Blog

Roadtrip – päivä 1

18.7.2019

Eurajoki – Kalajoki 406 km

Nuorempi metallimies (14-v.) päätti lähteä roadtripille Wacken Open Airiin ja minulla kun ei tässä nyt ollut muuta tekemistä, niin lähdin sitten kuskiksi. Heti ensimmäisestä risteyksestä Eurajoella käännyttiin vikasuuntaan ja löydettiin illemmalla itsemme Kalajoen hiekkasärkiltä. Matka taittui Junnu Vainion ja Slipknotin tahdissa.

”Kerran kulkija kuustoistavuotias
Olin minäkin aikoinani
Luulin silloin, jo vähintään puolikas
Meni kaikista unelmistani
Sä et usko mua nyt mutta lupaan sen
Vielä unelmoi myös nelikymppinen
Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein
Sellaista elämä on” 

Hyvä ystäväni Bruce Dickinson on parhaillaan valmistautumassa Floridassa keikkahommiin pienen paussin jälkeen samaan aikaan, kun täällä paleltiin biitsillä lohikäärmeen kyynelien tunnelmissa. Heinäkuun puoliväli ja talviturkki on edelleen heittämättä.

Hellfest 2019 @ Clisson, Ranska

29.6.2019

Juhannusta vietettiin tänä vuonna Ranskassa. Keskiviikkona lähdettiin Pariisiin nuoremman hevarin kanssa ja tallailtiin kaupunkia ihmettelemässä. Eiffel-torni oli pakollinen nähtävyys ja päästiin helposti jonottamatta käymään aivan huipullakin. Ympäristössä oli aika epäilyttävän näköistä porukkaa kaupustelemassa kaikenlaista hilavitkutinta ja juomaa melkein iholla, mutta muuten oli kyllä kokemisen arvoinen mesta.

Vielä on pojalla notkeat polvet ja pääsee kyykkyynkin, mutta äijällä tekee jo ajatuskin pahhaa 🙂 Tino @ Eiffel Tower Pariisissa.
Ei ollut aivan pahin sesonki vielä alkanut, niin hilpaistiin hissilä käymään huipullakin.

Pariisi vaikutti kalliilta paikalta. Taxi lentokentältä keskustaan oli kohtuullinen könttähinta 55 €, mutta paluumatkalla sama maksoi Uberilla 150 €. Uber on muuten ihan hyvin toimiva, mutta etenkin suurkaupungeissa Surge-hinnoittelu tuntuu kusetukselta eikä kyydin lopullista hintaa tiedä tarkkaan, koska Surge-kerroin voi olla aivan mitä sattuu. Tässä tapauksessa kerroin oli ruuhkan vuoksi 2,3. Hyviä muita vaihtoehtoja ei ollut, kun taxijono oli juna-asemalla sen verran pitkä, että oltaisiin myöhästytty koneesta. Suurkaupungit eivät välttämättä ole itselle se juttu, koska ruuhkat ovat usein joka paikkaan hirveät ja kaikki maksaa ihan perkeleesti.

It´s a long way to TOP if you want Rock n Roll!
Pölhö-Kustaa on high! Miälenvikast touhuu.

Torstaina siirryttiin parin tunnin junamatkalla Nantesiin. Mukana oli monia Hellfesteille matkaavia hevareita ja ranskalaiseen tyyliin patonkia, salamia ja punkkua oli pöydissä, joista kavereille tarjoilivat myös. Leppoisan tuntuista menoa. Majapaikkana meillä oli Mercure Grand Centre 1,5 km päässä juna-asemalta. Hyvätasoinen hotelli, mutta ensi kerralla kannattaa ottaa saman ketjun kiinteästi juna-asemalla oleva hotelli, koska siitä on vaivattomampi kulkea päivittäin puolen tunnin junamatka festareille eikä tarvitse yöllä palatessa marssia väsynein jaloin. Juna-aseman Mercure hotellissa oli myös bändejä yötä keikkabusseista päätellen. Ensi vuoden hotelli on jo varauksessa, mutta saas nähdä, että onnistutaanko saamaan liput festareille. Viime vuonna 55 000 kpl 215 euron arvoista kolmen päivän lippua meni kahdessa tunnissa. Alueella oli hyvällä paikalla iso, katettu ja uima-altaalla varustettu VIP-tila, mutta lippujen myynnistä sinne ei ole mitään tietoa, koska niitä ei saanut netistä ostaa tietääkseni mitenkään. Toisaalta emme sinne tällä reissulla kaivanneetkaan, koska alue oli iso ja siellä oli niin paljon kaikenlaista nähtävää sekä järjestelyt toimivat aivan ylivertaisesti. Myös lennot kannattaa ottaa Helsinki – Pariisi – Nantes niin ei tarvitse suhata taxilla Pariisissa.

