Killers

Wrathchild

21.12.2007

Steve Harris
2:54
Soolo (1:01) Dave Murray

Soitettu livenä joka kiertueella, poislukien Virtual XI -tour ja Give me Ed…´til I´m dead -tour. World slavery -tourilla ja Somewhere on tourilla soitettiin vain satunnaisesti. Slavery-kiertueella parilla keikalla Englannissa ja Japanissa ja Somewhere on tourilla ainoastaan Japanissa. Seventh tourilla soitettiin kiertueen alkuosioilla, mutta pudotettiin kiertueen loppuvaiheessa pois setistä. A real live -tourilla soitettiin vain pari kertaa.Dance of death -kiertueella lisättiin ohjelmistoon vasta parin ensimmäisen konsertin jälkeen, mutta sen jälkeen soitettiin jokaisella keikalla.

Metal for muthas -kokoelman ja Killers -albumin lisäksi kappaleesta on olemassa studioversio, joka julkaistiin promootiosinglenä vuonna 1999. Versio on muuten sama, kuin Killers -levyllä, mutta se on miksattu uudestaan ja sen laulaa Bruce Dickinson.

Wrathchild -99 löytyy promootiosinglen lisäksi myös Ed-hunterin jenkkiversiolta piiloraitana. Virallisia liveversioita löytyy Maiden Japan -ep:n jenkkipainokselta 1981, Live after death -livetuplalta 1985 (äänitys Hammersmithista 1984), Hallowed be thy name -live-sinkulta 1993 (äänitys Helsingistä -92), Live at Donington -livetuplalta 1992 Ja Rock in Rio -livetuplalta 2001. Lisäksi Eddies archive -kokoelmalla kolme eri versiota: Hammersmithista ja Reading -festareilta 1982 ja Doningtonista 1988.

Kuten monet muutkin Killers-albumin kappaleet, Wrathchild oli levyn ilmestyessä jo vanha biisi ja pyörinyt bändin keikkaohjelmistossa vuosikausia. Se olisi luultavasti otettu mukaan jo ensimmäiselle Maiden -albumille, mutta koska kappale oli mukana varhaisella Metal for muthas -kokoelma-albumilla, bändi jätti sen ensimmäiseltä omalta levyltään pois, saadakseen tilaa julkaisemattomalle materiaalille.

Biisi on äänitetty Killers -sessioissa kokonaan uudestaan ja se on tuotettu huomattavasti paremmin, kuin mfm -versio. Killersillä olevalla versiolla soittaa näinollen Adrian Smith, antaen kappaleelle aivan uudenlaista särmää. Laulumelodiaa ympäröivät, nykyään kappaleelle leimalliset vonkukitarat ovat nimenomaan Smithin käsialaa.

Kyseessä on erittäin toimiva livejyrä ja se onkin roikkunut Maidenin livesetissä käytännössä koko bändin historian ajan, ollen Killers -albumin kirkkaasti soitetuin kappale. Onkin hieman erikoista, että yhtye tuntuu olevan niin kiintynyt siihen, sillä lukuisat fanit saattavat jopa vaikuttaa hieman kyllästyneitä biisiin nykyisin. Asiaa voi kenties selittää sillä, että Wrathchild on eittämättä klassikko ja toimii keikalla todella tehokkaasti. On luultavaa, että todella vanhoja faneja miellyttääkseen bändi haluaa esitellä keikoilla myös Di´Anno-aikakauden materiaalia. Vaihtoehtoja olisi kuitenkin tarjolla muitakin.

Wrathchild on perinteisesti soitettu -kiertueesta riippumatta- aivan shown ensimmäisten kappaleiden joukossa, usein heti toisena tai kolmantena kappaleena. Killer World tourilla biisi oli aloitusnumero heti nauhalta tulleen Ides of March:in jälkeen.

Wrathchild oli Killers -levyn ensimmäinen singlejulkaisu yhdessä Twilight Zone-kappaleen kanssa. Single oli niinsanottu kaksois A, jolloin kumpikaan kappaleista ei edustanut toiseen nähden ylivertaisuutta, vaan molemmat puolet singlestä olivat a-puolia. Twilight zone/Wrathchild -sinkku julkaistiin poikkeuksellisesti vasta albumin ilmestymisen jälkeen.

