Blog

Tautra – Atlantic Road – Åndalsnes 380 km (yhteensä 4030 km)

Tautra hyvästeltiin kosteassa kelissä ja puettiin sadekamppeet heti lähtiessä päälle. Noin 150 kilometriä tultiinkin enemmän ja vähemmän sateessa. Matkalla Trondheimin nurkilla oli pari pidempää tunnelia, jossa oli outo kosteus ja lämpö, minkä seurauksena märät ajolasit vetivät totaalihuuruun ja tuli jopa pieni paniikki, että miten näkee eteensä, mutta jotenkin siitä selvittiin. Onneksi ei ole näkö niin huono, ettei näe ilman laseja mitään.

Ruokapaussilla voitiin pakata sadeasut laukkuihin ja ajaminen alkoi taas tuntua paremmalta. Se on niiden kanssa olo aina vähän niin kuin Michelin ukolla, sellainen jäykkä ja kömpelö. Stormyran kohdalta lähtee tie numero 680, jota pitkin pääsee kohti Kristiansundia ja Atlantic Roadia. Oikein hyvä ja kiva tie ajella.

Pistäydyttiin matkan varrella moikkaamassa tuttuja motoristeja Herjestrandan camping alueella, jotka olivat lähteneet myös pyörimään ympäri Norjaa. Oli mukava turista ja vaihtaa vinkkejä erilaisista kivoista paikoista näillä huudeilla.

Kahdeksan jälkeen pästiin majoitukseen Grand Hotelliin Åndalsnesiin, jossa pikapesut ja marssimaan kohti Romsdalenin gondolihissiä, jolla päästiin ravintola Eggeniin, josta oli pöytävaraus klo 21:00. Alun perin piti syödä hieman pidemmän kaavan mukaan, mutta tarjoilija kertoi, että menun syöminen ei onnistu kokonaan, koska keittiö menee kiinni kymmeneltä. Saatiin silti erinomaiset kolmen lajin annokset ja maisemat olivat hulppeat.

Vega – Tautra 390 km (yhteensä 3650 km)

Saarelta saarelle eli Vegasta kymmenen jälkeen ensin lautalla Horniin ja sieltä tietä no 17 alas päin kohti Tautran saarta, joka sijaitsee hieman Trondheimin yläpuolella. Perille saavuttiin klo 18:00 juuri sopivasti suoraan syömään. Tautran saari ja kortteerinamme toiminut Klostergården Tautra oli erikoinen paikka. Saarelle ajetaan noin 3 – 4 kilsan pituista kapeaa tietä, jossa on välillä portti liikennevaloineen. Majapaikka oli melkoinen hippikommuuni. Esim. huoneen ovia ei saanut lukittua ja yhteiskäytössä oli suihkut, vessat yms. Vieraita ei montaa ollut ja sen vuoksi ei tämä mitään haitannut. Rauhallista maalaismeininkiä täälläkin ja varmaan reissun halvin majoitus, noin 100 euroa kahdelta sisältäen aamupalan. Paikassa oli monenlaista toimintaa; olutpanimo, viskitislaamo, kahvila ja majoitus, ravintola, kauppa ja luontoretkiä.

Sandnessjøen – Vega 60 km (yhteensä 3260 km)

Tänään oli lyhyt noin 40 kilometrin ajomatka ensin Tjøttaan lauttarantaan, josta päästiin vajaan tunnin lauttamatkan jälkeen Vegan saarelle. Noin 20 kilometriä saarella ajeltiin hotellille (Vega Havhotell), johon saavuttiinkin hyvissä ajoin ja jouduttiin odottelemaan huonetta pari tuntia. Tarkoitus oli alun perin mennä vähän kiipeilemään The Ravnfloget Via Ferratalle, mutta aikataulut eivät natsanneet ja kelikin oli hieman sateinen. Päätettiin ottaa päivä levon kannalta, johon tämä rauhallinen ja pieni hotelli tarjosi erinomaiset puitteet. Klo 19 oli 5 ruokalajin illallinen, joka oli ehdottomasti reissun tähän astisista ruokailukokemuksista paras. Muutenkin koko paikka todellinen rauhallisuuden tyyssija. Vähän samanlaisia viboja olemme kokeneet Ahvenanmaalla muutamia kertoja ollessamme kantapaikassamme Björnhofvda Gårdissa.