Oui oui motherfuckers! Täältä tullaan 😀

Torstaina Hellfest-alueella (Clisson Rock City) oli Slipknotin järjestämä minifestari kahdella päälavalla. Erikseen myydyt liput olivat 80 euroa. Seurattiin Powerwolfin, Amon Amarthin, Rob Zombien ja Sliknotin keikat, joista etenkin ruotsalainen Amon Amarth oli hyvässä iskussa. Myös pääesiintyjä Slipknot hoiti oman osuutensa mallikkaasti.

Amon Amarth teki hyvän vaikutuksen. Yhtye kiertää uusimpaa Berserker-albumiansa promoamassa.

Torstaina paikalla oli 37 000 fania. Alaikäisten kanssa festareille menevien kannattaa ottaa passit mukaan, kun rannekkeita mennään ensimmäisenä päivänä vaihtamaan. Lapsille lippuja myydään ovelta puoleen hintaan, niitä ei voi ostaa netistä etukäteen ja järjestäjä lupaa niitä olevan kaikille riittävästi, mutta ei se oikein suomalaiseen varman päälle pelaavaan menttaliteettiin sovi, koska riski, että ollaan mestoilla, mutta lippuja ei jostain syystä saisikaan, stressaa kuitenkin takaraivossa. Samalla välttää melkoisen jonon, koska lippujen oston yhteydessä rannekkeisiin koodataan cashless-siru, jolla kaikki maksetaan alueella. Käteisellä tai pankkikortilla ei alueella voi ostaa mitään ja se tarkoitti lyhyitä jonoja ja tietenkin järjestäjän riski jonkun omaan fikkaan laittamisesta on melko pieni. Hellfest app ladattiin etukäteen ja sinne siirrettiin vaivattomasti rahaa ja lippu koodattiin tähän tiliin. Alueella hintataso on kohtuullinen. Vesipullon sai kahdella eurolla, Red Bull maksoi 4 € ja olutta sai 0,25 – 0,5 – 1,45 litran annoksina, joista suurin maksoi 15 euroa. Ruokaa oli tarjolla lukematon erilainen määrä ja hinnat vaihtelivat 8 – 12 euron välillä. Eniten tuli syötyä intialaista kasvisruokaa, thaikkumättöä ja pulled pork hampparia sekä joka päivä pakollinen jäätelö :).

Joka päivä alueella oli jos jonkinlaista muutakin nähtävää kuin keikkoja. Tulishow oli maaginen ja ihmeteltiin, että miten ei esiintyjillä karvoitus ja käpälät palaneet, mutta kai niillä oli jotain suoja-ainetta päällä.

Torstaina meni myöhään ja oltiin Ranskan aikaa noin neljältä aamulla hotellilla. Erikoisjunia yöaikaan Nantesiin palaavia varten oli järjestetty kolme (1:00, 2:15 ja 3:30). Päiväsaikaan junia meni suurin piirtein tunnin välein. Junalippu Hellfest-rannekkeen kanssa maksoi 5 euroa per suunta, mutta kukaan niitä ei kertaakaan kysellyt. Uber maksoi Nantesista festareille 55 – 75 euroa. Clissonin juna-asemalta festarialueelle oli noin 2,5 kilsan patikointi helppoa reittiä, mutta kyllähän se paksulla pojalla yöllä otti koko päivän keikkoja seisoen seuranneena koville ja nuoremmallakin rakkolaastarit tulivat tarpeeseen.

