Tekijä: Toni Brigatti

Rautaneito.comin maaliskuun fani on Jarkko Kyntäjä, joka tunnetaan nickillä Iron Constable foorumimme moderaattorina. Pitkään Maidenia seuranneena Jarkolla alkaa olla jo perspektiiviä ja kypsiä mielipiteitä aiheisiin. Ehkä eniten kaveria kuvaa se, että tältä mieheltä ostaisin sen kuuluisan käytetyn auton.

Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

39-vuotias valtion virkamies, nykyään asustan Itä-Uudenmaan sydämessä, Porvoossa. Syntyjään länsirannikon poikia, Kokkolasta, varttunut Kristiinankaupungissa. Johonkin väliin mahtuu myös kuusi vuotta asustelua Tampereella.

Perheeseen kuuluu avopuoliso, 5-ja 7-vuotiaat pojat, tulevat Maiden-fanit, jotka vannovat tällä hetkellä Teräsbetonin ja Kilven nimeen. Jaloissa pyörii myös avopuolison harrastus, neljä belgianpaimenkoiraa tervueren, joilla harrastetaan kaikkea mahdollista, jopa melko hyvin menestyen.

Musan kuuntelun ja keräilyn lisäksi tulee harrastettua samaa myös leffojen kanssa, muuten aika menee omakotitalon, puuhommien, perheen autojen ja muun arjen pyörittämisen parissa. Työelämästä yritetään selvitä hengissä eläkkeelle ja kattaa pienellä palkalla elämisen kulut. Välillä kun saa ”paikat kuntoon”, palaan vanhan rakkauden eli painojen kolistelun pariin, tällä hetkellä on vammojen takia tauko siitä toiminnasta.

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Ensimmäinen merkki bändistä tuli hevibuumin iskiessä Kristiinankaupunkiin n. vuonna 1982. Parilla luokkakaverilla oli farkkutakissaan hieno selkälippu, jossa komeili tuo kummallinen nimi, Iron Maiden. Siitä jäi kytemään takaraivoon ajatus siitä, että tuohon pitää tutustua tarkemmin. Olin kova kuuntelemaan Rockradiota ja sieltä bongasin The Trooper-sinkun joskus syksyllä 1983. Sen jälkeen se oli menoa. Kyseistä biisiä tuli kuunneltua c-kasetilta aina takaisin kelaillen kymmeniä kertoja peräkkäin ja nälkä kasvoi. Sen jälkeen olen hankkinut kaikki viralliset Maiden-julkaisut heti niiden ilmestyttyä. Iron Maiden ja Killers tulivat kokoelmiin muistaakseni jouluna 1985 pienellä viiveellä, koska Di’Anno ei Bruce-fanille kovin hyvin alkuun uponnut. Kun hänen äänensä sitten viimein sulatti, ymmärsi vähitellen, miten hienoja biisejä myös näillä vanhemmilla levyillä oli.

Rakkaus bändiin sykki hurjalla liekillä ihan alusta saakka jonnekin Dance Of Deathin tienoille, jonka jälkeen Maiden on saanut antaa tilaa muille bändeille kiinnostuksen ja aktiivisuuden määrässä. Rakkaimpana bändinä se tulee kuitenkin pysymään niin kauan kuin henki minussa pihisee, sitä, kuinka paljon bändi ja sen musiikki on minulle antanut vuosikymmenten varrella ei voi mitenkään sanoin kuvata.

3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Brucen ääni, kitaramelodiat ja Harrisin kolinabasso. Siinä on pyhä kolminaisuus, jota millään muulla bändillä ei ole esittää. Nuo kun yhdistää ja heittää perään vielä Nickon fillit, on kokonaisuus juuri tasan tarkkaan minun makuuni. Kitaramelodiat ovat varmasti se merkitsevin tekijä bändin musiikissa, joka vain on niin tarkkaan säädetty juuri minun makunystyröilleni. Kaikki Rautaneidon lukijat tietävät, että minulla ei ole kuin yksi jumala, mutta monia jumalpallin tavoittelijoita. Erikseen on kai mainittava toiseksi suurin rakkauteni Helloween, sekä lukuisista mainioista ja legendaarista bändeistä ehdottomasti Overkill, Metal Church, Primal Fear ja Cage. Laajahko maku kattaa kaiken Vesa-Matti Loirista black metallin porteille, kuitenkaan sisään menemättä.

Cheers!

4. Mottosi?

Viime aikoina se on ollut lähinnä ”juttu kerrallaan / päivä kerrallaan” tai ”kukaan ei jaksa määräänsä enempää”. Näitä viisauksia on joutunut työpaineissa miettimään.

5. Paras Maiden-aiheinen muisto?

Kymmenistä upeista keikkoihin, pre-partyihin ja erilaisiin kokoontumisiin liittyvistä jaksan aina muistella uutta vuotta 1988/89. Oltiin silloisen lukioporukan kanssa erään luokkakaverini isän omistamassa isossa talossa, josta myöhemmin tehtiin hotelli. Olin ottanut juhliin mukaan Live After Death vhs:n ja jossain vaiheessa iltaa heitimme tytöt ulos videohuoneesta ja valtasimme huoneen n. kymmenen hengen voimin. Aluksi piti katsoa vain muutama Maiden-kappale, mutta loppujen lopuksi katsoimme koko keikan putkeen ja hoilasimme sydämemme kyllyydestä kuin keikalla ikään. Mielenkiintoiseksi homman teki se, että joukkoon liittyi koko ajan uutta porukkaa, jotka tempautuivat menoon mukaan, vaikka eivät bändistä liiemmin tykänneetkään. Myös tytöt tulivat takaisin. Ennakoimme jo silloin nykyistä buumia ? Samaan hengenvetoon totean, että meno ei ole sittemmin muuttunut. Viime kesänä ennen Tampereen Ratinan keikkaa kokoonnuimme tuttavani Arskan luona hänen omakotitalossaan ja sinne juuri valmistuneessa ”viihdehuoneessa”, katsoimme tuon samaisen keikan videotykin kautta. Vaikka porukan keski-ikä taisi olla 40 vuoden pahemmalla puolelle, niin meno oli roisia ja laulu vielä voimallisempaa kuin 20 vuotta aikaisemmin ja saman iättömän keikkataltioinnin parissa. Ääni lähti jo ennen Ratinan keikkaa. Upea kontrasti lähes samasta asiasta ja osoitus muusikin ajattomasta voimasta. Hyvä on hyvää vaikka aika kuluisi ja Maiden parasta.