Sanoituksen puolesta Wrathchild on mitä ilmeisimmin isänsä hylkäämän lapsen raivokas tilitys. Vihalapsi ei ole koskaan nähnyt isäänsä ja etsii tätä pakkomielteenomaisesti joka paikasta, tarkoituksenaan laittaa tämä tilille teostaan. Kosto vaikuttaa olevan ainoa keino saavuttaa mielenrauha.

Murders in the Rue Morgue

Steve Harris
4:18
1. soolo (intro) Dave Murray
2. soolo (2:58) Dave Murray ja Adrian Smith yhdessä

Soitettu livenä Killer World tour -kiertueella 1981, sekä Beast on the road -kiertueella 1982. Lisäksi kerran tai kaksi World slavery -kiertueella Englannissa 1984 ja Virtual XI -kiertueen Euroopan osion muutamilla keikoilla 1998.

Viralliset liveversiot löytyvät Running free -live-singleltä 1985 (Äänitetty Hammersmithissa 1984), sekä kaksi versiota Eddies archive-kokoelmalla (Äänitetty Hammersmithissa ja Reading -festareilla Englannissa 1982).

Murders in the rue morgue edustaa Killers -albumilla uutta, vartavasten levyä varten sävellettyä materiaalia. Se on yksi Killers -levyn vauhdikkaimpia raitoja, joka tyylikkään intron jälkeen suorastaan räjähtää silmille. Biisiä käytettiin Beast on the road -kiertueella konserttien avaajana. Tämä on sikäli poikkeuksellista, että kyseessä lienee ainoa levyä promotoiva Iron Maiden -kiertue, kun aloituskappaleena käytetään kyseessä olevaa albumia vanhempaa kappaletta.

Biisin nimi on napattu brittikirjailija Edgar Allan Poen novellista (suom. Rue Morguen murhat). Kappaleen sanoituksella ei kuitenkaan ole novellin sisällön kanssa muuta yhteistä, paitsi, että myös novellissa kaksi nuorta naista surmataan Pariisissa.

Kyseessä on (ainakin näennäisesti) pakotarina, jossa viaton ohikulkija sattuu osumaan -avunhuudon kuultuaan- kaksoismurhan tekopaikalle Pariisissa. Veriteko on kuitenkin jo ehtinyt tapahtua ja paikalta löytyvät vain kahden tytön teurastetut jäännökset. Hahmo huutaa apua ja pian paikalle alkaa saapua muutakin väkeä, jotka kuitenkin syyttävät kappaleen henkilöä teosta, sillä tällä on verta käsissään. Alkaa silmitön pako halki Ranskan, rajan yli Italiaan.

Viattomasta ohikulkijasta tulee ikuinen pakenija, jonka elämästä tulee yhtä helvettiä kiinnijäämisen pelossa.

Kappaleen loppuun on kuitenkin ujutettu hämmentävä koukku, sillä teon tekijä vaikuttaisi loppujen lopuksi kuitenkin oleva kyseinen ohikulkija itse:

But I know that it´s on my mind
that my doctor said I´ve done it before

(Murders in the rue Morgue)

Hahmolla olisi siis tavallaan kaksi eri persoonaa (skitsofrenia), jolloin jonkinlainen (toisinaan esiintuleva) murhanhimoinen sivupersoona olisi tappanut tytöt.

Tätä tukee omalta osaltaan kaksi muutakin kappaletta levyltä. Murders in the rue Morgue -kappaleessa hahmo sanoo:

…like a fool I started running away
(Murders in the rue morgue)

Samankaltaisuus on melkoinen Innocent Exile (Viaton pakenija) -kappaleen kanssa:

When you weren´t there to help me
I lost my mind and ran

(Innocent exile)

They say I killed a woman
They know it isn´t true

(Innocent exile)

Ja jotain tuttua on myös Killers -kappaleen säkeissä:

Exitement shakes me
Oh, God help me What have I done?
-Ooh Yeah I´ve done it again!

(Killers)

Voisiko kyseessä olla saman murhan/murhien tarkastelu, jota kappaleesta ja kappaleen kohdasta riippuen tarkastelee sama henkilö, mutta eri persoona. Tämä selittäisi ainakin sen, miksi Killers -kappaleen otsikko on monikko. Kyseessähän on tavallaan tappajat.

