Tekijä: Toni Brigatti

Iron Maiden viettää tällä hetkellä ansaittua hengähdystaukoa kaikkien aikojen suosituimman kiertueensa Somewhere Back in Time Tourin jälkeen ja lataa akkuja todennäköisesti golfaillen, kalastaen, lentäen ja hyviä punaviinejä maistellen. Vuonna 2009 fanit saavat todennäköisesti muutaman ison keikan minikiertueen ja myös uutta materiaalia aletaan valmistella julkaistavaksi joko vuonna 2009 tai 2010. Rautaneito.comin syyskuun fani on Adrian Smithin sukulaissielu Antti ”Uti” Loiske. Molemmathan ovat tunnettuja kalamiehiä. Antti on kannatusosaston kokeneempaa kaartia ja monet keikat nähnyt niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

1. Kuka ja mistä? (Ikä, ammatti, perhe, harrastukset ym.)

Antti UTI Loiske, 29-vuotias sälli Kouvolasta. Kotiväkeen kuuluu avovaimo Vappu, kissat Alexander, Nikita ja Killeri sekä koirapoika Igor. Alun perin kotoisin Anjalankoskelta, Myllykosken lukion siellä suoritin ja sen jälkeen on tehty töitä. Tällä hetkellä työskentelen varastonhoitajana, lastentarvikkeiden maahantuonti- ja tukkumyyntialalla. Harrastan Maiden-levyjen keräilyä ja muutenkin tuon kaikenlaisen Iron Maiden -intoilun voi kai harrastukseksi laskea. Toinen suuri intohimo on urheilukalastus, sekä perholla että virvelillä. Kaikenlainen luonnossa liikkuminen ja touhuaminen on myös lähellä sydäntäni. Kokkailu on myös mukavaa puuhaa. Liharuoat ovat bravuurini.

2. Kauanko olet seurannut Iron Maidenin tekemisiä? Mistä kaikki lähti?

Maidenia on tullut kuunneltua muiden bändien ohella jo aika pennusta, varmaan jostain 80-90 -luvun taitteesta. Bändi kuitenkin räjäytti tajunnan ensimmäisellä keikallani vuonna 1999 Helsingissä. Koko tapahtumaan osallistumisesta kiitos kuuluu toveri Kari Karvattomalle, jolla sattui olemaan ylimääräinen lippu ja hän sai minut houkuteltua viime tipassa mukaan. Katsomaan tuota väsynyttä brittiläistä hevivanhusta, heh… Siitä lähtien kyyti on ollut melkoista. Siitä alkoi keikkojen kiertäminen ulkomaita myöten, levyjen keräily jne. Kiitos Lari.

Larihan oli muuten Rautaneito.comin heinäkuun fani.

3. Minkä takia pidät Maidenista?

Maidenin musiikki, ihan kokonaisvaltaisesti ajateltuna, on vaan sitä kuuluisaa parhautta. Tarttuvat melodiat, mielenkiintoiset lyriikat, karismaattiset, persoonalliset jäsenet. Mieletön livebändi. Maailman parhaat fanit. Melkoinen joukko uusia ystäviä on löytynyt bändin fanituksen tiimoilta, toki paljon siitä on kiittäminen rakasta Rautaneito-yhteisöämme.

4. Mottosi

No ei minulla mitään varsinaista mottoa ole, millä elämääni koetan kituuttaa eteenpäin. Mutta periaatteena olen yrittänyt pitää, että aloitetut hommat hoidetaan myös loppuun ja aina yritän tehdä parhaani. Jos jonkun fraasin nyt heittäisin, niin seuraavassa on jotain ideaa: ”It's better to burn out than to fade away.”

