Analyysit

Prodigal Son

21.12.2007

Steve Harris
6:11

1. soolo (3:04) Adrian Smith
2. soolo (3:44) Dave Murray

Ensimmäinen levytetty Iron Maiden- ja ainoa Paul Di´Anno -aikakauden kappale, jota ei ole koskaan soitettu livenä.

Kyseessä on hyvin poikkeuksellinen kappale paitsi Killers -levyä, myös koko Maiden -tuotantoa ajatellen. Lähes kokonaan akustisena, Prodigal Son muodostaa albumilla aivan oman lokeronsa. Meni yli kaksikymmentä vuotta, ennenkuin Maiden levytti seuraavan akustisen numeron albumille (Journeyman 2003).

Erittäin tunnelmallinen ja kaunis numero, vaikka perusteema onkin kappaleessa hyvin surullinen. Kappaleen nimi tulee Raamatun Tuhlaajapoika -vertauksesta, jonka perimmäinen sanoma on katumus ja sen merkitys. Raamatun vertauksessa käsitellään nuoren miehen ylpeyttä ja ajattelemattomuutta, joka lopulta ajaa tämän syvään ahdinkoon. Katumuksen kautta kaikki kuitenkin kääntyy lopulta hyväksi.

Iron Maidenin Tuhlaajapoika käsittelee omalla tavallaan samaa tematiikkaa, mutta siihenpä yhtäläisyydet oikeastaan jäävätkin.

Sanoitus on oikeastaan avunhuuto. Kappaleen hahmo on sekoillut magian ja mystiikan kanssa ja nyt itse Paholainen on saanut tästä vallan. Tilanne ei miellytä, joten apua lähdetään ihan polvillaan pyytämään Lamialta.

Lamia on tuttu nimi useammasta eri lähteestä. Luultavasti tunnetuin Lamia löytyy Kreikan mytologiasta. Kyseessä on pohjoisafrikkalainen (usein libyalainen) kuningatar, joka synnytti pojan kreikkalaisten pääjumalalle Zeukselle. Zeuksen puoliso Hera -tunnettu mustasukkaisuudestaan- varasti Lamian lapsen ja tämä sekosi. Lamia ryhtyi tarun mukaan vainoamaan kaikkia lapsia ja tekemään näille kaikenlaisia hirveyksiä.

Miksi hahmo biisissä sitten anelisi apua tämänkaltaiselta, lapsia pelottavalta kummitukselta, on loppujen lopuksi hieman epäselvää.

Erilaiset huhut kertoivat, että kappale olisi treenattu Early days-kiertuetta varten esityskuntoon, mutta samat huhut sanoivat samaa käytännössä joka kappaleesta.

Sanctuary

Steve Harris, Paul Di'Anno, Dave Murray
3:13
1. soolo Dennis Stratton
2. soolo Dave Murray

Soitettu livenä lähes jokaisessa konsertissa aina vuoteen 1995 saakka, jolloin se putosi pois setistä X-Factour-rundilla. Virtual XI-kiertueella kappale lisättiin jälleen settiin. Biisiä ei soitettu Ed Huntour -kiertueella, mutta lisättiin jälleen Brave New World Tourilla settilistaan. Give Me Ed ja Dance of Death -kiertueilla ei Sanctuarya soitettu. Kappale nauhoitettiin samaan aikaan, kuin ensimmäinen Iron Maiden-levy, mutta se ei sisältynyt levyn Eurooppa/UK-painoksiin. Sen sijaan kappale julkaistiin singlenä toukokuun lopussa (23.5.) 1980. Kun levy julkaistiin Yhdysvalloissa, Sanctuary sisällytettiin levylle, sillä Sanctuary-singleä ei julkaistu Yhdysvalloissa. Viralliset live-versiot löytyvät Running Free (Live) -singleltä 1985, A Real Dead One -livekokoelmalta 1993, sekä Rock in Rio -livelevyltä 2001. Lisäksi kaksi eri versiota Eddie´s Archive -kokoelmalla.

