Sund – Klokkarvik – Hjellestad – Indre Anra – Tørvikbygd – Jondal – Odda – Geilo 420 km
Fiilis vähän niin kuin Bill Murraylla Päiväni murmelina leffassa aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Jo 10 kilsan jälkeen tuli 40 minuutin lossimatka, jossa poristiin sveitsiläisen prätkäpariskunnan kanssa ja ladattiin GoPro kameraa, kun joku oli unohtanut sen hoitaa hotellilla.
Lossin jälkeen ekan kerran eksyttiinkin, mutta pienellä selvittiin takaisin suunnitellulle reitille. Tie no 7 on kansallinen matkailureitti (vai miten se kääntyykään) ja oikein hyvä pätkä ajella. Siitä käännyttiin 49:lle ja ajettiin lossirantaan Tørvikbygdiin -> lossilla Jondaliin. Aika paha tunneliosuus alakierrettä jossain näillä main vähän vitutti, kun reissun ainoa perseessäkilluja sattui peesiin.
Jondalista alkaa tie no 550, joka oli jäänyt mieleen jonkun fiksun vinkkinä (olisko ollut HDCF foorumilla) että se kannattaa käydä kurkkaamassa niin tietää Norjassa ajaneensa. Oikeassa oli! Kierrettiin Hardanger vuonon rantoja ilta-auringossa kylpien. Teki gutvosta sielulle. Taka-ampuja vähän ihmetteli, että pitääkö joka perkeleen mutka koluta täällä läpi, että eikös jo mentäis vähän suorempaakin reittiä korsulle, mutta lyhyt pikapalaveri, jäätelöä ja Spriteä auttoivat hänen hetkelliseen uupumiseen. Sitkeä sissi se on, tuli 2000 km samalla täyteen.
Vuonojen jälkeen alkoi vähän jotenkin Suomen lapin tuntuinen tunturiosuus Geiloon, jossa meitä odottikin hotellilla 20 bussillista kiinalaisia. Parkkiin etuovelle, kämpille, pari ansaintaolutta ja petiin.