Iron Maidenin Dance of Death -albumin päättävä hieno kappale Journeyman voisi hyvin kuvata Juhana Kolin ja Harri Linneran kirjoittaman kirjan ”Maidenventures – Rautaisen fanituksen polulla” sielunmaisemaa. Kappaleessa lauletaan, että
”Kun käännyt valoon, joka yössä kajastaa, silloin matkamiehesi päivä on alkanut. Tiedän mitä haluan, sanon mitä haluan ja kukaan ei voi sitä multa poistaa”
Ja totisesti travellerin elämää, heviä ja erilaisia kulinaristisia kokemuksia onkin harrastettu niin aktiivisesti ja pitkään, että touhu on muuttunut elämäntavaksi. Kyseessä ei siis ole mistään satunnaisesta Maidenin katsastajasta ja vaan reipas parisataa kertaa yhtyeen keikalla kaikkialla maailmassa diggailevasta hevijermusta, jolla on selvä 😉 näkemys asioihin eikä hän kainostele sanoa niitä. Viime vuoden lopulla ilmestyneessä 440-sivuisessa kovakantisessa teoksessa seurataan siis pitkäaikaisen Iron Maiden -fani Juhana ”Iivis” Kolin elämää yhtyeen mukana lapsuudesta nykyhetkeen ja keskitytään erityisesti Maidenin perässä kiertämiseen 2000-luvulla erilaisten melko märkien kaveriporukoiden kanssa. Meno on niin kovaa, että heikompaa hirvittää oli kyse sitten matkustamisesta, bileistä, keikoista, yllättävistä käänteistä tai kulttuurien kohtaamisista. Ryyppyjen välit pidetään todella lyhyinä, kusihätä kovana ja välillä darra on niin armoton, että lukijankin kätöset tärisevät holtittomasti pelkästä sympatiasta. Reissuun lähdetään välillä ex tempore, toisinaan pitkien pohdintojen tuloksena ja suunnitelmat vaihtuvat usein matkan varrella improvisoiden. Lippuja ei ole välillä ennen keikkaa kenelläkään, mutta ne aina jotenkin järjestyvät kuin sattuman kaupalla. Ja yleensä VIP tai Guest tyyppisesti. Ei siis kuulosta ihan perusjamppojen touhulta. Tarinat pidetään kirjassa napakkana ja vaikka aina ei tiedä, että mikä vuosi on menossa niin kirjan teksti on viihdyttävää ja se eteen hyvin.
Myös moni mielenkiintoinen tunnetumpi persoona on antanut haastattelun kirjaan kertoen fanituksesta, sen kohteena olemisesta ja suhtautumisesta omiin kannattajiinsa. Aivan omanlaisensa painoarvon tuovat kaksi Maidenissa laulanutta haastateltavaa eli alkuperäislaulaja Paul Di ’Anno ja Blaze Bayley. Valitettavasti Di’Anno menehtyi muutamia päiviä haastattelun jälkeen ja kirjassa on siten hänen viimeisimpien joukossa olevia kommentteja. Muun muassa Stratovariuksen Timo Kotipelto, basisti Chris Dale, tennistähti Jarkko Nieminen ja monsterimies Mr. Lordi kertovat omista kokemuksistaan. Nämä kaikki haastattelut tuovat aivan uudenlaisen näkökulman – eli sen artistin – faniuteen, mitä ei äkkiseltään tavallinen tallari koskaan tule ajatelleeksi. Maailmalla kiertueella oleminen omassa kuplassaan saattavat tutut kasvot yleisössä, baareissa tai majoituksessa tuoda varmuutta, hyvänolon tunnetta ja rauhallisuutta. Ollaan ikään kuin tuttuja naapurinpoikia. Ja juuri näin Juhanalle ja kumppaneille on käynyt. Kun mittakaava on Iron Maidenin kokoinen yhtye ja kirjassa mennään naapurinpojiksi todella isoille mestoille Etelä-Amerikkaan, UK:hon, Australiaan, Japaniin ja lähes kaikkialle muualle niin alkaa tavallaan hahmottaa kuinka uniikista asiasta on kysymys. On äärimmäisen viihdyttävää lukea, miten välillä sattumalta tavataan yhtyeen jäseniä ja kiertuehenkilökuntaan kuuluvia roudareita, managereita, kuvaajia ja vaikka mitä Maidenin palkkalistoilla olevia ihmisiä, joiden kohtaamisista välittyy kirjan avulla sellainen tunne, että ihan kuin juuri parhaillaan lukiessa itse olisi paikalla, niin hiffaa, että kuinka osuvasti kirjaa on markkinoitu termillä tunnetietokirja. Totta kai tarinat ovat tarinoita ja niissä on välillä käytetty värikynää ja maalataan isolla pensselillä, mutta mielestäni niitä on turha lähteä oikomaan tai kyseenalaistamaan. Ajoittain puhutaan 20 vuoden takaisista tapahtumista ja tilanteista, joissa promillemäärät ovat viikkokausia olleet turvallisesti törkeän juopumuksen puolella. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin persereikiä ja kirjaan on nyt arkistoitu niistä yksi versio.