Sanctuary on eräs legendaarisimmista Iron Maiden -kappaleista. Biisi kuului vuosikaudet keikkaohjelmistoon ja World Piece Tour -83:n jälkeen se korvasi Prowlerin keikkojen lopetusnumerona. Energinen ja eteenpäin jyräävä riffi toimii livenä todella hyvin ja luultavasti juuri sen takia kappaletta jaksettiin tahkota kiertueesta toiseen. Myöhemmin sitä on leimannut myös tietynlainen nostalgia-asema. Paul Di´Anno sanoi syksyllä 2003 Jyväskylän Lutakossa biisiä spiikatessaan, että hän olisi halunnut siitä alunperin enemmän punk-henkisen. Lopputulos on joka tapauksessa klassikko ja ilmeisesti yksi vanhimpia Maiden-biisejä. Kappaleen sanoituksissa ei tunnu olevan juurikaan järkeä. Tietyllä tavalla sen voisi ehkä sijoittaa villiin länteen, sillä siinä esiintyy pyssymiehiä ja siinä huudetaan luonnonvoimille kanjoneissa ja tasangoilla. Kappale on ilmeisesti kertomus lainsuojattomasta, joka hakee suojapaikkaa lain pitkältä kouralta. Se, kenelle laulu lauletaan ja keneltä turvapaikkaa lailta pyydetään jää hieman epäselväksi. Yksi mahdollisuus olisi, että suojaa haetaan naiselta, joka ei tätä aluksi meinaa antaa. Vastaukseksi tähän annetaan tappouhkaus: En ole koskaan aikaisemmin tappanut naista, mutta tiedän, miltä se tuntuu. Hämärää.

Out of the winter came a war horse of steel.

Tämän voisi ehkä tulkita siten, että lainsuojaton saapuu naisen/oletetun turvapaikan ovelle (talvella). Itsetunto on kohdallaan, ja konna vertaa itseään raudasta tehdyksi sotahevoseksi. Suomessa vastaavanlainen hahmo saattaisi sanoa olevansa vanha sotaratsu.

I've never killed a woman before, but I know how it feels.

En ole koskaan aikaisemmin tappanut naista, mutta tiedän, miltä se tuntuu

I know you'd have gone insane if you saw what I saw.
So now I've got to look for sanctuary from the law.

Tiedän, että olisit tullut hulluksi, jos olisit nähnyt saman, mitä näin Joten nyt minun täytyy etsiä turvapaikka lailta.

So give me sanctuary from the law and I'll be alright.
Just give me sanctuary from the law and love me tonight, tonight.

Joten anna minulle piilopaikka poliisilta ja minulla on kaikki ok.
Anna vain turvapaikka lailta ja lempeä tänä yönä

I met up with a 'slinger last night to keep me alive.
He spends all his money on gambling and guns to survive.

Lyöttäydyin asemiehen (gunslinger -pistoolisankari lännessä) kanssa
kimppaan viime yönä, jotta hän pitäisi minut hengissä
Hän käyttää kaikki rahansa uhkapeliin ja aseitaan selviytymiseen

I can laugh at the wind, I can howl at the rain.
Voin nauraa tuulelle ja ulvoa sateelle
Down in the Canyon or out in the plain.

Alhaalla kanjonissa tai tasangoilla

Purgatory

Steve Harris
3:20
soolo (0:56) Dave Murray

Soitettu livenä Killer World tour -kiertueella. Virallista liveversiota ei ole saatavilla.

Purgatory on periaatteessa vanha Maiden -kappale, jota yhtye soitti keikoilla jo vv. 1976-77. Tuolloin kappale oli tosin huomattavasti hidastempoisempi ja sen otsikko oli Floating.

Biisi julkaistiin Killers -levyn ilmestymisen jälkeen singlenä 15.6.1981, mutta jostakin syystä se ei menestynyt alkuunkaan aikaisempien kolmen singlen lailla. Singlen paras sijoitus oli 52. Purgatory onkin Iron Maidenin huonoiten sijoittunut sinkku. Singlen b-puolelta löytyy instrumentaali Genghis khan. Molemmat kappaleet löytyvät myös itse Killers -albumilta, joten luultavasti bonuksen puute on yksi syy huonoon menekkiin.

Killers -levyn tekemiseen liittyvä kiire ja paine on luultavasti jälleen kerran syynä siihen, että vanha -itseasiassa jo unohtunut- kappale kaivettiin naftaliinista ja herätettiin henkiin. Ainakin osittain uudet lyriikat, nopeampi tempo ja pari viilausta sinne-tänne saivat kuitenkin aikaan sen, että Kiirastuli on yksi levyn vahvimpia numeroita.

Killer -kiertueen aikana menevää vauhtinumeroa soitettiin Prowlerin ohella heti aloituskappale Wrathchildin jälkeen.

