Blog

Road trip – päivä 11

28.7.2019

Trondheim – Kristiansund – Atlantic Road – Trollstigen – Valldal 395 km

Päivän ekalla lautalla nautittiin hyvänmakuista paikalliseen tapaan valmistettua lapskoussia. Ei ollut lähellekään niin hyvää kuin Raumalla Poroholman Camping paratiisissa valmistettu.

Ristus, mikä helle heti aamulla! Kyllä tuntee, että nyt on tulossa kuuma päivä. Pölähdettiin aamusella Trondheimin HD kaupan kautta liikenteeseen suuntana Kristiansund ja sieltä Atlantic Roadille, joka oli ihan kiva ajella, mutta melkein vähän turhalta lenkiltä tuntui. Erikoinen lyhyehkö tieosuus, jossa oli meren päälle rakennettu tieosuus. Pirusti oli porukkaa.

 

The Atlantic Road, noin 8 kilometrin meren päälle rakennettu tieosuus, joka on kovasti matkailijoiden suosiossa.
Yes, we went city to city / All around the world / You know, it never looked like enough, honey / Even after thirty years – Motörhead – Whorehouse Blues –

Trollstigenillä käytiin viime vuonnakin ja se osui sopivasti tälle reitille. Se on ehkä yksi hienoimmista osuuksista. Nousua on noin 900 metriä ja komiat putoukset virtaavat vuorilta. Korkeammalla tien vieressä on edelleen hieman lunta. Ylempänä oli jonkun verran telttailijoita aika ainutlaatuisessa ympäristössä.

Tino Trollstigenillä, noin 3800 kilsaa takana tässä vaiheessa. Turnauskestävyys huippuluokkaa, ei kitise eikä rutise!
Kävin nappaamassa kuvan ylemmäs keskelle rakennetulta tasanteelta tutisevin polvin. Näkymät ovat huikeat.

Valldal Fjordhotellille oli Trollstigenistä enää 35 km hurautus ja päästiin yhdeksän korvilla kylmään suihkuun ja huilaskelemaan. Komea Lamborghini hotellin etuoven vieressä parkeissa. Ei vaihtunut päikseen.

Juu ei vaihtunut Lamboon, aamulla uusi yritys 🙂

Road trip – päivä 10

27.7.2019

Sandnessjøen – Trondheim 431 km

Hieman pidempi veto tänään tietä no 17 ja E6:sta loppumatka. Alkupäässä ensimmäisen sadan kilsan aikana kolme lossia, joihin ei jouduttu kovinkaan paljoa odottelemaan ja tilaakin oli kaikille riittävästi. Tjøtta – Forvik lauttamatka kesti tunnin ja muut noin 20 minuuttia. Lähtiessä näytti, että tulee pilvinen ja vilpoinen päivä, mutta viidentoista kilsan jälkeen alkoi aurinko porottaa ja pitkän matkaa ajeltiin 32 asteen helteessä. Pitkälle iltaa myöten lämpöä riitti ja vielä Trondheimin Clarion hotellin kattoterassilla klo 23 jälkeen oli hikiset oltavat.

Puolilta päivin lähdettiin ja noin kymmeneltä oltiin illalla perillä Trondheimissa. Kova hellepäivä!

Päivän parhaasta suorituksesta vastasivat kolme motoristia. Pysähdyttiin E6:lla noin kilsan suoralla levähdyspaikalle kuselle. Jostain kaukaa metsän takaa alkoi kuulua kyykkypyörien kiihdytystä, siis oikein kunnolla otettiin kierroksia. Ajattelin, että jumalauta nyt ollaan tulossa aika reilusti. Samassa vilahti noin 500 metrin matkalla kolme ukkoa melkoista faarttia, joista etummaisella luonnollisesti koko suora keula pystyssä. On ne vaan hulluja. Vauhtia oli varmasti lähempänä kahtasataa.