Another life

Steve Harris
3:23

1. soolo (0:16) Dave Murray
2. soolo (2:13) Dave Murray
3. soolo (3:03) Dave Murray
4. soolo (3:09) Adrian Smith

Kappaletta on soitettu keikoilla jo ennen ensimmäisen Maiden-albumin ilmestymistä. Biisi pysyi osana livesettiä koko Clive Burrin bändissä oloajan, eli ensimmäisen levyn kiertueilla, jolloin oli mahdollista soittaa täyspitkä setti. Kappale kuultiin vielä Killer -maailmankiertueella 1981 sekä The Beast on the Road -kiertueella 1982. Clive Burrin rumpusoolo sijoittui usein keikoilla keskelle biisiä. Lisäksi soitettiin Early Days -kiertueen Euroopan osiolla kesällä 2005.

Virallinen liveversio löytyy Beast over Hammersmith-tuplalivelevyltä Eddies Archive-kokoelmalta, vuodelta 1982.

Kyseessä on vanha kappale, joka mitä ilmeisimmin jäi pois ensimmäiseltä albumilta tilanpuutteen vuoksi. Nopea ja reipas poljento pääsee tietyssä mielessä oikeuksiinsa vasta livetilanteessa. Lyhyessä kappaleessa on vain yksi säkeistö, joka toistetaan kolme kertaa, mutta sisältää vastapainoksi kitarasooloja kokonaiset neljä kappaletta (alkuvuosien keikoilla vielä rumpusoolon). Oli vuoden 2005 Euroopankiertueen kenties suurimpia yllätysvetoja ja todellista Dave Murray-juhlaa.

Kappale kertoo itsemurhaa hautovasta kaverista, jota ihanat äänet kutsuvat luokseen seuraavaan maailmaan.

Genghis Khan

Steve Harris
3.07

Ei sooloja

Soitettu livenä Killer World Tour -kiertueella. Virallista live-versiota ei ole saatavilla.

Killers-levyn toinen instrumentaalikappale on väkevä osoitus erityisesti Clive Burrin virtuoosimaisesta rumputyöskentelystä. Kappale on otsikoitu vajaa tuhat vuotta sitten vaikuttaneen mongolihallitsija Tsingis kaanin mukaan. Miehen syntymävuosi ei ole tarkalleen ottaen selvillä, mutta hänen arvioidaan syntyneen joko vuonna 1155 tai 1167. Kuolinvuosi on varma, ollen 1227.

Tsingis kaani oli ja on edelleen yksi maailmanhistorian suurimpia sotilaspäälliköitä ja valloittajia. Hänen katsotaan olevan nykyisen Mongolian perustaja. Alunperin hänen nimensä oli Temujin (tai Temuhin tai Temuzin). Temujin oli pienen paimentolaisheimon päällikkö, mutta loistavalla valtiomies- ja lainsäädäntötyöllä hän onnistui yhdistämään hajanaiset mongolikansat yhdeksi suureksi armeijaksi.

Temujinin armeija teki laajamittaisia valloitusretkiä mm. Kiinaan ja Persiaan. Varovaisimpien arvioiden mukaan näissä valloitus- ja hävityssodissa menehtyi jopa miljoonia ihmisiä. Ollessaan valtansa huipulla valtakunta ulottui Keltaiselta mereltä Kaspianmerelle ja Temujin huudatti itsensä Tsingis kaaniksi, joka tarkoittaa suomennettuna suurin piirtein: sangen mahtava kaani.

Tsingis kaania ehkä tunnetumpi lienee hänen pojanpoikansa Kublai kaani, joka laajensi vaarin valtakuntaa entisestään. Kublai kaani aloitti yhden Kiinan suurimmista dynastioista. Mies on eurooppalaisille tuttu venetsialaiskauppias Marco Polon matkakertomuksesta, joka kuvailee ensimmäistä ylöskirjattua eurooppalaisvisiittiä Kiinaan.

