Mr. Helmikuu Jukka Salonen toimii Rautaneito.comin keskustelupalstan eli pers… eikun perheen päänä ja suuna eli moderaattorina ja hyvin muuten toimiikin. Kuten kuvasta näkyy, meillä on laatuvaatimuksen todella korkealla mitä tulee ulkoiseen kuvaan ja aina moderoidessa tukan pitää olla hyvin ja krakan suorassa eikä pieni pilke silmäkulmassa ole koskaan pahitteeksi. Lisäksi olemme Suomen ainoa työpaikka, jossa voi olla vapaasti kekkulissa, mutta olemme ottaneet sen palkkauksessa huomioon.
1. Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)
Jukka Jukka Salonen, ikää 30 vuotta ja kotikaupungin virkaa toimittaa Jyväskylä. Kotoisin olen Heinolasta ja henkisesti aina heinolalainen viha-rakkaussuhteen kautta. Ammatiltani olen koulunkäyntiavustaja. Onnellisesti kihloissa viidettä vuotta avopuolisoni kanssa ja nokkimisjärjestyksessä alimpana ruokakunnassamme on kissa. Tosin kaikki kissan omistajat tietävät, että ei se ihan niin välttämättä aina mene, heh.
Päälimmäisenä harrastuksena musiikki kaikissa muodoissaan. Basistin virkaa olen toimittanut 15-vuotiaasta asti milloin missäkin kokoonpanossa ihan levyille ja kiertueille asti ja tällä hetkellä hölmöilen bassotaiteilijana yhtyeissä Where Victims Lie ja Dark Days Ahead. Monelle lautalaiselle tutun tribuuttiyhtye Maiden Hellin kokoonpanossa olen myös vaikuttanut, mutta tästä piti valitettavasti luopua ajanpuutteen takia.
Ns. experimental cooking ja yleissivistävä kirjallisuus ovat myös lähellä sydäntäni, mutta valitettavasti niille ei aina löydy riittävästi aikaa.
Ja pitäähän sitä muistaa välillä juoda viinaakin.
2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?
Kristallinkirkkain muisto löytyy vuodelta 1986 ja paikkana toimi Heinolan kaupunginkirjaston musiikkiosasto. Uusien lisäysten hyllyyn oli ilmestynyt futuristisen teeman omaava vinyyli, jonka kannessa seisoi uhkaavan näköinen kyborgi laserase kädessään. Pelkän kansikuvan perusteella 7-vuotias kossi kiikutti nopeasti levyn tiskille ja pyysi laittaa soimaan. Levy oli luonnollisesti Somewhere In Time ja yhtyeenä Iron Maiden.
Seuranneina vuosina bändi tuli tasaisesti vastaan eri käänteissä, mutta tarkemmat muistot vaihtelevat kaverieden kasettimankoista levykauppojen levynkansitaiteiden ihmetteleyyn.
Herkässä teini-iässä pankin räjäytti lopullisesti mestariteos vuodelta 1983, eli Piece Of Mind. Kun muut pojat ruinasivat isiltään mopoja, päätin minä ruinata bassoa. Steve Harrisin bassokuviointia kuunnellessa valkeni, että kyseistä instrumenttia voi soittaa siihen aikaan yliluonnolliselta tuntunella tavalla. Olin erittäin mieltynyt Harrisin tyyliin rakennella harmonioita ja melodioita soittimellaan, sävellystaidoista puhumattakaan. Kitaran soittoa ja äidin kyllästymiseen asti kuuntelemaa kattilankansien paukutusta oli tullut luonnollisesti harrastettua jo lapsesta asti, mutta tässä kohdin aukesi aivan uusi maailma ja sillä tiellä olen edelleen.
Myös bändin vahvasti historiallinen tematiikka oli suuri mielenkiinnon kohde ja biisien aiheita ja sanoituksia tuli tutkittua innolla.