How I wish, how I wish you were here
We’re just two lost souls
Swimming in a fish bowl
Year after year
Running over the same old ground
And how we found
The same old fears
Wish you were here
– Pink Floyd –

Toistaiseksi ollaan tiellä väistelty koiria, kissoja, lampaita, poroja ja lehmiä. Ja siis kaikkia oikeasti väistetty siten, että eivät ole liikahtaneet maantiellä mihinkään. Myös osa pyöräilijöistä ajelee keskellä tietä ihan muina miehinä suhteellisen pimeitä tunneleita myöten. Sinne pimeään ja ahtaaseen tunneliin kun pölähtää kirkkaasta auringonvalosta arskat silmillä niin ei välttämättä heti näe niin helvetin tarkasti jokaista munamankelistia. Siihen samaan aikaan joku rekka vielä vastaan ja avot!

Lautalla melkein bläkässä kelissä. Silmä ja hermo lepää.

Matka etenee hyvin ja tiet vaan paranevat. Tällä viikolla on ollut useampi kirjoitus Hesarissa ja Kauppalehdessä oman tiestömme kunnosta. Juuri samat havainnot kuin itsellä road tripin ekoina päivinä, tiemme ovat kyllä aivan karmeassa hapessa. Olisin jopa valmis maksamaan jotain tiemaksuja tms. jos se raha menisi pelkästään teiden kunnossapitoon. Nyt korjausvelka kasvaa koko ajan sellaista vauhtia, että ei löydy keinoja laittaa kovinkaan nopeasti asioita kuntoon. Ongelmana on, että poliittiset päättäjät eivät oikeasti taida edes tiedostaa laajuutta vaan keskittyvät omassa vaalipiirissään jonkun ohituskaistan saamiseen. Se on ihan sama, että pääseekö Helsinkiin vartin nopeammin vai hitaammin, kun pitäisi katsoa kokonaisuutta.

Trondheimin Clarionin kattoterassilta oli mukava seurata auringonlaskua. Erdingerin alkoholiton vehnäpirtelö sluivahti kuiviin ikeniin. Tiesitkö, että vehnäoluessa on niin paljon sinkkiä, että se pitää flunssan loitolla 🙂 ?!

Seuraavaksi matka jatkuu ehkä kaikkein hienoimmille alueille Keski-Norjan vuonojen ja vuorten suuntaan. Viime kesän prätkäreissulla saatiin tästä jo vähän esimakua.

There used to be a time
When I could hold my head up high
My life stretched out before me
And rivers flowed with wine
And had my love beside me
And everything was fine
But now the ride is over
It’s hard to say goodbye
– Chris Cornell –

Road trip – päivä 9

26.7.2019

Bodø – Jetvik – Sandnessjøen 321 km

3000 km meni rikki siitä, kun viime viikolla Eurajoelta lähdettiin puksuttamaan. Tie no 17 oli Norjan kansallisia turistireittejä ja perhanan hieno ajella. Aikaa menee varmaan 7 tuntia, jos kaikki lossiaikataulut natsaavat ja liikenne vetää hyvin. Meillä taisi mennä melkein 11 tuntia museovierailu mukaan lukien.

Torstai-päivä aloitettiin parin tunnin tutustumisella Bodøssä sijaitsevaan Norjan ilmailumuseoon. Museo oli jaettu kahteen osioon; siviili- ja sotakalustoon. Mielenkiintoista nähtävää ja tutkittavaa riitti yllin kyllin. Kannattaa käydä tsekkaamassa.

Ilmailumuseossa vanhoja vehkeitä ihmetellessä tuli mieleen, että ovat olleet kyllä rohkeaa porukkaa lentämistä touhunneet ihmiset. Aika moni kone oli sen näköinen, että jäisi itsellä kyllä nousematta. Sotakalusto tietenkin oma lukunsa.

Noin 30 kilsaa Bodøstä tietä no 17 ajellen tuli vastaan Saltstraumen-niminen salmi, jossa on ilmeisesti maailman voimakkain vuorovesivirtaus. Tämän vuoksi paikka on kovasti kalamiesten suosiossa ja salmeen järjestetään paljon myös turistikierroksia voimakkailla veneillä. Aikamoiset pyörteet olikin ja meikäläinen jänishousuna pysyi kyllä visusti rannalla.

Saltstraumenin sillan alla virtauksia ihmettelemässä. Monien suosima kalastuspaikka.