6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Rakkain ja samalla suosikkini on Piece Of Mind. Siitä alkoi Maiden-taruni ja kyseisellä levyllä ovat Brucen parhaat koskaan laulamat laulusuoritukset. Albumin kappaleiden joukosta löytyy myös ikiaikainen karaokesuosikkini Revelations, parhaan loppuhuudon omaava Flight Of Icarus ja suvereeni levyn aloittaja Where Eagles Dare. Lisäksi levyn soundit ovat täydelliset.

Suosikkibiisiin on pakko vastata kahdella tavalla, muuta ei voi. Rime Of The Ancient Mariner on pituudessaan ja eeppisyydessään maailman paras kappale, samalla myös Maidenin parhain. Suvantokohdan jälkeinen nostatus lienee musiikkihistorian kovin hetki, ”…RAAAAIIIINNNNN”. Vastaan tähän myös Hallowed Be Thy Name, joka on jollain kummalla tunteen tasolla rakkain biisini Maidenin tuotannossa, vaikka silkkojen faktojen valossa häviääkin Rimelle. Biisin tunnelma ja toteutus on jotain ainutlaatuista. Pidän nimenomaan alkuperäisestä, joidenkin mielestä laahaavatempoisesta TNOTB-levytyksestä. Kieltämättä myös Rock In Rion liveversio on karvoja nostattava. Näiden kahden kappaleen välille en ole koskaan osannut tehdä edes sitä inan levyistä eroa.

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

Aikoinaan lähettelin Englantiin lippuja ja lappuja postitse, mutta ne katosivat matkalle. Viime vuosina en ole jaksanut kiinnostua moisesta toiminnasta. Valintahan on jokaisen oma, mutta mielestäni bisnesajattelu on viime vuosina ajanut tavalllisen fanin ohitse laittaen fanit eriarvoisiin lokeroihin. En pidä kehityksestä. Sinällään Fan Club tekee varmasti oivaa työtä, mutta homman luonne on jotenkin muuttunut alkuaikojen vapaaehtoisesta pakerruksesta raakaan bisnekseen.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Muutaman kymmenen metrin päästä ohi vilahtavaa Steve Harrisia lähemmäs en ole tainnut päästä. En ole koskaan ollut kovin tyrkky tai ärhäkkä noissa hommissa, keikalle menen pitämään meteliä ja sitten himaan. Luonani kävi muissa asioissa eräs Steve Harrisin läheinen ystävä, joka mm. oli yksi bändin buukkaajista taannoiselle lyhyelle pelireissulle Ahvenanmaalle. Hänen kanssaan turisin pitkät tovit ja toivon mukaan terveiset ja kiitokset kuluneista vuosista menivät perille.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

Keikoilla käynti on olennainen osa sitä kokonaisuutta, joka minulla on Maidenin kanssa. Viime kesän Ratinan keikka oli järjestyksessä nro 11. Kaikki keikat ovat olleet Suomen keikkoja, elämäntilanteet, raha-asiat sun muut eivät ole olleet sellaisessa järjestyksessä, että olisin ulkomaita lähtenyt koluamaan. Lisäksi olen kovin kotona viihtyvää sorttia ja saan ihottumaa pelkästä ajatuksesta lähteä reissaamaan pitkin maailmaa, joten se ei sovi minulle. 1980-luku meni minulta ohi vaikka täysillä fanitinkin, omaa rahaa ei ollut eikä perheellä ylimääräistä moisiin hullutuksiin, elämän karuja tosiasioita jotka silloin aikoinaan oli vaikea niellä, mutta nykyään ymmärtää asian ilman katkeruutta. Raha ei kasvanut puissa silloin, kuten ei nykyäänkään.

Paras keikka on ehkä ollut vuoden 1992 Fear Of The Dark-kiertueen keikka Helsingin jäähallissa. Halli oli jotakuinkin puolillaan, ehkä vähän yli, mutta meno oli valtaisa ja meteliä lähti kuin halli olisi ollut täynnä. Ei liene sattumaa, että 3500 fanaattisen fanin meteli taltioitui niiden tiettyjen kappaleiden osalta myös jälkipolville ihmeteltäväksi. Lähes samalle tasolle pääsee ensimmäinen keikka vuonna 1990, olihan keikka kuitenkin SE ensimmäinen ja kaikki oli enemmän tai vähemmän uutta. Vuosi 1992 on vaan jäänyt mieleen tunnelmallisempana. Samaan kastiin voi lukea myös vuoden 1999 Jäähallin keikan, joka oli liikuttava ja murskaavan vakuuttava Brucen ja Adrianin palatessa bändiin. Hienoja muistoja !

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

En varsinaisesti keräile, mutta onhan tuota tavaraa vuosien varrella kertynyt. Maiden-nimikkeitä, eli sinkkuja ja levyjä taitaa olla tällä hetkellä vajaat 70 kappaletta. Mukana luonnollisesti Eddie´s Archive, Ed Hunter ym. Kaikki julkaistut dvd:t löytyvät ja vhs-muodossa kaikki mahdollinen 1990-luvun alkuun saakka. LP-muodossa muistaakseni 37 kpl ja cd-muodossa 39 kpl. Joukossa on vähän harvinaisempaakin materiaalia, jota on tuotu mm. Japanista. Joskus on käynyt mielessä myydä nuo LP:t, mutta toistaiseksi on jäänyt tekemättä. Ostajatkin ovat kyllä jo etukäteen ilmoittautuneet. Tavallaan asiaan liittyy myös se, että Maideniin liittyvää materiaaliakin löytyy runsaasti, tarkoittaen koko Brucen-soolotuotanto mukaan lukien Samsonin levyt, Adrianin soolot (myös se ASAP-lp), Blazen soolot, vhs-kasetilta löytyy myös Nickon rumpuvideo Rhythm Of The Beast, runsaasti tribuutti-levyjä ja sitä rataa. Että kyllä sitä materiaalia on, vaikken mikään keräilijä sillä saralla olekaan. Onhan tässä toisaalta ollut aikaa. Tatuointia olen miettinyt vuosia, mutta se on jäänyt toteuttamatta ja kun aika tässä on kulunut, saattaa jäädäkin. Mutta paras olla vannomatta.