Henkilökohtaisesti kirja aukeaa todennäköisesti eri tavalla kuin keskimääräiselle lukijalle siitä yksinkertaisesta syystä, että tunnen henkilökohtaisesti 90 % kirjassa esiintyvistä henkilöistä. Tätä kautta on helppo elää tilanteissa mukana ja jos esimerkiksi pitkän piiskaryypyn päälle lounais-suomalaisella murteella huudetaan ”no prayer for the dying, man!”, jonka jälkeen valot sammuvat, niin osaan kuvitella sen niin kuin se on tapahtunut, koska kyseinen mestari on ystäväni niin kuin useampi muukin kirjan seikkailijoista. Toki oman mausteensa lukemiseen tuo yllättävän useissa kohdissa mainittu Rautaneito.com ja oma lärvi, koska en ollut arvannut nettisivustomme ja nyt valitettavan hiljaisen foorumimme merkinneen suomalaiskannattajille ihan niin paljon ennen kuin huomasin lähes jokaisen aloittavan esittäytymisensä kertomalla tutustuneensa toisiin faneihin foorumimme tai yhteisten keikkamatkojemme kautta. Tuli hieno lämmin tunne sydämeen ja olo, että tämä kaikki Rautaneito.comin touhu on ollut vaivan arvoista.
Kirjassa on ansiokasta pohdintaa ja hyvin sanoitettu juuri niitä itseänikin ajoittain mietityttäneitä kysymyksiä, että miksi Maidenin perässä kiertäminen vie osan ihmisistä mennessään, kuinka paljon tällaisia faneja maailmalla liikkuu, minkälaisia uhrauksia asia vaatii, miten rahoitus järjestetään (no opintolainalla tietenkin, vai mitä Hese!) muiden aina yhtä samanlaisiin kysymyksiin vastaillaan ja mikä on koko meiningin viehätys. Eräs ulkomainen kannattaja kertoo silmiä avaavasta kohtaamisesta kokeneen Maidenin perässä ramppaaja Tanskan Rasmuksen kanssa. Että juma onko oikeasti tällaisiakin ihmisiä olemassa ja alkaa seurata perässä. Ja kuten meillä kaikilla: loppu onkin historiaa ja jälkeen päin päädytään kuka mihinkin kummiksi, bestmaniksi, avioliittoon, parhaiksi ystäviksi ja niin edelleen. Selitä siinä sitten tätä taustaa vasten elämäntapaamme täysin ulkopuoliselle, jonka kysymys saman shown katsomisesta toisensa jälkeen peräkkäin on jo aivan vitun typerä. Yhteisöllisyys ja samanhenkisyys on siis käsinkosketeltava läpi teoksen ja teksti on rikasta. Muutamia pieniä kirjoitusvirheitä on päässyt läpi, mikä kielii kiireestä loppuvaiheessa dediksen todennäköisesti oltua jo ajat sitten. Sellaiset sallittakoon, koska kyseessä ei varmasti ole mikään suuri bisnes kenellekään vaan enempi faneilta faneille tehty kulttuuriteko.
Näin suurena Iron Maidenin ja kiertämisen ystävänä minun antamalla arvosanalla (6,66/5!) ei ulkopuoliselle ole kovinkaan suurta arvoa. Ensimmäistä kertaa silmäkulmani kostui sivulla 9 ja pala kurkussa tätä ahmin loppuun saakka yhtyeen valikoituja kappaleita kirjan soittolistalta samalla taustalla kuunnellen. Vaikka luen todella paljon, en ole eläessäni ennen moista opusta pidellyt, jonka parissa tuntee todella elävänsä niitä kultaisia vuosia. Tämä kirja on pakollinen jokaisen Iron Maiden -fanin hyllyssä!
Arvosana: 6,66 / 5
Kirjan voit hankkia osoitteesta: https://maidenventures.fi/kauppa/
Voit lukea tästä lisää Juhana Kolin mietteitä tien päältä vanhasta haastattelusarjastamme reilut 15 vuotta sitten:
Iivis on the Road 2008 Osa I
Iivis on the Road 2008 Osa 2