Reine – Saltstraumen – Forøy – Jetvik – Nesna – Sandnessjøen 336 km (yhteensä 3200 km)

Huonosti nukutun yön (BMW kuski kyllä kuorsasi niin, että naapuriin asti kuului 😂 toim. huom.) jälkeen pakattiin kamat ja oltiin jo kasilta liikenteessä kohti Moskenesista Bodøøn yhdeksältä lähtevään lauttaan. Suht pitkä neljän tunnin lauttamatka menikin torkkuessa ja kun yhdeltä ajettiin pois lautasta niin oli olo jo ihan virtanen. Ajeltiin Norjan yhtä hienointa kansallista maisemareittiä (tie no 17) alas päin kohti Sandnessjøenia. Matkalla oli vielä kolme lyhyempää lauttaa ja perillä Scandic Syv Söstressä oltiin kymmenen jälkeen. Pitkä 14 tunnin päivä liikenteessä, mutta lauttojen vuoksi ei ajamista nyt niin hirveästi kertynyt. Keli oli aurinkoinen ja lämmin muutamia ukkoskuuroja lukuun ottamatta, jotka tosin onnistuimme tuurilla välttämään. Matkalle sattui paljon myös tunneleita, joista osa oli melko pimeitä ja kapeita. Perillä hotellilla kuultiin, että joku rattijuoppo oli samana päivänä ajanut läheisessä tunnelissa nokkakolarin kahden moottoripyörän kanssa ja neljä oli loukkaantunut, joista yksi oli kriittisessä tilassa Sandnessjøen sairaalassa. Onnettomuus vaikutti kyllä meidänkin mielialoihin, kun se tuli niin lähelle ja samanlainen riski on meilläkin koko ajan mukana. Tähän mennessä ei ole ollut yhtään läheltä piti -tilannetta ja muutenkin ollaan kruisailtu rauhallisesti. Mutta eihän se ole aina itsestä kiinni, jos sattuu onnettomuus kohdalle.

Maisemat olivat reitillä kohdallaan, mutta emme tällä kertaa pysähdelleet kovinkaan paljoa kuvaamaan vaan keskityttiin köröttelyyn.

“He lost his mind today
He left it out back on the highway
I-65

She loved him yesterday
Yesterday’s over, I said, ”Okay, that’s alright”
Time moves on, that’s the way
We live in hope to see the next day, but that’s alright

Sometimes, these things, they are so easy
Sometimes, these things, they are so cold
Sometimes, these things just seem to rip you right in two
Oh no, man, don’t let ’em get to you”

– Guns N’ Roses / Dust N’ Bones –

Reine – Fredvang (Kvalvika Beach & Ryten) – Reine 52 km (yhteensä 2864 km)

Yllättävän hyvässä hapessa noustiin kasilta aamupalalle viereiseen ravintolaan, jossa päätettiin lähteä hieman väsyneistä jaloista huolimatta retkeilemään Ryten vuorelle, josta avautuu kivat näkymät Kvalvika Beachille. Tämän reitin pitäisi ennakkotietoihin perustuen olla paljon eilistä kapuamista kesympi, mutta pari tuntia per sivu talsittavaa riittäisi. Sattui todella hyvä keli näihin puuhiin, aurinko paistoi ja oli sopivan vilakka, että hiki tuli, mutta kuumuuteen ei kuollut. Ajeltiin parkkiin Innersandin maksulliseen parkkiin, jossa pyörien pysäköinnistä pulitettiin 8 euroa yhteensä. Onneksi mentiin tähän kaikista lähimpään parkkiin, kun vaihtoehtoja oli pari kilsaa kauempanakin.