Maidenin kohdalla elän eräänlaista vanha tuttu kumppani -aikaa, jossa levyt eivät välttämättä niin usein vieraile soittimessa, mutta kyllä ne baarien pöydät alkavat lennellä kun stereoista pärähtää soimaan joku niistä erittäin tutuista biiseistä. Joten sitä paloa kyllä löytyy. Samaan hengenvetoon on tosin sanottava, että nykyajan informaatiotulva on häivyttänyt bändin ympäriltä tietynlaista mystiikkaa, koska jokainen Brucen ja poikien silmänräpäys tuntuu saavan aikaan valtavan mediamylläkän. Ammattitermeillä tätä kutsuttaisiin kai ylitarjonnaksi. Mutta henkeen ja vereen -faneille tämä on kieltämättä hienoa aikaa. Ja mikä hienointa, niin samalla tavalla ne skidit tuolla työpaikalla painelevat Maiden-paidat päällä kuin itsekin aikanaan. Jotkut asiat eivät muutu, eikä niiden tarvitsekaan.
3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?
Kuten kaikki musiikinrakastajat tietävät, fiilikset joita siitä saa voivat olla jotain sanoinkuvailematonta. Jotain, johon eläin ei pysty. Iron Maiden sai aikaan juuri tämän reaktion. Ne mielettömät melodiat, eeppiset maalailut, Smith-Murrayn uskomaton harmoniatyöskentely, Harrisin sävellykset ja vahvan 70-lukulaiset progekuviot sekä huikea visuaalinen ilme. Siinä muutama syy, jotka ovat jokaiselle bändiä kuulleelle ohittamatonta faktaa. Maiden antoi vahvasti identiteettiä nuorelle maailmassa paikkaansa hakevalle pojanklopille, eräänlaista kuulumisen tunnetta, joka on teini-iässä ihan helvetin tärkeä asia.
Mitä jumalan asemaan tulee, niin olen eräänlainen polyteisti, siis ihminen jolla on monta jumalaa. Iron Maiden on yksi niistä, vaikka valistunut uskonnon harjoittaja osaa myös esittää kritiikkiä asiaansa kohtaan. Iron Maiden on kuitenkin paikkansa siinä kirjossa lunastanut pelkästään jo soittoharrastuksen takia. Harrisilta on tullut imuroitua omaankin soittoon juttuja.
4. Mottosi?
Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista yhtä ainoaa mottoa, mutta muutama ohjenuora on vahvasti mukana. Eläkää itsellenne älkääkä ottako vastaan valmiita arvoja, vaan luokaa ne itse. Asioiden liiallinen pohdiskelu pilaa lopulta hyvä lopputuloksen ja stressi on ympäristön luoma tila. Elämä on vain väline. Se, haluaako toimia sen kuljettajana vai matkustajana on ihan oma valinta.
5. Paras Maiden-aiheinen muisto?
Kaikki ne ihmiset, jotka olen bändin musiikin kautta oppinut tuntemaan ja ne lukuisat yhdessä jaetut kaljat ja diggailun hetket. Nostan teille tuoppini. Hail!
6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?
Ah, tämä ikuinen jaakobinpainin aihe. Sekuntien pohdinnan jälkeen esille nousee kaksi albumia, Somewhere In Time ja Piece Of Mind. Heti perään tietenkin Seventh Son Of A Seventh Son. Ja sitten Powerslave. Ja Iron Maiden. Äh, loputon lista taas.
Mutta kaksi tulee kuin apteekin hyllyltä: SIT ja PIM. SIT siitä syystä, että paketti on täydellinen. Loistava kansitaide ja ne kokonaisuutena ehdottomasti parhaat biisit. Tähän vaikuttaa varmasti osaltaan myöskin se, että tämä ley ei ole kärsinyt sitä puhkisoitettujen hittien aiheuttamaa inflaatiota.
PIM taas siitä syystä, että sillä on edellä jo mainitsemistani syistä erityinen paikka sydämessäni. Tämä levy myös esitteli sen energiaa täynnä olevan nälkäisen pedon, joka tulitti putket kuumina. Mielestäni bändi ei ole sen jälkeen saanut sitä samaa energiaa taltioitua levyille asti, vaikka läheltä on menty. Niin ja To Tame A Land. Ei varmasti tarvitse perustella sen enempää.
Biisin valinta lähestyykin sitten jo vaikeustasoa kryptinen. Mutta jos jälleen luotetaan ensimmäisiin fiiliksiin, nin sen täytyy olla jokin niistä mahtavista eeppisistä biisistä ajalta -80-88. Alexander The Great nousee pintaan ensimmäisenä, SSOSS:n seuratessa karmit kaulassa heti perässä. Noissa kahdessa kiteytyy oikeastaan kaikki se, mitä bändissä rakastan niin suuresti. Tiedätte jälleen, mitä tarkoitan. Ei näitä asioita ole tarkoitettu selitettäväksi, koska sanat eivät tee niille oikeutta. Ne täytyy kokea. Bubbling under -maininta No Prayer For The Dying:lle, samoista syistä.