Kappaleen sanoitus on hyvin runonomainen, eikä siinä tunnu päällisin puolin olevan tolkun häivää. Luultavasti kyseessä on Steve Harrisille ominainen välitila -jumitus. Kiirastulihan on ainakin juutalais-kristillisessä traditiossa paikka, jossa vainajan sielu joutuu tekemään visiitin ennen lopullista päätymistään taivaaseen tai helvettiin. Kiirastulessa ollaan -tyypistä riippuen- epämääräinen aika, eikä siellä ole kenelläkään kivaa.

Purgatoryn teksti on nähtävissä toisaalta eksyneen sielun harhailuna jossain elämän ja kuoleman välillä. Ehkä Harrisin mielestä pahin mahdollinen tilanne olisi juuttuminen jonkinlaiseen epätilaan. Kappaleen hahmo ainakin vaikuttaa varsin onnettomalta ja anelee poispääsyä:

Please take me away…
(Purgatory)

Toisaalta Purgatoryssa on nähtävissä melko selvä yhteys Twilight zone kappaleeseen, jossa kappaleen hahmo haikailee kuolemansa jälkeen edelleen elävän rakastettunsa perään:

When you see me
Floating up beside you
You get the feeling
That all my love´s inside of you
(Purgatory)

Yhteläisyys on hyvin selkeä esim. seuraavien rivien kanssa:

Because you see
I can´t take no shape or form
(Twilight zone)

Ja viimeistään:

I can´t get used to Purgatory
You know it really mekes me cry
(Twilight zone)

Näinollenhan Maiden julkaisi (vahingossa?) kaksi singleä samasta teemasta, sillä vaikuttaisi ilmeiseltä, että Purgatoryn ja Twilight zonen hahmo on yksi ja sama tyyppi.
Derek Riggs piirsi Purgatorya varten alunperin kannen, joka sittemmin päätyi The number of the beast -albumin kanneksi. Bändi halusi säästää niin hienon kannen albumia varten eivätkä raaskineet tuhlata sitä pelkäksi sinkun kanneksi. Purgatory -kannesta alkaa Paholainen/Helvettijatkumo, joka jatkuu aina Flight of Icarus -singleen saakka.

Remember Tomorrow

Steve Harris, Paul Di'Anno
5:27
1. soolo Dave Murray
2. soolo Dennis Stratton

Soitettu livenä lähestulkoon kaikilla Di´Annon aikaisilla keikoilla, eli ensimmäisen levyn kiertueilla ja Killer World Tourilla. Lisäksi biisiä soitetiin lyhyellä A Real Live -kiertueella 1993. Biisistä löytyy viralliset liveversiot Maiden Japan -ep:ltä 1981, sekä A Real Dead One -livekokoelmalta. Lisäksi Eddie´s Archive -kokoelmalla on versio Reading-festivaaleilta 1980. Viralliseksi versioksi voitaneen laskea myös Live at Rainbow 1980-videolla oleva versio.

Mielenkiintoinen on myös TheNumber of the Beast -singlen b-puolella oleva versio, joka on merkitty sinkun tietoihin liveversioksi Italiasta. Singlen versiossa Bruce Dickinson laulaa. Di´Annon lähdettyä bändistä Killer World Tourin jälkeen Maiden soitti Italiassa muutaman keikan Brucen kanssa. Seuraava albumi The Number of the Beast ei ollut vielä ilmestynyt, joten Italian keikat olivat tavallaan Brucen sisäänajokeikkoja. Keikoilla soitettiin normaali Killers-setti. Singlellä oleva versio ei ole kuitenkaan Italiaa nähnytkään, vaan biisi on täsmälleen sama versio, kun Maiden Japanilla sillä erotuksella, että Bruce laulaa Di´Annon sijaan. Dickinsonin versio on luultavasti peräisin koenauhoista, jotka Bruce lauloi bändin etsiessä uutta laulajaa. Koelaulusessio järjestettiin siten, että Brucelle soitettiin luureista livebiisejä ilman lauluraitaa ja Brucen piti laulaa päälle. Samasta yhteydestä on maailmalle levinnyt muitakin kappaleita bootleg-muodossa. Bruce veti ainakin Killersin, Wrathchildin ja Twilight zonen. Luultavasti bändi on tykästynyt Brucen versioon Remember Tomorrowista siinä määrin, että on päättänyt julkaista sen. Uuden laulajan esitteleminen tällä tavalla vanhan materiaalin tulkitsijana on hyvin ymmärrettävää.