5. Paras Maiden-aiheinen muistosi?

Näitähän löytyy, ei osaa laittaa mihinkään järjestykseen. Toki ensimmäinen livekeikka, Helsinki -99 on jäänyt mieleen. Siitä kaikki kunnolla alkoi. Ensimmäinen keikkareissu ulkomaille, Rautaneidon järjestämä Praha -05 oli hieno kokemus. Kuluvalta vuodelta 2008 päällimmäisiksi nostaisin Pariisin keikat, jotka sisäkeikkoina poikkesivat suuresti kiertueen muista vedoista. Myös Twickenham oli hieno, ensimmäisen kerran näin bändin esiintyvän kotimantereellaan. Parasta kaikessa on kuitenkin lukuisat uudet ystävät, Maiden-perhe, johon on päässyt tutustumaan.

Vähemmän vakavasti otettavana, mutta todellakin mieleenpainuvana Maiden-muistona kahden YleX-reportterin saapuminen kotiini kesällä 2007. Tekivät jutun valtakunnan radioon Suomen kovimmasta Maiden-fanista!

Uti on ollut todistettavasti liekeissä!

6. Suosikkialbumi perusteluineen

Seventh Son of a Seventh Son. Mieletön levy. Mielestäni Maidenin tasaisin kokonaisuus. Biisit toimivat myös yksilöinä, juuri yhtään täyteraitaa ei sekaan ole tungettu. (Can I Play With Madness, öhöm…)

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Fan Clubiin kuulun, olisiko neljäs vuosi menossa. FC tarjoaa faneille paljon etuja, yksilöityä sisältöä jne. Lippujen ennakko-ostomahdollisuus on jutussa mulle se tärkein pointti. Tosin välillä tuntuu, että toiminta tuolla Clubin puolella voisi olla vähän rivakampaa.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

Nykyisen kokoonpanon jäseniä en ole kertaakaan tavannut, jotenkin onnistunut huonolla tuurillani välttämään kyseiset tilanteet. En toisaalta ole asiaa koskaan pitänyt kovin merkittävänä, en siis ole tarkoituksella keikkojen jälkeen kiertänyt kuppiloita, seurannut ”kuumia vihjeitä” jne. Tulee ne joskus kohdalle, jos on tullakseen, sanoisin. Paul on tavattu Lahdessa, legendaarisessa Torvessa, ja muutamat oluet yhdessä kumottu. Blazen tavannut kolmesti, Helsingissä, Tampereella ja Twickenhamissa, menneen kesän keikan jälkeen. Blaze jäänyt mieleen ystävällisenä, ihmisläheisenä kaverina, Paul taas aika sekavana tapauksena, heh. Blazella jälleen käsillä rankat ajat, toivon herralle jaksamista, valoa ja uskoa huomiseen. (Blazen vaimo Debbie menehtyi syyskuussa toim. huom.)

Uti ja The Man Who Would Not Die

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?

Pyöreät 20 keikkaa tuli täyteen tänä vuonna Tampereella. Kovimmaksi keikaksi mainitsisin Milanon vedon 03.12.2006, voi että sitä yleisöä, meteliä, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Maiden fans united!

Keikkafiiliksiä, Uti oikealla

10. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Päivittäin tulee Rautaneidossa käytyä, useamman kerran illassa. Ja tuleehan foorumi tsekattua joka aamu ennen töihin lähtöäkin. Neito on tuonut valtavasti hyviä kavereita, jopa arkielämään kuuluvia ystäviäkin. Aikamoiseksi imperiumiksihan homma on vuosien mittaan paisunut, mikä on tuonut tullessaan joitain lieveilmiöitä. Foorumin uusien viestien läpikäyminenhän vie nykyään koko illan, heh! Mutta ihan hyvä näin, kiitos Rautaneito.

Kiitoksia Utille vastauksista ja kireitä siimoja!

Rautaneito.comin heinäkuun fani Lari Montonen tunnetaan foorumilla asiallisena ja huumorintajuisena kaverina nickillä Kari Karvaton. Seuraavassa Larin mietteitä Maidenin kannattamisesta. (Kuvia tulee, kunhan ehtitään. Tietäntietän, hevinaaraat odottavat ahnaasti.)

