Reilu puoli vuotta oli kulunut edellisestä allekirjoittaneen Iron Maiden keikasta, kun taas mentiin.. Tällä kertaa kohteena ei ollut kotoinen Suomi, vaan Italia ja ikuinen Rooma. Kyseessä oli neljäs Maiden keikka mulle ja ensimmäinen ulkomailla.. Ja mikäpä sen parempi paikka nähdä Maiden livenä ulkomailla kuin Rooma ja Italia? Tuskin mikään.. Ensin tosin oli tarkotus mennä katsomaan bändiä Ostravaan, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun Rautaneito.com uutisoi Rooman keikasta. Matkojen varaaminen ja lippujen ostaminen venyi ja venyi kunnes ne ostettiin huhtikuussa.. Liput (2kpl) tuli ostettua Huuto.net:stä yhteishintaan 90e ja matkat ebookersista ( Lennot 2x Oulu-Helsinki-Rooma-Helsinki-Oulu + 3 yötä hotellissa) hintaan 860 euroa. Alaikäisyyteni vuoksi matkaan lähti myös äiti, joka ei bändiä ollut ennen livenä nähnyt. Maidenia ennen esiintyi paljon muita kiinnostavia bändejä kuten Machine head, LaurenHarris ja Motörhead.. Olihan siellä ensimmäisenä esiintyjänä italialainen Sadist, jonka musiikkia ei ollut tullu ennen kuultua.. Reissua odotettiin kuin kuuta nousevaa, kunnes lähtöpäivä (18.6) viimein koitti.
Yöllä ei juurikaan saanu nukuttua ja herätys oli kello 4 aamulla.. Kaks tuntia lopulta kertyi unta ja aamulla noustessa olo oli kyllä sen mukainen! Nooh ei siinä mitään, taksi oli tilattu viideksi ja lento Hellsinkiin lähti kuudelta. Hellsingissä tuli vedettyä energiajuomaa naamaan ja ei muuta kuin Rooman koneeseen, joka lähti kello 7.55. Samassa koneessa oli muutakin porukkaa laudalta (Jarmila,Paul,Hese jne.), jotka istuskelivat koneen etu osassa. Oli tarkotus käydä vaihtamassa herrojen kanssa muutama sana matkalaukkuhihnalla, mutta herrat olivatkin kuulemma eksyneet Rooman sokkeloisella Lentokentällä.. Samanlailla olis käynyt varmasti myös meille, jos ei oltas muita matkustajia lähdetty seuraamaan.. Laukkujen tulossa kestikin kauan ja siinä ajassa kerkes käydä syömässä ja kiertelemässä lentokenttää.. Vihdoin laukut tuli ja oli aika hypätä taksiin.. Taksissa sain heti ensi vaikutelman Italialaisten englannin kielen taidosta, joka oli kyllä melko luokatonta ja vahvistui vain reissun edetessä.. Lentokentältä hotellille oli 40 kilometriä ja ruuhkat olivat tuohon aikaan melkoiset, joten matkassa vierähti reipas tunti.. Pitkän taksi matkan jälkeen sitten saavuimme kolmen tähden hotellillemme, joka vaikutti oikein viihtyisältä paikalta näin hintaan nähden (31e/yö) ja muutenki.. Hotelli kantoi nimeä Hotel Jonico. Huone oli oikeen siisti ja sisälsi perus tarpeiden lisäksi minibaarin, television ja jopa oman parvekkeenki!
Hotellin kotisivuilta löytyy lisää tietoa ja kuvamateriaalia hotellista ( Rooms välilehti ) Hotelli sijaitsi keskustasta 7 kilometrin päässä, mutta bussilla matka taittui oikein mallikkaasti ja bussi pysäkkihän sijaitsi 100 metrin päässä hotelliltamme. Ainoat miinus puolet oli hotellissa suihku, joka suihkutti aivan minne sattuu ja heikosti ku…, sekä aamupala, jossa ei ollu tarjolla ku croissantteja, munkkeja, pullaa ja yli makeutettua mehua.. Muuten ihan jees, mutta kun tuommosta tavaraa nyt ei tee mieli ihan heti heräämisen jälkeen syödä. Onneksi minibaariin olin varannu paahtoleipää, juustoa ja mehua..