Päivään osui kolme lossimatkaa, joihin poikkeuksellisesti mahduttiin kaikkiin ensiyrittämällä kyytiinkin ja homma sujui hienosti. Koko päivä pöristeltiin ilman kattoa, kun keli oli mitä parhain. 28 astetta taisi olla korkein, mitä auton mittari näytti. Pisin tunneli oli 7,5 km ja siellä lämpö laski 12 asteeseen. Tie 17:llä maisemat oli non-stopina huikeat ja niihin alkaa jo sillä tavalla tottua, että ihan joka kukkulan kohdalla ei kuski hihku kartanlukijalle, että “kato mikä maisema!”.

Alkaa raaseri olla pesun tarpeessa pikku hiljaa. Kartanlukija peukuttaa vaan!

Pituutta päivälle tuli ihan TES:n mukaisesti ruokatunti mukaan lukien ja Sandnessjøenin Scandicissa oltiin puoli kymmenen korvilla. Vaikka päivät menevät liikenteessä, eivät tunnu lainkaan pitkiltä. Lossimatka kuivaa sopivasti paidan ja persehien, mutta käry ei lähde mihinkään.

Tie no 17:n jäätävää perusnäkymää.
Euroopassa vallitseva helleaalto ylsi Pohjois-Norjaan saakka. Toivottavasti jatkuu samanlaisena etenkin, kun päästään Wackeniin. Siellä menee maaperä mutavelliksi melko helposti, jos sataa.

Lomalla ajellessa polla lepää ja juniorin kanssa on mukavaa höpötellä matkan varrella milloin mistäkin. Välillä luukutetaan rock-klassikoita niin, että vuonot kaikuvat. Auto pelaa hyvin ja vie kaiken, mitä tankkiin laittaa. Pariin päivään ei ole hälyttimen kanssa tarvinnut tapella. Mitään kummempia vaaratilanteita ei ole ollut lainkaan. Joku lammas tien varressa vähän välillä laittaa ajattelemaan, että tuosta kun se konepellin kautta kajuuttaan kopsahtaa, niin on vähän aikaa suu täynnä villasukkaa. Vastaantulevat mopopojat näyttävät meille usein peukkua ja äitylit vienosti (säälien?) hymyilevät.

Kakkosruudusta hyvät asetelmat ensimmäiseen kurviin 😎

Road trip – päivä 8

25.7.2019

Narvik – Bodø 304 km

Tekstiä

Keskiviikkona oli sadepäivä ja paikoitellen tosi sumuista sekä pilvet niin alhaalla, että peittivät vuorten huiput. Puolilta päivin lähdettiin ajelemaan, kun saatiin apukuski ylös sängystä. 50 kilsan päästä Narvikista pysähdyttiin Ballangenin Shellille tankkaamaan niin huomattiin vieressä Harley-Davidson Nord Norge -liike, johon tietysti tutustumaan. Pirusti oli hyvän näköisiä pyöriä pihat täynnä ja pari paitaa tarttui mukaan. Autojakin siinä porukalla ihmeteltiin ja myyjä kehui ajelevansa -66 Mustangilla.

Tällä reitillä matka eteni suhteellisen reipasta vauhtia, mutta kaikkine pysähdyksineen ja lauttoineen noin 7 tuntia otti reipas 300 km matka. Mutta meillä ei ole kiirettä mihinkään 🙂

Koko matka ajeltiin E6-tietä, joka oli hyvässä kunnossa ja hienoa mutkapätkää. Samalla kahlattiin Amon Amarthin tuotanto läpi. Tsekkaa The Pursuit of Vikings niin alkaa avautua, että kuinka komiasti sopii ukkojen melodeath tänne hiukan sumuiseen vuoristoon. Tämä on näitä kartanlukijan löytöjä, sillä kun välillä välähtää.

Skarberget – Bognes välillä oli iso lautta, johon odoteltiin puolisen tuntia ja maksoi noin 20 euroa. Kesto 25 minuuttia istuskeltiin autossa Metallican Hämeenlinnan keikkaa Youtubesta katsellen, kun oli sen verran kostea keli niin ei lähdetty autosta hiippailemaan.

