Tattooed Millionaire

6.8.2017

Kappaleet

1. Son of a Gun (Dickinson / Gers)
2. Tattooed Millionaire (Dickinson / Gers)
3. Born in ’58 (Dickinson / Gers)
4. Hell on Wheels (Dickinson / Gers)
5. Gypsy Road (Dickinson / Gers)
6. Dive! Dive! Dive! (Dickinson / Gers)
7. All the Young Dudes (Bowie)
8. Lickin’ the Gun (Dickinson / Gers)
9. Zulu Lulu (Dickinson / Gers)
10. No Lies (Dickinson / Gers)

Sinkkujen b-puolet

Ballad of Mutt
Winds of Change
Darkness Be My Friend
Sin City
Riding With The Angels (Live)
Black Night (Live)
Son of a Gun (Live)
Tattooed Millionaire (Live)

Albumilla esiintyvät taiteilijat

Bruce Dickinson – laulu
Janick Gers – kitara
Andy Carr – basso
Fabio Del Rio – rummut

Tattooed Millionaire Remastered 9,90 €

Tattooed Millionaire julkaistiin toukokuussa 1990. Paras UK:n listasijoitus 14 ja Amerikan Billboardilla sijoitus 100. Listasijoituksilla mitaten Tattooed Millionaire on Dickinsonin parhaiten menestynyt sooloalbumi, mikä on aika yllättävää, koska albumin materiaali on melko rennosti parissa viikossa kasattua hard rockia. Lead singer of Iron Maiden -tarra albumin kannessa lienee vaikuttanut asiaan melkoisesti. Tattooed Millionairella Maiden-fanien tietoisuuteen tuli ensimmäistä kertaa tuleva Maiden-kitaristi Janick Gers, joka monien mielestä soittaa tällä albumilla paremmin kuin koskaan.

Albumin avaava kappale Son of a Gun on selkeästi vahvinta materiaalia heti kättelyssä ja hieno laulusuoritus Dickinsonilta. Lyriikkapuolella ollaan vakavammissa, mutta kieltämättä hieman kliseisissä merkeissä (”Kill for killing’. Live to die.”). Tuntuu, että sanoitus auringonlaskuun moottoripyöräilevästä kuolemaan rakastuneesta väkivallan saarnamiehestä on nopeasti tehty, eikä mitään kovinkaan syvällisiä merkityksiä sisältävä. Kuulostaa tosin pirun hyvältä ja kovien poikien tarinalta. Vai mitä tuumaatte kappaleen päätössloganista ”Take me to Jesus, with Judas my guide.” Tästä Dickinson jatkokehitti yhdessä Maiden-kitaristi Dave Murrayn kanssa kappaleen Judas Be My Guide Maidenin Fear of the Dark -albumille vuonna 1992. Huomio kiinnittyy myös kitaristi Janick Gersin hienoihin ja tunnelmallisiin heittoihin ja revittelyihin vähän koko ajan sinne tänne. Lisäksi äijällä on todella hyvä hard rock soundi kitarassa tällä levyllä. Kokonaisuutena Son of a Gun on Dickinsonin soolomateriaalina selvästi parhainta osaa ja kelpo aloitus soolouralle.

Albumin nimikkokappaleessa Tattooed Millionaire siirrytään kepeämpiin ja kaupallisiin tunnelmiin Dickinsonin kritisoidessa kuuluisuuksien ja ”tärkeiden” ihmisten tekemisiä ja elämän tyyliä. Melko suoria piikkejä menee MTV:n suosikkipojille Los Angelesin glam rock osastolle, jota Dickinson on suorastaan halveksunut ennenkin muun muassa Iron Maidenin Live After Death konsettivideolla. Biisistä on tehty erittäin dickinsonmainen ja epäilemättä noin 30 puntaa kustantanut hauska video.