Perille saavuttiin siis hyvään aikaan aamupäivästä ja siinä oli koko päivä aikaa olla kaupungilla! Kaupungilla ei yllätyksekseni näkyny ku kaksi maiden paitaista tyyppiä, mutta myöhemmin niitä sitten näkyki enemmän! Ensimmäinen etappi oli joka tapauksessa Colosseum, joka sijaitsi bussin päätepysäkistä Terministä n. kilometrin päässä.. Ja olihan se helvetti komean näkönen! Monia kuvia paikasta on tullu nähtyä kirjoissa,lehdissä, netissä ja vaikka missä ja sitten kun pääsi ite paikan päälle niin hymy oli kyllä herkässä.. Sisälle ei tullu lähdettyä, koska jono oli aivan helvetin pitkä ja aikaa kuitenki melko vähän.. Sitä colosseumin vierestä menevää tietä tuli sitten käveltyä eteenpäin aika pitkän matkaa ja varrelle sattui muitakin hienoja nähtävyyksiä. Seuraavassa niistä muutama:
Toisena päivänä eli tiistaina oli tarkotus käydä tsekkaamassa vatikaanit. Kaupungille lähtö viivästyi parilla tunnilla ku univelka ja edellis päivän kävelyt verottivat sen verran, että heti aamupalan jälkeen oli mentävä uudestaan nukkumaan. Kyllä sitä sitten kolmen aikaan kaupunkiinki eksyttiin! Termiiniltä ei oltu kävelty montaakaan sataa metriä kuin edessä näkyi Hard rock cafe. Nälkäkin oli, joten pakko oli poiketa kyseisessä paikassa burgereilla. Ensin mentiin sisään Hard rock cafe kauppaan, jossa oli myytävänä enimmäkseen paitoja, mutta löytyihän sieltä myös snapsi laseja, kahvikuppeja, rumpukapuloita ja sen sellaista.. Itse tuli ostettua musta pitkähihainen teepaita. Ravintola oli luonnollisesti koristeltu kuuluisien artistien kitaroilla, esiintymisasuilla, kulta levyillä ja muilla tavaroilla.. Siinähän se menikin ruuan odottaminen aika nopeasti seiniä ihastellessa! Ruoka oli oli aivan helvetin hyvää ja kyllähän se hampurilainen täytti allekirjoittaneen pitkäksi aikaan. Ei tullu ikävä Hesburgerin tahi mäkkärin tavaraa.. Kaiken lisäksi ruoka oli ”ihan ok” hintaista.. Näistä jo mainituista seinällä lojuvista tavaroista tuli myös otettua pari kuvaa!
Mahat täynnä kiidettiin sitten kohti vatikaaneja! Metrollahan tuo matka ois nopeasti menny, mutta matkalle sattui yllätys yllätys jos jonkinmoista nähtävyyttä joten usean kilometrin kävely matka oli loppu peleissä kannattava.. Vatikaanin museo oli mennyt jo puoli neljältä kiinni, joten tie vei sitten pietarin kirkon aukiolle ja myös itse kirkkoon. Aukio oli kyllä todella komean näköinen ja ehdottomasti paras paikka Roomassa. Siinä sitten tuli lähetettyä parit postikortit suomeen päin ja otettua kuvia aukiosta kunnes tie vei sisään itse kirkkoon. Jarmmilan porukasta joku kertoi keskiviikkona, että jono kirkkoon oli ollu helvetillisen pitkä, mutta kun menimme viiden aikaan sisään, jonoa ei ollu juuri ollenkaan. Hyvä tuuri. Jos oli aukio ja kirkko ulkoapäin hieno niin sisältä kirkko vasta hieno olikin. Yllätyksekseni kuvaaminenkin oli sallittua kirkon sisällä. Se oli täynnä helvetin hienoja veistoksia, maalauksia ja kaiken näkösiä kuvia. Tunnelma sisällä oli myös mahtava; munkkien laulua kuunnellessa oli mukava kierrellä kirkkoa ympäri. Täytyy myöntää, että tässä välissä tuli unohdettua, että maideniahan sitä ollaan huomenna menossa katsomaan. Se asia kuitenkin muistui taas nopeasti mieleen, sillä kirkosta kaupunkiin kävellessä tuntui melkein jokaisella olevan päällään Iron Maiden tai Motörhead paita.. Kävelymatkalla tuli myös vierailtua levykaupassa, jossa oli tarjolla melko suuri erä levyjä hintaan 5 euroa.. Mukaan lähti Whitesnakea ja Saxonia, levy kumpaakin. Saxonin levy oli tosin 4.90 euron hintainen.. Siitä tuli sitten kiidettyä bussilla kohti hotellia ja odottelemaan SUURTA PÄIVÄÄ! Ja kuvathan kertovat luonnollisesti enemmän kuin 1000 sanaa:
- Tiber joki
- Pietarin kirkon aukio, kuva 1
- Aukio, kuva 2
- Aukio, kuva 3
- Aukio, kuva 4
- Kirkkoa sisältä, kuva 1
- Kirkkoa sisältä, kuva 2
- Kirkkoa sisältä, kuva 3
- Sekä paavia paavin perään..