Puitteet, järjestelyt ja kulkemiset olivat siis tosi hyvin hoidettuja ja selkeästi näki, että ammattilaiset olivat puikoissa käsitellessään 55 000 henkilön massaa. Kaikkea oli hyvin ajateltu ja lukuisia pikkuisia yksityiskohtia mietitty. Ja olihan kattaus lavalla erinomainen joka päivä. Lavoja taisi olla kuusi käytössä ja kahdella vierekkäisellä päälavalla todella isot screenit, joista näki actionia hyvinkin kaukana. Musiikki tuli sopivan kovaa ja joka paikassa oli kaiuttimia niin kauempanakin kuuli varsin hyvin ja selkeästi. Juniorille ostettiin alueelta vähän paremmat korvatulpat, mutta itse vedin paljaalla koko festarin, eikä ottanut korvat nokkiinsa.

BOOOM!

Perjantaiaamuna tuli yllättävä peruutus, kun ensimmäiseksi jo vuosi sitten julkistettu headliner Manowar peruuntui. Sabaton paikkasi, vaikka laulaja oli menettänyt äänensä. Manowar ja järjestäjä miekkailivat somessa, että kumman syystä peruutus tapahtui ja mistä syystä, koska Manowarin kamat olivat jo saapuneet hyvissä ajoin alueelle, mutta jotain epäselvää oli sitten ilmaantunut. Harmillinen juttu, mutta ei mitään maata mullistavaa. Pääesiintyjistä tsekattiin Godsmack ja Dagoba, jonka keikalla olikin raisu meininki ja crowdsurffausta jopa pyörätuolilla sekä ilman. Lavoille näki vähän joka paikasta hyvin, koska katsomo nousi taakse päin mentäessä ja lavojen edustat oli laatoitettu. Muutenkin alue ei ollut mitään perinteistä peltoa vaan rakennettu tähän tarkoitukseen. Vaikka olisi vähän sadellutkin (paria tippaa lukuunottamatta ei kertaakaan kunnolla satanut vaan pikemminkin sopivasta helteestä saatiin nauttia koko ajan) niin mitään perinteistä keskieurooppalaista mutavelliä ei olisi tullut.

Lauantaina kattaus oli parhaimmillaan ja non stopina päälavoilla soitti suosikkeja; KISS, Def Leppard, Whitesnake, Deadland Ritual (mukana mm. Geezer Butler & Matt Sorum), Eagles of Death Metal, Within Temptation ja ZZ Top. KISS show oli ylivertainen ja välillä ihmetytti, että miten ukkolot lavalla oikein pysyivät rakettien ja tulimeren seassa yleensäkään hengissä. Soitto & laulukin kulki mukiin menevästi vanhoilta herroilta, ovathan Gene & Paul jo lähes 70-vuotiaita. Keikan aikana vieressä nuuskattiin valkoista pulveria nenään ja pilveähän kansa poltteli siellä hyvin avoimesti ja runsaasti. Maalaispojilla oli ihmettelemistä.

KISSin kaksituntinen show oli todella viihdyttävä ja keräsi myös selkeästi suurimman yleisön. Oltiin aika kaukana, mutta nähtiin hyvin lavalle.
KISSin Let´s get one thing straight – I´m not! -tyyppinen lavashow parhaimmillaan.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja pari hyvää aktia missattiinkin niin kuin myös keskipäivän kovin helle (33 astetta). Tesla veti jo puolilta päivin, Stone Temple Pilots ja Testament menivät myös ohi hotellilla tutiessa. Puolessa välissä Anthraxin settiä saavuttiin ja meno oli parhaimmillaan. Lynyrd Skynyrd herkisteli hienosti, Lamb of God upposi yleisöön, mutta ei meihin, Slash & Myles Kennedy veti rutiinilla ja illan päätteeksi Slayer muutti paikan punaiseksi tulimerihelvetiksi. Ihan loppuun saakka ei seurattu, kun juna-asemalle lähdettiin talsimaan, koska seuraavana aamuna oli aikainen herätys kotimatkalle. Tool missattiin kokonaan, kun aloittivat klo 1:00 haminoissa tosin ei ollut kovin paljoa aikaisemmin kuunneltukaan.

