Rautaneito.comin maaliskuun fani on Jarkko Kyntäjä, joka tunnetaan nickillä Iron Constable foorumimme moderaattorina. Pitkään Maidenia seuranneena Jarkolla alkaa olla jo perspektiiviä ja kypsiä mielipiteitä aiheisiin. Ehkä eniten kaveria kuvaa se, että tältä mieheltä ostaisin sen kuuluisan käytetyn auton.
Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)
39-vuotias valtion virkamies, nykyään asustan Itä-Uudenmaan sydämessä, Porvoossa. Syntyjään länsirannikon poikia, Kokkolasta, varttunut Kristiinankaupungissa. Johonkin väliin mahtuu myös kuusi vuotta asustelua Tampereella.
Perheeseen kuuluu avopuoliso, 5-ja 7-vuotiaat pojat, tulevat Maiden-fanit, jotka vannovat tällä hetkellä Teräsbetonin ja Kilven nimeen. Jaloissa pyörii myös avopuolison harrastus, neljä belgianpaimenkoiraa tervueren, joilla harrastetaan kaikkea mahdollista, jopa melko hyvin menestyen.
Musan kuuntelun ja keräilyn lisäksi tulee harrastettua samaa myös leffojen kanssa, muuten aika menee omakotitalon, puuhommien, perheen autojen ja muun arjen pyörittämisen parissa. Työelämästä yritetään selvitä hengissä eläkkeelle ja kattaa pienellä palkalla elämisen kulut. Välillä kun saa paikat kuntoon, palaan vanhan rakkauden eli painojen kolistelun pariin, tällä hetkellä on vammojen takia tauko siitä toiminnasta.
2. Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?
Ensimmäinen merkki bändistä tuli hevibuumin iskiessä Kristiinankaupunkiin n. vuonna 1982. Parilla luokkakaverilla oli farkkutakissaan hieno selkälippu, jossa komeili tuo kummallinen nimi, Iron Maiden. Siitä jäi kytemään takaraivoon ajatus siitä, että tuohon pitää tutustua tarkemmin. Olin kova kuuntelemaan Rockradiota ja sieltä bongasin The Trooper-sinkun joskus syksyllä 1983. Sen jälkeen se oli menoa. Kyseistä biisiä tuli kuunneltua c-kasetilta aina takaisin kelaillen kymmeniä kertoja peräkkäin ja nälkä kasvoi. Sen jälkeen olen hankkinut kaikki viralliset Maiden-julkaisut heti niiden ilmestyttyä. Iron Maiden ja Killers tulivat kokoelmiin muistaakseni jouluna 1985 pienellä viiveellä, koska DiAnno ei Bruce-fanille kovin hyvin alkuun uponnut. Kun hänen äänensä sitten viimein sulatti, ymmärsi vähitellen, miten hienoja biisejä myös näillä vanhemmilla levyillä oli.
Rakkaus bändiin sykki hurjalla liekillä ihan alusta saakka jonnekin Dance Of Deathin tienoille, jonka jälkeen Maiden on saanut antaa tilaa muille bändeille kiinnostuksen ja aktiivisuuden määrässä. Rakkaimpana bändinä se tulee kuitenkin pysymään niin kauan kuin henki minussa pihisee, sitä, kuinka paljon bändi ja sen musiikki on minulle antanut vuosikymmenten varrella ei voi mitenkään sanoin kuvata.
3. Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?
Brucen ääni, kitaramelodiat ja Harrisin kolinabasso. Siinä on pyhä kolminaisuus, jota millään muulla bändillä ei ole esittää. Nuo kun yhdistää ja heittää perään vielä Nickon fillit, on kokonaisuus juuri tasan tarkkaan minun makuuni. Kitaramelodiat ovat varmasti se merkitsevin tekijä bändin musiikissa, joka vain on niin tarkkaan säädetty juuri minun makunystyröilleni. Kaikki Rautaneidon lukijat tietävät, että minulla ei ole kuin yksi jumala, mutta monia jumalpallin tavoittelijoita. Erikseen on kai mainittava toiseksi suurin rakkauteni Helloween, sekä lukuisista mainioista ja legendaarista bändeistä ehdottomasti Overkill, Metal Church, Primal Fear ja Cage. Laajahko maku kattaa kaiken Vesa-Matti Loirista black metallin porteille, kuitenkaan sisään menemättä.
