Aperitiivi: Red Devil á la Deep Club (Campari, Vodka, Sprite, Ice)
Alkuperäinen idea pitkästä viikonlopusta jossain edullisessa Keski-Euroopan maassa toukokuun lopulla ´07 syntyi, kun päätettiin lähteä juhlistamaan vaimon kolmekymppisiä tuttavapariskunnan kanssa, jossa myöskin pyöreiden vuosien täyttäminen oli tulossa samaan aikaan. Matkakohdetta pohdittiin ja etsittiin tovi ja eräänä helmikuisena lauantaiaamuna kuului läppärin vierestä allekirjoittaneen helvetinmoinen huuto, että nyt löytyi niin edullinen setti Slovenian Ljubljanaan Finnairin suorilla lennoilla yöpymisien ollessa hienon näköisessä Ljubljana Resortissa, että tuonne on pakko päästä. Selailin silloin Ebookersin lento+hotelli –paketteja ja oma lehmä ojassa juuri samaisiä päiviä, jolloin Maidenin huhuttiin todella vahvasti konsertoivan kaupungissa lauantaipäivänä 2.6.2007. Tässä vaiheessa ei siis ollut vielä virallista vahvistusta keikasta, mutta päätimme lähteä reissuun, vaikka sitten keikkaa ei olisikaan. Matkan kokonaishinta oli 232 € / henkilö ja siihen sisältyivät suorat lennot Helsinki – Ljubljana – Helsinki ja kolme yötä kaupungin laidalla sijainneessa kolmen tähden Resortissa aamiaisineen. Kuljetukset kentältä majapaikkaan maksoivat taksilla 25 – 40 euroa auton koosta ja matkustajamäärästä riippuen, kunhan sopi hinnan etukäteen. Matkapaketin ostimme Ebookersin kautta ja se maksettiin luottokortilla varauksen yhteydessä, eikä maksuttomia muutos- tai peruutusmahdollisuuksia käsittääkseni ollut. Lennot olivat edulliset, koska Finnair avasi uuden reitin kohteeseen huhtikuun alussa ja markkinoi ja myi matkoja hyvissä ajoin varaajille halvalla.
Salaatti: Chicken salad á la Kulmaravinteli near the river
Tarkoitus oli lähteä lomailemaan ei-niin-maidenmaisissa-fiiliksissä, mutta kerrottuani Rautaneito.comin keskustelupalstalla matkasta, muidenkin mielenkiinto ilmeisesti heräsi. Mukaan innostui lähtemään vanhoja tuttuja, joiden kanssa oli tehty reissut vuonna 2003 Tukholmaan, 2005 Prahaan ja 2006 Milanoon. Ennalta vähän kävi mielessä, että noinkohan on hotelli taas remontissa ja henkilökunta sekä muut vieraat nyrpeinä meitä kohtaan, kuten viimeksi Milanossa (ja vähän aiheestakin), mutta näin jälkeen päin voin sanoa, että reissu meni aivan yli odotusten ja oikeastaan kaikki pääsivät vähemmällä, kun itselläni ei ollut mitään stressiä järjestelyjen ja ryhmän paimentamisen suhteen ja toisaalta matkat olivat monta sataa euroa halvemmat kuin ryhmämatkat toimiston kautta otettuna. Jokainen vastasi itsestään ja antoi tilaa muille. Kokemuksesta voin sanoa myös, että 27 hengen retken järjestäminen ja johtaminen käy ihan työstä ja nyt siis oltiin aivan eri meiningillä matkassa. Loppujen lopuksi samassa hotellissa meitä oli about parikymmenta suomalaista, kaikki itse itsensä sinne järjestäneinä. Osa lensi Ljubljanaan torstaina, osa perjantaina ja koko porukka palasi samalla lennolla sunnuntaina. Lentoaikataulut olivat hyvät, ehkä paluu olisi voinut olla aavistuksen aikaisempi, koska automatkamme kotiin kestää kentältä 3½ h ja melkein nukuin rattiin takaisin ajaessa. Mennessä kone lähti Helsingistä klo 10.00 ja palasi klo 23.00. Finnairin palvelutasosta, myöhästymisistä ym. reissulaisilla oli monenlaisia mielipiteitä ja ihan syystä. Itselläni ei tosin ollut mitään valittamista, vaan päinvastoin kaikki toimi hienosti, kun etukäteen netin kautta tsekkasimme itsemme koneeseen ensimmäiselle riville, jossa tilaa oli hienosti ja palvelu nopeaa. Suosittelen kaikille Finnairin sivujen kautta tehtävää check-iniä, koska sen jälkeen ei tarvitse jonottaa oikeastaan lainkaan, vaan voi käydä jättämässä kassinsa baggage dropissa ja mennä turvatarkastuksen läpi esim. omalle gatelle. Takaisin tullessa ilmeisesti kyseinen palvelu netin kautta ei toimi. Konserttiliput ostin netin kautta Eventimin (http://www.eventim.si/) ja maksoivat 49 € katsomoon ja kentälle 55 euroa / kpl. Liput maksettiin luottokortilla ja ne saapuivat tosi nopeasti maksusta neljän arkipäivän päästä. Kuva keikkalipuista.