11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

Edellinen levy oli sen verran vahva näyttö heikomman Dance Of Deathin jälkeen, että usko on luja. Eniten toivoisin, että säveltäjät ajattelisivat vanhenevaa keulakuvaansa ja kirjoittaisivat materiaalia, jota Brucen ei tarvitse huutaa nykyäänensä äärirajoilla. Tämä oli ongelma muuten erinomaisessa A Matter Of Life And Deathissa. Bruce kuulostaa tänä päivänä erittäin hyvältä keskivaiheessa rekisteriään, mutta ylempänä homma menee ujellukseksi. Liika toisto kappaleitten sisällä kun pysyy poissa, niin ollaan aika turvallisilla vesillä. Ehkä hivenen suoraviivaisempi levy edellisen eepoksen jälkeen, sellainen 40-45 minuuttia kunnon tykitystä suvantoineen, kiitos. Piece Of Mind II kelpaisi minulle, ei mitään kopiota, mutta biisien rakenne suunnilleen sama,

12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Käynhän minä, päivittäin. Johtuu jo osin tästä moderaattorin hommasta. Varsinaista etusivua silmäilen silloin tällöin, mutta foorumin puolella huseeraan enemmän tai vähemmän lähes joka päivä. Välillä tutkailen ja siivoilen hiljaisesti enemmän, välillä innostun hehkuttamaan eri aiheista. Eniten vaikutan Metal For Muthas-osiossa, Ruskin Armsin puolen tarkistan säännöllisen epäsäännöllisesti. Maideniin liittyvä kun on sen verran tuttua juttua ja moneen kertaan jauhettua, niin tulee tutkailtua lähinnä uusia tuulia ja ajankohtaisia asioita Maidenin kohdalta. Maiden Finlandista tämä alkoi ja Rautaneito on minulle netin yhteisöistä selkeä koti, jonka kautta on tullut tavattua väkeä myös ihan henkilökohtaisesti ja solmittua monipuolisia kontakteja ympäri maata. Täyden kympin meininkiä! Toki varsinaisilla sivuilla voisi olla enemmän raportteja jne, ja porukka voisi osoittaa enemmän aktiivisuutta, mutta itse tiedän hyvin, kuinka vaikeaa sellaiseen on revetä. Tämänkin turinan kirjoittaminen vaati pari tuntia…

Gulgulgul! Raskas työ – raskaat huvit.

Kiitos Jarkolle uhraamastasi ajasta niin haastatteluun kuin yleensäkin yhteisömme hengen luomisessa ja vaalimisessa. Toivottavasti painetaan samaan malliin hamaan loppuun asti. Toivottavasti päästään joskus saunan lauteille asti turisemaan ja joka tapauksessa olut-palkkio odottaa ensi kerralla, kun törmätään.

Mr. Helmikuu Jukka Salonen toimii Rautaneito.comin keskustelupalstan eli pers… eikun perheen päänä ja suuna eli moderaattorina ja hyvin muuten toimiikin. Kuten kuvasta näkyy, meillä on laatuvaatimuksen todella korkealla mitä tulee ulkoiseen kuvaan ja aina moderoidessa tukan pitää olla hyvin ja krakan suorassa eikä pieni pilke silmäkulmassa ole koskaan pahitteeksi. Lisäksi olemme Suomen ainoa työpaikka, jossa voi olla vapaasti kekkulissa, mutta olemme ottaneet sen palkkauksessa huomioon.

1. Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

Jukka Jukka Salonen, ikää 30 vuotta ja kotikaupungin virkaa toimittaa Jyväskylä. Kotoisin olen Heinolasta ja henkisesti aina heinolalainen viha-rakkaussuhteen kautta. Ammatiltani olen koulunkäyntiavustaja. Onnellisesti kihloissa viidettä vuotta avopuolisoni kanssa ja nokkimisjärjestyksessä alimpana ruokakunnassamme on kissa. Tosin kaikki kissan omistajat tietävät, että ei se ihan niin välttämättä aina mene, heh.

Päälimmäisenä harrastuksena musiikki kaikissa muodoissaan. Basistin virkaa olen toimittanut 15-vuotiaasta asti milloin missäkin kokoonpanossa ihan levyille ja kiertueille asti ja tällä hetkellä hölmöilen bassotaiteilijana yhtyeissä Where Victims Lie ja Dark Days Ahead. Monelle lautalaiselle tutun tribuuttiyhtye Maiden Hellin kokoonpanossa olen myös vaikuttanut, mutta tästä piti valitettavasti luopua ajanpuutteen takia.

Ns. experimental cooking ja yleissivistävä kirjallisuus ovat myös lähellä sydäntäni, mutta valitettavasti niille ei aina löydy riittävästi aikaa.

Ja pitäähän sitä muistaa välillä juoda viinaakin.

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Kristallinkirkkain muisto löytyy vuodelta 1986 ja paikkana toimi Heinolan kaupunginkirjaston musiikkiosasto. Uusien lisäysten hyllyyn oli ilmestynyt futuristisen teeman omaava vinyyli, jonka kannessa seisoi uhkaavan näköinen kyborgi laserase kädessään. Pelkän kansikuvan perusteella 7-vuotias kossi kiikutti nopeasti levyn tiskille ja pyysi laittaa soimaan. Levy oli luonnollisesti Somewhere In Time ja yhtyeenä Iron Maiden.

Seuranneina vuosina bändi tuli tasaisesti vastaan eri käänteissä, mutta tarkemmat muistot vaihtelevat kaverieden kasettimankoista levykauppojen levynkansitaiteiden ihmetteleyyn.

Herkässä teini-iässä pankin räjäytti lopullisesti mestariteos vuodelta 1983, eli Piece Of Mind. Kun muut pojat ruinasivat isiltään mopoja, päätin minä ruinata bassoa. Steve Harrisin bassokuviointia kuunnellessa valkeni, että kyseistä instrumenttia voi soittaa siihen aikaan yliluonnolliselta tuntunella tavalla. Olin erittäin mieltynyt Harrisin tyyliin rakennella harmonioita ja melodioita soittimellaan, sävellystaidoista puhumattakaan. Kitaran soittoa ja äidin kyllästymiseen asti kuuntelemaa kattilankansien paukutusta oli tullut luonnollisesti harrastettua jo lapsesta asti, mutta tässä kohdin aukesi aivan uusi maailma ja sillä tiellä olen edelleen.