Reipas tunnin setti Slash feat. Myles Kennedy & The Conspiratorsilta meni hujauksessa. Vanhoista GNR hiteistä kuultiin ainoastaan Nightrain, joka olikin keikan kohokohta.
Slayer tappaa talossa ja puutarhassa!

Maanantain meni koko päivä matkaillessa ja kotona oltiin klo 23:00 väsyneinä & aivan täpinöissä. Päätettiin mennä ensi vuonna uudestaan, koska oli selkeästi aivan paras tapahtuma, missä oltiin koskaan aikaisemmin oltu. Viime vuoden Nova Rockiin verrattuna ei voi puhua edes samana päivänä. Sweden Rock pääsee tunnelmassa ja järjestelyissä vähän lähemmäs, mutta artistien taso oli pari napsua kovempaa luokkaa. Heinä-elokuun vaihteessa käydään Wackenissä, jossa ei tänä vuonna ole ihan paras kattaus, mutta kun liput menevät aina näissä kinkereissä loppuun hujauksessa ennen kuin edes murto-osaa bändeistä on julkaistu niin minkäs teet.

Kiitos vielä aivan parhaalle matkaseuralle. Kova turnauskestävyys 14-vuotiaalla ja hyvin pysyi menossa pappakin!

Löydettiin itsemme tutun lipun alta. Johtaja esittelee ylpeänä kasvanutta aataminomenaansa ja heavy metallia on ylälegoissakin, pappa (betalar) tries to play cool 🙂

 

Alice in Chains

28.6.2019

Alice in Chains vieraili Suomessa kesäkuussa soittamassa pari hienoa keikkaa. Oulussa Raksilan jäähallissa sisäkeikka oli lauantaina 15.6. ja seuraavana päivänä ulkoilmakeikka Helsingissä Kaisaniemenpuistossa.

Suhteellisen pelkistetty, mutta tyylikäs lava- ja valoshow toimi hyvin yhteen Alice in Chainsin maalailevien biisien kanssa. Lieska-koneita ei taida paljoa grunge-bändien keikoilla olla käytössä.

Settilista

  1. Bleed the Freak
  2. Check My Brain
  3. Again
  4. Never Fade
  5. Them Bones
  6. Dam That River
  7. Hollow
  8. Grind
  9. Rainier Fog
  10. Down in a Hole
  11. No Excuses
  12. Stone
  13. It Ain’t Like That (Helsingissä myös Red Giant)
  14. We Die Young
  15. Nutshell
  16. Angry Chair
  17. Man in the Box

Encore:

  1. The One You Know
  2. Got Me Wrong
  3. Would?
  4. Rooster
Perinteinen kuva keikan jälkeen Helsingissä.

Käytännössä kaikki parhaat biisit soitettii eli setti oli täys kymppi! Äijät olivat viettäneet Oulussa hieman pidempään ja käyneet tutustumassa kaupunkiin ja faneihin. Kertoivat keikalla olleensa hyvillään heavy musiikin suosiosta Suomessa ja muutenkin rennosta meiningistä. Olivat selvästi viihtyneet ja ihmetelleet myös yölläkin paistavaa aurinkoa.

Oulussa istumapaikalla rivillä kaksi ei sekuntiakaan istuttu, kun meno oli sen verran hubaa. Loistopaikka, kun näki ja kuuli erinomaisesti eikä tarvinnut kurkotella koripalloilijoiden takana.

Järjestelyistä sen verran, että itselleni oli käytännössä aivan sama, että kuinka pitkään sitä bischoshoffenia piti kansan jonottaa, kun ei tullut otettua vischyä väkevämpää, mutta olihan Oulussa ihan käsittämätön amatöörimeininki, kun katsomoissa olijoille oli käytössä yksi kaljapiste, johon infernaaliset jonot ja nekin keskellä käytävää siten, että läpi ei kunnolla päässyt. Sitä katsoo yrittäjänä tapahtumia vähän eri silmin, että miten myynti saadaan sujumaan. Kentällä olijoille homma oli hanskassa ja baareja tarpeeksi. Helsingissä järjestelyt olivat parasta A-luokkaa, jos ei niitä ruokakojujen nurkilla paskovia lokkeja lasketa 🙂

Kitaristi Jerry Cantrell nautti Helsingin keikasta selvästi ja vilautti jopa hymyä. Yleensä hieman totisen tuntuinen heppu lähetti vielä isälleen isänpäivä-toivotukset videon välityksellä Rooster-biisin lopulla.