Cheers!
4. Mottosi?
Viime aikoina se on ollut lähinnä juttu kerrallaan / päivä kerrallaan tai kukaan ei jaksa määräänsä enempää. Näitä viisauksia on joutunut työpaineissa miettimään.
5. Paras Maiden-aiheinen muisto?
Kymmenistä upeista keikkoihin, pre-partyihin ja erilaisiin kokoontumisiin liittyvistä jaksan aina muistella uutta vuotta 1988/89. Oltiin silloisen lukioporukan kanssa erään luokkakaverini isän omistamassa isossa talossa, josta myöhemmin tehtiin hotelli. Olin ottanut juhliin mukaan Live After Death vhs:n ja jossain vaiheessa iltaa heitimme tytöt ulos videohuoneesta ja valtasimme huoneen n. kymmenen hengen voimin. Aluksi piti katsoa vain muutama Maiden-kappale, mutta loppujen lopuksi katsoimme koko keikan putkeen ja hoilasimme sydämemme kyllyydestä kuin keikalla ikään. Mielenkiintoiseksi homman teki se, että joukkoon liittyi koko ajan uutta porukkaa, jotka tempautuivat menoon mukaan, vaikka eivät bändistä liiemmin tykänneetkään. Myös tytöt tulivat takaisin. Ennakoimme jo silloin nykyistä buumia ? Samaan hengenvetoon totean, että meno ei ole sittemmin muuttunut. Viime kesänä ennen Tampereen Ratinan keikkaa kokoonnuimme tuttavani Arskan luona hänen omakotitalossaan ja sinne juuri valmistuneessa viihdehuoneessa, katsoimme tuon samaisen keikan videotykin kautta. Vaikka porukan keski-ikä taisi olla 40 vuoden pahemmalla puolelle, niin meno oli roisia ja laulu vielä voimallisempaa kuin 20 vuotta aikaisemmin ja saman iättömän keikkataltioinnin parissa. Ääni lähti jo ennen Ratinan keikkaa. Upea kontrasti lähes samasta asiasta ja osoitus muusikin ajattomasta voimasta. Hyvä on hyvää vaikka aika kuluisi ja Maiden parasta.
6. Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?
Rakkain ja samalla suosikkini on Piece Of Mind. Siitä alkoi Maiden-taruni ja kyseisellä levyllä ovat Brucen parhaat koskaan laulamat laulusuoritukset. Albumin kappaleiden joukosta löytyy myös ikiaikainen karaokesuosikkini Revelations, parhaan loppuhuudon omaava Flight Of Icarus ja suvereeni levyn aloittaja Where Eagles Dare. Lisäksi levyn soundit ovat täydelliset.
Suosikkibiisiin on pakko vastata kahdella tavalla, muuta ei voi. Rime Of The Ancient Mariner on pituudessaan ja eeppisyydessään maailman paras kappale, samalla myös Maidenin parhain. Suvantokohdan jälkeinen nostatus lienee musiikkihistorian kovin hetki, RAAAAIIIINNNNN. Vastaan tähän myös Hallowed Be Thy Name, joka on jollain kummalla tunteen tasolla rakkain biisini Maidenin tuotannossa, vaikka silkkojen faktojen valossa häviääkin Rimelle. Biisin tunnelma ja toteutus on jotain ainutlaatuista. Pidän nimenomaan alkuperäisestä, joidenkin mielestä laahaavatempoisesta TNOTB-levytyksestä. Kieltämättä myös Rock In Rion liveversio on karvoja nostattava. Näiden kahden kappaleen välille en ole koskaan osannut tehdä edes sitä inan levyistä eroa.
7. Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?
Aikoinaan lähettelin Englantiin lippuja ja lappuja postitse, mutta ne katosivat matkalle. Viime vuosina en ole jaksanut kiinnostua moisesta toiminnasta. Valintahan on jokaisen oma, mutta mielestäni bisnesajattelu on viime vuosina ajanut tavalllisen fanin ohitse laittaen fanit eriarvoisiin lokeroihin. En pidä kehityksestä. Sinällään Fan Club tekee varmasti oivaa työtä, mutta homman luonne on jotenkin muuttunut alkuaikojen vapaaehtoisesta pakerruksesta raakaan bisnekseen.
8. Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?
Muutaman kymmenen metrin päästä ohi vilahtavaa Steve Harrisia lähemmäs en ole tainnut päästä. En ole koskaan ollut kovin tyrkky tai ärhäkkä noissa hommissa, keikalle menen pitämään meteliä ja sitten himaan. Luonani kävi muissa asioissa eräs Steve Harrisin läheinen ystävä, joka mm. oli yksi bändin buukkaajista taannoiselle lyhyelle pelireissulle Ahvenanmaalle. Hänen kanssaan turisin pitkät tovit ja toivon mukaan terveiset ja kiitokset kuluneista vuosista menivät perille.
9. Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?
Keikoilla käynti on olennainen osa sitä kokonaisuutta, joka minulla on Maidenin kanssa. Viime kesän Ratinan keikka oli järjestyksessä nro 11. Kaikki keikat ovat olleet Suomen keikkoja, elämäntilanteet, raha-asiat sun muut eivät ole olleet sellaisessa järjestyksessä, että olisin ulkomaita lähtenyt koluamaan. Lisäksi olen kovin kotona viihtyvää sorttia ja saan ihottumaa pelkästä ajatuksesta lähteä reissaamaan pitkin maailmaa, joten se ei sovi minulle. 1980-luku meni minulta ohi vaikka täysillä fanitinkin, omaa rahaa ei ollut eikä perheellä ylimääräistä moisiin hullutuksiin, elämän karuja tosiasioita jotka silloin aikoinaan oli vaikea niellä, mutta nykyään ymmärtää asian ilman katkeruutta. Raha ei kasvanut puissa silloin, kuten ei nykyäänkään.
Paras keikka on ehkä ollut vuoden 1992 Fear Of The Dark-kiertueen keikka Helsingin jäähallissa. Halli oli jotakuinkin puolillaan, ehkä vähän yli, mutta meno oli valtaisa ja meteliä lähti kuin halli olisi ollut täynnä. Ei liene sattumaa, että 3500 fanaattisen fanin meteli taltioitui niiden tiettyjen kappaleiden osalta myös jälkipolville ihmeteltäväksi. Lähes samalle tasolle pääsee ensimmäinen keikka vuonna 1990, olihan keikka kuitenkin SE ensimmäinen ja kaikki oli enemmän tai vähemmän uutta. Vuosi 1992 on vaan jäänyt mieleen tunnelmallisempana. Samaan kastiin voi lukea myös vuoden 1999 Jäähallin keikan, joka oli liikuttava ja murskaavan vakuuttava Brucen ja Adrianin palatessa bändiin. Hienoja muistoja !
10. Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?