1. Kuka ja mistä? (Ikä, ammatti, perhe, harrastukset ym.)

Kari Karvaton alias Lari Montonen. Ikää 27 vuotta ja orastava etukalju. Alunperin kotoisin Anjalankoskelta, mutta elämä on heitellyt opiskelujen, töiden ja tytönkin perässä Lappeenrannan, Kouvolan, Madridin ja Tampereen kautta nyt Helsinkiin, jossa olen asunut kohta vuoden verran. Työn perässä tuli tänne muutettua, toimin tällä hetkellä IT-alalla myyntipäällikköhommissa. Tyttöystävällä on opiskelut kesken vielä Tampereella, joten enemmän tai vähemmän etäsuhdetta on edessä vielä vuoden tai pari.

Harrastuksista ehdottomana ykkösenä on musiikki, sekä soitettuna että kuunneltuna. Soitto- ja bändihommat on aloiteltu kitaralla n. 13–vuotiaana ”erään bändin” innoittamana ja sen jälkeen ”taannuttu” bändihommissa basistin rooliin. Edustamani bändien musiikkityylitkin ovat vuosien varrella vaihdelleet suomirockista progemetalliin, mutta tätä nykyä basistoin kahdessa englanninkielisessä rock-yhtyeessä Five Minutes for Myself ja Turning Page.

Musamaku on näin aikuisemmin muotoutunut aika laajaksi, aina Queenista, System of a Downista ja Dream Theaterista Von Hertzeneiden ja Pauli Hanhiniemen kautta Johnny Cashiin ja Vesa-Matti Loiriin. Pääasia on, että musiikki on melodista, hyvin soitettua ja oikeasti laulettua: örinät ja rääkymiset ei siis kiinnosta, paitsi tietty Pantera aikoinaan. Niin, Maidenhan nyt on luonnollisesti ykkönen AINA, mutta enpä viitsinyt sitä nyt tuohon listata.

Muihin harrastuksiin voisi sitten laskea urheilun fiilispohjalta, ei siis mitenkään kireellä pipolla: rullaluistelu, lenkkeily, hiihto, futis, salilla käynti jne. Sillon kun fiilistä ei urheiluun ole, kuluu aika leffoja katsellessa, xboxia mättäessä tai kavereiden kanssa olostellessa/olustellessa.

2. Maidenia vuodesta… Mistä kaikki lähti?

Maidenia vuodesta 1993. Parhaan kaverini isoveli kuunteli kumman kiehtovaa ja energistä yhtyettä, jolla oli joku mörkö maskottina ja joka räjäytti vaan 12-vuotiaan pojan tajunnan. Alkuun muistaakseni taisin kopioida tältä kaverin isoveljeltä Fear of the Darkin ja Real Dead Onen kasetille (heh!), jotka kulutettiin käytännössä puhki. Aika pian tuli äidiltä sitten ruinattua rahat ja marssittua levykauppaan hankkimaan Real Live One, tällä kertaa ihan oikealla CD:llä. Helsingissä äänitetyt Bring your Daughter ja Fear of the Dark olivat hienoa kuunneltavaa pikkupojan korville. Samalla oli täysin hullaantunut siitä meiningistä ja energiasta sekä masentunut siitä, ettei koskaan pääsisi todistamaan sitä livenä, olihan Bruce lähtenyt siinä vaiheessa jo bändistä ovet paukkuen. Masensi todella silloin, että syttyi bändiin vuoden liian myöhään.

Näin jälkeenpäin ajateltuna laittaa vähän hymyilyttämään tuo kaiken alku, koska on nykyään hieman toiset levyt Maidenilta kuluneet soittimessa kuin Fear of the dark, Real Live One tai Real Dead One… lieköhän olen mitään näistä kuunnellut yli 10 vuoteen…

3. Miksi? Minkä takia Maiden?

Musiikki, energia, tarinat, bändin ympärille rakennettu Eddie-mytologia, mahtavat Maiden-fanit… lisäksi Brucen paluu, joka muutti kaiken. Tuskin olisi koko yhtyettä enää ilman tuota käännettä. Blazeen en oikein koskaan syttynyt, ja Virtual XI –levyn loputtomien toistokertosäkeiden jälkeen olin jo valmis hylkäämään koko sen aikaisen Maidenin.