Kesän keikat 2019

18.5.2019

Tänä vuonna näyttää henkilökohtainen keikkakalenteri melko hyvältä ja tuntuu, että koko ajan julkaistaan lisää mielenkiintoisia tapahtumia, joita on vaikea missata. Huhtikuussa vähän lämmiteltiin Raumalla Brummissa Los Bastardos Finlandesin ja Ukissa paikallisessa kuppilassa Kotiteollisuuden kanssa. Molemmat olivat hyviä keikkoja ja kannatti ehdottomasti käydä.

Kesäkuussa Alice in Chains nähdään ensin lauantaina 15.6. Oulussa jäähallikeikalla ja seuraavana päivänä Helsingissä. Uusin albumi Rainier Fog on soinut taajaan ja on yksi yhtyeen parhaista.

Juhannuksena on tänä vuonna vähän erilaista ohjelmaa, kun pitkäaikainen haave päästä Ranskaan Hellfest-festareille toteutuu. Torstaina 20.6. Slipknot pääesiintyjänä heidän omalla Knotfest-nimisellä päivällään.

Varsinaisen Hellfest kattauksen mielenkiintoisimmat aktit ovat Slash, Slayer, Kiss, Manowar, Whitesnake, ZZ Top, Anthrax, Godsmack, Testament, Def Leppard ja Lynyrd Skynyrd. Nähtävää riittää tosiaan ja ovat vielä osanneet omaan makuun laittaa aikataulutkin juuri sopivasti, etteivät mene päällekkäin.

 

Heinä-elokuun vaihteessa on vuorossa toinen pitkäaikainen haave, kun käydään Wacken Open Airin tunnelmaa aistimassa. Kyseessä festareiden 30-vuotisjuhlat, mutta esiintyjälista ei ole aivan yhtä timanttia kuin takavuosina. Saxon, Airbourne, Anthrax, D-A-D, Krokus, Monster Magnet, Slayer, UFO, Queensryche, Testament ja vanha kunnon Uriah Heep ovat kiinnostavimmat bändit tällä kertaa. Mutta festareilla on mukava tutustua myös uusiin tuttavuuksiin, joita on aina bongattu ja hienoja yhtyeitä ikään kuin “löydetty” omalle soittolistalle.

Elokuun 10. päivä jyrähtää Tampereella, kun Rammstein esiintyy Ratinassa. Ensimmäinen kerta heidän keikallaan ja show on yleensä ollut melkoinen. Liput menivät sen verran kuumille kiville, että joutui maksamaan itsensä kipeäksi Huuto.netissä.

Syyskuussa koetaan aika specialia, kun Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus soittaa akustisen keikan Ylivieskassa. Vaikka ajamista tulee yhteen keikkaan taas perkeleesti niin on sen verran mielenkiintoinen tapaus, että ei voi missata.

Lokakuussa Airbourne rokkaa Tampereen Pakkahuoneella ja odotuksissa on melko hikinen ehtoo. Aussit yleensä antavat kaikkensa keikoillaan ja jengi on pähkinöinä.

Marraskuulle tuli juuri uutisia, kun Volbeat kertoi julkaisevansa uuden albumin ja tekevänsä ison kiertueen, joka pysähtyy 27.11. Helsingin Hartwall Areenalla. Viime vuonna Nova Rockissa yhtye oli kyllä aika kovassa tikissä.

Maidenia ei tänä vuonna tule nähtyä näillä näkymin, kun ei millään joka paikkaan ehdi ja äijät kiertävät Amerikassa ja Brasiliassa niin noita varten olisi pitänyt lomat ja muut suunnitella. Kun Wacken & Hellfest liput tulevat jo vuotta aikaisemmin myyntiin ja aina ne myydään hujauksessa loppuun niin näihin oli satsattava, jos meinaa joskus päästä. Toivottavasti huhut Maidenin uudesta albumista pitävät paikkansa ja tiedossa olisi ensi vuodeksi uutta materiaalia ja kiertuettä sen päälle. Nehän ovat aina tien päällä, niin mitä muutakaan sitä osaisi odottaa.