Alkukeitto: Garlic creme soup á la Kulmaravinteli near the river
Saavuimme kesäiseen Ljubljanaan torstaiaamuna ja heti ainakin minut valtasi prahamainen tunnelma eli rento, aurinkoinen olo. Tunnustelijat kentällä torstaina ja kosteampi osasto kentällä perjantaina. Ympärillä oli kivoja ihmisiä, kylmiä juomia ja hyvää palvelua. Näissä fiiliksissä kelpasi lomailla, kun nykytahti töissä on ilmeisesti vähän joka alalla niin hektinen, että pienet huilit silloin tällöin tekevät ns. gutaa. Pikainen majapaikkan tsekkaus ei tuottanut pettymystä, koska huoneet olivat perussiistejä ja tilaa oli riittävästi. Resortissa oli monenlaisia mahdollisuuksia yöpyä telttamajoituksesta omaan huoneistoon. Meille sattui paritalomainen kämppä. Kaikenlaista aktiviteettia löytyi, joista ei kyllä moniakaan ehtinyt kokeilla. Uima-allas-alue nimeltään Laguna oli maaginen. Vesisysteemiä oli jos jonkinlaista, poreallasta, baaria, saunaa (joka tosin jäi kokematta, koska jostain syystä sitä ei avattu), hierontaa, tukanleikkuuta ym. Lasten kanssa matkustaville paikkaa voi hyvällä omalla tunnolla suositella. Ei varmasti lopu tekeminen muutamassa päivässä. Lagunassa nakotti vaan eräänä päivänä ainoastaan se, että jos aamulla hieman tirauttaa vettä, paikka on kiinni koko päivän, oli päivällä sitten kuinka helteistä tahansa eikä sitä sitten aukaise kokeneempikaan Maiden kannattaja (lue jarmila). Porealtaassa käytiin pulikoimassa sentään.
Ljubljana kaupunkina oli pienehkö ja tuli nopeasti tutuksi. Action pyörii kaupungin halki menevän joen ympärillä. Molemmin puolin on vieri vieressä ravintoloita terasseineen hienoilla paikoilla kohtuuhinnoilla. Ruoka oli pääasiassa erinomaista ja hieman suomalaista hintatasoa halvempaa. 0,5 l tuopponen paikallista hyvää Union tai Lasko-merkkistä olutta maksoi 2,00 – 2,70 euroa. Kuvia: aukio, cheers by the river, joki, river, ja lisää vettä.
Kaupungin keskellä olevaan kukkulaa komistaa linna, jonne voi mennä köysirataa pitkin tai kävellen. Arvaat varmasti, rakas lukija, että kummalla tavalla 110 kiloa liikkui ylös, kun ensin oli syöty Sokol-nimisessä ruokaravintolassa kolmen ruokalajin päivällinen perinteistä ”kevyttä” slovenialaista ruokaa ja juotu kuusitoista olutta. Kyllä vaan – vanhasta muistista kiekkoilijoiden kesäharjoituksissa suosimaa luisteluloikkaa hypittiin 45 asteen kulmassa menevää mäkeä ylös. Suoritusta voi verrata Milanon katedraaliin käveltäviä rappusia (sinnekin pääsee hissillä…), mutta mäki ottaa enemmän perseestä. Anyway, linnassa ei ole mitään nähtävää, mutta linnan tornista (pääsymaksu 3 €) näköala kaupungin yli kannattaa käydä tsekkaamassa ja lisäksi linnan pihalla on rauhallinen terassi, jossa ilmeisesti kuuluu käydä näyttäytymässä. Jotain nuoria malleja ainakin silloin kävi vilauttamassa stringinarujaan. Yllättäen järjestetystä kovasta iltatreenistä – taas näin kymmenen vuoden tauon jälkeen – johtuen, vetomestaria alkoi nukuttaa ja siirryimme kello hyvissä ajoin sviitin puolelle ja sen pituinen ”se”. Kuten kuvasta näkyy, mies oli jo melko unessa.
