KEIKKALIPUT: Mistä, miten? Hinta, maksaminen, lippujen saaminen?
Dublinin DoD -keikalle hankin liput Irlannin ticketmasterista , internetin kautta. Hinta oli, jos en ihan väärin muista, jotakin 40-45 euron kieppeillä. Postikulut (noin 3 euroa) ja ”käsittelykulut” (noin 5 euroa) tietty päälle. Maksoin liput Visallani ja tilasin ne ”international/overseas mail” tavalla, eli postitse. Vaihtoehtona olisi ollut myös nouto itse areenalta ennen keikkaa, mutta koska olin hyvissä ajoin liikkeellä päätin testata postia. Tilasin liput keskiviikkona tai torstaina ja ne olivat jo kourassa seuraavan viikon maanantaina, eli postimyynti <linkki=http://www.ticketmaster.ie>Irlannin ticketmasterista toimi loistavalla tavalla.
Birminghamin DoD -keikalle taasen englantilainen ystäväni hankki liput, ymmärtääkseni paikallisesta ”lippupalvelupisteestä” ihan noutamalla. Maksoin lipun hänelle sittemmin käteisellä kun sain lipun ennen keikkaa käteeni. Tämä keino ei tietenkään toimi, jos ei ole tuttuja kohdemaassa tai ei löydä luotettavaa kauppakumppania, jolta lipun voi hankkia. Englannin suhteen kokeilisin kuitenkin UK:n ticketmasteria internetitse. Vaikka olen siitä joitakin huonoja asioita kuullut, olettaisin että se on kuitenkin helpoin tapa hankkia lippu englannin keikalle, jos ei tunne ketään paikallisia.
MATKUSTAMINEN: Millä menit ja miksi? Mitä maksoi? Oliko hyvä ratkaisu?
Dubliniin lensin Ryan Airilla. Asun itse Helsingissä, joten matkustin junalla Tampereelle (ovh yhteen suuntaan noin 24 euroa, opiskelija-alennuksella puolet tästä), josta taksilla Pirkkalan lentokentälle (noin 20 euroa) ja sieltä Lontooseen alennuslennolla (~30 euroa). Lontoossa yövyin yhden yön ja jatkoin seuraavana päivänä edelleen Ryan Airin koneella Dubliniin. Lontoo – Dublin väli oli hyvin halpa, vain 9£ mutta RA:n hinnat vaihtelevat PALJON joten kannattaa vertailla eikä automaattisesti olettaa, että RA:lta saa aina halvimmalla. Takaisin tulin lentäen Dublin-Lontoo-Tampere Ryan Airilla ja tällä kertaa ilman yöpymisiä. Tampereella sitten taksilla juna-asemalle ja junalla Helsinkiin. Koska itse pääsen matkustamaan työsuhde-etuna junilla Suomessa ilmaiseksi, tuli tuo matka maksamaan taksikuluinensa noin 120-140 euroa.
Välilaskullinen, erityisesti yön yli kestävä välilaskullinen matka, on aina rankka. Erityisesti takaisin tullessa matka Tampereelta junalla yöllä oli rasittavaa, mutta jos jaksaa matkustaa ja RA:lta sattuu saamaan tosi halvat lennot voi tuota suositella. Itse olen kyllä tämän matkan jälkeen maksanut jopa 100 euroa enemmän Lontooseen lentämisestä, jotta olen voinut lentää suoraan Helsingistä. Ja matkustan Helsingin ja Lontoon väliä aika säännöllisesti maksaen itse matkani.
Vielä kannattaa huomioida, että RA:lta ei tosiaan aina saa halvimpia lentoja, eikä suoraan pääse, kuin Tampereelta Lontooseen (ja johonkin toiseen kohteeseen jota en juuri nyt muista). Itse olen aina tehnyt matkahintavertailut vähintään sekä <linkki=http://www.ebookers.fi>eBookersissa että <linkki=http://www.ryanair.com/finnish>RyanAirilla. Kannattaa eBookersion lisäksi tarkastaa myös lentoyhtiöiden omat saitit; Finnairin, SAS:in ja BA:n. Usein SAS:in lennot Kööpenhaminan kautta Lontooseen ovat osoittautuneet halvimmaksi vaihtoehdoksi. Kööpenhaminen kenttä on vielä selkeä ja kiva paikka vaihtaa konetta, siellä en itse ole ainakaan onnistunut eksymään (en minäkään, lisäksi loistavia baareja ja hyvää Carlsbergiä. toim.huom.). Helsingistä Lontooseen ja takaisin pääsee lähes aina noin 200 eurolla, kunhan ei ole tiukkoja vaatimuksia lentojen ajoista tai mahdollisista välilaskuista. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Finnair lentää aina suoraan, ja hinnatkin ovat melko kilpailukykyiset.