Reitille oli laitettu paljon pitkospuita ja jonkun verran oli isohkoa kivikkoa ja hyviä polkuja. Koville se otti tämäkin patikointi, mutta ei lähimainkaan niin paljoa kuin eilinen porrastreeni. Näkymät ylhäällä olivat taas vaivan väärtti. Köllöteltiin, syötiin suklaata ja juotiin limukkaa sekä otettiin kuvia. Joku hurjapää lähti alas rannalle liitovarjollakin, onneksi ei mennyt sukkana alas. Vajaa pari tuntia lampsittiin takaisin ja mentiin hotellilla saunaan, jossa höpistiin parin saksalaisten jantterin kanssa maailman menosta. Olikin hyvä Harvian kiuas ja sauna todella lämmin. Paikat olivat aika mäsänä molemmilla parin päivän urheilusuorituksista johtuen, kun ei oltu oikein treenattu kotona 😂.

Illallista varten oltiin varattu pöytä kylän parhaasta ja ainoasta kuppilasta Gammelbuasta, jossa syötiin todella erinomainen ja runsas maistelumenu. Poroa, lammasta, valaan lihaa, kaikenlaista kalaa yms. Jälkkäriksi ruskeajuustojäätelöä ja sitten oltiinkin valmiita jo petiin. Yle Areenasta vielä perinteiset uutiset ja urheiluruutu, jonka jälkeen uni jo tulikin. Vaan lyhyeksi jäivät unet, jostain syystä jo kolmelta lakkasi nukuttamasta.

Kabelvåg – Henningsvær – Reine 160 km (yhteensä 2814 km)

Reipas viikko oltu nyt reissussa ja ollaan päästy aika hyvin loman makuun ja irti kaikenlaisista arjen kiireistä. Pikkuhiljaa alkaa jo unohtaa, että mikä päivä milloinkin on ja mistä ollaan tulossa sekä mihin menossa. Sellainen positiivisessa mielessä outo välitila aika usein näillä road tripeillä tuleekin.

Kabelvågista lähdettiin ajelemaan kohti Lofoottien eteläkärkeä tihkusateessa, jota riittikin melkein koko matkan, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi sadekamoja alettu laittaa ylle tai että olisi läpi kastunut mikään. Käytiin kahvilla läheisessä Hennigsværin kylässä, joka olikin meidän majapaikkaan verrattuna melkoinen menomesta ja porukkaakin enemmän.

Kolmen korvilla saavuttiin Reineen, joka on hienolla paikalla sijaitseva pieni kalastajakylä. Majoituttiin erikoiseen hippikommuuniin nimeltä Catogården, jossa olin ollut kerran aikaisemminkin. Puoliso ihmetteli, että mitenkäs tässä nyt näin kävi, että suht laadukkaisiin hotelleihin tottunut kermaperse Harrikka-ukko pystyy olemaan vähän keskivertoa paremmassa majatalossa, jossa ei ole omaa vessaa, suihkua, aamupalaa tms. Tykästyin viime kerralla Catogårdenin ystävälliseen ja kodinomaiseen fiilikseen ja nyt huomattiin, että paikkaan oli satsattu lisää mm. rakentamalla sauna pihalle.

Nälkä kurni moottorituristien vatsoissa ja reippailemaan vuorille teki myös mieli. Tällä reissulla päätettiin jo aikaa sitten kokeilla myös Norjan luontoon tutustumista. Eli tuulipuku päälle, virvokkeita reppuun ja paikallisen ravintelin kautta vatsat sopivasti täytettynä kohti läheistä Reinebringen vuorta, jonne oli tehty lähes koko nousulle melkein 2000 kiviporrasta. Ja kyllä teki tiukkaa nousu tällaiselle +120 kg tupakkia kiskovalle pari polvioperaatiota läpi käyneelle has been – never will -kiekkoilijalle 😂! Näkymät ylhäällä palkitsivat kaiken vähdin. Alastulo otti melkein vielä kovemmalle kuin nousu. Ja kun tasamaalle päästiin niin jatkettiin sellaista verkkaista paskat housussa akuankka -kävelyä kohti sänkyä. Olin varma, että huomenna ei meikämanne nouse sängystä ilman tunkkia!