I want You!
7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?
En. Karsastan jossain määrin leimautumista täysin yhden asian mieheksi, fiilis joka minulle FC:iin liittymisestä hieman tulee. Tämä on täysin luonnekysymys. Muuten pidän FC:n toimintaa erittäin hienona ja tukemisen arvoisen asiana.
8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?
Nummirock, Nummijärvi 22. Kesäkuuta 1996. Seuratessani puolihuolimattomasti Deep Purplen esiintymistä viereeni pölähti seisomaan tutun oloinen kaveri, joka paljastui nopeasti kitaristi Janick Gersiksi. Mies oli oikein leppoisalla tuulella ja nautiskelimme olutta muovimukeista keskustellen samalla meneillään olevasta Purplen keikasta. Lopuksi mies raapusti omistuskirjoituksen paitaan ja taskussa majailleeseen The X Factorin kansilehtiseen. Oikein mukavan tuntuinen kaveri.
9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?
Kaikki Suomen keikat vuodesta 1992 on tullut koluttua, poislukien kaikki Tampereen keikat. Nopeasti laskettuna siis 12. Parhaiten mieleen ovat jääneet The Early Days-rundin keikat, jolloin bändi oli todella huimassa vedossa. Myöskin viimeisin Helsingin keikka jo pelkän settilistansa takia oli pysäyttävä kokemus. Yhtään varsinaisesti huonoa keikkaa en ole bändiltä nähnyt. Myös Blazen kanssa vedetty Kultsan keikka on jäänyt todella (Maidenille) intiimien puitteiden takia hyvin mieleen.
10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?
Eipä tule hirveästi keräiltyä tuota tavaraa, mutta visuaalisesti komeimmat tuotokset tulee poimittua talteen. Kokoelman arvokkain esine lienee Eddie's Archiven ensimmäinen, sininen, painos. Studioalbumit cd-formaatissa, remasterit, -80-92-diskografia vinyylinä ja sekalaisia vinyylisinkkuja, kuvalevyjä, paitoja ja passeja. Siinäpä noita. Se musiikki, ei niinkään se oheissälä.
11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?
AMOLAD oli todella vahva ja hyvä albumi, mutta en oikein joidenkin hehkuttamaa klassikkoa ole siitä vielä saanut. Toivottavasti tämä valtaisa uusi suopsio on antanut bändille eväitä säveltää todellisen mestariteoksen, johon olisi hyvä lopettaa. Eräänlaisen kruununjalokiven mestareiden huikealle uralle. Odotan mielenkiinnolla.
12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?
Rautaneitoa tulee käytettyä päivittäin, eikä vähiten foorumin moderaattorin vakanssin tuomien pikku velvoitteiden takia, joihin aikaa on toistaiseksi vielä riittänyt. On ollut hienoa seurata Rautaneidon kasvua täysin fanipohjalta toimineesta sivustosta lähes viralliseksi, asiantuntevaksi Suomen fanclubiksi ja olla mukana edesauttamassa toimintaa, olinhan itsekin alunperin vain tavan tahvo käyttäjä. Myös foorumin monipuolisuus ei pelkästään Maideniin rajoittuvana lankkuna on todella iso plussa. Sivuston kautta on tullut tavattua jos jonkilaista sukankuluttajaa, joten terveiset vaan sinne. Sivustomme on myös siinä mielessä erinomainen paikka verrattuna useaan muuhun foorumiin, että täällä ammutaan kaiken maailman spedet hyvin nopeasti alas muiden käyttäjien toimesta. Moderointi itsessään on helppoa, kun johtaja Brigatti on antanut diktaattorin toimivaltuudet. Puhdasta tulee siis isolla kädellä, so beware!
Tähän loppuun avaan tapahtuman johdosta Laphroaig 10 year old single maltin, ja suunnistan kohti uusia seikkailuja.
Up The Irons!
Kiitos Jukka ensinnäkin aikaa vievästä huonosti palkitusta hienosta työstä foorumilla ja toiseksi tietenkin tästä haastattelusta. Ensi kerralla (toivottavasti Maidenin keikalla Suomessa Hartwall Areenalla) smurffilimpparit yhtiön piikkiin Lappari-baarissa!