Itse olen ollut tyytyväinen kaikkiin ratkaisuihin, joita olen kokeillut. Tällä hetkellä olen kuitenkin valmis investoimaan hiukan enemmän lentolippuihin, jos pääsen lentämään suoraan Helsingistä.
Lontoosta pääsee Birminghamiin ja takaisin sitten bussitse tai junalla. Junista (jota itse käytin) on tietoa enemmän osoitteessa <linkki=http://www.chilternrailways.co.uk>http://www.chilternrailways.co.uk. Junamatkailussa Englannissa kannattaa varautua sitten viivytyksiin… Birminghamin juna pysähtyi useamman kerran matkan aikana pitemmiksi ajoiksi odottelemaan ja syystä ei ollut mitään tietoa. Takaisin tullessa kaikki sujui kuitenkin jouhevasti. Oli ihan ok reissu, siistiä ja turvallisen oloista.
YÖPYMINEN ja SYÖMINEN: Missä yövyit, hinta? Oliko asiallinen paikka? Sisältyikö aamiainen hintaan? Minkälaisessa paikassa kävit syömässä? Kerro etenkin, jos paikka oli tosi hyvä tai vastaavasti oikein syvältä ! Baarien hintataso?
Dublinissa yövyin guest housessa nimeltään <linkki=http://www.anchorguesthouse.com>Achor Guest House, jota joku tuolta viralliselta maidenboardilta suositteli. Hinta oli kohtuullinen ja paikka mitä mainioin sekä sijainniltaan että tasoltaan. Huoneet ovat kauniita ja siistejä, suihkussa vedenpaine ok ja irlantilainen aamiainen kuului hintaan. Anchor Guest Housesta voi pyytää sähköpostitse tarjousta yöpymisestä, itse maksoin 37 euroa/vrk. Kommenttina sen verran, että heikompi tasoisissa hostelleissa saa yön jopa alle 15 eurolla ”low-seasonin” aikana.
Vietin viikon Dublinissa eli tutustuin muuhunkin kuin Maidenin konserttiin . Lähinnä kohteina olivat Old Jameson Distillery ja Guinness Storehouse. Viikon aikan kävin kolme kertaa syömässä Brazen Head -nimisessä pubissa (20 Lower Bridge St, Dublin), joka on Irlannin ja joidenkin mukaan Euroopan vanhin pubi. Loistavaa ruokaa ja kohtuuhinnalla!! Hauska tunnelma myös! Muuten safka oli linjalta KFC ja burgereita.
Olut&viski olivat hyviä ja kohtuuhintaisia . Suosittelen erityisesti pubia nimeltä The Celt Pub (81 Talbot St, Dublin 1). Loistopaikka, autenttinen tunnelma ja livemusaa joka ilta.
Lontoossa (DoD -matkan aikana) vietin yhden yön Heathrown Holiday Innissä, josta sain halvan (~30 £) huoneen Ryan Airin hotellisaitin kautta . Birminghamissa kävelin paikalliseen Travellodgeen ja sain sieltä huoneen, oli kuulemma puolityhjää. Maksoin muistaakseni noin 45 euroa yöltä. Paluumatkalla olin vielä yhden yön Lontoossa, jonka vietin tuttavaperheen luona.
Safka oli burgerilinjaa eikä baareiluun tällä matkalla ollut aikaa, koska matkustin lähes koko ajan. Kaikki hotellit ja yöpymispaikat, joita käytin myös Englannissa olivat asiallisia ja siistejä. Kommenttina tässä sellainen, että en halua kokeilla onneani ihan huonoinpien/halvimpien vaihtoehtojen kanssa ja siksipä maksan mieluusti hiukan enemmän. Siksi käytän esim. Holiday Inniä, koska tiedän, että se on siisti ja turvallinen.
