomalla heinäkuussa Vettellä Tallinnan kautta Wiener Neustadtin kautta Stuttgartiin, josta myöhemmin Hampurin kautta kotiin. Reissulla neljä keikkaa Maidenia (Wiener, Stuttgart, Bologna ja Lissabon) sekä Wacken. Mukaan mahtui vähän rantalomailua Portugalissakin. Liput, hotellit ja lennot saatiin natsaamaan kaikki viimeisen päälle. Tarkoitus oli pitää autoa jemmassa Stuttgartissa sen aikaa, kun käydään Italiassa ja Portugalissa lentäen.

Tähän mennessä vielä ei kaikkia ole peruutettu, mutta selvää on, ettei retkeilemään nyt ole asiaa ja happeningit on siirretty ensi vuodelle. Onneksi festariliput käyvät sellaisenaan 2021. Maidenin keikkoja ei ole vielä kaikkia peruttu ja osaa siirretään hamaan tulevaisuuteen. Minusta saisivat kuopata nyt Legacy of the Beast Tourin ja alkaa tuuppaamaan uutta matskua ilmoille sitä promoavan kiertueen kanssa. Lisäksi olisi hienoa, jos näin korona aikana yhtye kehittäisi jotain online toimintaa, vaikka jäsenet asuvatkin eri puolilla maailmaa. Tämä ei vaan ole oikein koskaan ollut Maidenin juttu, sen verran on vanhan liiton meininkiä. Muutama muu tuntuu hiffanneen asian toisin, esim. Mustasch soittelee autotallista facebook keikkoja livenä ja Machine Headin Robb Flynn jammailee usein myös livenä itsekseen. MD:n Helsingin keikka toukokuulta siirtyikin loppuvuodelle, johon mennään tietysti.

Nyt keskitytään sitten kotiolojen fixailuun, kuntoiluun, töihin ja lepäämiseen. Musiikkia tulee kuunneltua vielä enemmän kuin normaalisti, kun on kaikenmaailman ihme bändejä tullut bongattua viimeisen vuoden aikana. Ylivoimaisesti näistä kovin on Dagoba, joka kolahti kesällä Ranskassa kuin metrinen halko. Marseillen pojilta lähtee sekoitus melodeathrässiä hyvin ja sopivan letkeä meno on jotenkin tähän uuteen elämäntilanteeseen auttanut, ikään kuin Shawter olisi huutanut puolestani eron ja muiden kamppailuiden tuomaa pahaa oloa sisältä pois, niin on itse päässyt vähän kelvemmällä. Bändi ei ole kovin tunnettu ja suosittu laajalti, mutta kannattaa tsekata uusin albumi Black Nova ja vanhimmista What Is Hell About.

Road trip – päivä 21

8.8.2019

Turku – Eurajoki 112 km

Kotiin oli mukava ajella pitkän reissun päätteeksi. Käytiin matkan varrella varaamassa huolto USA-autoihin erikoistuneelta pajalta. Auto pelasi koko matkan hienosti sitä pientä varashälytin probleemaa lukuun ottamatta, mutta sekin oli aika mitätöntä.

Kotipihalla tsekattiin ajetut kilometrit ja lukema näytti 6663 km. Aika hurjasti tuli ajettua, mutta matkanteko tuntui sujuvan niin hyvin ja kaikki meni putkeen, ettei isohko ajomäärä tuntunut kintereissä. Polla sai lomaa ja kaikenlaista uutta & ihmeellistä nähtiin ja koettiin. Tärkeätä oli tietenkin myös olla pojan kanssa yhdessä. Sen verran oli aikaa, että kerkesi jutella jos jonkinlaisista asioista.

Mitähän sitä seuraavaksi keksitään 🙂

Road trip – päivä 20

5.8.2019

Helsingborg – Tukholma 565 km

E4 moottoritiejurrutusta reipas viisi ja puolisataa kilsaa. Matkalla noin puolivälissä oli ikävä tilanne, kun joku Harrikka-mies oli ilmeisesti osunut vasemman kaistan sulkevaan esteeseen ja makasi mahallaan ambulanssihenkilökunnan auttamana. Kaveri oli osa neljän pyörän seuruetta. Toivottavasti ei henki lähtenyt, mutta helkatin huono fiilis tuli pitkäksi aikaa.

Tukholman päässä perinteinen sekoilu navin ohjaessa. Ei tarvittu kuin yksi työmaa ja sitten löydettiinkin itsemme Gamla Stanista 😄 Viking Amorellan kanssa yölaivalla Turkuun ja huomenna tiistaina kotiin Eurajoelle.