Myös bändin vahvasti historiallinen tematiikka oli suuri mielenkiinnon kohde ja biisien aiheita ja sanoituksia tuli tutkittua innolla.

Maidenin kohdalla elän eräänlaista vanha tuttu kumppani -aikaa, jossa levyt eivät välttämättä niin usein vieraile soittimessa, mutta kyllä ne baarien pöydät alkavat lennellä kun stereoista pärähtää soimaan joku niistä erittäin tutuista biiseistä. Joten sitä paloa kyllä löytyy. Samaan hengenvetoon on tosin sanottava, että nykyajan informaatiotulva on häivyttänyt bändin ympäriltä tietynlaista mystiikkaa, koska jokainen Brucen ja poikien silmänräpäys tuntuu saavan aikaan valtavan mediamylläkän. Ammattitermeillä tätä kutsuttaisiin kai ylitarjonnaksi. Mutta henkeen ja vereen -faneille tämä on kieltämättä hienoa aikaa. Ja mikä hienointa, niin samalla tavalla ne skidit tuolla työpaikalla painelevat Maiden-paidat päällä kuin itsekin aikanaan. Jotkut asiat eivät muutu, eikä niiden tarvitsekaan.

3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Kuten kaikki musiikinrakastajat tietävät, fiilikset joita siitä saa voivat olla jotain sanoinkuvailematonta. Jotain, johon eläin ei pysty. Iron Maiden sai aikaan juuri tämän reaktion. Ne mielettömät melodiat, eeppiset maalailut, Smith-Murrayn uskomaton harmoniatyöskentely, Harrisin sävellykset ja vahvan 70-lukulaiset progekuviot sekä huikea visuaalinen ilme. Siinä muutama syy, jotka ovat jokaiselle bändiä kuulleelle ohittamatonta faktaa. Maiden antoi vahvasti identiteettiä nuorelle maailmassa paikkaansa hakevalle pojanklopille, eräänlaista kuulumisen tunnetta, joka on teini-iässä ihan helvetin tärkeä asia.

Mitä jumalan asemaan tulee, niin olen eräänlainen polyteisti, siis ihminen jolla on monta jumalaa. Iron Maiden on yksi niistä, vaikka valistunut uskonnon harjoittaja osaa myös esittää kritiikkiä asiaansa kohtaan. Iron Maiden on kuitenkin paikkansa siinä kirjossa lunastanut pelkästään jo soittoharrastuksen takia. Harrisilta on tullut imuroitua omaankin soittoon juttuja.

4. Mottosi?

Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista yhtä ainoaa mottoa, mutta muutama ohjenuora on vahvasti mukana. Eläkää itsellenne älkääkä ottako vastaan valmiita arvoja, vaan luokaa ne itse. Asioiden liiallinen pohdiskelu pilaa lopulta hyvä lopputuloksen ja stressi on ympäristön luoma tila. Elämä on vain väline. Se, haluaako toimia sen kuljettajana vai matkustajana on ihan oma valinta.

5. Paras Maiden-aiheinen muisto?

Kaikki ne ihmiset, jotka olen bändin musiikin kautta oppinut tuntemaan ja ne lukuisat yhdessä jaetut kaljat ja diggailun hetket. Nostan teille tuoppini. Hail!

6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Ah, tämä ikuinen jaakobinpainin aihe. Sekuntien pohdinnan jälkeen esille nousee kaksi albumia, Somewhere In Time ja Piece Of Mind. Heti perään tietenkin Seventh Son Of A Seventh Son. Ja sitten Powerslave. Ja Iron Maiden. Äh, loputon lista taas.

Mutta kaksi tulee kuin apteekin hyllyltä: SIT ja PIM. SIT siitä syystä, että paketti on täydellinen. Loistava kansitaide ja ne kokonaisuutena ehdottomasti parhaat biisit. Tähän vaikuttaa varmasti osaltaan myöskin se, että tämä ley ei ole kärsinyt sitä puhkisoitettujen hittien aiheuttamaa inflaatiota.

PIM taas siitä syystä, että sillä on edellä jo mainitsemistani syistä erityinen paikka sydämessäni. Tämä levy myös esitteli sen energiaa täynnä olevan nälkäisen pedon, joka tulitti putket kuumina. Mielestäni bändi ei ole sen jälkeen saanut sitä samaa energiaa taltioitua levyille asti, vaikka läheltä on menty. Niin ja To Tame A Land. Ei varmasti tarvitse perustella sen enempää.

Biisin valinta lähestyykin sitten jo vaikeustasoa kryptinen. Mutta jos jälleen luotetaan ensimmäisiin fiiliksiin, nin sen täytyy olla jokin niistä mahtavista eeppisistä biisistä ajalta -80-88. Alexander The Great nousee pintaan ensimmäisenä, SSOSS:n seuratessa karmit kaulassa heti perässä. Noissa kahdessa kiteytyy oikeastaan kaikki se, mitä bändissä rakastan niin suuresti. Tiedätte jälleen, mitä tarkoitan. Ei näitä asioita ole tarkoitettu selitettäväksi, koska sanat eivät tee niille oikeutta. Ne täytyy kokea. Bubbling under -maininta No Prayer For The Dying:lle, samoista syistä.

I want You!

7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

En. Karsastan jossain määrin leimautumista täysin yhden asian mieheksi, fiilis joka minulle FC:iin liittymisestä hieman tulee. Tämä on täysin luonnekysymys. Muuten pidän FC:n toimintaa erittäin hienona ja tukemisen arvoisen asiana.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Nummirock, Nummijärvi 22. Kesäkuuta 1996. Seuratessani puolihuolimattomasti Deep Purplen esiintymistä viereeni pölähti seisomaan tutun oloinen kaveri, joka paljastui nopeasti kitaristi Janick Gersiksi. Mies oli oikein leppoisalla tuulella ja nautiskelimme olutta muovimukeista keskustellen samalla meneillään olevasta Purplen keikasta. Lopuksi mies raapusti omistuskirjoituksen paitaan ja taskussa majailleeseen The X Factorin kansilehtiseen. Oikein mukavan tuntuinen kaveri.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

Kaikki Suomen keikat vuodesta 1992 on tullut koluttua, poislukien kaikki Tampereen keikat. Nopeasti laskettuna siis 12. Parhaiten mieleen ovat jääneet The Early Days-rundin keikat, jolloin bändi oli todella huimassa vedossa. Myöskin viimeisin Helsingin keikka jo pelkän settilistansa takia oli pysäyttävä kokemus. Yhtään varsinaisesti huonoa keikkaa en ole bändiltä nähnyt. Myös Blazen kanssa vedetty Kultsan keikka on jäänyt todella (Maidenille) intiimien puitteiden takia hyvin mieleen.