Se, miksi biisi on merkitty liveversioksi Italiasta on epäselvää. Vielä niinkin myöhään, kun Eddie´s Archiven ilmestyessä annetaan Best of b-sides -levyn kansilehtisessä harhauttavaa informaatiota. Rod Smallwood nimittäin pitää edelleen kiinni Italia-kytköksestä version suhteen. Mm. Steve Harris on kuitenkin haastattelussa myöntänyt, että kyseessä on Maiden Japan-pohjat. Todisteista vedenpitävin on kuitenkin se tosiseikka, että singleversiolle on jäänyt myös Paulin kiitos-huuto biisin lopussa.

Remember Tomorrow on hyvin mielenkiintoinen kappale ensimmäisellä levyllä. Biisiin on musiikin tehnyt Harris, sanoitukset puolestaan ovat Di´Annon käsialaa. Kappaleessa on paljon erilaisia vivahteita. Siinä liikutaan monella tasolla akustisesta fiilistelystä totaaliseen tykitykseen. Erittäin toimiva livebiisi ja erikoista onkin, että Brucen mukaantulon jälkeen biisiä ei ole käytännössä soitettu livenä muuten, kun yhdellä lyhyellä kiertueella.

Sanoituksista on vaikea sanoa mitään varmaa. Paul Di´Anno on sanonut kappaleen olevan hänen isoisänsä inspiroima. Kappaleessa on hyvin intiimi tunnelma ja on mahdollista, että sanoitukset liikkuvat niin henkilökohtaisella tasolla, ettei niitä voikaan käsittää. Yhden näkemyksen (Lähde: Iron Maiden commentary) mukaan Di´Annon vaari olisi ollut taistelulentäjä ja kappale kertoo siitä:

Scan the horizon the clouds take me higher
I shall return from out of the fire

Tämä kohta saattaisi viitata pilviin kohoavasta ja horisonttia tarkkailevasta lentäjästä, joka aikoo palata takaisin tulihelvetistä

Out in the madness the all seeing eye
Flickers above us to light up the sky

Tässä kohdassa olisi nähtävissä viittaus ylhäällä (out in the madness) olevaan kaikkinäkevään lentäjään ja sitten viitattaisiin alapuolella oleviin valonheittimiin, jotka valaisevat taivaan (ja siellä olevat lentokoneet).

Twilight Zone

Steve Harris, Dave Murray
2:31

ei sooloja

Soitettu livenä Killer World tour -kiertueella. Virallista liveversiota ei ole saatavilla.

Twilight zone on poikkeuksellinen kappale siinä mielessä, että alunperin se ei sisältynyt Killers -albumille, vaan se julkaistiin Englannissa ainoastaan singlenä. Levyn jenkkiversiolla kappale puolestaan oli mukana, sillä singleä ei julkaistu Yhdysvalloissa. Siis hieman samantyyppinen toimintamalli, kuin Sanctuaryn suhteen. Ilmeisesti päätös oli tehty jo levyä julkaistaessa, sillä sinkku ilmestyi vasta noin kuukausi itse levyn jälkeen. Myöhemmin kappale liitettiin levyn yhteyteen, kun Maiden albumeista julkaistiin uudelleenmasteroinnit cd-muodossa vuonna 1998.

Twilight zone oli ensimmäinen singlelohkaisu Killers -levyltä ja julkaisupäivä 2.3.1981. Listasijoitus 31. Kappaleen piti alunperin olla Wrathchild -singlen b-puoli ja se tehtiin nimenomaan b-puoleksi, mutta koska se osoittautui niin hyväksi biisiksi, päätti bändi julkaista sen tasavertaisena Wrathchildin kanssa. Lopputuloksena on siis ns. Tupla A (katso Wrathchild -analyysi).

Nickon First 10 years -muisteluiden mukaan Killers -levyn tuottaja Martin Birch oli estynyt tulemaan studioon sinä päivänä, kun Twilight zone oli määrä äänittää. Niinpä bändi tuotti kappaleen omin nokkinensa.

Kappaleen menevä riffi on Dave Murrayn käsialaa, melodia ja sanoitukset puolestaan Steve Harrisin.

