Maidenin nettisivuille oli ilmestynyt alla oleva kuva tämän vuoden kiertueen
teemaan meikatusta Boeing 747 lentokoneesta, joka faniskaban tuloksena aikanaan
ristittiin Ed Force Oneksi. Kuvahan on todella maaginen ja luo entisestään
mielikuvaa bändin suuruudesta ja universaalisuudesta. Logistisesti ajatellen Ed
Force One mahdollistaa keikat nykyisenkin kiertueen malliin ja säästää
kustannuksia älyttömästi. Aikaisemmin Australia jäi aina väliin kiertueilla,
koska sinne piti roudata kalusto aina meriteitse. Tai ainakin niin virallinen
totuus julistaa. Markkinoinnin vinkkelistä omaksi koneeksi teipattu Boeing 747
on huippuidea. Se kerää kaikkialla maailmassa aina koko maan median huomion
yhtyeen laskeutuessa keikkakaupunkiin. Omaa konetta ei voi sanoa ilmaiseksi
mainokseksi, mutta harvemmin Maidenin kaltaista bändiä vastassa on jo
kiitoradalla kaikki Venäjän lehdistö ja tv-kanavat, kuten tällä viikolla.
Sitten settilistaspekulointiin. Mikä ihme nykyään Maiden-faneja vaivaa, kun ensin odotetaan keikkoja ja kiertueita kieli pitkällä ja notkutaan netissä, jonne ensimmäisestä keikasta tulee settilistaa reaaliajassa ja kun – yllätysyllätys – bändi soitttaa viisi-kuusi suurinta hittiäään, pari pakollista numeroa ja loput uudelta, kiertueelta promottavalta albumilta, alkaa faniyhteisöissä kauhea rutina, että miksei sitä juuri minun suosikkiani soitettu ja miksi yhtye
soittaa sitä tai tätä. En ymmärrä. Lähtökohta on kuitenkin se, että olen kiitollinen, että Maiden vielä jaksaa yleensäkään kiertää ja soittaa, koska takana on jo yli 30 vuotta.Totta kai soittamatta jää noin 50 sellaista kappaletta, jotka haluaisin kuulla itsekin konsertissa, mutta tämän mittaluokan touhussa yleensä annetaan jokaiselle jotakin.
Mielestäni viimeisten kymmenen vuoden aikana kiertueilla on kuitenkin soitettu hyvinkin paljon erilaista materiaalia. Jos käydään viimeisimmät kiertueet läpi nopeasti settilistoihin liittyen, vuonna 1999 oli aivan tautinen setti, jossa jälleen vanhalla jengillä soitettiin vähän niin kuin lämmittelyksi kaikki muut suohon. En usko, että kukaan kehtasi valittaa yleensäkään yhtikäs mistään. 2000 Brave New World Tourilla mukana oli paljon uutta materiaalia –
promottiinhan uutta albumia – ja vanhoja klassikoita. Mutta myös Clansman ja
Sign of the Cross saivat uudet käsittelyt uuden vanhan laulajan annettua niihin
aivan uudenlaisen tatsin ja fiiliksen. Näinhän nämä piti vetää. Pienen tauon
jälkeen – kävittehän kuntelemassa Stadissa 2002 Brucen soolokeikalla
Prisonerin, Bring Your Daughterin ja Revelationsin – 2003 ensin pelkkää parasta
eli Best of -kiertue ja päälle Dance of Death -kiertue, jolla taas hyvin
erilainen setti kuin alkuvuodesta ja paljon uutta materiaalia tietysti mukana,
kun uunituoretta albumia yritetään kansalle myydä. Vuonna 2005 Early Days
Tourilla vedettiin pelkkiä neljän ekan albumin biisejä ja hallit olivat taas
aivan pähkinöinä. Tätä vasten oli erittäin rohkea ja hieno teko vuonna 2006
soittaa koko uusi albumi, vaikka etenkin Amerikassa sen tiedettiin olevan
itsemurha. Vuonna 2007 taas väliin hittiä ja pientä 25-vuotisjuhlaa Number of
the Beast -albumin julkaisusta. Pahimpien settilistaitkijöiden onneksi ei
tarvinnut tuona vuonna nähdä Suomessa Maidenia lainkaan 🙂 Vuonna 2008 taas
räjähti, kun henkiin herätettiin Powerslave ja kaivettiin muumiot lavalle yli
20 vuoden tauon jälkeen. Pelkästään klassikoteos Rime of the Ancient Marinerin
soittaminen oli vuosituhannen kulttuuriteko, kiitos ja nyt kaikki oli nähty.
Viime vuonna tehtiin muutaman keikan pituinen festarikiertue, jossa neljän
vuoden tauon jälkeen setissä oli taas uudempaa materiaalia ja vanhoja
klassikoita ne viisi pakollista. Tänä vuonna The Poru alkaa jo ennen kuin
ensimmäinen konsertti on edes päättynyt. Oi aikoja, oi tapoja.
Settilistoista ainoa asia, josta olen purnannut ja tulen aina varmasti niin tekemään on niiden muuttumattomuus kiertueen aikana. Maidenin tapa on ollut aina ensimmäisten keikkojen jälkeen pitää setti suurimmaksi osaksi samana. Kaikki valoista lähtien hiotaan tietyn setin mukaan eikä sitä hevillä muuteta kesken. Koska konserttikokonaisuudesta tehdään loppuun saakka mietitty kokonaisuus, pienikin muutos vaikuttaa niin moneen asiaan, että se aiheuttaa työtä monella taholla. Ja samaan aikaan hektisellä kiertueella on tuhat muutakin pakollista asiaa hoidettavana, ei ehkä sen takia haluta ylimääräistä vaivaa vielä niiden lisäksi. Vilkaiskaas esimerkiksi Youtubesta löytyvää videon pätkää The Wicker Manista kiertueen aloituskeikalta Moskovasta. Kun Mr. Gers aloittaa biisin liian aikaisin, kaikki valoja myöden menee täysin perseelleen, koska ne ovat suunniteltu ja toteutettu niin tarkkaan, että ajoitusmokat vetävät pakan aika sekaisin. Bruce muuten osoittaa Janickia ja aloittaa biisin sanoilla ”Hand of fate is moving and the finger points to you! He may be fucking half blind and needs spectacles’ too!” Loistava improvisaatio!