Narvik – Mo i Rana 440 km (total 2820 km)
Narvikista alaspäin kannattaa ajella Bodon kohdalta alkavaa tietä numero 17, joka on muistaakseni myös yksi Norjan kansallisista maisemareiteistä ja monien suosittelema hienojen maisemien vuoksi. Meillä kävi nyt huono tuuri, koska säätiedotus lupasi tosi kovaa tuulta (yli 20 m/s puuskissa) ja sadetta niin päätettiin jättää niin Lofootit kuin hieno tiekin ensi kertaan ja tuutata suorinta reittiä alas päin kohti parempia kelejä.
Sadepuvut laitettiin päälle heti aamusta lähtiessä ja lähdettiin E6 tietä pudottelemaan. Alkumatkasta ei niin hirveästi satanut, mutta ensimmäisen lautan (Skarberget – Bonges) jälkeen taivaan Esteri aukaisi hanat ja napapiiriä ylitettäessä 692 metrin korkeudessa oli aika vilakka ilmakin (noin 10 astetta) niin ei se ajaminen nyt niin suurta nautintoa ollut tällä kertaa. Sadepuku ja talvihanskat päällä avopotalla märkä rätti lärvin edessä ei paljoa viitsi pysähdellä ottamaan kuviakaan maisemista eikä ne pilvisellä ilmalla niin hääveiltä näytäkään. No, tällaisina ajopäivinä täytyy vaan pitää fiilis positiivisena ja ajatella loman kannalta.
Mo i Ranassa majoituttiin paikalliseen Clarion hotelliin, jonka huoneen hintaan sisältyi myös illallinen buffetista. Hotellin alakerrasta löytyi saapuessa ilmaiseksi kerrottu lämmin ja lukittu parkkihalli, joka lähtiessä osoittautui maksulliseksi. Parit kypäräkaljat huiviin ja syömisen jälkeen tulikin jo aikaisin väsähdys, kun viileästä ja kosteasta kelistä pääsi lämpimään ja lihapatojen ääreen. Toiveikkaana tarkkailtiin YR sääappia huomista silmällä pitäen, koska edessä oli taas palttiarallaa 500 kilsaa alas päin Trondheimiin. Pieni tsäänssi näyttäis olevan, että selvitään kuivana perille.
Have you seen the writing on the wall?
Have you seen that writing?
Can you see the riders on the storm?
Can you see them riding?
Iron Maiden ”The Writing On The Wall”