Nickon First Ten Years -muisteluiden mukaan Genghis Khan olisi tehty hätäisesti täydennysbiisiksi Killers-levylle. Sen työnimenä on kuulemma ollut Jenkins´s Barn. Steve Harrisin mukaan kappaleessa olisi ollut myös laulumelodia, mutta kuten Transylvaniakin, se toimi niin hyvin ilman laulua, että se jätettiin pois. Kiireellä ja ajanpuutteella lienee myöskin ollut osansa asiassa.

Kappale on monen mielestä paras Iron Maidenin neljästä instrumentaalikappaleesta. Siitä on tarkoitus välittyä valtavan mongoliarmeijan marssi kohti taistelukenttää.

Innocent Exile

Steve Harris
3.52

1.soolo Dave Murray
2.soolo Adrian Smith

Soitettu livenä aina varhaisista klubikeikoista lähtien. Ensimmäisen levyn kiertueilla, sekä Killer World Tour -kiertueella 1981. Virallinen liveversio löytyy Maiden Japan -live ep:ltä 1981.

Innocent Exile on yksi ensimmäisiä koskaan tehtyjä Iron Maiden kappaleita. Sitä soitettiin keikoilla jo kauan ennen Paul Di´Annon liittymistä orkesteriin. Sanoitukset ovat mitä ilmeisimmin hieman vaihdelleet alkuaikoina, mutta Killers-levylle äänitetyssä versiossa on havaittavissa selkeä yhteys Murders In The Rue Morgue -kappaleeseen. Biisin teemana on perusteettomasti naisen murhasta syytetyn ikuisen pakenijan epätoivo ja yksinäisyys.

On verrattain helppoa nähdä yhtäläisyys Rue Morguen ja Innocent Exilen sanoituksissa ja tematiikassa (katso Murders In The Rue Morgue -analyysi). Kappale on tavallaan jatkoa sille tapahtumasarjalle, joka käynnistyy Pariisissa Rue Morguella.

Paitsi sanoitukset, myös itse kappale on muuttunut alkuajoista. Alunperin nykyinen bassointro oli soitettu kitaralla ja bassolla lyötiin iskut. Nyt ne on käännetty toisin päin. Kappaleessa syytetään jotakuta hahmoa tilanteesta, jossa ollaan:

When you werent there to help me…

Ja myöhemmin:

They´re just trying to frame me, and all because of you

Kenelle syytös tilanteesta epätoivopäissään osoitetaan on epäselvää.

Kappale on etenkin livenä todella rokkaava ja soolot hienoja. Myös tietynlaisia progressiivisia ulottuvuuksia on havaittavissa. Paul Di´Anno sanoo Japanissa 1981, että tämä on hänen lempikappaleensa.

Killers

Steve Harris, Paul Di´Anno
5:01

1. soolo (2:59) Dave Murray
2. soolo (3:21) Adrian Smith

Soitettu livenä ensimmäistä Iron Maiden -albumia seuraavan kiertueen loppupuoliskolla (ts. vuoden 1980 loppupuoliskolla), tosin levyversiosta poikkeavilla sanoituksilla. Killers -albumin jälkeen soitettu nykymuodossaan Killer World Tour -kiertueella 1981, ja The Beast on the Road -kiertueella 1982. Tämän jälkeen putosi setistä moneksi vuodeksi, kunnes nostettiin taas lyhyeksi ajaksi ohjelmistoon Seventh Tour of a Seventh Tour -kiertueen viimeisellä Englannin osiolla, jonka jälkeen unohtui jälleen. Viimeksi kuultu Iron Maiden -konsertissa Ed Huntour -kiertueella 1999.

Virallisia live-versioita on saatavilla verrattain lukuisia, varsinkin jos ottaa huomioon kappaleen esiintymistiheyden keikkalistoissa. Liveversio löytyy Maiden Japan -live EP:ltä 1981, Infinite Dreams -singlen b-puolelta 1989 (tallenne Seventh Tourilta Birminghamista 1988), The Wicker Man -singlen b-puolelta 2000 (tallenne Ed Huntourilta 1999), sekä kaksi versiota Eddies Archive -kokoelmalta (Reading -festivaali 1980 -vanhat sanat- , sekä Beast over Hammersmith 1982).