En varsinaisesti keräile, mutta onhan tuota tavaraa vuosien varrella kertynyt. Maiden-nimikkeitä, eli sinkkuja ja levyjä taitaa olla tällä hetkellä vajaat 70 kappaletta. Mukana luonnollisesti Eddie´s Archive, Ed Hunter ym. Kaikki julkaistut dvd:t löytyvät ja vhs-muodossa kaikki mahdollinen 1990-luvun alkuun saakka. LP-muodossa muistaakseni 37 kpl ja cd-muodossa 39 kpl. Joukossa on vähän harvinaisempaakin materiaalia, jota on tuotu mm. Japanista. Joskus on käynyt mielessä myydä nuo LP:t, mutta toistaiseksi on jäänyt tekemättä. Ostajatkin ovat kyllä jo etukäteen ilmoittautuneet. Tavallaan asiaan liittyy myös se, että Maideniin liittyvää materiaaliakin löytyy runsaasti, tarkoittaen koko Brucen-soolotuotanto mukaan lukien Samsonin levyt, Adrianin soolot (myös se ASAP-lp), Blazen soolot, vhs-kasetilta löytyy myös Nickon rumpuvideo Rhythm Of The Beast, runsaasti tribuutti-levyjä ja sitä rataa. Että kyllä sitä materiaalia on, vaikken mikään keräilijä sillä saralla olekaan. Onhan tässä toisaalta ollut aikaa. Tatuointia olen miettinyt vuosia, mutta se on jäänyt toteuttamatta ja kun aika tässä on kulunut, saattaa jäädäkin. Mutta paras olla vannomatta.
11. 2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?
Edellinen levy oli sen verran vahva näyttö heikomman Dance Of Deathin jälkeen, että usko on luja. Eniten toivoisin, että säveltäjät ajattelisivat vanhenevaa keulakuvaansa ja kirjoittaisivat materiaalia, jota Brucen ei tarvitse huutaa nykyäänensä äärirajoilla. Tämä oli ongelma muuten erinomaisessa A Matter Of Life And Deathissa. Bruce kuulostaa tänä päivänä erittäin hyvältä keskivaiheessa rekisteriään, mutta ylempänä homma menee ujellukseksi. Liika toisto kappaleitten sisällä kun pysyy poissa, niin ollaan aika turvallisilla vesillä. Ehkä hivenen suoraviivaisempi levy edellisen eepoksen jälkeen, sellainen 40-45 minuuttia kunnon tykitystä suvantoineen, kiitos. Piece Of Mind II kelpaisi minulle, ei mitään kopiota, mutta biisien rakenne suunnilleen sama,
12. Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?
Käynhän minä, päivittäin. Johtuu jo osin tästä moderaattorin hommasta. Varsinaista etusivua silmäilen silloin tällöin, mutta foorumin puolella huseeraan enemmän tai vähemmän lähes joka päivä. Välillä tutkailen ja siivoilen hiljaisesti enemmän, välillä innostun hehkuttamaan eri aiheista. Eniten vaikutan Metal For Muthas-osiossa, Ruskin Armsin puolen tarkistan säännöllisen epäsäännöllisesti. Maideniin liittyvä kun on sen verran tuttua juttua ja moneen kertaan jauhettua, niin tulee tutkailtua lähinnä uusia tuulia ja ajankohtaisia asioita Maidenin kohdalta. Maiden Finlandista tämä alkoi ja Rautaneito on minulle netin yhteisöistä selkeä koti, jonka kautta on tullut tavattua väkeä myös ihan henkilökohtaisesti ja solmittua monipuolisia kontakteja ympäri maata. Täyden kympin meininkiä! Toki varsinaisilla sivuilla voisi olla enemmän raportteja jne, ja porukka voisi osoittaa enemmän aktiivisuutta, mutta itse tiedän hyvin, kuinka vaikeaa sellaiseen on revetä. Tämänkin turinan kirjoittaminen vaati pari tuntia
Gulgulgul! Raskas työ – raskaat huvit.
Kiitos Jarkolle uhraamastasi ajasta niin haastatteluun kuin yleensäkin yhteisömme hengen luomisessa ja vaalimisessa. Toivottavasti painetaan samaan malliin hamaan loppuun asti. Toivottavasti päästään joskus saunan lauteille asti turisemaan ja joka tapauksessa olut-palkkio odottaa ensi kerralla, kun törmätään.