Välillä ajeltiin vähän pilvessäkin.
Kosteaa ja pilvistä. Onneksi ei olla prätkällä liikkeellä, kun ollaan tällaisia sokerista tehtyjä kermapersehotellipyöräilijöitä 🙂

Huomenna määränpäänä on Sandnessjøen, jonne ajellaan tietä no 17, joka on yksi Norjan kahdeksastatoista kansallisesta turistireitistä, tsekkaa linkki: Helgelandskysten.

Road trip – päivä 7

24.7.2019

Reine – Narvik 345 km

Aamulla tikkana pitkien yöunien jälkeen seiskalta ylös ja viereiseen kylän parhaaseen ja ainoaan aamupalapaikkaan nauttimaan erinomaista särvintä. 175 kruunulle sai kyllä vastinetta. Kelistä vaikuttaisi tulevan tänään erinomainen, kun heti aamusta aurinko paistatteli pilveettömältä taivaalta ja lämpötila nousikin sitten päivän aikana 25 asteeseen paikoitellen reittimme varrella Narvikiin. Hippikommuunimme kroonisesti varattu vessakin vapautui juuri sopivasti, kun oli aamutoimien aika. Kesken istunnon totta kai alkoi pihalta kuulua tuttua piipitystä, joka ei tällä kertaa hevillä hiljentynytkään. Ajelin pienen lenkinkin varashälyttimen huutaessa, jolloin sain kiinnostuneita katseita, että jätkä siinä näköjään hämärähommissa varastamassa punaista urheiluautoa. Taas ilman sen kummempaa logiikkaa auto hiljeni ja palattiin kämpille. Pihassa totta kai pieni ujellus vielä päälle, mutta uhkaus mereen upottamisesta hiljensi hänet ja itsellekin tuli ihan paha mieli. Hyvitykseksi ostin sitten Shellin kaikista kalleinta bensaa matkalla ja oltiin sitten taas kavereita.

Catogårdenissa oli vanhan talon omanlaista maalaisromantiikkaa ja huoneissa todella hyvät sängyt. Kivan tuntuinen nuori pariskunta asustelee ylimmässä kerroksessa ja pyörittää siinä samalla hotellia. Kaksoiskajakkireissukin olisi järjestynyt, mutta passattiin tällä kertaa.
350 kilsaa hyvää syheröistä maantietä ja hienoja maisemia Lofooteilla.

Cruisailu Narvikiin sujui vaivattomasti ja tasaisesti pysähdellen. E10:ltä poikettiin Leknesin kohdalta pikkutielle no 815, kun navi ohjasi sitä kautta ja ihan hyvältä näytti sielläkin. Maisemat olivat koko reitillä tasaisen upeita ja matkanteko sujui letkeästi. Kattokin napattiin jossain vaiheessa pois. Pienen ripsauksen vettä heitti yllättäen vähän ennen Narvikiin saapumista ja kuten yleensä, sadekin loppui saman tien, kun katto saatiin takaisin paikalleen.

Lofootit jäivät kyllä mieleen varmasti loppuelämäksi hulppeiden näkymien ansiosta.

Narvikin Scandic löytyi helposti ja hotellin alta parkkihallista helposti paikka. Harvinaisen tilava parkkihalli, kun normaalisti tuntuvat olevan helkatin ahtaita nykyautoille. Huomenna matka jatkuu Bodøøn.

Road trip – päivä 6

23.7.2019

Andenes – Reine 332 km

Aamukaffella hotellin edessä ollessa autolta pääsi taas normaalisuoritus eli 5 minuutin ujellus sisältä. Kuskilla ei tällä kertaa verenpaine noussut jostain syystä lainkaan eikä ylimääräistä hikoiluakaan ilmennyt. Kaikkeen tottuu 🙂

Puolilta päivin lähdettiin köröttelemään Lofootien toiseen päähän kohti Moskenesin kunnassa sijaitsevaa Reinen kalastajakylää. Melkoinen menomesta, 314 asukasta. Alkumatkasta sää oli pilvinen, vähän ripsauttu vettäkin ja monien vuorien huiput olivat pilvien peitossa. Loppumatkalla otettiin katto veks autosta, kun sää kirkastui. Edes takaluukun kolahdus päähän ei saanut viilipyttynä ollutta kuskia kiihtymään.