Välipäivä Kabelvågissa

Vietettiin välipäivä ajohommista Kabelvågissa tutustumalla kylään, käymällä paikallisessa Lofoten Aquariumissa ja kylpemässä hotellilla. Kabelvåg on todella pieni kylä ja tehtiin pieni patikointi sen ympäri. Samalla syötiin fish & chipsit paikallisessa Brygga-ravintolassa, joka olikin oikein hyvä valinta. Hotellimme (Nyvågar Rorbuhotel) kylpyläpalvelut olivat pieni pettymys. Aika usein tulee varattua hotelli hyvien kuvien perusteella ja tätä markkinoitiin aika hienolla saunalla, josta näkymät suoraan merelle. Todellisuudessa kyseinen sauna oli remontissa, mikä vähän ihmetytti näin sesonkiaikana. Tilalla oli kuppainen tynnyrisauna ja haaleahko palju sekä siihen liittyvä hieno tila rentoutumista varten. Saunakin meni kylmäksi kesken saunomisten. 300 NOK per nuppi tuntui vähän kovalta hinnalta tästä lystistö, mutta tällaista se välillä on reissatessa. Täytyy sanoa tästä hotellista muutenkin kokonaisuutena, että aika ylihintainen laatuun nähden eikä paikasta tullut sellaista oloa, että tänne kannattaa tulla toisekin. Hotellin ravintolasta sai erinomaista kalasoppaa, mutta muuten oli kyllä keittiömestari ja muu henkilökunta melko nukuksissa.

Andenes – Kabelvåg 366 km (yhteensä 2654 km)

Andenesista lähdetiin kymmenen jälkeen ajelemaan pitkin rannikkoa pieniä teitä ja kerrankin ilma oli aivan huippu, noin 20 astetta lämintä ja aurinko paistoi. Maisemat ja tiet sekä verrattain hiljainen liikenne vaikuttivat yhdessä ilmeisesti kuskin pään pehmenemisen kanssa sen, että tuli ihan itku pari kertaa ajaessa, kun tuntui niin hyvältä. Varmaan vähän stressiä ollut koko alkuvuosi töissä, niin sekin alkaa nyt helpottaa. Että kaikki oli niin kuin viimeisen päälle.

Noin seiskan jälkeen saavuttiin majapaikkaamme Nyvågar Rorbuhotel, jossa olemme kaksi yötä. Tarkoitus on huomenna pitää vähän taukoa ajamisesta ja lepäillä. Suihkun ja illallisen jälkeen olikin jo väsy ja uni tuli nopeasti.

Straumsbukta – Brensholmen – Botnhamn – Gryllefjord – Andenes 97 km (yhteensä 2223 km)

Herätys saatiin kukonlaulun aikaan kirjaimellisesti paikallisen kukon toimesta 😊. Aamiaisen jälkeen pakattiin kamat ja ajovarusteet päälle. Ajobuutsit eivät olleet yön aikana kuivuneet, mutta muut kamppeet olivat suurin piirtein kuivia. Lyhyt 18 kilsan siirtyminen lauttarantaan Brensholmeniin, josta lautalla Botnhamniin. Seuraavalle lautalle Gryllefjordiin oli runsaasti aikaa ja matkaa vaan 80 kilsaa niin otettiin kuvia maisemista vähän enemmän. The Devil´s Teeth oli hieno paikka, jossa vuoret muodostivat ikään kuin peikon hammasrivistön. Lautta Gryllefjordista Andenesiin menee vain kolme kertaa päivässä ja vaikka se on isohko niin sesonkiaikaan ei kaikki jonottajat mahdu. Kerran tässä ollaan pojan kanssa jouduttu nukkumaan autossakin, kun ei viimeiseen lauttaan päästy. Pyörillä on helppoa, kun voi ajella jonon keulille ja lauttaan otetaan yleensä ekana. Tässäkin lautassa oli pyörille omat paikat ja ajettiin heti sisään. Autopay.no toimii hyvin, ei tarvi lompakkoa kaivella. Henkilökunta lukee rekkarin ja maksu menee kortilta automaattisesti. Tätäkään ei tietenkään insinööri ole itse keksinyt ottaa käyttöön, mutta onneksi on kätevä emäntä. Lautta keinui poikkeuksellisen paljon, onneksi oli vedetty liinalla pyörät kiinni ja laitettu vähän tuentaa. Sveitsiläinen motoristipariskunta Gessuillaan tuli tutuksi ja törmättiin myös varsinaiseen hurjaan, joka 13 viikon reissulla oli polkemassa Hollannista Suomen kautta Nordkappiin ja Norjan kautta takaisin. Ajopelinä toimi sellainen omituinen luodin muotoinen keltainen kotilo. Muutenkin polkupyöräilijöitä on matkan varrella ollut todella paljon ja se on kyllä helkatin kovan näköistä hommaa näissä olosuhteissa ja tunnelit sekä mäet huomioiden.