10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

Eipä tule hirveästi keräiltyä tuota tavaraa, mutta visuaalisesti komeimmat tuotokset tulee poimittua talteen. Kokoelman arvokkain esine lienee Eddie's Archiven ensimmäinen, sininen, painos. Studioalbumit cd-formaatissa, remasterit, -80-92-diskografia vinyylinä ja sekalaisia vinyylisinkkuja, kuvalevyjä, paitoja ja passeja. Siinäpä noita. Se musiikki, ei niinkään se oheissälä.

11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

AMOLAD oli todella vahva ja hyvä albumi, mutta en oikein joidenkin hehkuttamaa klassikkoa ole siitä vielä saanut. Toivottavasti tämä valtaisa uusi suopsio on antanut bändille eväitä säveltää todellisen mestariteoksen, johon olisi hyvä lopettaa. Eräänlaisen kruununjalokiven mestareiden huikealle uralle. Odotan mielenkiinnolla.

12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Rautaneitoa tulee käytettyä päivittäin, eikä vähiten foorumin moderaattorin vakanssin tuomien pikku velvoitteiden takia, joihin aikaa on toistaiseksi vielä riittänyt. On ollut hienoa seurata Rautaneidon kasvua täysin fanipohjalta toimineesta sivustosta lähes viralliseksi, asiantuntevaksi Suomen fanclubiksi ja olla mukana edesauttamassa toimintaa, olinhan itsekin alunperin vain tavan tahvo käyttäjä. Myös foorumin monipuolisuus ei pelkästään Maideniin rajoittuvana lankkuna on todella iso plussa. Sivuston kautta on tullut tavattua jos jonkilaista sukankuluttajaa, joten terveiset vaan sinne. Sivustomme on myös siinä mielessä erinomainen paikka verrattuna useaan muuhun foorumiin, että täällä ammutaan kaiken maailman spedet hyvin nopeasti alas muiden käyttäjien toimesta. Moderointi itsessään on helppoa, kun johtaja Brigatti on antanut diktaattorin toimivaltuudet. Puhdasta tulee siis isolla kädellä, so beware!

Tähän loppuun avaan tapahtuman johdosta Laphroaig 10 year old single maltin, ja suunnistan kohti uusia seikkailuja.

Up The Irons!

Kiitos Jukka ensinnäkin aikaa vievästä huonosti palkitusta hienosta työstä foorumilla ja toiseksi tietenkin tästä haastattelusta. Ensi kerralla (toivottavasti Maidenin keikalla Suomessa Hartwall Areenalla) smurffilimpparit yhtiön piikkiin Lappari-baarissa!

Iron Maiden kannattajat ry:n fossiiliosastoa edustava wanhan liiton perushevari Mika Sir Sallanen esittäytyy Rautaneito.comin kuukauden fani -sarjassa Tipattoman Tammikuun 2009 fanipoikana. Sir heiluu myös sivujen foorumilla aktiivisesti ja on nähnyt IrMan mm. World Slavery Tourilla Helsingissä, mistä monet menevät kateudesta keltaisiksi. Mutta minkäs teet, kun siihen aikaan monella lukijallamme oli vielä tärkeämpi asia äidin tissi ja hiekkalaatikon pikkuautot.

Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)

Mika ”Sir” Sallanen. Ikää ”kolkyt ja risat”, eli eipä ole mitenkään kovin pitkää matkaa neljäänkymmeneen enää jäljellä. Keski-ikäinen äijähän tässä jo taidetaan pian olla (Vai olenko mä jo?). Ammatiltani olen duunari ja sen lisäksi jonkin sortin muusikonretalekin vielä. Perheeseen kuuluu vaimo, tytär, kolme kissaa ja parvi pölykoiria. Auto on ainakin toistaiseksi vielä Peugeot, mutta toivottavasti ei pitkään. Kengän koko 45-46, lempiolut vamaankin Saku Kuld tai sitten Karrrrrrrrrrhu. Tai Guinness tai Spitfire tai joku muu. Riippuu päivästä, vuodenajasta ja tähtien asennosta – vähän niin kuin tuo saaminenkin. Mitä siihen tulee, niin viimeksi sain pyytää ja sain myöskin olla ilman, joten sain kahdesti.

Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?

Jos en nyt ihan täysin väärin muista, niin vuonna 1983 kaverille oli kasetille äänitetty pari Maiden-albumia – muistaakseni TNOTB ja POM – ja aika pian kun niitä oltiin kimpassa kuunneltu, sitä alkoi tajuta, että siihen asti palvottu Kiss ei ollutkaan ehkä maailman paras bändi. Siitä lähti sitten kiihkeä rakkaussuhde, joka päättyi vuoden 2003 paikkeilla ihan siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että yhtäkkiä vain tuntui siltä, että kyllä nämä jutut on nyt vähäksi aikaa kuunneltu. Siinä sitten kului muutama vuosi ilman, että nuotinkaan vertaa Maidenia olisin kuunnellut, mutta vähitellen bändi alkoi taas palailla kuunteluun. Hyväähän tuo tauko vain teki. Alkaa ne puhkikuluneimmatkin jutut kuulostaa melkein tuoreilta. Vanha pieru kun tässä jo alkaa olla, niin meikäläisen kuuntelutauollakin on luultavasti enemmän mittaa kuin monella Rautaneidon nuoren jäsenen koko fanituksella. Heh.

Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?