Lisäksi Maiden livenä koettuna on pienestä yllätyksettömyydestäänkin huolimatta jotain aivan uskomatonta, josta ei vain saa koskaan tarpeekseen. Ei voi millään verrata mihinkään muuhun livenä nähtyyn. Maailman paras bändi, joka on enemmän kuin osiensa summa, tai oikeastaan enemmän kuin bändi.

Arvostusta äijiä kohtaan heruu myös siitä, että eivät ole koskaan päästäneet keltanestettä päähänsä, vaan ovat ihan kuin kuka tahansa meistä. Pieni ”työhuumori” huokuu keikoilla aina, on vaan hienoa, etteivät ota ryppyotsaisesti itseään liian tosissaan. Herrat osaavat hyödyntää suurelta osin itse luomiaan hevikliseitä niin, etteivät ne tunnu yhdelläkään keikalla edes kliseiltä.

Kaikenlaiset huumehöyryiset sekoilut ja muut skeidat on myös jätetty väliin, jonka takia äijät jaksavatkin vieläkin painaa 110 %:sella energialla. Osoittavat rock-maailmassa harvinaista fiksuutta keskittymällä oikeasti olennaiseen, antamaan faneille kaikkensa ja tekemään vieläkin raudanlujaa uutta materiaalia osoittamatta väsymisen merkkejä.

En ole oikein osannut suhtautua tähän Maidenin nousemiseen oikeaksi muoti-ilmiöksi. Varsinkin kun on tykkäillyt bändistä niin kauan ja aikoinakin, jolloin se ei todellakaan ollut muodikasta. Mutta minkäs teet, jätkät on tehneet tasan tarkkaan omaa juttuaan piittaamatta pätkääkään siitä, mikä on kulloinkin ”in”, joten voisi kuitenkin sanoa, ettei Maiden ole tietoisesti päättänyt olla muodissa vaan muoti on päättänyt olla Maidenissa!

4. Mottosi

”Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tuu muuta kuin kusipäitä mukuloita.”

5. Paras Maiden-aiheinen muistosi

Ehdottomaksi ykköseksi (myös elämäni parhaimpien muistojen sarjassa aika korkealle) kirii nyt kesän 2008 keikkojen yhteydessä Steven ja Janickin tapaaminen Helsingin Molly Malone´sissa. Etukäteen ei ollut mitään hajua tällaisesta mahdollisuudesta, enpä ole suosikkikapakakseni mitään turhaa paikkaa valinnut! Kuvat napattiin ja parit lauseetkin siinä huumassa vaihdettiin, enkä kai nyt ihan täysin urpo siinä tilanteessa ollut, ainakaan omasta mielestäni.

Lari Steven kanssa kaljoilla Helsingin keikan jälkeen!

Monia muita hienoja muistoja liittyy Maideniin, ja nyt kun ajattelee tarkemmin niin 90 %:sesti kaikki liittyvät jollain tavalla Maidenin keikkoihin. Kertoo vain siitä, kuinka kova livebändi on kyseessä ja kuinka hieno meininki ja hienoja ihmisiä on jokaisella keikalla.

6. Suosikkialbumi perusteluineen

Seventh Son of the Seventh Son. Yksinkertaisesti vaan maailman paras levy koskaan. Jokainen biisi levyllä on täyttä timanttia sekä sisällöltään että soundiltaan ja yhdessä muodostavat täydellisesti rakennetun kokonaisuuden, joka kantaa koko kestonsa ajan. Tämä levy pitäisi esitellä koulutusmateriaalina jokaiselle bändille, joka koskaan on aikeissa äänittää pitkäsoiton. Levyltä löytyy myös ehkä kaikkien aikojen suosikkini Maiden-biiseistä Infinite Dreams ja tämän kiertueen jälkeen on todettava, että enpä todennäköisesti sitten koskaan päässyt tuota biisiä näkemään livenä.