Kappale on tehty yhteistyössä Steve Harrisin ja Paul Di ´Annon kesken. Di´Anno on vastuussa sanoituksista ja kappale on miehen viimeinen kirjoitustyö bändissä. Biisi syntyi jossakin vaiheessa kesken ensimmäisen levyn jälkeisiä kiertueita. Alunperin kappaleessa oli täysin erilaiset sanat, jotka muutettiin vasta studiossa, Killers -albumin äänityssessioissa. Vanhat sanat esiintyvät ilmeisesti viimeisen kerran Live at Rainbow -videon versiolla, joka on äänitetty joulukuussa 1980.

Kuten kappaleen otsikostakin on pääteltävissä, on Killers yksi nimikkoalbuminsa keskeisimpiä numeroita. Se edustaa levyllä selkeästi tuoreempaa materiaalia, kuin monet ensimmäiseltä levyltä poispudonneet kappaleet.

Kyseessä on suorastaan raivokas esitys niin musiikillisesti, kuin myös sanoitusten osalta. Kappale on sanoitustensa puolesta albumia löysästi leimaavan tappaja -teeman keskeisin elementti. Se on lähes kokonaan -lukuunottamatta kappaleen alkua- kirjoitettu tappajan näkökulmasta. Ja erittäin kuvailevasti.

Tappajan sairaalloinen verenhimo yhdistetään tekstissä jonkinlaiseen sisäiseen pakkoon, lähestulkoon uskonnolliseen pakkomielteeseen, joka ajaa tappajan tekoonsa. Hallitsevia elementtejä ovat viha, suuttumus, vallantunne ja julmuus (tappaja nauraa, katsoessaan uhrinsa vuotavan verta), yhdistettynä veitsellä tehdyn veriteon jälkeiseen epätoivoon ja katumukseen (God help me, what have I done).

Murhamies ei ole asialla ensimmäistä kertaa. Alkupuolella tekstiä puhutaan uhreista monikossa (My innocent victims) ja myöhemmin todetaan, että: I´ve done it again.

Puukotuksen jälkeistä aikaa voisi sitten kuvitella kuvailtavan ainakin kappaleissa Murders in the Rue Morgue, ja Innocent Exile. Jos näitä kolmea biisiä tarkastelee yhtenäisenä kokonaisuutena, on yhtäläisyys melko vaivattomasti hahmotettavissa. Ei liene mahdotonta ajatella, että koska Killers -kappaleen sanat muutettiin studiossa (kuten Innocent exile:nkin) ja Murders in the Rue morgue on kokonaan uusi kappale, tämä yhteys ei olisi syntynyt sattumalta..

Oli miten oli, Killers on sanoituksiltaan hyvin poikkeuksellinen Maiden -kappale, etenkin vuoden 1981 valossa. Kiistattomasti yksi parhaimpia, jollei paras, Di´Anno -lyriikka ikinä.

Musiikillisesti kappale poikkeaa levyn materiaalista edukseen. Steve Harrisin maaninen basso yhdistettynä kitarajuoksutuksiin ja iskuihin tukee sanoituksia loistavasti ja saa aikaiseksi odottavan tunnelman, joka kappaleen lähtiessä lopulta käyntiin äityy niin tyylikkääksi menoksi, että alta pois.
Unohtaa ei sovi myöskään vokalistin huutoja biisin alussa. Di´Anno kirkuu tavalla, jota ei kannata yrittää jäljitellä.

Killersistä on olemassa hauska anekdootti, liittyen Maiden England -videoon. Steve Harris koosti lopullisen videokokonaisuuden kahdesta keikasta, jotka kuvattiin peräkkäisinä iltoina Birminghamissa. Ilmeisesti miehellä on riittänyt virtaa kikkailla editointipajassa, sillä kappaleen Murrayn soittaman soolon ääni on toiselta ja kuva toiselta keikalta. Murray ei ollut Harrisin mukaan itsekään huomannut tätä.

Prodigal Son

Steve Harris
6:11

1. soolo (3:04) Adrian Smith
2. soolo (3:44) Dave Murray

Ensimmäinen levytetty Iron Maiden- ja ainoa Paul Di´Anno -aikakauden kappale, jota ei ole koskaan soitettu livenä.