Siksi, kun bändi vain tuli jostain ja vei hyvinkin pian mennessään. Maidenin kohdalla musiikki oli se ykkösjuttu alusta alkaen. Toki Eddie-viritelmät ja lavashow-systeemit ja muut krääsät oli mielestäni hienoja, mutta bändin musiikin perinteisestä (usein erittäinkin simppelistä) hard rockista poikkeavat rakenteet oli kuitenkin 80-luvun alkuvuosien kakaralle jotain kiehtovaa, uutta ja outoa, johon ei ollut aiemmin tullut törmättyä. Sittemmin on toki tullut tutkittua paljon laajemminkin rockmusiikin historiaa, ja tajuttua, että eihän Maiden nyt varsinaisesti mitään 100% uutta keksinyt, vaan paremminkin yhdisteli progressiivisen rockin ja varhaisen heavy rockin ideoita punkin aggressiivisempaan ja nopeampaan esitystapaan – olivatpahan kuitenkin tästä huolimatta/juuri siksi sen aikaisessa musiikkikuviossa täysin uniikin kuuloinen ryhmä. Pysyipä hemmoilla vielä instrumentitkin vakuuttavan kuuloisesti käsissä – ei sitä voi kiistää. Silloin ne tuntui ”maailman parhailta soittajilta” – ja kyllä mun henkilökohtaisella soittajasuosikkieni listalla herrat Murray ja Harris on edelleenkin korkealla – ja ilman heidän tekemisiään tuskin olisin itsekään soittohommien pariin päätynyt.

Muita musiikillisia jumalia on mahdoton litania, mutta mainittakoon erityisesti Rush. Ensimmäistä kertaa törmäsin heidän musiikkiinsa hieman Maidenia myöhemmin vuoden ’84 tienoilla, mutta silloinen hevihevihevi-Mika ei oikein tajunnut mistä on kyse. Maidenin sitten vuosikymmenen edetessä siirryttyä koko ajan mutkikkaampaan suuntaan, alkoi myös heviteinin puurokorvatkin aueta muulle musiikille. Nykyisellään Rush lienee se ykkössuosikkini, jos nyt sellainen edes pitää olla. En mä edes tiedä, onko sellainen tärkeä asia. Hyvä musa on hyvää musaa ja se siitä.

Yes Sir, I can boogie!

Mottosi?

Jokainen päivä on ruskeampi kuin edellinen.

Paras Maiden-aiheinen muisto?

Varmaankin se, kun ensimmäistä kertaa näki bändin livenä. Vuosi oli 1984, ja paikkana se vanha kunnon Nordenskiöldinkadun jäähalli Helsingissä. Oli ensimmäinen tuon kokoluokan tapahtuma meikäläiselle, ja jäihän se lähtemättömästi mieleen. Lämppärinä kun oli vielä nuori ja nälkäinen Mötley Crüe, niin saihan sitä lipunhinnalle ihan oikeasti vastinetta. Lippu taisi maksaa 85 markkaa… ja taitaapa tuo lipun kantakin olla vielä jossain mulla tallella. Moni nuoremman polven fani varmaankin lahjoittaisi vaikka kiveksensä Punaiselle Ristille päästäkseen näkemään World Slavery Tourin keikan. Siinä mielessä olen siis onnekas – onpahan tullut nähtyä klassinen bändi klassisella kaudellaan muutenkin kuin vain videolta.

Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?

Vastataanpa molempiin että Powerslave, vaikkakin suosikkibiisin valitseminen on oikeasti lähes mahdotonta. Albumin valitsin siksi, että vaikka se ei olekaan kokonaisuutena paras Maiden-albumi, niin henkilökohtainen tunnearvo on mittaamaton. Se oli kuitenkin ensimmäinen ostamani Iron Maiden-tuotos, ja luultavasti edelleenkin se kaikkein useimmin vuosien varrella kuuntelemani kiekko… tai oikeastaan ihan ekan versioni Powerslavesta ostin kasettina! Aiemmat kiekot oli kopioitu kaverilta omalle kasetille, mutta tämän jopa ostin kummitädiltä saamillani rahoilla. Rahat sain kehotuksella ”osta itelles vaikka jotain kivaa musiikkia” – en sitten tiedä, että olikohan Iron Maiden kuitenkaan ihan sellaista, mitä täti ajatteli? Tuskinpa. Biisin valintaan riittänee tämä vanha kunnon kananliha/karvat pystyssä-periaate. Jos jo biisin intro huminoineen pistää edelleenkin satojen kuuntelukertojen ja 25 vuoden jälkeen kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin, niin ei se nyt ainakaan mikään ihan sysipaska voi olla!

Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?

En ole. Joskus harkitsin liittymistä, mutta en mä ole kerhotoiminnan ja extrakrääsän perään. Ei kai se nyt mikään fanituksen tason mittari muutenkaan ole. Mitä nyt FC:n toiminnasta olen kuullut, niin kaikkea kivaa kuuluu faneille olevan tarjolla…

Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?

Eipä ole tullut tavattua. Tilaisuus olisi takavuosina ollut, mutta en saanut töistä vapaata. Vaimo sitten meni ja haki nimmarit ja tapasi samalla Blazen, Nickon ja… jonkin kolmannen. En nyt muista. Lienee rouva konttorirotan virkapuvussaan hieman erottunut mylvivien heviossien massasta!

Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?

Kymmenen kertaa on bändi tullut nähtyä, ja paras kerta on tietenkin se eka kerta vuonna 1984. Maiden vajaalla Kulttuuritalolla 1995 oli aikamoinen elämys, kun oli tottunut näkemään bändin vain isoissa halleissa, samoin sitten myös Nummirock 1996 – erilaisissa puitteissa bändin musiikkikin toimi jotenkin eri tavalla. Tai sitten olin vain liian kännissä. Brucen paluukiertueen keikka vuonna 1999 oli tietenkin myös vanhan fanin mielestä kova juttu. Luulin muuten vuonna ’99 olevani pitkän linjan fani… mikäs helvetti mä nyt sitten olen?! Fossiiliosaston fani, kenties? Mitä tulevaisuuden keikoilla käymiseen tulee, niin voisihan sitä ehkä vielä mennäkin bändin tihrustamaan, mutta vain, jos tiedossa on paljon uutta materiaalia. Sen verran moneen kertaan on nämä tietyt virret jo kuultu livenä veisattavan, että eipä nuo greatest hits-meiningit ole meikäläistä varten.

Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?