Kappale on tulkittavissa katkeran-suloiseksi rakkauslauluksi siinä mielessä, että kyseessä on kolme vuotta sitten kuolleen miehen tilitys entiselle rakastetulleen. Vainaja on jäänyt roikkumaan jonkinlaiseen rajatilaan (Twilight zone) kuolemansa jälkeen ja kykenee sieltä tarkkailemaan elävien maailmaa. Hahmo ilmestyy iltaisin rakastettunsa luo ja kärsii suunnattomasti, kun rakastettu ei voi nähdä eikä kuulla tätä.

but when she stares at me
she can´t see nothing at all
(Twilight zone)

Muuten hyvin surulliseen tilanteeseen sisältyy mieletön koukku, sillä kolme vuotta sitten kuollut hahmo haluaisi rakastettunsa mukaansa toiselle puolelle , koska on kovin yksinäinen. Tämä seikka korostuu sitten nerokkaasti singlen kannessa, jossa kuollut hahmo on Eddie, joka leijuu (Floating) rakastettunsa huoneessa varsin uhkaavan oloisena. Samalla nainen pitää kädessään Tarot-korttia, joka ennustaa naiselle kuolemaa.

Kaikkein hurmaavin yksityiskohta kannessa on naisen pöydällä oleva valokuva. Se on nimittäin osoitettu -kenellekkäs muulle kuin itselleen Charlottelle- itseltään Edvardilta.

Running Free

Steve Harris, Paul Di'Anno
3:16
Ei sooloja

Soitettu livenä käytännössä joka konsertissa, World Piece Touria lukuun ottamatta, aina vuoteen 1990 saakka, jolloin putosi pois setistä No Prayer On The Road -kiertueella. Lisättiin takaisin ohjelmistoon Fear of the Dark -kiertueella 1992. A Real Live -kiertueella ei ilmeisesti soitettu. Viimeiset liveversiot Running Freestä soitettiin Blaze Bayleyn ollessa bändissä The X-Factour -kiertueella 1995-96. Vaikka vuonna 1999 tapahtuneen uudelleen yhdistymisen jälkeen Maiden ei ole biisiä soittanutkaan (Ed Huntour, Brave New World Tour, Give Me Ed, ´til I´m Dead Tour, Dance of Death World Tour), löytyy kappaleesta liveversio, joka soitetaan kuusihenkisellä kokoonpanolla: Doningtonin Monsters of Rock -festareilla, Englannissa vuonna 1992. Tuolloin Adrian Smith vieraili lavalla viimeisen encoren eli Running Freen aikana. Kyseinen visiitti oli ensimmäinen kerta, kun bändi esiintyi nykyisessä kokoonpanossaan. Siis seitsemän vuotta ennen varsinaista Reunionia. Kuulopuheiden mukaan tilanne oli ollut koskettava ja kyynel oli vierähtänyt H:n silmästä. Yleisö ei luonnollisestikaan tiennyt todistavansa jotakin historiallista. Running Free soitettiin ensimmäisenä encore-kappaleena taas vuoden 2005 Early Days Tourilla.

Virallisia liveversioita Running Freestä löytyy Maiden Japan -live ep:ltä 1981, Live After Death -liveltä 1985, A Real Dead One -livekokoelmalta 1993 (versio vuodelta 1992), Live at Donington -liveltä 1992 (kuusihenkinen kokoonpano), sekä kaksi versiota Eddie´s Archive -kokoelmalta.

Vapaalla jalalla on Iron Maidenin ensimmäinen virallinen julkaisu omalla nimellä. Soundhouse Tapes ilmestyi toki ensin, mutta omakustanteena. Metal for Muthas puolestaan oli kokoelma. Sinkku ilmestyi helmikuun alussa vuonna 1980 ja myi 10 000 kappaletta ilmestymisviikollaan ja nousi Iso-Britannian listalla sijalle 44. Levyn ilmestyttyä – noin kuukautta myöhemmin – bändi esiintyi Britannian ehkä merkittävimmässä tv:n musiikkiohjelmassa Top of the Popsissa, jossa Maiden esitti kappaleen hyvin poikkeuksellisesti livenä. Ohjelmaformaatin mukaan artistit esiintyivät yleisölle taustanauhojen varassa playbackinä. Maiden halusi veivata oikeasti, ja vaatimukseen suostuttiin. Aiemmin luvan moiseen oli saanut ainoastaan legendaarinen The Who vuosia aikaisemmin. Esitys upposi yleisöön loistavasti. Esiintyminen on dokumentoitu sittemmin 12 Wasted Years -videolla (1987).

Kappale on yksi harvoja Maiden-biisejä, jossa ei ole minkäänlaista kitarasooloa. Ennen levytystä Dave Murray oli soittanut keikoilla kappaleeseen soolonpätkän, mutta jostakin kumman syystä levylle päädyttiin vetämään vain junnaava väliosa. Väliosa toimii hyvin livenä, sillä siinä voi harjoittaa interaktiivisuutta yleisön kanssa, mutta levyversiossa ratkaisu ehkä hieman ontuu. Running Free onkin ennen kaikkea livebiisi. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa kappaleeseen otettiin kuitenkin mukaan lähes lakisääteinen yleisönhuudatusosuus, joka ikävä kyllä on useimmiten puuduttavaa kuunneltavaa tallenteelta. Konserttitilanteessa – johon huudatusosuus tietenkin onkin suunniteltu – se ei hirveästi haittaa.