KEIKKA ja AREENA: Mitä kannattaa ottaa huomioon, jos keikalle lähtee Englantiin ja Irlantiin, eikä ole ennen tullut noissa maissa käytyä? Yleiskuva areenoista? Krääsän hinnat? After show ?
Jos on oudossa maassa ja yksi tai kaksin tai pienessä porukassa, kannattaa hakeutua jonkinlaiseen miittiin. Itse olin Dublinissa mukana virallisella maidenboardilla järjestetyssä tapaamisessa, jossa oli kasoittain lautalaisia. Hauskaa oli ja uusia tuttavuuksia tuli paljon. Iltapäivän aikana pubissa piipahti myös herra Bruce Dickinson! Keikan jälkeen juhlinta samalla porukalla jatkui samassa paikassa. Birminghamissa en ehtinyt miittiin, mutta tapasin maidenboardilaisia areenalla ennen keikkaa ja sekin oli ihan hubaisaa. Näitä en voi kylliksi suositella, kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet erittäin mukavia.
Englanti ja Irlanti ovat kohdemaina aika helppoja, useimmat suomalaiset osaavat englantia sen verran, että sillä pärjää hyvinkin. Irlanninssa on muuten käytössä euro, ja tämähän helpottaa matkaan lähtöä, kun ei tarvitse rahanvaihtoruljanssia miettiä. Kannattaa katsastaa areena etukäteen kartalta, ottaa printti kartasta ja osoite mukaan ettei lopulta jää sormi suussa eksyksissä pyörimään.
Dublinin keikka oli ”The Point” -areenalla. Paikka oli helposti löydettävissä ja kävelymatkan päässä yöpymispaikastani. Itse areena ei ollut kovin kummoinen; kolho betonihalli, jossa takakatsomoiden edessä oli betonipilarit. Suosittelen ottamaan lipun ennemmin sivukatsomosta korkealtakin, kuin takakatsomosta. Paikan ”erikoisuus” oli se, että istumapaikoilla EI SAANUT NOUSTA SEISOMAAN! Tätä yrittäessä paikalle säntäsi välittömästi yli-innokas järkkäri, joka käski heti takaisin istumaan, Tämä on tietysti omiaan latistamaan tunnelmaa, jos ei siihen osaa varautua. Eli jos haluaa ”bilettää”, on syytä hankkia liput seisomakatsomoon. Mielikuva krääsän hinnasta on, että se oli about samaa tasoa kuin Helsingissä, ehkä hiukan halvempaakin.
Birminghamin keikka oli NEC:issä. Sinne oli vaikeampi päästä mutta seuraamalla muuta Maidenpaitoihin pukeutunutta porukkaa löytyi tämäkin. Tungos käytävillä oli uskomaton ja osa krääsästä loppui kesken. Luulisin, että hinnat olivat edelleen about samalla tasolla kuin Suomessa, en kuitenkaan tehnyt tarkkaa vertailua. NEC:issä osa jäällä olevista paikoista on istumapaikkoja. Siellä kyllä saa nousta seisomaan, mutta tuolille on turha yrittää kiivetä. Vieressäni oli hiukan vaahtosammutinta suurempi nuori fani, joka yritti seistä tuolillaan nähdäkseen jotakin seisovien aikuisten takaa, mutta järkkäri pisti lapsen takaisin lattialle seisomaan.
Birminghamissa en testannut mitään jatkopaikkaa, kun piti lähteä aikaisin aamulla takaisin Lontooseen. Dublinissa puolestaan juhlinta jatkui saman miittiporukan kanssa Jury’s Inn pubissa. Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja porukkaa oli ullut kaikkialta. Törmäsin jopa japanilaiseen- ja pariin Etelä-Afrikasta tulleeseen faniin.
KOKO REISSU YLEISESTI: Olisitko tehnyt jotain toisin? Kuinka paljon rahaa kokonaisuudessaan rahaa palaa?
Itselläni kaikki meni aikalailla nappiin kummallakin matkalla, joten en tekisi mitään toisin. Parhaan ohjeena on, että ota aina luottokortti mukaan matkalle! Ja kärsivällisyys ja kohteliaisuus ovat aina paikallaan.
Rahan suhteen tarkkaa arviota en pysty antamaan, koska erityisesti Irlannin matka oli myös lomamatka ja monenlaisia hankintoja tuli tehtyä sekä Irlannista että Englannista. Hintoja olen arvioinut jo noissa aiemmissa kohdissa.