Tämä oli selkeästi hienoimpia reittejä, mitä on tullut autolla cruisailtua. Tiet hyvässä kunnossa ja paljon sopivissa kohdissa erilaisia levähdyspaikkoja, joista voi ihailla Norjan vuoristoa.

Reitillä maisemat olivat todellakin kohdallaan ja aikaa meni yli 7 tuntia, kun pysähdyttiin ainakin 10 kertaa. Muutenkin vauhti ylitti 80 km/h todella harvoin, koska tiellä on matkailuautoja ja busseja niin matkanteko on sellaista leppoisaa cruisailua. Meillä on takarenkaat niin helvetin vanhatkin ja polleja tarpeeksi niin lähtee perä muutenkin helposti irti. Kuuden kilsan tunnelissa totta kai hiukan kuunneltiin V8:n jytinää, mutta siinäpä ne hulluttelut.

Palttiarallaa parituhatta kilsaa ajeltu ja matka on mennyt kuin siivillä myös apukuskin mielestä. Joskus annetaan apukuskin valita musiikkiakin, kun on ollut kiltisti. Tällä kertaa taas erittäin positiivinen yllätysvalinta Amon Amarthin viikinki heavy sopi kuin nyrkki silmään tähän ympäristöön. Kyllä sillä on aina välillä pelisilmää 🙂
Pearls of swine bereft of me
Long and weary my road has been
I was lost in the cities
Alone in the hills
No sorrow or pity for the leaving
I feel
I am not your rolling wheels
I am the highway
I am not your carpet ride
I am the sky
Friends and liars don’t wait for me
I’ll get on all by myself
I put millions of miles
Under my heels
And still too close to you
– Chris Cornell –

 

E10 on hieno pätkä pöristellä. Taivas näyttäisi putoavan niskaan kohta.

Loppumatkasta alkoi tulla useampi hieno beach vastaan, jossa yhdellä käytiin vähän käppäilemässäkin. Vesi ei ollut niin kylmää kuin olisi luullut, mutta uimaan asti ei tällä kertaa menty, kun ei ollut pyyhettä mukana. Muuten olisi tietenkin menty 🙂

Yöksi tultiin erikoiseen Catogården-nimiseen hipahtavan tuntuiseen kommuuniin, joka kattaa 10 huonetta vanhassa talossa. Yhteiset vessat ja suihkutilat sekä aamulla tarjolla tunnin joogaakin. Meikäläinen ei nyt varmaan ehdi, kun meillä on kuitenkin aamulla Corvetten kanssa varashälytin-jumppa.

Tuossa korkeimmassa talossa oli muuten paikallinen poliisilaitos, jossa Jesper, Kasper & kumppanit katsovat meidän perään. Tällä reissulla ei ole saatu vielä kertaakaan rapsujakaan.

 

Rannalla ei turhaa ruuhkaa ollut. Jotenkin maaginen mesta, kun yht’ äkkiä vuoristossa pujottelun jälkeen tulee tällainen paratiisimainen ranta keskellä ei mitään ja saa olla ihan omissa oloissaan.
Reine on rauhallinen kalastajakylä, jossa pari kuppilaa, kauppa ja bensa-asema. Ympäröivät maisemat ovat kyllä upeat.

 

Road trip – päivä 5

22.7.2019

Gryllefjord – Andenes lautta n. 40 km

Autossa vähän huonosti nukutun yön jälkeen matka jatkui klo 11:00 lautalla Andenesiin. Lautta oli täpötäynnä, mutta kukaan ei maksanut mitään, koska lipunmyynti ei koskaan auennut. Tällä 1,5 tunnin merimatkalla oli mahtavat maisemat ja keli mitä parhain.

Tosiaan pienenä vinkkinä järjestävälle taholle, että jos ottaisi asiakkailta maksua, niin voisi olla mahdollisuus vaikka näin sesonkiaikana lisätä pari lauttamatkaa tälle välille, kun kysyntä ylittää selkeästi tarjonnan.
Ässät forever! Tino fiilistelee.
Ihan kuin tuttu Corveten varashälyttimen ujellus kuuluisi autokannelta 🙂 Muuten hieno matkapeli, mutta nukkumistarkoitukseen vähän ahdas ja varashälyttimen logiikka yksinkertaisille miehille liian vaikea.