Live After Death -levyllä oleva liveversio Long Beach Arenalta 1985 päätyi sinkuksi, mutta seiskatuumaiselle sinkulle ei mahtunut koko pitkää versiota yleisönhuudatuksineen. Niinpä huudatusosuus leikattiin sinkkuversiosta pois. Tämä sama versio päätyi sittemmin myös LAD:n ensimmäiselle, yhden levyn cd-painokselle samasta syystä, keston takia.

Kappaleen sanoma on varsin yksinkertainen. Jälleen kerran sanoitukset ovat Di´Annon, sävellys Harrisin. Running Free on kertomus nuoresta, kodittomasta hurjapäästä, joka on onnistunut hankkiutumaan liemeen virkavallan kanssa. Kundi on viettänyt edellisyön putkassa Los Angelesissa (LA-jail) sireeneitä kuunnellen, mutta ilmeisesti päässyt sieltä joko karkuun, tai sitten laskettu muuten vapaaksi. Kappaleen kertosäkeen hokema onkin sitten tätä vapauden ylistystä posessa olon jälkeen: I´m Running free, yeah – Oon vapaalla jalalla, jee.

Hieman monimutkaisen koukun sanoituksiin tekee jälkimmäinen osa, jossa kaveri iskee mukaansa naisen Bottle Top -nimisestä baarista. Tämän jälkeen hänen perässään ovat all the boys. Tarkoittaako tämä nyt sitten poliiseja, vai joitakin muita poikia, jää arvoitukseksi.

Drifter

Steve Harris
4.49

1. soolo Dave Murray (1.29)
2. soolo Adrian Smith (3.03)

Soitettu livenä jo ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä, vaikka julkaistiinkin studioversiona vasta Killers -albumilla. Pysyi osana Maidenin livesettiä Killer- , Beast- , ja World piece tour -kiertueilla, ollen lähes poikkeuksetta keikkojen vihoviimeinen encore.Vuoden 1983 World Piece tour -kiertueen jälkeen soitettiin vasta vuoden 2005 Early days -rundilla, kun muisteltiin kiukulla vanhoja aikoja..Early days -kiertueella ei soitettu ihan viimeisenä, vaan sen jälkeen tuli vielä Sanctuary, joka korvasi Drifterin lopetusnumerona Slavery -kiertueesta lähtien vuosiksi eteenpäin.

Viralliset liveversiot löytyvät Sanctuary -singlen b-puolelta (Hysteerinen tallenne keväältä 1980 Lontoon Marquee -klubilta, jonka Maiden myi täyteen ennätysajassa, vaikka ensimmäinen levy ei ollut edes ilmestynyt!), sekä Beast over Hammersmith -livetallenteelta vuodelta 1982, Eddies Archive:lla.

Drifter on monien mielestä parhaimmillaankin keskinkertainen numero Iron Maidenin laajassa repertuaarissa ja myös Killers -levyllä.
Kappaleen voima ja pointti onkin nimenomaan live-esiintymisissä, joissa siihen saa edes jonkinlaista munaa. Biisi on syntynyt Steve Harrisin mukaan lukuisten erilaisten osien summana. Keskikohdan blues- vedätykset ovat nuoren Dave Murrayn henkilökohtaisia taiteellisia perversioita.

Kappale edusti kuitenkin bändin alkutaipaleella merkittävää roolia lopetusbiisinä, johon jo 70-luvulta lähtien ympättiin kettuiluhengessä Stingin silloisen yhtyeen Police:n kaupallisesta hitistä Walking on the moon yo-yo-yo -kohta. Monet kuvittelevat, että yo-yo -jumitus on jotain brittiläisten futisfanien jumitusta, mutta alunperin se oli puhdas vidailu. Loistava yleisönhuudatustapa, kuitenkin, vaikka esim. World Piece -tourilla käytiin paikoissa, joissa ei tajuttu koko homman pointista höykäsen pölähtämää. Bruce mokasi huolella Early Days -kiertueen viimeisellä keikalla Hammersmithissa, Lontoossa, kun vedätti yo-yo -ta Running freen aikana..