7. Oletko Fan Clubin jäsen?

Eipä ole koskaan tullut liityttyä, vaikka monta kertaa on pitänyt. Ei kai siihen oikeasti mitään järjellistä selitystä voi löytää.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

Ks. parhaat Maiden-aiheiset muistot…

Mr. Janick Gers Helsingin keikan jälkeen vetämässä lisähappea Mollyssa Larin kanssa.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?

Nyt tämän kesän Helsingin ja Tampereen keikkojen jälkeen tuli pyöreät kymmenen keikkaa täyteen. Kaikilta kiertueilta vuodesta 1998 lähtien on vähintään yksi keikka nähty Suomessa. Monta kertaa olen ollut mietteissä lähteä ulkomaillekin, mutta homma on loppuperin kaatunut rahanpuutteeseen sun muihin tekosyihin, krhm. Seuraavalle kiertueelle tuo ulkomaankeikka on taas suunnitelmissa, josko sen nyt sitten vihdoin toteuttaisi.

Parhaaksi livekokemukseksi nousee kyllä Brucen paluu 1999. Fiilis oli vaan jotenkin niin katossa, ettei sitä meinannut millään uskoa todeksi. Sinne saatiin lukiopoikina muistaakseni keikkapäivänä ”puoliväkisin” houkuteltua eräs UTIkin foorumilta, eikä miehellä ole sen jälkeen ollut paluuta entiseen…

Hienoihin Maiden-livemuistoihin on myös noussut AMOLAD-kiertueen Tampereen keikka, ei niinkään että olisi Maidenin puolesta ollut jotenkin upea veto, vaan se oli ensimmäinen Maiden-keikka, jonne sain paremman puoliskoni houkuteltua mukaan. Eipä tarvinnut kauheasti enää tämän vuoden keikoille häntäkään maanitella.

Ja kyllähän tämä 18.7. Olympiastadionilla jätti sellaisen huuman, ettei meinaa vaan jalat koskettaa maata millään. Nupiksi vielä Steven ja Janickin tapaaminen Mollyssa ja yksi elämäni parhaimmista viikonlopuista oli taattu.

Jaakko Hänninen on Rautaneito.comin elokuun fani. Jaakon tribuuttibändi The Coverslaves on tässä kuussa hyvinkin ajankohtainen, koska bändi järjestää Tampereen YO-talolla isot Maiden-aiheiset kekkerit.

1. Kuka ja mistä? (Ikä, ammatti, perhe, harrastukset ym.)

Jaakko Hänninen, 35v ja Tampereen kupeessa Lempäälässä asustelen.

Tampereella olen ollut vuodesta 97 asti, mitä ennen asuin jokusen vuoden Jyväskylässä ja sitä ennen lukion loppuun asti pienellä paikkakunnalla nimeltä Rautalampi eli Savosta olen alunperin. Olen toiminut kymmenisen vuotta IT-alalla. Perhettä on kihlatun ja koiran (Papu, 8 kg) verran. Harrastuksena on lähinnä The Coverslaves ja Purplestone -yhtyeiden pyörittäminen ja elokuvat & DVD boxit.

2. Maidenia vuodesta… Mistä kaikki lähti?

Jostain Powerslave-levyn ilmestymisestä asti, vuodesta en ole ihan varma. Serkkupoika kiikutti minulle ko. kasetin ja se oli menoa sitten välittömästi.

3. Miksi? Minkä takia Maiden?

Loistavat biisit, soittajat, soundit, levyn kannet, grafiikat ja suurin piirtein kaikki. Niin ja tietysti mahtavat lavarakennelmat ja keikkojen energisyys. Mielestäni Maiden on aika epätyypillinen hevibändi monella tapaa, vaikka sitä korkealta ja kovaa tavaraa sieltä paljon löytyykin. Omaperäisyyttä löytyy lähtien basistin ja rumpalin soittotyylistä sekä Dickinsonin laulutavasta. Vaikka soittajilta löytyy taitoa vaikka muille jakaa, niin biisit maltetaan tehdä silti niin, että keskitytään enemmän kappaleeseen kuin taitojen esittelyyn. Kitarakuviot on selkeitä ja iskeviä ja papukaijamerkki vielä tuplakitaraharmonioille. Syitä on aika loputon lista.