Oikesti muuten koko reissun aikana ei poikkeuksellisesti kunnon ramsesta päässyt syntymään, vaikka tasaisesti koko ajan aamusta iltaan nautittiin antimista. Joka aamu pääsi skarppina aamupalalle eikä aikaa tuhraantunut hotellissa sairastamiseen. Perjantaipäiväkin kului kaupunkia ihmetellen ja kuppiloissa istuessa. Kuvia: Maiden kylä, varovaisesti kujilla ja paikallista taidetta. Sokerina pohjalla vielä kauniita suomalaisia miehiä.
Mainitsemisen arvoisia paikkoja:
<*>Erittäin pieni (kaksi pöytää sisällä!) viiniravintola nimeltä Movia, jossa hyvin varustettu naisihminen tarjoili omistajan elkein paikallisia viinejä leveätä amerikan englantia pöristen. Moviassa oli sen verran tyylikkäitä viinilaseja (á 13 €), että niitä oli pakko ostaa neljä kipaletta kotiinkin. Maistelemmamme valkkarit ja punkut olivat suorastaan loistavia, mutta liian kalliita kokonaisina pulloina kotiin ainakin kyseistä paikasta ostettaviksi (25 – 35 € / pullo). Movia 1, Movia 2, Movia 3
<*>Mielenkiintoista keskustelua sateenkaaren väreistä ja kaikista aiheeseen liittyvistä rei´istä saatiin aikaiseksi Deep Club nimisessä yökerhossa, josta sai kerrankin kunnon drinkkejä. Jäi vähän epäselväksi, että oliko paikka tissibaari ilman tankoja vai muuten vaan sen tuntuinen. Kepardilla, drinksut
<*>Guinessia, fish & chipsejä, wingsejä, siideriä ja kunnon spadduja nautitiin hyvässä irkkupubissa nimeltä Patrick´s. Mestari tiskin takana oli yhtä hönössä kuin mekin ja kruunasi iltapäivän laittamalla soimaan ilman kysymättä Maidenia aikajärjestyksessä Number of the Beastista lähtien. Yes, nyt lähestyttiin kulminaatiopistettä. Puurolla Patrick´sissa ja lissää. Ja pakollinen spaddu.
Pääruoka viinin kanssa: Squid á la Sokol (Tipi´s all-time favorite) ja viininä Iron Maiden @ Central Stadion Bežigrad vuoden 1976 satoa
Konserttipäivä lauantai avattiin tietenkin c-vitamiinipitoisesti tuoremehulla, aamukaljoilla, kierroksella Ljubljanan torilla, tsekkaamalla illan after show paikka irkkubaari Cutty Sark (jossa olimmekin sitten keikan jälkeen ainoat Maiden fanit ja itse jo ihan iltakahvilla) ja saunaan alkoi tehdä mieli, kun kerran sellainen hotellista löytyi. Tässä kohtaa sattui yksi harvoista pettymyksistä hotellin suuntaan eikä saunaa avattukaan jostain syystä. Keli alkoi muuttua kosteaksi keikan lähestyessä. Iivis ja Tipi ennen keikkaa. Saavuimme stadionille noin kuuden aikoihin, jossa oli sembalot hyvässä käynnissä. Stadion sijaitsi melkein kaupungin keskustassa ja oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt jo 70-luvulla. Penkkirivejä oli muuten kokonaista 10 kpl. Kyselin paikallisilta taksikuskeilta, tarjoilijoilta ym. että kuinka paljon stadion vetää ja vastaukseksi tuli viidestä sataan tuhatta. Maidenia oli katsomassa oman arvioni mukaan noin 12 000 ihmistä eikä stadion ollut lainkaan täynnä, pikemminkin puolityhjä. En tiedä, että keneksi meitä saapuessamme luultiin, mutta koko stadionin vierusta vastasi huutoihimme ja antoi high fivet, kun tallustelimme jonossa etsien sisäänpääsyä. En ainakaan itse nähnyt ulkopuolella yhtään piraattipaitakauppiasta, eikä