Kappaleen teksti on moniselitteinen. Se on Maidenille harvinainen rock and roll -lifestyle tyyppinen tilitys yhden illan kissalle, joka aamulla jätetään hotelliin, kun kiertuemanageri patistaa taas taipaleelle. Harris oli kuitenkin nuoreksi mieheksi nähnyt noihin aikoihin jo yhtä ja toista, eikä vielä ollut muijaa ja mukuloita jarruna.

Jos haluaa heittäytyä syvällisemmäksi, sitä voi myös ajatella Tappaja -teeman huipennuksena, jossa pahimmallekin pirulle koittaa aina uusi huominen. Tosiasia kuitenkin on, että Ajelehtija tehtiin kauan ennen, kun koko Tappaja -teema (sikäli sellaista edes on) syntyi..

Phantom of the Opera

Steve Harris
7:20
1. Hidas soolo Dave Murray
2. Soolo Dave Murray
3. Soolo Dennis Stratton

Soitettu käytännössä kaikilla Paul Di´Anno-aikaisilla keikoilla, ts. ensimmäisen levyn ja Killers-levyn kiertueilla, Beast on the road-kiertueella, sekä World piece tour-kiertueella. World slavery tourilla soitettiin vain muutaman kerran Englannissa. Somewhere on tourilla 1986-87 kuului taas kiinteästi settiin. Unohdettiin täysin yli kymmeneksi vuodeksi, kunnes 1999 Ed Huntourilla nostettiin jälleen ohjelmistoon.

Viralliset livetaltioinnit löytyvät Women in uniform-maxisingleltä (klassinen taltiointi Marqee-clubilta maaliskuulta 1980), sekä Live after death-livetuplalta (äänitetty World slavery tourilla Hammersmith odeonissa syksyllä 1984). Lisäksi kaksi versiota Beast on the road-82-ajalta Eddie´s Archive:lla.

Phantom of the opera nousee monen mielestä ehdottomasti debyyttilevyn helmeksi. Steve Harrisin mukaan kappale on koottu useammasta, alunperin toisistaan riippumattomasta palasesta. Kappaleen väliosa (Keep your distance…) esimerkiksi oli alunperin tarkoitettu muuhun yhteyteen, mutta jonkinlaisen neronleimauksen myötä se päätyi osaksi kappaletta.

Teos poikkeaa muista levyn biiseistä jo pelkästään pituutensa ja rakenteensa vuoksi. Siinä on havaittavissa Harrisin taipumus tehdä monimutkaisia ja eeppisiä kappaleita, jotka jaksavat kantaa loppuun saakka. Yli seitsemänminuuttinen Iron Maiden-kappale ei 2000-luvulla ole mikään ihme, pikemminkin päinvastoin, mutta vuonna 1980 se erottui selvästi joukosta. Kappaleesta löytyy periaatteessa kaikki ne elementit, joiden avulla Maiden sitten myöhemmin kehitti ja jalosti oman tyylinsä. Väliosan jälkeinen hidas osuus kasvaa kahdeksi uskomattoman hienoksi kitarasooloksi.

Kappale perustuu ranskalaisen kirjailijan Gaston Leroux:n vuonna 1910 kirjoittamaan romaaniin Oopperan kummitus. Teeman pohjalta on myöhemmin tehty lukuisia elokuvia ja näytelmäsovituksia, joista kuuluisin lienee Andrew Lloyd Webberin ohjaama Broadway-näytelmä. Alkuperäistä tarinaa on varioitu eri yhteyksissä hyvinkin paljon, mutta perusajatuksena tarinassa on Pariisin oopperatalon kellareissa ja katakombeissa elävä hirviö.

Hahmo on rakastunut oopperan kauniiseen sopraanoon, mutta hänen kasvonsa ovat jostakin syystä vaurioituneet (versiosta riippuen milloin tulipalossa, milloin esim. kaksintaistelussa). Kellarista käsin oopperan toimintaa seuraava hirviö (tai kummitus) vihaa ja vainoaa rakastamansa sopraanon ympärillä liehitteleviä kilpakosijoita, ja pitää koko oopperaa kauhun vallassa tappamalla näitä yksi kerrallaan. Kummitus pukeutuu rujoutensa vuoksi kasvot peittävään naamioon (behind that false mask), eikä kenelläkään ole käsitystä siitä, kuka tappaja on. Joissakin versioissa kummitus on hirvittävä sadisti, toisinaan säälittävä ressukka, joka haluaa vain tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Harrsin lähestymistapa käsittelee kummitusta äärimmäisen pahana ja pelottavana. Kappale on tehty kummituksen (tulevan)uhrin näkökulmasta:

You're the Phantom of the Opera you're the devil you're just out to scare You damaged my mind and my soul it just floats through the air You haunt me you taunt me you torture me back at your lair

Transylvania

Steve Harris
4:05
1.Soolo Dennis Stratton
2.Soolo Dave Murray

Soitettu livenä ensimmäisen levyn kiertueilla, Killer World tourilla 1981 ja Beast on the road-82-kiertueella, jonka jälkeen putosi setistä, kunnes nostettiin hetkeksi takaisin lyhyellä A real live-kiertueella. Lisäksi toimi nauhalta soitettuna introna EdHuntour-kiertueella 1999.

Kappaleesta löytyy viralliset liveversiot A Real Dead One -livekokoelmalta 1993, sekä Eddie´s Archive-boksi julkaistiin. Boksilla versioita onkin sitten neljä kappaletta: Kaksi versiota Beast on the road -82-kiertueelta (Reading festival-82, Hammersmith odeon -82), Reading festival 1980, sekä Friday rock show-ohjelmassa radiostudiossa vetäisty versio loppuvuodesta 1979.

Kappale on ensimmäinen Maidenin neljästä koskaan levyttämästä instrumentaalikappaleesta. Steve Harrisin mukaan kappaleeseen olisi ollut valmiina laulumelodiakin, mutta ilmeisesti biisi kuulosti niin hyvältä instrumentaalina, ettei siihen loppujen lopuksi tarvittu mitään lisää.

Kappaleen nimi viittaa vuoristoiseen maakuntaan Karpaateilla, joka löytyy nykyisestä Romaniasta. Alue on tunnettu maailman kuuluisimman vampyyrin, kreivi Draculan, johdosta. Perimätiedon mukaan kreivi olisi keskiajalla aiheuttanut alueella hämmennystä ottamalla ihmisiä hengiltä ja juomalla näiden veret ravinnokseen. Toisaalta maakuntaa hallitsi suurinpiirtein samoihin aikoihin ylimys nimeltä Vlad Tepes, joka kunnostautui sodassa islamiin hurahtaneita ottomaaneja (turkkilaisia) vastaan. Turkkilaisvyöry pysäytettiin Wienin porteille ja Tepesin johtaman armeijan panos taistelussa oli ilmeisesti merkittävä. Tepesiä kutsuttiin leikkisästi nimellä Vlad seivästäjä, sillä hän tappoi seivästämällä vangiksi saamansa turkkilaiset. Totuus ja taru menevät helposti sekaisin ja luultavasti perimätiedon ja historiallisen julmurin yhdistelmänä on syntynyt legenda verta juovasta kreivistä.

Strange World

Steve Harris
5:45
1.Soolo (alussa) Dennis Stratton
2.Soolo Dave Murray

Soitettu livenä ensimmäisen levyn aikaisilla ja sitä edeltävillä kiertueilla, tosin satunnaisesti. Satunnaisuus johtuu vaihtelevankestoisista settilistoista, sillä bändi joutui esimerkiksi lämmittelybändinä ollessaan varioimaan konserttiensa kestoja. Killer world tourilla soitettiin muutamia kertoja, ainakin Japanissa, mutta pääsääntöisesti ei kuulunut enää tuolloin ohjelmistoon.

Virallista liveversiota ei ole saatavilla. Debyyttialbumin lisäksi löytyy vanha demoversio, joka julkaistiin Best of the beast-kokoelmalla. Versio on peräisin Soundhouse tapes-sessioista vuodenvaihteesta 78/79. Kappale äänitettiin, mutta bändi ei ollut siihen täysin tyytyväinen, eikä sitä julkaistu alkuperäisellä Soundhouse tapesilla 1979.

Strange world on mainio esimerkki siitä, miten Maidenin alkuaikojen tuotanto saattoi olla toisiinsa verrattuna hyvinkin erilaista. Kappale edustaa rauhallisempaa lähestymistapaa. Se on hidas ja lähes kokonaan akustinen biisi. Vastaavanlaista materiaalia ei yhtyeen tuotannossa juurikaan kuule.

Sanoituksista on vaikea saada järjellistä tolkkua. Mitä ilmeisimmin kyseessä on Harrisin jumitus elämän ja kuoleman tai toden ja epätoden välissä olevasta välitilasta. Myöhemmin samaa teemaa käsitellään enemmänkin, etenkin Killers-albumilla.