Lisäksi Yhtye pystyy myös uusiutumaan, vaikka tietyt Maiden elementit säilyykin. Pari viimeistä studio ja livelevyä on aivan killereitä, vaikka ovatkin tyyliltään aika kaukana Powerslaven ajoista. Sinällään ihan puhdasverinen hevidiggari en ole, vaan muita suosikkiyhtyeitäni löytyy sitten myös muista genreistä kuten Jethro Tull ja Genesis progen puolelta sekä yhtyeet, joissa Ismo Alanko on vaikuttanut.

Täytyy vielä mainita sopiva annos huumoria musiikissa ja esiintymisessä yleensäkkin. Tämä onnistuu mielestäni englantilaisilta yleensä paremmin kuin amerikkalaisilta, joskin poikkeuksia löytyy.

Jaskan soolo lähtee sydämestä!

4. Mottosi

Aina kannattaa yrittää ja kysyä!!!

5. Paras Maiden-aiheinen muisto (voi laittaa useampiakin)

– Tietysti ensimmäinen Maidenin keikka eli Jäähalli, Helsinki 12.

Marraskuuta 1990. Ainoa mikä keikassa suretti oli Adrian Smithin puuttuminen.

– Matter of Life and Deathin läpiveto livenä oli myös hieno kokemus.

Toimi levyllä ja livenä, vaikkei yleisö ehkä ihan siinä määrin syttynytkään kuin vanhoista klassikoista.

– Ja tietysti molemmat tämän kesän Maidenin keikat, joista Tampere oli ehkä himpun parempi syystä että soundit oli hivenen selkeämmät ja bändikin näytti pirteämmältä. Liekö ollut baari-ilta ennen Helsingin keikkaa 🙂 Fear Of the Darkin tilalle olisin toivoinut vaikka Stranger In a Strange Land biisiä tai Caught Somewhere In Timea. FOTD on toki loistava biisi.

– The Coverslavesin keikoista täytyy mainita vielä Heinäkuussa (12.7) heitetty keikka Rautalammilla DTC-klubilla. Vedettiin kaksi setillistä Iron Maidenia ja yleisö oli myyty jo toisesta biisistä asti ja lauloi monet biisit mukana kuten Fear Of the Dark ja Heaven Can Wait. Encoreksi vedettiin The Trooper ja sen jälkeen painuttiin takahuoneeseen ja todettiin että nyt ollaan niin puhki, ettei enää pysty. Huuto vaan jatkui ja jatkui ja lopulta tuli baarimikko anelemaan, että ettekö te voisi tulla nyt soittamaan vielä jotain, ennen kuin ne hajottaa paikan.. Bändi ja ainakin itse leijuin vielä monta päivää tuon jälkeen.

6. Suosikkialbumi perusteluineen

Powerslave, Somewhere In Time tai Seventh Son of a Seventh Son.

Minkähän noista nyt valitsisi. Live After Death voisi olla myös.

Sanotaan kuitenkin Powerslave, se kun oli ensimmäinen johon tutustuin.

Vaihtelee fiiliksen mukaan.

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, koska olet liittynyt? Mitä mieltä olet Iron Maidenin Fan Clubista?

Kyl! Fan Club on varsin mainio ja ylipäätäänkin Maidenin tapa huomioida ja arvostaa faneja. Liityin reilu pari vuotta sitten.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

Nope, mutta Adrian Smithille voisi kyllä oluen ääressä mielihyvin selostaa paljonko kaikkien soittopelieni hankinta on kustantanut ja montako tuntia aikaa on palanut…ja kaikki alunperin Powerslave-levyn loistavien kitarointien ansiosta.

Riffittelyä Hännisen malliin

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?