Kolmas kappale Born in ´58 on kuin suoraan Bruce Springsteenin kynäilemä ja kunnianosoitus vanhan liiton miehille, jotka taistelivat isänmaan puolesta. Käsittääkseni Dickinsonin vanhemmat eivät olleet hänen lapsuudessaan kovinkaan paljoa läsnä vaan hän olisi enemmänkin isovanhempien kasvatti, josta kappaleessa kerrotaan seuraavasti:

”My grandfather taught me how to fight.
Old fashioned stuff like wrong and right.
But all around I see his morals buried in a mess
Of money troubles, Born in a mining town in ’58.
When black and white TV was up to date.
And men where still around.
Who fought for freedom, stood their ground and died.”

Hell on Wheels esittelee Brucen ”raakkuääntä” ja on malliosoitus täytebiisistä. Kyseessä on poikkeuksellisen sisällötön raapaisu Dickinsonin mittareilla. Harmiton, väritön ja mauton. Lyriikkapuolella on vaikea mitään kovinkaan syvällisiä merkityksiä kaivella kaahailevasta tyypistä, mutta toisaalta kaiken ei aina tarvitse olla niin vakavaa:

”Lay off the gas, make it last.
Cuz under my hood she’s blowing’ fast.”

Blowin´ ei taida tässä nyt ihan sanatarkasti tarkoittaa puhaltelemista… Come as you go!

Gypsy Road on kaunis ja lämmin vanhan hipin unelmoiva henkäys, jossa kaipuu wanhaan hyvään aikaan on käsinkoskelteltava. Ystävät, vapaus, unelmointi… Yllättävän hyvin Bruce vetäisee tämän ja tavallaan rasittuneen tuntuinen ääni luo kappaleeseen sopivan tunnelman, että reisussa on oltu ja vähän rähjäännyttykin. Hieno kertosäe, jossa tuplattua laulua maestrolta ja epämaidenmaiset ”all right -heitot. Olisko tässä lausetta jokaisen huoneentauluun:

”Dream a little every day.”

B-puolen avaavan Dive! Dive! Dive! -kappaleen inspiraation lähteenä lienee brittiläisen John Ryanin kirjoittamat lasten kirjat ja sarjakuvastripit, joiden pohjalta tehtiin myös telkkarisarjoja ja joissa sekkailevat mm. merirosvot Captain Pugwash ja laulussakin mainittu Seaman Staines. Mielenkiintoinen urbaanilegenda ja ehkä tähän biisiin oman mausteensa tuovat sarjojen hahmojen kaksimieliset nimet kuten Master Bates ja Seamen Staines sekä seikka, että Captain Pugwashin nimi oli Australiassa slangisana suuseksille. John Ryan jopa haastoi oikeuteen lehdistöä näiden asioiden esille tuomisista faktoina ja voitti jutut vuonna 1991.

All the Young Dudes on alun perin David Bowien kirjoittama ja Mott The Hooplen vuonna 1972 julkaisema kappale, josta omat versiot ovat tehneet kymmenet muusikot Cyndi Lauperista Ozzy Osbourneen. Bruce versio on aivan kelvollinen, mutta Tattooed Millionairella hieman outo veto.

Lickin´ The Gun esittelee Brucen ensimmäistä kertaa räppäämässä poliitikkojen kohinoista. Onneksi näitä ei ole miehen tuotantoon pahemmin muita eksynyt seuraavaksi julkaistua sooloalbumi Ball To Picassoa lukuun ottamatta. Kaiken kaikkiaan todella karmea kappale kaikin tavoin alusta loppuun.

Zulu Lulu on suoraa puhetta tummien silmien vaikutuksesta mieheen, kipeän selän hoidosta ja kahvimaidon läikyttelystä viimeiseen pisaraan. Musiikillisesti biisi on perusrockia.

Albumin päättävä No Lies tunnelmoi suurkaupungin punaisten lyhtyjen katujen ja pulveripaikkojen tahdittamana. Inspiraation lähteenä voisi hyvinkin olla vaikka Lontoon Soho. Itse biisi on astetta tanakampi jytkytys kuin pari edellistä, mutta nopeasti hutaistun tuntuinen. Lopun feidaus pois ja takaisin tuntuu turhalta venytykseltä.