Iron Maiden soitti viime viikolla Hämeenlinnassa Kantolan tapahtumapuistossa. Kyseessä oli yhtyeen 25. konsertti Suomessa ja itselle ehkä myös 25. kerta, kun olin katsomassa yhtyettä livenä. Vuodesta 1992 Fear of the Dark kiertueelta alkaen valtaosan Suomen keikkojen lisäksi olen käynyt katsomassa Maidenia ainakin seuraavissa kylissä: Tukholma, Lontoo, Milano, Ljubljana, Praha, Tallinna, Faro…
Ajeltiin HD:lla kivassa kelissä prinsessan kanssa Hämeenlinnaan ja majoituttiin Vanajanlinnaan, josta pienen sauna- ja uimaretken kautta Kantolaan. Paikalla yllätti melko tiivis tungos ja jonotus. Ehkä oltiin totuttu Sweden Rockissa suht leppoisaan menoon, mutta Kantolassa oli aika ahdasta. Lämppärit eivät kiinnostaneet oikeastaan lainkaan. Muutamia vanhoja hyviä Maiden kavereita moikkailtiin ja kiva kutina oli ennen keikkaa vatsanpohjassakin. Vain hard core fanit tietävät sen tutun tunteen ennen Maidenia, joka alkaa Doctor Doctorin soidessa helpottaa ja vie mukanaan.
Muutamat ensimmäiset biisit fiilisteltiin mixauskopin tasolta, mutta noin puolessa välissä settiä alkoi tulla sellainen olo, että tämä on niin moneen kertaan nähty ja joka asian, mitä lavalla tapahtuu, tietää jo melko pitkälle etukäteen. Seurauksena siirtyminen hieman taaemmas lähelle juottopistettä.
Noinkohan kävi, että alkaa suurin hohto hiipua itsellä Maidenista. Itse musiikki on ihan jees, ei tietenkään kokonaisuutena lähelläkään kultaisia vuosis, mutta ajoittain uudemmilla albumeilla rävähtää hyvin. Biisit ovat tosin ylipitkiä ja albumeilla liian monta filleriä, jotta ne muodostaisivat timantinkovia klassikoita. Minua on alkanut myös vituttaa kaikenmaailman oheiskrääsän kauppaaminen Maiden logolla enkä myöskään jaksa enää innostua suuresti Maiden fanien miiteistä tms. Olen jotenkin pitänyt aina Maidenia viimeisenä itsensä myyjänä, kuten bändi alkuaikoinaan ilmoittikin. ”Tässä bändissä tärkeintä on aina musiikki, eikä vaatteiden, lelujen tai mun krääsän myyminen”, muistan Dickinsonin useasti sanoneen 80-luvulla. Ehkä muu musiikki, uudet bändit, moottoripyörät ja niiden ympärillä oheistoiminta (HD rallit, jääkiekko, reissut) ovat siirtäneet innostuksen toisaalle tällä saralla. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö varmaan kävisi katsomassa Maidenia joskus vielä keikoilla, mutta syynä ja keikan yhteydessä on melkein oltava esim. lasten kova innokkuus (viimeksi eilen tytärkin kyseli, että koska mennään ja meidän pienempi juntti joka päivä…), lomamatkailu, ulkomaan festari, hallikeikka tms.
Ensi viikolla alkaa 2,5 viikon kesäloma, Harley-Davidson Finlandin International Rally Seljeksessä, ZZ Top lauantaina Seinäjoella ja Gdanskin pitkä viikonloppukin tulossa kuun lopulla. Ja mitä vielä keksitäänkään. Kyllä tämä tästä.
Hyvää kesää,
Toni