Sitten koittikin se THE DAY! Miglun ja raatavaneitokaisen kanssa oltiin sovittu tapaaminen termiinille kymmeneksi.. Hieman tuli myöhästyttyä tuosta ajasta, mutta viimein sitä tuli löydettyä mäkkärille, missä mua oottivat. Siinä sitten käytiin mutka kuopion poikien hotellilla ennen kuin suunnattiin nokka kohta colosseumia, jossa oli tarkoitus olla IMOC- miittinki kello 11. Mikael ( Miglu) ja Pete (raatava) olivat törmänneet edellis päivänä Coloseumilla Mr. Dave murray:een ja kyllähän se pikkusen itteä harmitti kun en ollu paikalle sattunu! Kymmentä vaille ykstoista keskiviikkona oltiin joka tapauksessa colosseumilla, mutta maiden faneja ei juuri näkyny. Muutama paikallinen fani tuli meidät siinä kioskilla toivottamaan tervetulleeksi Italiaan ja Roomaan ja kyllähän sitä tuli heidän kanssaan siinä muutama sana vaihdettuakin. Yksi heistä oli tiistaina törmännyt Janick Gersiin, joka oli repustaan italialaiselle wristbandin lahjoittanut. Sitten hyvästeltiin italialaiset ja siirryttiin varjoon odottelemaan lisää faneja paikalle. Siinä istuskellessa meitä päin käveli mies italia paidassa, joka osottautui suomalaiseksi ja myösi maiden faniksi. Hän oli tullut roomaan lomailemaan, eikä ollut kuulutkaan, että hänen täällä ollessaan oli myös Maidenin keikka kaupungissa. Aikoi kuulemma pistää konsertin harkintaan, tiedä sitten päätyikö herra koskaan keikka paikalle.. Hänen lähdettyään pirautimme jarmilalle ja kumppaneille, jotka olivat juuri hyppäämässä metroon. Nopeastihan he tulivat paikan päälle ja näin tuli tavattua myös vähän kokeeneempaa fania! Siinä esittäydyttiin toinen toisellemme kunnes siirryttiin varjoon puhelemaan niin toistemme kuin paikalla olleiden saksalaisten kanssa. Siitä sitten kierrettiin colosseumia ja ihmeteltiin missä kaikki muut IMOC:läiset ovat. Kun enempää IMOC:läisiä ei näkynyt, mentiin kaljalle colosseumin vieressä sijaitsevaan raflaan. Tuoppien jälkeen odoteltiin hetki Iivistä ja hänen rouvaansa, jotka olivat juuri saapuneet kaupunkiin Barceloonasta. Heidän saavuttua suuntasimme takaisin varjoiseen paikkaan, jossa saksalaiset oltiin tavattu. Paikalle sattui canadalainen (?) fani, jonka kanssa Iivis enimmäkseen jutteli. Mies kertoi hieman meiningistä maidenin amerikan keikoilla, tämän vuoden keikka suunnitelmistaan ja taisipa herra lupautua tulemaan ensi vuonna katsomaan maidenia suomeenki! En muista ottiko seuraavan kuvan tämä canadalainen mies vai sitten se turisti tyttö, mutta tässä kuitenki kuvaa Colosseumin edustalta:
Sitten otettiin metro termiiniin, jossa porukka hieman hajosi. Itse suuntasin lähimpään mäkkäriin, sillä helvetillinen nälkä oli yllättänyt. Miglu ja Pete käväsivät hotellilla ennen kuin lähdimme metrolla kohti stadionia. Metrolla ajelimme Vatikaanin nurkille, josta oli stadionille muutama kilometri. Aika nopeasti tuo matka meni paahtavassa helteessä ja hirveä MAIDEN fiilis päällä! Vihdoin saavuimme stadionille, jossa Lauren harris kiekui jo kovaa ja korkealta. Siinä ulkopuolella oltiin kaks tuntia, jonka aikana tuli syötyä, juotua, kierreltyä piraatti kojuja ja sellaista.. Siinä ennen Machine Headia menin sitten sisälle paikasta, josta katsomo lipulla mentiin ja Miglu ja Pete menivät paikasta, josta kenttälipulla mentiin. Porteilla ei ollut minkäänlaista turvatarkastusta, joka pisti vähän ihmetyttämään. Siitä tuli ostettua nopeasti Run to the hills – paita ja sipsi pussi ja sitten katsomoon! Stadion oli kyllä melkoisen komea ja porukkaa oli paljon, vaikka paljon enemmänkin olisi mahtunu. Itsellä oli paikka melko ylös katsomoon, mutta kun järkkärit ei juuri välittäny minne katsomoon meni, menin tietenki aivan alas