Kyseessä on hyvin poikkeuksellinen kappale paitsi Killers -levyä, myös koko Maiden -tuotantoa ajatellen. Lähes kokonaan akustisena, Prodigal Son muodostaa albumilla aivan oman lokeronsa. Meni yli kaksikymmentä vuotta, ennenkuin Maiden levytti seuraavan akustisen numeron albumille (Journeyman 2003).

Erittäin tunnelmallinen ja kaunis numero, vaikka perusteema onkin kappaleessa hyvin surullinen. Kappaleen nimi tulee Raamatun Tuhlaajapoika -vertauksesta, jonka perimmäinen sanoma on katumus ja sen merkitys. Raamatun vertauksessa käsitellään nuoren miehen ylpeyttä ja ajattelemattomuutta, joka lopulta ajaa tämän syvään ahdinkoon. Katumuksen kautta kaikki kuitenkin kääntyy lopulta hyväksi.

Iron Maidenin Tuhlaajapoika käsittelee omalla tavallaan samaa tematiikkaa, mutta siihenpä yhtäläisyydet oikeastaan jäävätkin.

Sanoitus on oikeastaan avunhuuto. Kappaleen hahmo on sekoillut magian ja mystiikan kanssa ja nyt itse Paholainen on saanut tästä vallan. Tilanne ei miellytä, joten apua lähdetään ihan polvillaan pyytämään Lamialta.

Lamia on tuttu nimi useammasta eri lähteestä. Luultavasti tunnetuin Lamia löytyy Kreikan mytologiasta. Kyseessä on pohjoisafrikkalainen (usein libyalainen) kuningatar, joka synnytti pojan kreikkalaisten pääjumalalle Zeukselle. Zeuksen puoliso Hera -tunnettu mustasukkaisuudestaan- varasti Lamian lapsen ja tämä sekosi. Lamia ryhtyi tarun mukaan vainoamaan kaikkia lapsia ja tekemään näille kaikenlaisia hirveyksiä.

Miksi hahmo biisissä sitten anelisi apua tämänkaltaiselta, lapsia pelottavalta kummitukselta, on loppujen lopuksi hieman epäselvää.

Erilaiset huhut kertoivat, että kappale olisi treenattu Early days-kiertuetta varten esityskuntoon, mutta samat huhut sanoivat samaa käytännössä joka kappaleesta.

Purgatory

Steve Harris
3:20
soolo (0:56) Dave Murray

Soitettu livenä Killer World tour -kiertueella. Virallista liveversiota ei ole saatavilla.

Purgatory on periaatteessa vanha Maiden -kappale, jota yhtye soitti keikoilla jo vv. 1976-77. Tuolloin kappale oli tosin huomattavasti hidastempoisempi ja sen otsikko oli Floating.

Biisi julkaistiin Killers -levyn ilmestymisen jälkeen singlenä 15.6.1981, mutta jostakin syystä se ei menestynyt alkuunkaan aikaisempien kolmen singlen lailla. Singlen paras sijoitus oli 52. Purgatory onkin Iron Maidenin huonoiten sijoittunut sinkku. Singlen b-puolelta löytyy instrumentaali Genghis khan. Molemmat kappaleet löytyvät myös itse Killers -albumilta, joten luultavasti bonuksen puute on yksi syy huonoon menekkiin.

Killers -levyn tekemiseen liittyvä kiire ja paine on luultavasti jälleen kerran syynä siihen, että vanha -itseasiassa jo unohtunut- kappale kaivettiin naftaliinista ja herätettiin henkiin. Ainakin osittain uudet lyriikat, nopeampi tempo ja pari viilausta sinne-tänne saivat kuitenkin aikaan sen, että Kiirastuli on yksi levyn vahvimpia numeroita.

Killer -kiertueen aikana menevää vauhtinumeroa soitettiin Prowlerin ohella heti aloituskappale Wrathchildin jälkeen.

Kappaleen sanoitus on hyvin runonomainen, eikä siinä tunnu päällisin puolin olevan tolkun häivää. Luultavasti kyseessä on Steve Harrisille ominainen välitila -jumitus. Kiirastulihan on ainakin juutalais-kristillisessä traditiossa paikka, jossa vainajan sielu joutuu tekemään visiitin ennen lopullista päätymistään taivaaseen tai helvettiin. Kiirastulessa ollaan -tyypistä riippuen- epämääräinen aika, eikä siellä ole kenelläkään kivaa.