 

Andenesiin saavuttua ajettiin pari kilsaa hotelliin Thon Hotel Andrikken, jossa erinomaista palvelua ja ottivat hintaakin vain yhdestä yöstä, vaikka kaksi oli varattu. Reilu vuorokausi oltu ulkona niin tuntui ihan kivalta suihkutella ja ottaa pienet tirsat ennen valassafaria (www.whalesafari.no).

Käytiin tutustumassa tunnin mittaiseen englanniksi opastettuun valaista kertovaan näyttelyyn, jossa kerrottiin, että miksi juuri näillä huudeilla niitä on paljon suht helposti nähtävillä. Mannerlaatta tekee juuri Andenesin kohdalla erikoisen koukkauksen, jonka kärki on lähellä saarta ja valaiden ravintoa kerääntyy rutkasti juuri tähän. Kaikki valaat ovat koiraita, koska naaraat tykkäävät uiskennella lämpimämmissä vesissä Portugalin rannikon leveysasteilla. Koiraat käyvät siten koko elämänsä pohjoisempana syömässä ja kasvamassa ja sitten etelämpänä naisissa. Sounds like a plan!

Diving!

Vaikka keli oli kohtuullinen (15 astetta) niin vaatetta sai laittaa rutkasti ja silti oli vilu. Korean poika tosin painoi pikeepaidassa. On ne kovia sissejä. Merellä oltiin nelisen tuntia ja kolme valasta bongattiin läheltä. Riippuu vähän tuurista, että kuinka paljon ja minkälaisia temppuja niiden näkee tekevän. 100 euroa mieheen maksu oli ihan ok tästä, mutta ehkä olisi vähän enemmän saanut nähdä. Silti vahva suositus, jos täällä päin sattuu käymään. Sen verran hyvällä kelilläkin laiva keinuu, että ihan helpommin merisairaaksi tuleville ei kannata.

Lofootien kärjessä olevassa kohdassa on 3000 metriä syvä merenalainen kanjoni, johon on lyhyt matka saarelta ja siten ihanteellinen paikka nähdä suht helposti valaita, joita on kuulemma noin 70 kpl tässä kohtaa.

Road trip – päivä 4

21.7.2019

Tromsø – Brensholmen – Gryllefjord 286 km

Päivän reitti, josta jäi suunniteltu lautta ympyröitynä olevaan Andenesiin vain haaveeksi.

Tämä päivä meni melkoisesti vihkoon lossiruuhkien takia. Brensholmenista piti mennä lossilla Botnhamniin, mutta ei mahduttu kymmenen muun auton kanssa klo 12:45 lähtevään ja seuraava meni klo 17:00. Päätettiin ajella sen sijaan ylimääräistä noin 175 km, jotta ehditään hyvin klo 19:00 Gryllefjordista Andenesiin menevälle lautalle. Vaikka saavuttiin tunti ja kaksikymmentä minuuttia ennen lähtöä lossirantaan niin ei mahduttu siihenkään. Aika monta jäi rannalle ja täytettiin sitten kaistat huomenna klo 11:00 lähtevään. Täällä ei ollut mitään kämppiä mahdollista buukata niin nukuttiin sitten Corveten tilavassa yksiössä. Hotelli oli Andenesista varattu ja näin myöhään ei peruuttaminenkaan onnistunut, niin maksettiin tyhjästä ja saas nähdä, että päästäänkö valaita katsomaan safarille, kun sekin oli aamuksi varattu. Noh, reissussa aina välillä sattuu ja tapahtuu. Saaristossa pyöriessä täytyy asennoitua siihen, että yllätyksiä tulee ja kaikki ei mene suunnitellusti. Meillä tuli ehkä näistä lossihommista viime kesänä vähän liian optimistinen käsitys, kun ajeltiin HD:lla ja aina lossien keulille oli sitten kuinka paljon autoja tahansa.

Upeat maisemat ja hieno keli!