Operaatio Ruotsin halkaisu 😎

Wacken 2020 liput tulivat myyntiin keskiyöllä ja nyt noin klo 18:00 aikaan on alle 10 000 tikettiä jäljellä. Varmaan päivän päätteeksi kaikki liput on myyty loppuun. Ostin pari kipaletta, josko sitä innostuisi ensi vuonnakin lähtemään.

Road trip – päivä 19

4.8.2019

Hampuri – Helsingborg 358 km

Kuuden tunnin yöunien jälkeen aamutoimet, pakkaaminen, check out, aamupala viereisessä kahvilassa ja baanalle. Kotimatkan eka etappi Tanskan halki. Pari lauttaa matkalla, yllättävän arvokas 106 euroa tuo Puttgarden – Rødby lautta. Moottoritiekaahausta, ei sen kummempaa. Illalla Helsingborgin Radissonissa todella maukasta iltapalaa kolmen ruokalajin verran tuplajälkkärillä.

Total kilsat tähän mennessä 5981. Muita Corvetteja ei ole matkalla näkynyt oikeastaan lainkaan, mutta tänään oli parkkihallissa samanlainen kuin meillä. Auto kyllä herättää kiinnostusta, lauttajonossakin tuli isä pienenpoikansa kanssa kuvaamaan, festareilla riitti juttua ja tänään poliisikin passejamme Tanskaan saapuessa ihmetteli autoa. Paras oli kuitenkin lauttalippuja myyvä vanhempi joviaalin tuntuinen nainen, joka kysyi, että onkos pojat tulossa Wackenistä. Vastattiin, että totta maar, johon nainen parahti, että ai tolla autolla vai!!??

Road trip – päivä 18

Hampuri – Wacken – Hampuri 145 km

Nukuttiin pitkään, nasautettiin vähän aamupalaa puolilta päivin ja lähdettiin saunomaan taas. Perinteinen kuvio ja helvetin kuumaa oli, poikakin oli mukana saunameisterin käsittelyssä. Just sopivasti hotellihuoneeseen F1 aika-ajojen Q3:seen ja sen jälkeen olikin tunnin torkkujen vuoro. Melko rentoa meininkiä 😊.

Festarien viimeisen päivän kävin katsomassa yksin, kun nuorta miestä ei tämän päivän bändit kiinnostaneet niin kovasti ja varmaan jo vähän alkaa olla turnausväsymystäkin, mutta ei ole ihme, kun on sitä havaittavissa välillä itselläkin. Ilta Wackenissa meni kivasti katsoen lavoilla Powerwolfia, Parkway Driveä ja Saxonia. Lisäksi järjestäjä julkaisi ensi vuoden ensimmäiset artistit, joista etenkin Judas Priest ja Amon Amarth ovat kovaa kamaa. Puoli neljältä takaisin hotellille nukkumaan ja seuraavana päivänä alkaakin sitten viimeinen osuus meidän road tripillä. Ajetaan ensin Helsingborgiin yöksi ja sieltä Tukholmaan, josta laivalla Turkuun.

Alue on käsittämättömän iso ja sinne eksyy melko helposti pikkupäissään. Käveltiin alalaidassa näkyvää Wackenin kylän raittia joka ilta parkkipaikalta.
Yhtään biisiä en ollut aikaisemmin Parkway Driveltä kuullut, mutta ihan kelpo tuuttausta oli sekin. Basisti oli telonut polvensa muutama päivä takaperin niin soitteli pyörätuolista käsin.
Saxon tuli katsottua hyvältä paikalta lavan ja mixauskopin välistä keskeltä. Wanhat äijät painoivat hyvin rock n rollia menemään ja muistelivat menneitä.
Wackenin legendaarinen härän palava pää. Aika landella oltiinkin, lehmän paska haisi koko ajan 😂

 

Road trip – päivä 17

3.8.2019

Hampuri – Wacken – Hampuri 145 km

Käytiin hotellin yhteydessä olevassa kylpylässä kokeilemassa erilaisia saunoja ja uiskentelemassa. Saksalaiseen tapaan saunameister kaatoi hajustettua litkua kiukaalle ja heilutti niin helvetisti viuhkalla kuumuutta saunojille. Erittäin siisti paikka ja mukavaa porukkaa. Kyseessä The Madison hotellin yhteistyökumppani Mediterian Spa. Muutenkin tämä Hampurin hotelli on ollut aivan loistava, mikä on siinäkin mielessä hyvä juttu, että tässä useampi yö vietetään. Tilavat ja siisti huoneet, sijainti hyvällä paikalla, helppo ajaa ja hyvä parkkihalli alakerrassa, jossa aina tilaa. Me kun yöllä tullaan festareilta niin vituttaisi alkaa parkkia etsimään jostain muualta.