Onhan tuossa kesällä vielä paljon mielenkiintoisia festareita, kuten Tuska, Rock in the City jne, joihin saattaa yht’ äkkiä lähteä, mutta tuntuu olevan jo aika hyvin ohjelmaa niin joskus täytyy vetää vähän happeakin.

Keep rockin’!

Harley Nordic Tour – päivä 9

17.7.2018

Turku – Eurajoki 100 km

Home sweet home – viimeiset sata kilsaa jäljellä. Kymmenkunta pyörää oli tällä kertaa laivassa, kaikki siististi pystyssä aamulla.

 

Viimeinen lyhyt etappi Turusta Eurajoella köröteltiin pikkuhiljaa aamuauringon paisteessa. Laitilan Shelliltä munkkikahvit ja suorinta tietä äidin iloksi kotipesälle.

Yhteensä mittariin tuli 2983 kilometriä. Takapyörä oli jo viittä vaille vaihtovalmis ennen reissuakin ja nyt ensi viikolla uutta alle. Saadaan taaksekin valkosivurengas. Hienosti pärjäsi koko kolmikko eli pyörä, kuski ja matkustajakin. Kun ainoaksi vahingoksi jäi ukon palanut nenä, niin pienillä selvittiin. Kumma, että ajamisesta ei saanut sillä tavalla tarpeekseen, että olisi kypsä fiilis. Päin vastoin ottaisin vaikka huomenna uusiksi. Ja harvemmin saa olla pojan kanssakin melkein 200 tuntia kuin paita ja perse. Siinä monet hyvät ja väsyneet jutut ehtivät naurattaa.

Vaikka tiedossa oli, että norjalaiset tiet ja näkymät ovat parasta A-luokkaa niin silti pääsivät yllättämään. Vähäinen, kohtelias ja lomalaisen fiiliksellä soljuva liikenne oli myös omiaan tekemään matkanteosta turvallisen tuntuista. Vuoriston hidaskulkuisuus yllätti. Ei pelkästään hidas vauhti tee etenemisestä rauhallista, vaan lukuisat pysähdykset kuvaamaan, tankkaamaan, juomaan ja lossimatkat odotuksineen. Sopiva päivämatka on mielestäni vuoristossa 250 kilsaa. Meillä meni aika haipakkaa ja tavallaan vähän väkisin repimällä matka Geirangerilta Lavikiin, kun alkoi väsy iskeä. Sinä päivänä ajettiin melkein 500 kilsaa…

Camping paikkoja oli matkan varrella todella hienoissa paikoissa runsaasti. Meillä oli vedetty varman päälle ja varattu etukäteen hyvätasoiset hotellit, mutta helposti pystyisi enemmän fiilispohjalta suunnittelematta tekemään matkaa telttailemalla tai nukkumalla mökissä. Murto-osa maasta tuli tällä ekalla retkellä nähtyä. Varmaa on, että uusiksi tulee lähdettyä taas joskus, kun kaikki natsaa.

Tempaisen videota youtubeen, jos osaan editoida kolmesta tunnista sopivan koosteen.

Harley Nordic Tour – päivä 8

16.7.2018

Karlstad – Tukholma 310 km

Ruotsin ylityksestä ei ihmeempiä tarinoita. Varmasti olisi voinut ajella pikkuteitä kivemmin, mutta tässä vaiheessa alkoi olla jo niin paljon hienoja maisemia ja paikkoja nähtynä, että tuumattiin yhdessä pojan kanssa, että mennään suorinta reittiä.

E18 moottoritietä jyristeltiin menemään 32 asteen helteessä. Tuntui, että asfaltti hohkasi lämpöään ja otti vielä kulmakerrointa munien välissä olleesta 1600 kuutiosta. Hikoilua perseen kautta varmasti yhtä paljon kuin selästä, josta valui hikivesi solkenaan. Poikettiin Mall of Scandinavian O´Learysiin katsomaan futiksen MM-finaali Ranska – Kroatia, jossa 3/4 baarista oli kroatialaisten puolella näin huudosta päätellen. Haistiin nuoremman isännän kanssa varsin miehekkäältä.