Kuudesti. Sanotaan nyt vaikka Matter Of Life And Death 2006 Helsingissä. Kaikki keikat ovat olleet hienoja ja toivottavasti näitä tulee vielä monta lisää.

10. Olet Iron Maiden tribuuttibändi The Coverslavesin kantava voima.

Turhaa tietenkin kysyä, että mistä innostus bändin pystyttämiseen on lähtenyt, mutta kerro hieman omin sanoin bändistä.

The Coverslaves on kerrassaan mainio porukka, jonka kanssa viihtyy keikoilla, kämpällä ja kämpän ulkopuolella. Kaikki soittajat ovat niin samanhenkisiä, että oikein mistään asiasta ei suurempaa erimielisyyttä tule ja asiat tapahtuu usein melko automaattisesti. Porukka on kehittynyt viime aikoina kovasti, mihin on auttanut lisääntynyt keikkailukin.

The Coverslaves räjäyttää Tampereen 22.8.08!

Bändiä perustaessani luulin, että biisit olisi saatu iskuun nopeammin, mutta kyllä siinä on kovasti työtä ollut. Oikeastaan vasta nyt keikkojen myötä kaikki on alkanut loksahtelemaan kohdalleen.

Kevätpuolella heitetty Piipporock-keikka oli jo varsin hyvä, mutta nyt heinäkuussa tehty Rautalammin keikka ylitti sen selkeästi. Nyt treenaillaan parhaillaan kuumeisesti elokuista Tampereen Yo-talon keikkaa varten.

Tampereen Yo-talon keikka niputtaa yhteen sen, minkä vuoksi kitaransoiton ylipäätään aloitin eli kyseessä on henkisesti aika isosta jutusta. Ja selkeä etappi se on varmasti myös bändin uralla eteenpäin. Tässä auttaa myös Seppäsen Erkin mukaan saaminen tälle keikalle, Erkki kun vetää korkeimmatkin biisit upeasti. Hienosti vetää myös Snellmannin Pekka ja ensimmäinenkään setti ei ole pelkkää Di´Annoa ja Bayleytä, vaan esim. loistava Heaven Can Wait kuullaan siellä varmasti!!

Tarkoituksemme on keikkailla jatkossa säännöllisemmin.

11. Järjestätte kohtuuisolla riskillä omat Maiden kekkerit Tampereella 22.8. Henkilökohtaisella tasolla nostan hattua tämänlaisille jutuille, koska persneton vaara on selkeästi olemassa ja toivon, että yleisöä tulisi paljon, koska fiilistä varmasti saliin saadaan. Onko lippuja mennyt ennakkoon hyvin?

Toivottavasti tuon edellisen keikan huima fiilis toistuu…etenkin kun Tampereen Yo-talon puiteet on todella hienot. Niin ja vedettävä settilista!!! Sinne pyritään järjestämään valot, savukoneet ja kaikki mahdollisuuksien mukaan, mihin ei aivan pikku paikoissa pysty jo pelkän tilan puutteen vuoksi. Yo-talon keikan riski otetaan pitkälti noiden upeiden puitteiden vuoksi, vaikka pikku paikkojen hikisessä tunnelmassa on oma viehätyksensä. Ainakin kerran vuodessa on hienoa päästä vetämään vähän isommolla areenalla. Olisihan se tietysti hienoa nähdä Tampereen Yo-talolla 400 bilettävää kuuntelijaa loppuunmyydyssä konsertissa 🙂

Ennakkomyynti aloitettiin jo alkukesästä ja tiedän vain, että ennen Juhannusta myynti ei kovin huimaa ollut. Tämä johtuu varmasti mm. siitä, että laajempi markkinointi aloitetaan vasta nyt. Lisäksi ennakkolippujen hintaa laskettiin porkkanaksi ovelta ostettavia halvemmaksi. Uskoisin, että kyllä sinne lopulta saadaan väkeä varsin kiitettävästi.

Joka tapauksessa odotettavissa on hieno keikka!!!