Purgatoryn teksti on nähtävissä toisaalta eksyneen sielun harhailuna jossain elämän ja kuoleman välillä. Ehkä Harrisin mielestä pahin mahdollinen tilanne olisi juuttuminen jonkinlaiseen epätilaan. Kappaleen hahmo ainakin vaikuttaa varsin onnettomalta ja anelee poispääsyä:

Please take me away…
(Purgatory)

Toisaalta Purgatoryssa on nähtävissä melko selvä yhteys Twilight zone kappaleeseen, jossa kappaleen hahmo haikailee kuolemansa jälkeen edelleen elävän rakastettunsa perään:

When you see me
Floating up beside you
You get the feeling
That all my love´s inside of you

(Purgatory)

Yhteläisyys on hyvin selkeä esim. seuraavien rivien kanssa:

Because you see
I can´t take no shape or form

(Twilight zone)

Ja viimeistään:

I can´t get used to Purgatory
You know it really mekes me cry

(Twilight zone)

Näinollenhan Maiden julkaisi (vahingossa?) kaksi singleä samasta teemasta, sillä vaikuttaisi ilmeiseltä, että Purgatoryn ja Twilight zonen hahmo on yksi ja sama tyyppi.
Derek Riggs piirsi Purgatorya varten alunperin kannen, joka sittemmin päätyi The number of the beast -albumin kanneksi. Bändi halusi säästää niin hienon kannen albumia varten eivätkä raaskineet tuhlata sitä pelkäksi sinkun kanneksi. Purgatory -kannesta alkaa Paholainen/Helvettijatkumo, joka jatkuu aina Flight of Icarus -singleen saakka.

Twilight Zone

Steve Harris, Dave Murray
2:31

ei sooloja

Soitettu livenä Killer World tour -kiertueella. Virallista liveversiota ei ole saatavilla.

Twilight zone on poikkeuksellinen kappale siinä mielessä, että alunperin se ei sisältynyt Killers -albumille, vaan se julkaistiin Englannissa ainoastaan singlenä. Levyn jenkkiversiolla kappale puolestaan oli mukana, sillä singleä ei julkaistu Yhdysvalloissa. Siis hieman samantyyppinen toimintamalli, kuin Sanctuaryn suhteen. Ilmeisesti päätös oli tehty jo levyä julkaistaessa, sillä sinkku ilmestyi vasta noin kuukausi itse levyn jälkeen. Myöhemmin kappale liitettiin levyn yhteyteen, kun Maiden albumeista julkaistiin uudelleenmasteroinnit cd-muodossa vuonna 1998.

Twilight zone oli ensimmäinen singlelohkaisu Killers -levyltä ja julkaisupäivä 2.3.1981. Listasijoitus 31. Kappaleen piti alunperin olla Wrathchild -singlen b-puoli ja se tehtiin nimenomaan b-puoleksi, mutta koska se osoittautui niin hyväksi biisiksi, päätti bändi julkaista sen tasavertaisena Wrathchildin kanssa. Lopputuloksena on siis ns. Tupla A (katso Wrathchild -analyysi).

Nickon First 10 years -muisteluiden mukaan Killers -levyn tuottaja Martin Birch oli estynyt tulemaan studioon sinä päivänä, kun Twilight zone oli määrä äänittää. Niinpä bändi tuotti kappaleen omin nokkinensa.

Kappaleen menevä riffi on Dave Murrayn käsialaa, melodia ja sanoitukset puolestaan Steve Harrisin.