Kylmää juomista ja futista! Istumapaikat olivat jo menneet, mutta olihan tässä jo aika pirusti istuttukin, että teki ihan hyvää patsastella.

Seiskaksi rantaan Vikingin terminaaliin, jossa pieni odotus ja laivaan. Harvoin on kylmä suihku tuntunut yhtä hyvältä. Kummallakaan merimatkalla ei pyöriä tarvinnut sitoa, kun henkilökunta kertoi, että tulossa ei ole mitään kovempaa keliä.

Vaikka kuumuutta olikin ihan riittävästi niin sata kertaa mieluummin sitä ajelee ja odottelee helteessä kuin kaatosateessa. Tippaakaan ei taivaalta tullut koko reissun aikana.

Matkan varrella tuli Harrikkaan sisäänajo suoritettua ja kotona kärähdettiin turvallisuussuositusten noudattamatta jättämisestä… No, tämä oli varsin harvinaista temppuilua meille yleensäkin.

40 000 km tauluun. Huom Head of Gotka pronssinen ansiomerkki ilman käsiä yli satast ajamisesta

Harley Nordic Tour – päivä 7

14.7.2018

Geilo – Kongsberg – Karlstad 450 km

Geilosta Kongsbergiin vievä tie no 40 oli noin 160 kilsan verran loistavaa tietä ja mukava ajella. Sopivasti nousuja ja laskuja, mutkia jne. Sitä vastoin moottoritietä E18 melkein 300 kilsaa Karlstadiin päin oli ihan sitä ihteään.

Reissun loppu alkaa häämöttää ja Ruotsin ylitys taitaa mennä motaria ajaessa ellei huomenna keksitä jotain. Futiksen MM finaali tarttis jostain väijyä, mitenkähän natsaa. Varmasti reissun kuumin päivä tänään, sai ukko ja poika tankata huolella, ettei väsähdä. Lätty punottaa enemmän kuin wanhalla juopolla yleensä. Kuvia ei nyt tullut tältä pätkältä napsittua, onhan niitä jo pirusti otettukin.

Harley Nordic Tour – päivä 6

Sund – Klokkarvik – Hjellestad – Indre Anra – Tørvikbygd – Jondal – Odda – Geilo 420 km

Reipas 400 kilsaa ja 10 h posotettiin perjantaina. Google ei halunnut käyttää lauttaa ekan 10 kilsan jälkeen eli reitti ei ole ihan tismalleen se, jota ajettiin.

Fiilis vähän niin kuin Bill Murraylla Päiväni murmelina leffassa aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Jo 10 kilsan jälkeen tuli 40 minuutin lossimatka, jossa poristiin sveitsiläisen prätkäpariskunnan kanssa ja ladattiin GoPro kameraa, kun joku oli unohtanut sen hoitaa hotellilla.

Oh, and I’m a cowboy, on a steel horse I ride 😄
”Sometimes you tell the day By the bottle that you drink And times when you’re all alone all you do is think” – Bon Jovi

Lossin jälkeen ekan kerran eksyttiinkin, mutta pienellä selvittiin takaisin suunnitellulle reitille. Tie no 7 on kansallinen matkailureitti (vai miten se kääntyykään) ja oikein hyvä pätkä ajella. Siitä käännyttiin 49:lle ja ajettiin lossirantaan Tørvikbygdiin -> lossilla Jondaliin. Aika paha tunneliosuus alakierrettä jossain näillä main vähän vitutti, kun reissun ainoa perseessäkilluja sattui peesiin.

Hardanger vuonon maisemia.
Edelleen sadeasut ovat saaneet pysyä laukussa, kun tuo keltainen pallukka on seurannut koko matkan.
Joo, tässä kohtaa vetaistiin etappisavut ja matka jatkuu…

Jondalista alkaa tie no 550, joka oli jäänyt mieleen jonkun fiksun vinkkinä (olisko ollut HDCF foorumilla) että se kannattaa käydä kurkkaamassa niin tietää Norjassa ajaneensa. Oikeassa oli! Kierrettiin Hardanger vuonon rantoja ilta-auringossa kylpien. Teki gutvosta sielulle. Taka-ampuja vähän ihmetteli, että pitääkö joka perkeleen mutka koluta täällä läpi, että eikös jo mentäis vähän suorempaakin reittiä korsulle, mutta lyhyt pikapalaveri, jäätelöä ja Spriteä auttoivat hänen hetkelliseen uupumiseen. Sitkeä sissi se on, tuli 2000 km samalla täyteen.

