A Matter of Life and Death
Joskus nimi on vain nimi, eikä muuta. Toisaalta usein sanotaan olevan kyse elämästä ja kuolemasta, tarkoittamatta sitä kirjaimellisesti, painotettaessa sanottavan asian tärkeyttä. Nimen voidaan siis tulkita kuvastavan levyn tärkeitä/vakavia aiheita ja teemoja, eikä välttämättä vain sanatarkasti elämistä ja kuolemista. Toki Maidenin ja brittien viehtymyksen sanaleikkeihin tuntien, nimellä on luultavasti kaksoismerkitys. Dickinson kuvailee uutukaista näin: Some of the new songs are quite angry. It's just the times we're living in. We've got global fundamentalism, state-sponsored terrorism, dirty bombs, global warming and everything else. I think this is our response to all that. Erään onnekkaan lottovoittajafanin kommentit levystä ovat: Basically, the album is a lot heavier than Dance of Death – its definitely METAL as opposed to rock. It´s probably less instantly catchy and requires more thought. The album is very progressive. There's lots of time changes and atmospheric keyboards and stuff. The production sounded a bit better and the guitars were definitely heavier. The vocals on all tracks sounded amazing – better than Dance of Death I thought, more powerful.
1. Different World (Smith/Harris) 4.17
Jämäkkä ja tyypillinen avausrockeri, jossa mukana maidenmaisia triplakitaroita ja Adrian Smithin loistava soolo. Ehkä vähän radiosoittoakin varten tehty biisi. Alun perin maidenin nettisivuilla julkaistiin nimenä Different Worlds. Kerrangin mukaan Its a classic, storming Maiden opener with an instantly memorable chorus and soaring guitar harmonies. Harris maalailee: It wasnt intentional when we sat down and wrote it, but as soon as it was finished we thought: Thin Lizzy! Its a tribute to them, in a way. Obviously it sounds like Maiden, but it just conjured up that Thin Lizzy vibe.
2. These Colours Don't Run (Smith/Harris/Dickinson) 6.52
Introlla alkava ja omalaatuisella kompilla jauhava grooveri, jossa taas triplakitarointia. Progemaisia piirteitä ja riffittelyä, loistava kertosäe ja kaksi sooloa (Dave Murray kelttiläisellä fiiliksellä ja Adrian Smithiltä fuusiomatskua). Biisiä nauhoitettaessa studiossa käytiin kovaäänistä sanailua herrojen Shirley ja Harris välillä kitaramelodioista. Viisaampi lopetti ensin. Biisin nimi tuli tutuksi viime kiertueella Amerikassa Ozzfestissa, kun Dickinson ilmoitti The Trooper kappaleen jälkeen munasateen tauottua Brittien lippu kourassa, että tässä on meidän lippu ja nämä värit eivät pakene! Matti Riekin mukaan Pari ekaa biisiä on vähän sellaisia turhan perusralleja, mutta sitten alkaa toimia. Kerrang kommentoi: These Colours Dont Run, is a brooding, dramatic rumination on the plight of being a soldier in a war zone and sets the tone for the dark epics that follow it. That song was an effort to put a human face on people who go out and fight wars. says Dickinson. They call it peacekeeping, but these people put themselves in harms way, and whether or not you agree with the reasons why theyre doing it, theyre just doing their job.
3. Brighter Than a Thousand Suns (Smith/Harris/Dickinson) 8.44
Brighter than a thousand suns. sanoi tarinan mukaan Robert Oppenheimer, Manhattan projektin kehitystiimin johtaja, nähdessään ensimmäisen atomipommin koelaukaisun. Lause on lainausta hindujen pyhistä kirjoituksista osiosta Bhagavad Gita, ja se jatkuu I am become death, the shatterer of worlds. Biisi käsittelee ensimmäistä fuusiopommia, joka laukaistiin vuonna 1952. Smith soitti biisiin soolon omaan tarkkaan tyyliinsä ja Murray vetäisi oman tavaramerkkinsä eli luontevan ja ilmavan soolon todennäköisesti sormet salamoiden, silmät kiinni ja suu ammollaan kuin olisi Iso O tulossa. Adrian Smith -fanina on hienoa tietää, että kaikissa kolmessa ensimmäisessä biisissä herra saa isoa roolia. Smithille on tyypillistä, että hän ei tee kahta saman tyylistä kappaletta samalle levylle, kuten esim. Harris. Lupaa hyvää. Ja Kerrangin mukaan kyseessä on albumin raskainta osastoa.
It starts with bass followed by a very theatrical Bruce. The main riff sounds very monolythic while soon it is clear why they use three guitars. Very good orchestration (I think they refer to the guitars and not any orchestral parts). The speed builds up while the guitars draw pictures (Greek matter of saying). After a labyrinth of music parts there is a sing along part (oh,oh,oh get my point) and endless solos. The song gets back to the basic riff. Very good. Maiden seem to embrase the Brit prog rock without being too epic and exotic about it. The track really stood out.
4. The Pilgrim (Gers/Harris) 5.07
The Pilgrim sounds quite mediaeval/eastern, kind of like Nomad from Brave New World, but heavier.
5. The Longest Day (Smith/Harris/Dickinson) 7.48
Steve Harris ja Adrian Smith hoilaavat taustalauluja ja lisäksi Steve soittaa kosketinsoittimia. Biisin aiheena on D-Day eli Normandian maihinnousu 6.6.1944. Cornelius Ryanin kirjoittama The Longest Day (suom. Atlantin valli murtuu) kirja julkaistiin vuonna 1959 ja sen pohjalta on tehty myös loistava saman niminen sotaelokuva. Muuan Wüstenwuchs Erwin Rommel totesi ennen maihinnousua seuraavasti: …the first 24 hours of the invasion will be decisive…the fate of Germany depends on the outcome…for the Allies, as well as Germany, it will be the longest day.
6. Out Of the Shadows (Dickinson/Harris) 5.36
Bruce Dickinsonin biisi, jossa Smith soittaa akustista kitaraa. Mahdollisesti sinkkuainesta, koska Shirleyn mielestä biisi voi saada radiosoittoa. Muutamien biisin kuulleiden mukaan muistuttaa Children of the Damnedia ja Tears of the Dragonia.
7. The Reincarnation of Benjamin Breeg (Murray/Harris) 7.21
Levyn ensimmäinen single, joka julkaistaan 14. elokuuta. Sinkun B-puolina ennakkotiedoista poiketen Legends-sessioiden versioita klassikoista The Trooper, Hallowed Be Thy Name ja Run To The Hills. Kuka on Benjamin Breeg? Vain Steve tuntuu tietävän
Mielenkiintoinen huhu oli muutama viikko sitten liikkeellä, että Maiden leirissä Paul Di´Annon lempinimenä oli Benjamin Breeg, mutta tämä taisi olla vaan jonkun puupään päästämä aivopieru. Myös sivustolla http://www.benjaminbreeg.co.uk/ kerrotaan herrasta jotain