Lautan saavuttua Andenesiin Lofoottien kärkeen hurautettiin pari kilsaa hotellille, jossa suihkuttelun jälkeen kävelylenkki biitsillä ja kylällä sekä syömään siihen parhaaseen ja ainoaan eli Lysthusetiin. Muuten oli hyvät eväät, mutta minun poromuhennokseen oli jostain löytynyt iso muovinpalanenkin! Andenesin kylä on muuttunut muutamassa vuodessa todella hiljaiseksi ja useita taloja sekä liikkeitä on kiinni, myynnissä tai autioina. Siellä ei siis ole oikeastaan muuta kuin valassafari, pari hotellia ja ravintola.

Honningsvåg – Alta – Olderdalen – Lyngseidet – Tromssa – Straumsbukta 550 km (yhteensä 2126 km)

Aamupalan jälkeen alettiin valmistautua lähtöön neljään pekkaan. Sääennusteen mukaan saataisiin ajella aika pitkälti koko matka sateessa. Noin 400 km sitä riittikin, mutta ei tullut onneksi aivan esteristä saakka. Saappaat olivat perillä luttamärät, mutta muuten selvittiin pienin vaurioin. Allekirjoittanut järjesti lähtöön ylimääräistä ohjelmaa, kun kaikki kamat oli jo pakattu ja merinovillat, nahkapuku ja sadepuku päällä aletaan etsiä juuri hetki sitten putsattuja ajolaseja, joita ei kerta kaikkiaan löytynyt mistään. Eri henkilöt kävivät kolme kertaa katsomassa tyhjästä hotellihuoneestakin, mutta niitä ei vaan löytynyt. Koko mukana oleva omaisuus purettiin hotellin respan lattialle ja alkoi tulla vaatetuksesta johtuenkin jo sellainen hiki, että ei edes saunassa. Virpi ne lasit sitten bongasi Crocsien sisältä pyörän sivulaukusta. Samassa hötäkässä Antillakin oli hieman murheita, kun parkkipaikalla oli irtosoraa helkatisti niin liukastui ja käytiin nostamassa pyörä pystyyn, onneksi ei käynyt miehelle eikä pyörälle mitään. Nämä on välillä näitä reissulla sattuvia kommelluksia.

Virpin vetämänä lähdettiin kohti etelää ja sade oli just siinä rajoilla, että näki ihan hyvin eteensä avopotallakin. Vauhtia oli sopivasti niin matka eteni hyvin. Aika reipas motoristi tämä meidän letkan vetäjä, oli nimittäin pyyhkäissyt alkuviikosta Tanskasta pohjoiseen 1700 kilsaa yhtä kyytiä alle vuorokaudessa! Altan Shellillä tiemme erosivat, kun he jatkoivat Suomeen ja meillä etupyörä oli kohti Lofootteja.

Olderdalenista lähtevään lauttaan tuli pieni kiirus niin jouduttiin hieman kiihdyttämään, mutta ehdittiin sittenkin. Lautalla paikallinen Indian-kuski vinkkasi seuraavalle päivälle hyviä reittejä Lofooteilta vähän niiden perinteisten sijaan. Kaveri oli kuulemma just palannut Budapestistä H-D:n 120 vuotisjuhlista. Perillä Yggdrasiltunet Farmhotellissa oltiin noin klo 22:30, jonne menevä tie oli kyllä sellainen perunapelto, että hyvä kun ei pyörä hajonnut. Paikka itsessään oli omituinen sekoitus maatilaa ja hotellia, jossa kaikenlaisia eläimiä pyöri aitauksissa ja pihalla. Huone oli oikein siisti ja hyvä sänky, jonne olikin mukava käydä lämmittelemään.