Tommin raportti
Olin nähnyt jo aiemmin viisi Maidenin keikkaa jä tämä oli kolmas kerta kun lämmittelijänä oli Helloween. Paikalle hivuttauduin puoliksi velvollisuuden tunnosta. Bayleyn aikainen tuotanto oli jäänyt monelle vanhalla fanille kovin etäiseksi, niin myös minulle. Mutta olihan Maiden aina nähtävä kun siihen tarjoutui mahdollisuus.
Keikan alkupuoli ei vanhoja Maiden-faneja säväyttänyt. Bayley lippis väärin päin päässä, Janick Gers esittämässä ”temppujaan” ja biiseinä poimintoja parilta uusimmalta levyltä. Vasta yhdeksäs biisi sai tiukimmankin ”vanhan liiton” kannattajan perseen ylös penkistä. Oli palattu Maidenin kultakauteen ja biisinä kuultiin aina toimiva 2 Minutes to Midnight. Tämän jälkeen harhailtiin tuoreemman materiaalin parissa, kunnes keikan loppupuoli sai jälleen koko katsomon mukaansa vanhojen klassikoiden siivittämänä.
Muu bändi toimi Maidenmaisen varmasti mutta Bayleyn äänisuoritteet pani puistattelemaan. Uudemmat biisit vielä menettelivät, mutta vanhat klassikot eivät taittuneet Dickinsonin veroisesti. Bayleyn kolmesta Suomen keikasta tämä oli vaatimattomin.
Keikan jälkeen vaihdeltiin paikalla olleiden kanssa mielipiteitä ja päällimmäisenä oli monella pettymys Maidenin nykytilasta. Keikka jäi mieliin hieman väsähtäneenä ja puolitehoisena kokonaisuutena. Tunnelma latistui aina silmin nähden tuoreemman materiaalin parissa. Moni vannoutunut kannattaja jopa totesi että enään ei tarvitse bändiä tulla katsomaan. Onneksi kurssi jatkossa muuttui Dickinsonin ja Smithin mukaan tulon myötä.