ja eteen istumakatsomoon. Jengi oli vielä Machine Headin aikaan suht rauhassa, mutta kun Motörhead astui lavalle niin johan alkoi ääntä piisata. Lemmy ja Motörhead olivat iskussa ja keikan kohokohtia meikäläiselle olivat Killers, In The Name Of Tragedy, Ace of spades ja Sacrifice.. Rumpusoolo oli myös aivan helvetin kova ja kyllä siinä desipeli mittari sai kyytiä kun kyseisen soolo loppui. Koko istumakatsomo antoi raikuvat aploodit seisaaltaan.. Tällaista hurmosta en ollu ennen keikalla nähnyt.. Ja kun kyseessä ei ollut vielä edes itse pääesiintyjä Iron Maiden niin oli lupa odottaa jotain aivan uskomatonta. Sitten alkoi roudaus ja tuli siinä haettua samalla hodarit, ettei nälkä vaan yllättäisi kesken Maidenin. Hodarista sai maksaa melko suolaisesti ( 4 euroa ).. Pieni kalja oli maksanut kuulemma jopa 5 euroa, kertoi Colosseum kuvassa oikealla oleva Jaakko. Tämän jätkän kanssa tuli Maiden kateltua ja heitettyä siinä kommenttia ennen keikkaa ja biisien välissä. Kyllä se oli mahtava tunne kun tohtori, tohtori alkoi soimaan ja digi kamera/kännykkä meri valtasi kenttäkatsomon. Se oli menoa sitten!
Intro soimaan, Nickon huudahdus, pari iskua haitsuun ja maailman paras bändi oli taas silmieni edessä.. Katsomossa meininki oli aivan mahtava ja kyllä siinä vietiin Hartwallin yleisöä aivan 100-0. Ei siellä tainnu istua ku muutama typpi kun katoin. Kyllähän siinä These colours dont runin aikana meinas vedet tulla silmiin, yksinkertasesti kun kyseessä on vaan niin perkeleen kova live biisi että huhhuh! Children of the damned oli tietysti yksi keikan kohokohdista ja Brucen sanoessa sen olevan seuraava biisi yleisö huusi minkä pystyi. Brighter than a thousand sunin aikana meno oli ehkäpä laimeimmillaan, mutta ei se sitä tarkota että meno olisi huonoa ollut! Trooper ja muut klassikot oli ”ihan kiva” kuulla parin vuoden tauon jälkeen.. Hieman se otti päähän kun luvattua, viidettä biisiä beastilta ei soitettu Roomassakaan, mutta ei voi mitään. Ehkä ne Brixtonissa sen soittavat, ehkä ei. Illan toisena ehdottomana kohokohtana pitää mainita fear of the dark! Olisin toivonut, että Bruce ois antanut yleisön laulaa säkeistön, mutta eipä niin sitten kuitenkaan käynyt. Joka tapauksessa tuon biisin hoilaaminen on kyllä aivan mahtavaa! Ja vielä tuon mahtavan italialais yleisön kanssa se on vieläkin mahtavampaa.. Siihen sitten vielä pari muuta klassikkoa päälle ja ilta oli ohi.. Keikka oli ehdottomasti allekirjoittaneen paras maiden keikka koskaan.. Kaikista parhaan tästä keikasta teki erityisesti yleisö, joka oli ihan liekeissä. Kylläpä tämä minun kanssa keikkaa seurannut suomalais mieskin ( Jaakko) sanoi, että paras keikka minkä on koskaan maidenilta nähnyt. Ja tämähän oli hänen 21. maiden keikka. Stadionilta hotellille pääsy ei ollut niin vaikeaa kuin odotin. Tuli lähdettyä heti Hallowedin jälkeen, joten kunnon ruuhkaa ei ollut kerenny vielä syntyä. Siitä käveltiin äitini kanssa vatikaanien lieppeille, josta otettiin taksi keskustaan. Keskustassa käytiin nopeasti tutussa ja turvallisessa mäkkärissä ja siitä taas kohti hotellia. Kyllä äitikin oli positiivisesti yllättynyt keikasta ja hehkutti koko loppu illan! No, ei siinä mitään.. Onhan bändi todellaki kaiken hehkutuksen ansainnu! Seuraavalla kiertueella pitänee myös ulkomaille matkustaa maidenia katsomaan. Italia vois olla hyvä paikka, mutta kyllä sitä voisi muitakin maita käydä kattomassa. Joka tapauksessa matka oli unohtumaton ja kiitoksi kaikille neitolaisille keskiviikosta!
- Iron Maiden 1
- Iron Maiden 2
- Iron Maiden 3
- Iron Maiden 4
- Tuossa vielä videoita keikalta!
UP THE IRONS!!
Jussi Tirkkonen 22.6.2007, Oulu