stadionin sisälläkään ollut virallisia paitamyyntipisteitä monia. Make fiiliksissä. Kiertuepaita maksoi 30 €. Stadionilla oli useita kaljakojuja, joissa tehtiin erittäin luontevasti tuttavuutta paikallisiin. Kuvia: Juodaan nää ja lähdetään. Scream for me! Punkkua. Jossain vaiheessa yritimme päästä omalle katsomosektorillemme (B), mutta ilmeisesti sitä ei avattu lainkaan, koska sinne ei päässyt ketään. Palloilimme kentällä ja löysimme itsemme roudaustauon aikana aika läheltä lavaa ja ajattelin siinä vaiheessa, että saimmekin vallan helposti todella hyvät paikat. Yleisöä. Eipä aikaakaan, kun jo ennen keikkaa väki vellosi sen verran, että parikymmentä heeboa itseni mukaan lukien kaatui. Maidenin aloittaessa kansaa lappasi lavan eteen helvetisti lisää ja väen mukana kulkeuduin aivan etuosaan, jossa ei keikan seuraamisesta tullut mitään. Kolme ensimmäistä biisiä (Different World, These Colours ja 1000 Suns) menivät siinä ja kun Harris & co. oli muutaman kerran nähty tarpeeksi läheltä, päätin siirtyä suosiolla taaemmas, jotta keikasta pystyisi vähän nauttimaankin, eikä koko aika menisi selviytymistaistelussa. Ei taida olla etelämaalaisten eturivihommat minua varten. Taaempaa miksauskopin luota näkyi ja kuului komeasti. Wrathchild ja Trooper olivat sitä itseään ja seuraavaksi tuli illan kohokohta Children of the Damned. Tämän tapaisia harvemmin soitettuja biisejä olisi kuullut mielellään enemmänkin. Run to the Hills, Beast, Benjamin Breeg, For the Greater Good of God, Fear of the Dark ja Iron Maiden kuuluivat perussettiin. Encoreina kuultiin 23:58, The Evil Than Men Do ja viimeisenä niittinä Hallowed Be Thy Name. Keikka ei ollut missään tapauksessa huono, mutta vain hyvältä rutiinivedolta se vähän maistui. Kaikki odottivat muutamaa biisivaihdosta settilistaan. Toisaalta, kannattaako hirveästi olla murheellinen, kun esim. Australiassa bändiä on viimeksi nähty 15 vuotta sitten. Keikan jälkeen tehtiin pikainen kierros kaupungilla Cutty Sarkissa, jossa ilmeisesti piti olla jonkilaiset after show bileet, mutta mitään kovin suurta juhlaa en ainakaan itse havainnut After ski. Moni muu löysi tiensä paikalliseen rock luolaan nimeltä Orto Bar.
Jälkiruokakahvi & konjakki: 1 l Courvoisier V.S.O.P. Ljubljana Aerodromin kentältä 33,00 € (kylmeneviin syysiltoihin)
Kokonaisuutena Ljubljanaa voi suositella rentoa keski-eurooppalaista pitkää viikonloppumatkaa etsiville. Paikan sijainti on erinomainen tukikohdaksi, jos aikaa on enemmän ja haluaa tehdä päivämatkoja lähimaihin esim. vuokra-autolla, kun liikennekään ei ollut ihan italialaisella tasolla. Sadan kilometrin päässä kun on Itävaltaa, Italiaa, Unkaria, jos tekee mieli pyöriä muissakin maissa. Päällimmäiseksi mieleen jäi slovenialaiset ihmiset, jotka olivat erittäin ystävällisiä. Ehkä heillä on vielä tuoreessa muistissa vähemmän hyvät ajat ja nyt kun maassa selvästi menee kovaa ja kehitys on nopeaa, ihmiset ovat peruspositiivisia. Yhtään vedättävää taksikuskia, tarjoilijaa tai muutakaan huijaustarkoituksessa liikkeellä olevaa ihmistä ei tullut vastaan.
Juhannuksena 2007,
Toni Brigatti