 

Koitettiin vähän virvelilläkin napata saalista, mutta ei kalaonneakaan.
Siellä ollaan punaisen salaman kanssa keulilla, huomenna aamulla burn outilla lossiin.
Kyllä siinä lossirannassa alkoi saada hymyjä, kun alkoi muillekin valjeta, että nuo uunot meinaavat nukkua tuossa punaisessa yksiössä oikeesti ensi yönä…

 

 

Road trip – päivä 3

20.7.2019

Rovaniemi – Tromsø 596 km

Puolilta päivin lähdettiin ajamaan vähän pidempää vetoa ja määränpäänä lenkin pohjoisin kohde Tromsø. Täytyy kyllä todeta, että Suomen tiestö on aivan paskana ja varmasti Venäjälläkin on nykyään jo paremmat väylät. Muutaman kerran luuli isomman montun kohdalla, että auto hajoaa etenkin, kun ollaan vähän jäykempi alustaisen auton kanssa liikenteessä. Ajettiin E8 käsivartta pitkin Kilpisjärvelle poroja väistellen ja välittömästi rajan ylityksen jälkeen baana muuttui niin kuin olisi sametilla ajanut. Samassa myös maisemat paranivat hitosti ja napattiin kattokin irti, kun keli oli niin hyvä. Loppumatka menikin sitten naatiskellen ja koko ajo lopulta ei niin kovin pitkältä tuntunutkaan.

Matkalla Tromsøøn. On tämä kyllä niin hieno maa ajella prätkällä ja autolla, että oksat pois.

Kartanlukija ideoi jo seuraavaa retkeä, että matkailuautolla voitaisiin seuraavalla kerralla tuutata menemään, mutta ans kattoo ny. Minulla on vähän huonoja kokemuksia sanaparista matkailuauto ja Tino, mutta se on niin pitkä ja karmea tragikomedia, että jääköön seuraavaan kertaan. (Saman niminen kartanlukija ei liity tarinaan. Toim. huom.)

One for the road!

Pikku hiljaa tässä alkaa päästä lomamoodiin, josta merkkinä se, ettei aina oikein muista, että mikä päivä on. Tosin kuski ei välillä muista edes omaa nimeään niin ihmekös tuo.

”In your life you may choose desolation And the shadows you build with your hands If you turn to the light That is burning in the night Then the journeyman’s day has begun” – Dickinson / Smith / Harris –

Korsu oli varattu Clarion The Edgestä ja olikin hyvän tuntuinen mesta ihan rannassa. Parkkipaikkoja ei tosin ole lainkaan niin auto saatiin johonkin ahtaaseen luolaan molempien peilien säilyessä vielä mukana, vaikka läheltä liippasi. Total lukemat tässä vaiheessa 1354 km.

Clarionin katolla Skybar, josta upeat näkymät ympäri kaupunkia.

Seuraavaksi matka jatkuu Lofooteille muutamaksi päiväksi.

Roadtrip – päivä 2

19.7.2019

Kalajoki – Rovaniemi 352 km

Matka kohti pohjoista jatkui varsin kuivakkaa E8-tietä pitkin, josta Oulu – Kemi välillä tehtiin melkein 100 km verran tietöitä, jolloin köröteltiin viittäkymppiä jonossa. Päädyttiin Rovaniemelle vanhan ystävän kämpille, josta olikin saman tien yllätyshyökkäys erään toisen vanhan kaverin tykö Santa Parkissa.

Yhteistyöneuvottelut maailman kovimman logistiikkamiehen kanssa sujuivat hienosti, vaikka totta kai jännitti varmasti molempia. Pukki hieman punasteli lahjatoiveitamme, mutta lupasi toimittaa.

 

Laulaa lurautettiin kartanlukijan kanssa pukille lahjatoiveemme. Se meni jotenkin näin:

”You gotta send me down
Mistress for Christmas
I want the woman in red with bow in my bed
I can hear you coming down my smoke stack
I want to ride on your reindeer honey and ring the bells” – AC/DC

Etelän hetelmät lomatunnelmissa Pohjoisella napapiirillä. Isompi jässikkä näyttäisi olevan varsin ylpeä onnistuneesta kylmäkäynnistä pukin moottorikerholla. Ammattimiesten toimintaa.

Ehtoommalla perinteiset grillaukset, saunat, hyvät keskustelut ja tietenkin Saab vs. Corvette vertailu.