Enpä juuri. Levyt on ostettu muutamaan kertaan eri formaateissa, ja sinkkujakin piisaa ja T-paitoja vino pino. 80-luvun rundeilta ostettua krääsääkin löytyy jonkin verran. Mutta niin kuin jo aiemmin taisin sanoa, en ole niin hirveästi tuosta rojupuolesta ja levyjen kaikkien painoksien haalimisesta kiinnostunut. Niihinkin menevillä rahoilla kun saa ostettua kaikenlaista muuta musiikkia. Tatuointeja ei ole – ei Maiden-aiheisia, eikä muitakaan.

2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?

Ei minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Kun uusi levy tulee, niin kaipa se tulee ostettua. A Matter Of Life And Death oli kuitenkin sen verran kova albumi, että paljon saa sedät tehdä hommia, jos aikovat vielä siitä parantaa.

Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?

Päivittäin käyn foorumilla, mutta varsinaisen sivuston puolella en niin usein. Parasta lienee tuo datan määrä, mitä sinne on ajan mittaan kasaantunut. Paljon piisaa luettavaa ja tutustuttavaa, ja voisinpa hyvinkin kuvitella jonkin uuden fanin olevan tyytyväinen lukiessaan menneiden vuosien jutuista ja vanhoista Suomen keikoista. Lisää vain kaikkea kakkaa, mikä aiheeseen liittyy – sitä jengi kuitenkin eniten taitaa kaivata. Rautaneito on erinomainen edesmenneen Maiden Finlandin perinteen jatkaja. Siitä kiitos. Sivuston kehumisesta maksettavan palkkion otan vastaan mieluiten viinana, kiitos…

Hehe, tuoppi yhtiön piikkiin ensi kerralla esmes keikan yhteydessä nähtäessä on selviö. Kolmella kehulla tietenkin päälle kossua.

Kiitokset haastattelusta Sir!

Iron Maiden –fani, unelmoi hetki. Siis hetki enemmän kuin normaalisti.

Mitäs jos Bruce Dickinson muistaisi sinua synttärikortilla? Mussuttaisit silloin tällöin Steve Harrisin kanssa pizzaa bäkkärillä tai kaljoittelisit Nicko McBrainin kanssa keikkojen jälkeen? Tsekkaisit yli sata Iron Maidenin keikkaa ympäri maailmaa? Lentäisit Brucen kanssa jo ennen koko Bruce Air touhua? Kävisit ensi vuonna vaikka Argentiinassa, Brasiliassa, Perussa ja Chilessä tarkistamassa Maidenin livekuntoa? Mitä jos kotonasi olisi puolet talostasi vievä Iron Maiden baari?

Tuntuuko märältä päiväunelta?

Rasmus Stavnsborg on Rautaneito.comin joulukuun fani Tanskasta. Hänen viimeinen lauseensa haastattelun lopussa on The Dream is True.

1. Kuka ja mistä? (Ikä, ammatti, perhe, harrastukset ym.)

Olen Rasmus ja asun tyttöystäväni kanssa Tanskassa Kööpenhaminan kupeessa. Meillä ei (vielä) ole lapsia. Rakastamme molemmat Iron Maidenia. Ajelemme yhdessä moottoripyörillä ja matkustelemme ympäri maailmaa. Näihin aikamme ja rahamme pääsääntöisesti kuluvat. Teen hommia armeijalle, jossa toimin räjähdysaineteknikkona. Olemme osa Danish Anti Terror Response Team. Talostamme puolet vie Iron Maiden baari.

Bar is open and drinks are on me!

2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti?

Minulla fanitus alkoi kahdeksan vuotiaana. Olen nyt 35-vuotias. Pöllin ensimmäisen Maiden älppärin isoveljeltäni ja olin sitä myötä koukussa. Aloin kerätä Maiden kamaa, kun olin noin 10-vuotias ja nyt kokoelmani on niiiin iso, että se vie puolet talosta. Voit tsekata kokoelmaa tästä:

http://maidendenmark.dk/images.asp?action=folder&category=3&folder=39

Tai vilkaista Myspace-sivua:

http://www.myspace.com/ironrasmus

Kokoelma!

3. Miksi? Minkä takia Maiden?

En ole ihan varman, mutta melkeinpä innostuin Maidenista Eddien ja bändin vahvan musiikin takia, joka oli vielä laitettu pakettiin villien kansien kanssa.

Isä tykkäsi BackmanTurnerOverdrivesta ja kasvoin tuollaisen tyyppisen musiikin ympäröimänä, joten ei ollut kovinkaan iso hyppäys aloittaa Heavy Metalin kuuntelua. Tykkään myös käyttää paljon aikaa keräilemiseen ja Iron Maidenhan on tuohon tarkoitukseen omiaan. Keräilen, paitsi levyjä, myös kaikenlaista pientä kivaa krääsää ja kamaa, joilla on historiaa takana tai jotka ovat olleet vaikka lavalla.

Eli kaiken kaikkiaan Maiden innostuksessa oli kyse paljon muustakin kuin musiikista.

4. Mottosi

Se on vähän pitkä tarina, jonka olen tatuoinut itseeni. Jos joskus tavataan, voin kertoa koko jutun; se on oikean polun löytämisestä elämässä.

5. Paras Maiden-aiheinen muisto (voi laittaa useampiakin)

Oho, niitä on aika liuta.

Mutta ehkä se on paras muisto, kun sain synttärikortin Brucelta – se oli jäätävää. Tyttöystäväni järjesti sen, koska hän oli töissä firmassa, joka myös työllisti Brucen lentäjän hommissa. Hän myös sai Blazen lähettämään samanlaisen ja on todellakin jeesannut monenlaisessa asiassa, mitä tulee Maideniin.

Myös se oli siistiä, kun Steve antoi vähän pizza Hammersmith Odeonin bäkkärillä ja höpöteltiin siinä kymmenisen minuuttia Maidenista, kun hänen piti mennä joihinkin bileisiin, jotka eivät ukkoa todellakaan napanneet.

Tai se kun voitin matkan, jossa sain lentää Brucen kanssa Pariisiin, tsekata keikan ja olla samassa hotellissa heidän kanssaan ja bilettää hänen ja Nickon kanssa keikan jälkeen. Ja tämä oli siis aikaa ennen kuin idea Bruce Airista oli saatu.

Tai ehkä se kun… Aaargh, niitä on niin monia, että en osaa sanoa, mikä olisi paras ja sehän on parasta koko Maiden fanina olemisesssa, koska aina riittää niin paljon kaikenlaista uutta menossa, joista sitten riittää tarinaa kerrottavaksi.