Kyllä nykytekniikka on hienosti toimivaa ja infoa saa aivan eri tavalla kuin takavuosina. WOA apista näkee kaiken tarvittavan ohjelmasta yms. Tässä tiedotusta ukkosmyrskyjen osalta.

Wackenin toinen päivä meinasi mennä kokonaan sään vuoksi vihkoon. Ilmoittelivat sieltä, että ukkosmyrskyjen vuoksi stage-alue evakuoidaan. Onneksi meni suht nopeasti ohi ja ohjelma jatkui pienillä aikataulumuutoksilla. Saavuttiin alueella just sopivasti, että ehdittiin napata kupit kahvia ja Anthrax aloitti kovan meuhkaamisensa lavalla. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt viittomakielen tulkkia lavalla koko keikan ajan, mutta niin vain naisimmeinen siellä tulkkasi rässiä kansalle. Kädet vähän kävivät!

Joey Belladonna käskee ja kansa tottelee. Tino epäili äijää satavuotiaaksi, sen verran oli jo naama kurtussa 😂

Vartin siirtymä toiselle lavalle, jossa Within Temptation soitti mukiin menevästi. Kliininen ja ammattimainen meininki, mutta laulaja (todella kaunis nainen) ja vähän koko bändi vaikuttaa sellaiselta hyvin suunnitellulta tuotteelta. Hyviä biisejä toki paljon.

Within Temptation soitti kaikki radiosta tutut hitit komiasti. Harvinaisen kaunis hevirokkilaulaja.
Että tällainen VIP-paikka tällä kertaa 😄

Ruokapaussin aikana kuunneltiin hiukan Demons & Wizardsia, mutta ei oikein uponnut ja lähdettiin palloilemaan alueelle ja käytiin tsekkaamassa tulishowtakin. Ollaan liian hyvään totuttu, kun näytti niin nelosdivarijengin puuhastelulta verrattuna Hellfestissä nähtyyn samaan touhuun. Päivän pääakti Slayeria tuntui tulleen katsomaan koko festarikansa, olihan kyseessä aika lailla viimeisiä kertoja Euroopassa, kun bändi keikkailee. Oltiin varmaan kilometrin päässä lavasta, mutta nähtiin silti aika hyvin ja screenit auttoivat. Edelliseen päivään verrattuna äänentoisto tuntui paljon paremmalta ja musiikki tuli kovempaa. Olisko jotain säätöä tehty yön aikana vai oliko vaan omassa päässä vikaa niin kuin normaalisti. Anyway, Slayer kaahasi oman settinsä läpi tyylikkäästi ja lopuksi varsin haikein mielin Tom Araya hyvästeli pitkään hiljaa yleisöä katsellen. Karismaattinen velikulta.

Slayer soitti kaikki klassikot ja vähän päälle. Selvästi kansaa eniten kiinnostanut keikka. Porukkaa oli kuin pipoa.

Vähän jo väsy painoi kintuissa, mutta D-A-D oli pakko nähdä vielä, kun aloittivatkin saman tien viereisellä lavalla heti Slayerin jälkeen. Vähemmän yleisöä niin löytyi helposti hyvät paikat miksaustornin ja lavan välistä keskeltä. Tanskalaisbändillä oli tutun hauska ote ja hyviä biisejä. Rumpali teki vaikutuksen soittotaidoillaan ja keikan kohokohtana olikin humoristinen rumpusoolo, jonka päätteeksi lavalle tuotu toinen rumpusetti syttyi tuleen ja paloi koko Jihad-biisin ajan suuresti.

Eipä ollut tällaistakaan ennen nähty. Rumpusetti palaa keskellä lavaa soolon jälkeen seuraavan biisin ajan. D-A-D oli vakuuttava ja toi koko ajan hymyn huulille.

Puoli kahdelta alettiin talsimaan autolle, joka saatiin asfalttikentälle parkkiin pienillä puheilla, kun viimeksi jäi pohjasta kiinni katukanttareeseen poistuessa ja vähän muutenkin liukas pelto arvelutti pois pääsyn kanssa. Navi ohjasi taas Reeberbahnin kautta hotellille ja tällä kertaa apukuskikin heräsi, että mikäs ihmeen paikka se tämä on?!