Kappale on tulkittavissa katkeran-suloiseksi rakkauslauluksi siinä mielessä, että kyseessä on kolme vuotta sitten kuolleen miehen tilitys entiselle rakastetulleen. Vainaja on jäänyt roikkumaan jonkinlaiseen rajatilaan (Twilight zone) kuolemansa jälkeen ja kykenee sieltä tarkkailemaan elävien maailmaa. Hahmo ilmestyy iltaisin rakastettunsa luo ja kärsii suunnattomasti, kun rakastettu ei voi nähdä eikä kuulla tätä.

but when she stares at me
she can´t see nothing at all

(Twilight zone)

Muuten hyvin surulliseen tilanteeseen sisältyy mieletön koukku, sillä kolme vuotta sitten kuollut hahmo haluaisi rakastettunsa mukaansa toiselle puolelle , koska on kovin yksinäinen. Tämä seikka korostuu sitten nerokkaasti singlen kannessa, jossa kuollut hahmo on Eddie, joka leijuu (Floating) rakastettunsa huoneessa varsin uhkaavan oloisena. Samalla nainen pitää kädessään Tarot-korttia, joka ennustaa naiselle kuolemaa.

Kaikkein hurmaavin yksityiskohta kannessa on naisen pöydällä oleva valokuva. Se on nimittäin osoitettu -kenellekkäs muulle kuin itselleen Charlottelle- itseltään Edvardilta.

Drifter

Steve Harris
4.49

1. soolo Dave Murray (1.29)
2. soolo Adrian Smith (3.03)

Soitettu livenä jo ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä, vaikka julkaistiinkin studioversiona vasta Killers -albumilla. Pysyi osana Maidenin livesettiä Killer- , Beast- , ja World piece tour -kiertueilla, ollen lähes poikkeuksetta keikkojen vihoviimeinen encore.Vuoden 1983 World Piece tour -kiertueen jälkeen soitettiin vasta vuoden 2005 Early days -rundilla, kun muisteltiin kiukulla vanhoja aikoja..Early days -kiertueella ei soitettu ihan viimeisenä, vaan sen jälkeen tuli vielä Sanctuary, joka korvasi Drifterin lopetusnumerona Slavery -kiertueesta lähtien vuosiksi eteenpäin.

Viralliset liveversiot löytyvät Sanctuary -singlen b-puolelta (Hysteerinen tallenne keväältä 1980 Lontoon Marquee -klubilta, jonka Maiden myi täyteen ennätysajassa, vaikka ensimmäinen levy ei ollut edes ilmestynyt!), sekä Beast over Hammersmith -livetallenteelta vuodelta 1982, Eddies Archive:lla.

Drifter on monien mielestä parhaimmillaankin keskinkertainen numero Iron Maidenin laajassa repertuaarissa ja myös Killers -levyllä.
Kappaleen voima ja pointti onkin nimenomaan live-esiintymisissä, joissa siihen saa edes jonkinlaista munaa. Biisi on syntynyt Steve Harrisin mukaan lukuisten erilaisten osien summana. Keskikohdan blues- vedätykset ovat nuoren Dave Murrayn henkilökohtaisia taiteellisia perversioita.

Kappale edusti kuitenkin bändin alkutaipaleella merkittävää roolia lopetusbiisinä, johon jo 70-luvulta lähtien ympättiin kettuiluhengessä Stingin silloisen yhtyeen Police:n kaupallisesta hitistä Walking on the moon yo-yo-yo -kohta. Monet kuvittelevat, että yo-yo -jumitus on jotain brittiläisten futisfanien jumitusta, mutta alunperin se oli puhdas vidailu. Loistava yleisönhuudatustapa, kuitenkin, vaikka esim. World Piece -tourilla käytiin paikoissa, joissa ei tajuttu koko homman pointista höykäsen pölähtämää. Bruce mokasi huolella Early Days -kiertueen viimeisellä keikalla Hammersmithissa, Lontoossa, kun vedätti yo-yo -ta Running freen aikana..

Kappaleen teksti on moniselitteinen. Se on Maidenille harvinainen rock and roll -lifestyle tyyppinen tilitys yhden illan kissalle, joka aamulla jätetään hotelliin, kun kiertuemanageri patistaa taas taipaleelle. Harris oli kuitenkin nuoreksi mieheksi nähnyt noihin aikoihin jo yhtä ja toista, eikä vielä ollut muijaa ja mukuloita jarruna.

Jos haluaa heittäytyä syvällisemmäksi, sitä voi myös ajatella Tappaja -teeman huipennuksena, jossa pahimmallekin pirulle koittaa aina uusi huominen. Tosiasia kuitenkin on, että Ajelehtija tehtiin kauan ennen, kun koko Tappaja -teema (sikäli sellaista edes on) syntyi..