6. Suosikkialbumi perusteluineen

Piece Of Mind, se on albumi, josta pidän eniten, koska biisit ovat niin kovia ja albumi potkii persiille koko ajan.

Suosikkibiisini on Iron Maiden siltä ensimmäiseltä studioalbumilta, koska menen aina sekaisin, kun kuulen sen livenä ja uskoisin, että kuulen sen vielä uudelleen livenä monia monia kertoja tulevien vuosien aikana.

Mutta Maiden ei ole koskaan tehnyt paskaa levyä. Pidin myös Blazen ajan matskusta. Tiedän, että fanit tykkäävät enemmän Brucesta, mutta Blaze teki ok duunia.

7. Oletko Fan Clubin jäsen?

Kyllä vaan ja rakastan sitä. Olen tavannut parhaat tyypit IMOCista (Iron Maiden Online Club) ja Fan Club on tehnyt paljon hienoa juttuja faneille, kuten FC lehdyköitä, kokoontumisia, matkoja ym. Tiedän, että fanit haluavat enemmän Fan Clubilta, mutta olen itse aikas tyytyväinen siihen kaikkeen ja etenkin nyt kun on olemassa monia paikallisia Fan Clubeja, saamme kaikenlaisia juttuja tehtyä, kuten tapaamisia melkein joka maassa Maidenin keikkojen yhteydessä.

8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

Kyllä, olen ollut onnekas, että olen päässyt tapaamaan bändiä monta kertaa.

Olen ollut monesti bäkkärillä bileissä ja after show juhlissa, Fan Clubin kokoontumisissa, rumpuklinikoilla ja haastatteluissa sekä Bruce Airilla ja kaikenlaisissa tämän tyyppisissä jutuissa mukana.

Paras oli Midtfyns festareilla Tanskassa 1995, jossa pääsin Steven tyttären synttäreille ja vaihtelin kuulumisia koko bändin kanssa ja sain ottaa kuvia lavalta koko keikan ajan. Se oli mahtavaa. Lopulta bändi antoi nimmarit palttiarallaa viiteenkymmeneen levyyni, heh heh.

9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Entä huonoin? Oletko nähnyt Maidenia Suomessa? Mitä pidit?

Tällä päivämäärällä olen nähnyt Maidenin 110 kertaa ympäri maailmaa ja kaikista paras keikka on ollut Pariisissa De Bercyllä 09.09.99. Huonoin? Ei ole ollut yhtään huonoa keikkaa 🙂

Kävin katsomassa Maidenina Helsingissä 2008 ja keikka oli murhaa. Oli ihan helvetin siistiä päästä mukaan ennen keikkaa Meet-Up bileisiin, jotka loistavat suomalaiset Maiden fanit järjestivät saunoineen. Koko reissu oli ehdottamasti parhaasta päästä viime vuonna.

Saunabileet ennen Helsingin keikkaa 2008.

10. Oletko menossa katsomaan Maidenia vuonna 2009? Jos olet, minne mennään?

Kyllä vaan. Käyn tsekkaamassa keikat Dubaissa, Brasiliassa, Chilessä, Perussa ja Argentiinassa, joten aika jäätävä vuosi tulossa uskoisin. 2008 oli pitkä vuosi, kun oli niin paljon kaikenlaisia erikoisempia keikauksia ympäri maailmaa. Tapasin todella monia hyviä uusia tuttavuuksia, joiden tapaamista odotan myös vuonna 2009 tämän kiertueen neljännellä osalla. Australia oli mahtava mesta ja oli hienoa nähdä niin monia reissaavia faneja matkaavan Ausseihin asti. USAssa oli myös hauska, kun pääsin speacial kierrokselle Maidenin vanhan levy-yhtiön Capitol Toweriin Hollywoodissa. On aina hienoa lähteä reissuun, kun matkalla yleensä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, joista sitten voi vaikka tarinoida lapsenlapsille, sitten kun se aika koittaa.

11.Mitä odotat Maidenin seuraavalta studioalbumilta? Koska arvioisit, että se ilmestyy?

En oikeastaan odota mitään. Rakastan Maidenia eivätkä he ole koskaan tehneet huonoa albumia, joten en ole huolissani, vain innostunut. Olen varma, että he julkaisevat vahvan levyn taas, enkä malta odottaa sen ilmestymistä. Tykkään, että se ilmestyy vasta 2010, koska silloin meillä on aikaa säästää rahaa enemmän vuoden 2010 isoa kiertuetta varten, heh heh!

12. Vedät loistavaa Maiden fanisivustoa Tanskassa. Kertoisitko vähän taustoista, kuinka paljon porukkaa on ylläpitämässä sitä ja viekö se paljon aikaasi?

Jes, vedän www.MaidenDenmark.dk sivustoa kahden kaverini Simonin ja Olen kanssa. Idea tuli Simonilta, joka on webmasterimme, joskus vuonna 1999, että Tanskassa tarvitaan tanskalainen Maiden Fan Club faneille, jotka haluaisivat vähän paremman FC:n riippumatta englannin taidoista tai iästä.

Tapasimme Olen ja Simonin kanssa ja tänä päivänä vedämme sivustoa yhdessä siten, että teemme Olen kanssa suurimman osan haastatteluista, raporteista ja päivityksistä. FC kasvaa koko ajan ja meillä on yli 1000 jäsentä. Järjestämme julkaisubileitä, bussimatkoja (esim. viime kesänä Wackeniin), etkot ja jatkot Maidenin keikoille, Maiden Dj kekkereitä, cover bändien keikkoja jne ja fanit tykkäävät kovasti touhusta. Club on ilmainen. On hienoa antaa jotain tanskalaisille nuorille faneille jotain sellaista, mitä ei silloin itsellä ollut, kun kannattamista aloiteltiin eikä ollut kovinkaan paljon rahaa. Nautin hommasta todella paljon ja nyt kun olen vanhempi, voin elää omaa unelmaani ja reissata Maidenin perässä ympäri ämpäri ja kertoa tarinoita nuoremmille sivuston kautta, joten toivottavasti jonain päivänä myös he voivat kokea oman unelmansa täyttymyksen.

The Dream is True

Many thanks to Rasmus for one of the best interviews in Rautaneito.com!