Tie no 550 oli hyvä vinkki jostain netistä tsekattuna.

Vuonojen jälkeen alkoi vähän jotenkin Suomen lapin tuntuinen tunturiosuus Geiloon, jossa meitä odottikin hotellilla 20 bussillista kiinalaisia. Parkkiin etuovelle, kämpille, pari ansaintaolutta ja petiin.

Harley Nordic Tour – päivä 5

12.7.2018

Lavik – Rutledal – Bergen – Sund 175 km

Tie no 57 aivan helvetin hieno pätkä, jossa pari lossiakin. E39:lla aika pirusti tunneleita, jotka eivät prätkällä ole niitä ihan lempipaikkoja, vaikka ei mitään ongelmaa ole ollutkaan. Pimeys, ahtaus ja kylmyys tekevät vaan klookun fiiliksen.

Reissun lyhin pätkä kilometreissä, mutta viisi tuntia meni aikaa, kun missattiin just toinen losseista ja seuraava meni tunnin päästä. Onneksi lehmään oli pakattu musavehkeet, täppäriä, sikareita ja muuta mukavaa tekemistä niin mikäs oli aurinkoa otella ja naatiskella.

Silmä ja sielu lepää näitä maisemia ihastellessa.
Vice President hoitaa bisnekset ja muut päivän tärkeimmät lossia odotellessa.
Iskän täyspakkaus hätätilanteita varten 🙂

Maisemat ja tiet vaan tuntuvat paranevan. Onneksi ei lähdetty ajamaan E39 valtatietä Lavikista vaan valittiin pienempi väylä ja se kierteli hienoja reittejä veden rajassa. Kyllä hermo lepää. Harrikka pelittää hienosti ja toimii näillä leveysasteilla hyvin. Liikenne tosi rauhallista ja kohteliasta. Pirusti norskeilla on Tesloja. Melkein joka toinen vastaantulija ajelee sellaisella.

”It’s times like these you learn to live again” – Foo Fighters
Maisemia 57:n varrelta.

Kortteerina toimii tänään Panorama Hotel & Resort. Paras mesta tähän astisista. Aivan rannikolla Bergenistä 40 kilsaa alas päin.

Tämän päivän kortteeri on ykkösluokkaa. Rauhallinen paikka jossain jumalan selän takana, ei yhtään kirkuvaa kakaraakaan ole eksynyt näille huudeille.
Panorama Hotel & Resort.

Harley Nordic Tour – päivä 4

Sæbø – Volda – Folkestad – Nordfjordeid – Förde – Lavik 250 km

Päivä 4 reitiltä erityisesti tie no 651 oli huikea baana. Rauhallista, vähän kyläteitäkin. Väisteltiin lehmiä, lampaita ja kissoja.

Taas lähdettiin puolilta päivin masut täynnä pekonia painamaan kohti Lavikia. Matka noin 250 km saatiin ajella auringon paisteessa. Pari lossia, paljon tunneleita (pisin 6 km), kinttupolkuja, moottoritietä. Tie no 651 oli saanut uutta pintaa, kannattaa käydä hurauttamassa, jos täällä päin pyöritte.

Kapteeni tsiikaa lossilla, että ollaan oikealla kurssilla.
Vice President käärmenäyttelyssä. Voittopokaali tästäkin lajista, watch out Eurajoen tyttelit 🙂
Lossilla, noin 50 – 80 kruunua per täräytys.
”But your thoughts will soon be wanderin’, the way they always do When you’re ridin’ sixteen hours and there’s nothin’ much to do And you don’t feel much like ridin’, you wish the trip was through Here I am, on the road again, here I am, up on the stage Here I go, playin’ star again, there I go, turn the page” – Bob Seger
”So when you’re somewhere out there And you wanna save your soul, you’d better think about rock’n’roll” – Peer Gunt