Road trip – päivä 16

2.8.2019

Hampuri – Wacken – Hampuri 145 km

Tänään käytiin pällistelemässä vähän heavy rockia eli ensimmäinen päivä Wacken Open Airissa. Ilman minkäänlaisia jonoja saatiin auto nätisti päiväparkkiin pellolle. Pois lähtiessä illalla pohja nappasi kiinni kadulle mentäessä ja molemmin puolin lähti vähän maalia keskeltä. Täytyy jatkossa poistua sivumyötäisessä. Suurin piirtein koko matka on autobahnia niin menee nopeasti.

Valtavalle festarialueelle käveltiin Wackenin kylän läpi, jossa oli koko matkalta pystybaaria ja monenlaista kojua. Näytti, että osa asukkaista oli joko aidannut oman talonsa ja lähtenyt veks (10%) tai sitten muuttanut sen baariksi (loput). Pari kolme kilsaa kävelymatkaa alueelle, josta löydettiin keskeltä rannekkeiden vaihtopiste. Vaikka oli populaa paljon niin ei kauaa tarvinnut odotella. Konserttialueelle mentäessä kohdattiin ensimmäinen ja oikeastaan ainoa pieni probleema, kun alueelle ei saanut vielä reppua. Vaihtoehtoja oli joko saada se johonkin jemmaan tai ottaa kamat kantoon ja reppu roskiin. Safe deposit oli nimittäin sen verran alakanttiin mitoitettu 20 jalkainen merikontti 80 000 ihmisen festariksi, että onneksi rohjettiin kysyä yhdestä kioskista repulle paikka muutamaksi tunniksi ja onnistui kätevästi.

Nuorempi metalhead menossa kekkereihin.

Keli oli todella hyvä, vaikka ukkosmyrskyt olivat hieman aikaisempina päivinä alueella piinanneet. Perjantaiksi on odotettavissa vähän heikompaa ilmaa. Pientä vertailua suoritettiin nuoremman hevanderin kanssa juhannuksena Ranskassa järjestettyihin Hellfesteihin ja todettiin, että pari piirua paremmat puitteet, järjestelyt ja tunnelma olivat Hellfesteillä. Wacken on selvästi vähemmän nuoren paikka, epäsiistimpi, ahtaampi, peltomeininkiä ja äänentoisto & screenit heikompia. Hellfestissä vetivät pilveä todella paljon ja Wackenissä taas menee kaljaa rutkasti enemmän. Siis niin paljon enemmän, että kalja lemuaa pitkin aluetta, kun sitä on vähän joka nurkkaan lorahtanut. Hellfestissä toimi cashless erinomaisesti eikä mitään voinut ostaa käteisellä tai kortilla. Wackenissä taas käy ainoastaan käteinen, kortti ei missään. Alueella oli automaatti, josta voi käydä nostamassa hilloa, mutta en tosin käynyt testaamassa, että oliko sitä vielä jäljellä. Luulisi tässä vaiheessa juhlia sitä vielä piisaavan. Bändit tuntuvat Wackenissä olevan kovassa fiiliksissä festarin legendaarisuuden ja suuren yleisömassan vuoksi.

Airbourne veti sellaisen rock keikan, että on tullut harvoin nähtyä. Kunnon runkkurockia ja kansahan meni sekaisin kuin seinäkellot.

Airbournen keikkaa seurattiin aika lähellä lavaa ja meno oli villiä. Non stopina ylitse meni crowdsurffareita ja pitti pyöri välillä molemmilla puolillamme. Sai ihan tosissaan katsoa nuoren miehen perään, ettei käy hullusti. Jatkossa ollaan vähän taaempana. Bändi oli kovassa iskussa, vaikka tekniikka oli mitä sattui ja kitaroista ja laulusta ei kuulunut ajoittain mitään. Välillä mikkiä ja skeboja vaihdeltiin melkein kesken biisin, kun ei tahtonut tulla pihaustakaan. Muut keikat katsottiin Testamentilta, Hammerfallilta ja alkuun hieman Krokusta.

Testament tarjosi old school rässiä ja The Electric Crown oli keikan kohokohta. Viimeksi Testamentin keikalla oltiin 1992 Helsingissä, kun yhtye soitti Maidenin lämppärinä.

Illan pääesiintyjän Sabatonin aikana lähdettiin hotellille päin, kun iski väsy ja ollaan seuraavat pari päivää yötä myöten mestoilla niin vähän turnauskestävyyden kannaltakin otettiin ritolat. Sabatonia väijyttiin jo juhannuksena koko keikan ajan niin ei ollut kovaa poltetta muutenkaan.

Porukkaa on aivan simona. Soundi taakse saisi olla piirun parempi ja volyymiä enemmän.