Rautaneito.comin maaliskuun fani on nuori mies, jonka äiti kysyi hellyttävästi muutama vuosi sitten minulta, että voisikohan se meidän koltiainen mahdollisesti päästä mukaan teidän kanssanne Tukholmaan katsomaan Maidenia, vaikka ei olekaan vielä täysi-ikäinen. Vastaukseni oli silloinkin kyllä ja Ilpo Ipe Peltola on sen jälkeen käynyt vaikka missä katsomassa Maidenia ja mitä ilmeisemmin nuoren miehen elämäntapana on Maiden henkeen ja vereen, koska myös kaverin morsian on bändin innokas fani.
Kuka ja mistä päin olet?
Ilpo Ipe Peltola, 21 vuotta, Helsingistä. Tällä hetkellä työskentelen muuttohommissa ja ravintola-alalla, (ei ihan vastaa koulutustani merkonomina, mutta kukapa merkonomi nykypäivänä työskentelee oman alan parissa?) Töiden ohella harrastan (musiikin lisäksi) salilla käyntiä, sekä toimin Puotilassa järjestettävän keilailuturnauksen puheenjohtajana, heh. Kotona asustelee lisäkseni tyttöystäväni – kunhan varusmiespalveluksesta lomille kerkeää – ja Somali-niminen kissa.
Maidenia vuodesta… Mistä kaikki lähti?
Maideniin sain ensikosketuksen yläasteen seitsemännellä luokalla, eli vuonna 2000, jolloin eräs luokkakaverini sai minut pitkän suosittelun jälkeen kuuntelemaan Fortunes of War kappaleen.
Samalta kaverilta sainkin sitten ensimmäisen (poltetun) Iron Maidenin levyn, joka oli The X-Factor tottakai. Tuntemattoman tekijän euforiassa tuli oltua koko seitsemäs luokka, oli se jotain niin massiivista ja hienoa.
Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen!
Miksi? Minkä takia Maiden?
Early Days: Fortunes of War kappaleen hillitty mutta samalla raskas ote, kitaramelodiat ja -riffit, unohtamatta Blaze Baylen mahtavaa tulkintaa, iskivät kuin kaksi salamaa Pachendalessa.
Present: Kahdeksan vuotta on vierähtänyt siitä hetkestä kun ensimmäisen kerran kuulin bändiä; yksinkertaisesti bändillä on jokaisella osa-alueella niitä asioita, mitä millään muulla bändillä ei ole. Nuorempana olisin vastannut bändin musiikillisista avuista jotain, mutta nyt mielessäni ei kertakaikkiaan ole mitään muuta kuin perhe. Se kaikki, mitä olen kokenut näiden kultaisten kahdeksan vuoden aikana on jotain niin elämää suurempaa, mistä ei edes villeimmissä unissa voi edes kuvitella. Keikkakokemukset, bändin jäsenten tapaaminen, uusien levyjen odotus ja hypetys, tuleva settilista, perhe siis kaikki, mitä bändi tarjoaa.
Perhe tietää mitä tarkoitan, se on vain jotain, mitä on sydämissämme. Ei mikään muu bändi (itselleni) aiheuta niin suuria kiksejä ja hullutta.
Minkä takia Maiden? Yksinkertaisesti vain parasta maan päällä. Se kaikki, mitä bändi on jättänyt sydämeeni roihuaa siellä suurempana kuin muut bändit yhteensä. Kertoo aika paljon bändistä ja fanituksesta, että sitä lähtee ulkomaillekin katsomaan, ja monesti.
Mottosi
Olen koko lyhyen urani aikani miettinyt mottoa, vieläkään en ole täysin sinut valintani kanssa, mutta ainut motto, mitä olen penskasta asti käyttänyt on: parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Paras Maiden-aiheinen muisto
Ehkäpä se kaikkiein vaikein kysymys, mitä voisi kysyä niitä kun on niin paljon. Ensimmäiseksi täytyy sanoa Steve Harrisin tapaaminen edellisvuoden ensimmäisen Helsingin keikan jälkeen eräässä Helsingin baarissa. Harris on aina edustanut itselleni tärkeintä jäsentä Maidenissä, olin aivan sanaton, tuntui suuremmalta asialta kuin lottovoitto. Toinen asia on ehdottomasti Maidenin keikat yhdistettynä faneihin. Olenhan tavannut tyttöystäväni Iron Maidenin, ja tarkemmin sanottuna Rautaneidon kautta. Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: kaikki yhteiset ulkomaanreissut Prahasta 2005 tulevaan 2008 vuoden Prahan reissuun.
Ipe kaljalla kohtuullisen hyvässä seurassa… Cheers Steve!
Suosikkialbumi
Iki-suosikkini löytyvät akselilta: Somewhere In Time, Seventh Son of a Seventh Son ja The X-Factor. Tärkein levy ehdottomasti on The X-Factor. Ilman kyseistä levyä en olisi ikinä kokenut yhtä hienoja asioita, kun olen viimeisten kahdeksan vuoden aikana kokenut (keikat, perhe, musiikki yleisesti jne.) Eli nimenomaan tunnepohjalta The X-Factor. Tärkein ja ensimmäinen Maiden levy itselleni. Ei todellakaan sitä Maidenia, mistä suurimmat osat faneista pitävät, mutta jotenkin Harris on silkassa neroudessaan saanut albumille sellaisen ilmapiirin, jota en muilta albumeilta ole löytänyt. Synkkä levy.
Rationaalisesti: Somewhere In Time. Maailman paras albumi, jota ei voi ylistää koskaan liikaa.
Oletko Fan Clubin jäsen?
En. Pitkään on ollut mielessä ja harkinnassa, mutta aina kun sitä viimeistä sivallusta oltaisin tarvittu, olen kokenut jäsenyyden olevan itselleni hyödytön. FTTB ranneke ei myöskään kiinnostanut, mielummin nautin keikan ennakkotunnelmista maailman kovimpien Maiden-fanien kanssa, ja keskityn rauhassa keikan nautintoihin. Ennakkoliput keikoille sainkin sitten hyviltä ystäviltä, jotka olen tavannut rautaneidon kautta, ja tutustunut ihan real life kavereiksikin.
Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?
Kuten aiemmin totesinkin, niin Harrisin tapasin viime kiertueella ensimmäisen Helsingin keikan jälkeen. Samoissa kemuissa toki tuli tavattua muuan Janick Gersikin.
Bruce Airin Belgrad -reissulla 2007 tuli tavattua Dickinson (joka oli ehdottomasti parhaita kokemuksia ikinä, kuten koko reissukin) ja samana vuonna kahteen otteeseen Blaze Bayley Helsingin Rock Townissa.
Kokemuksia, joita ei voi sanoilla kuvata, ne pitää vain itse kokea!
Captain Dickinson suomalaisten piirittämänä
Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?
13 kertaa. Parasta keikkaa on lähes mahdoton sanoa, mutta ensimmäisen keikan maagisuus oli jotain niin ihmeellistä, samoin Prahan ensimmäinen keikka (Charlotte the Harlot livenä) oli yhdessä upean porukan kanssa jotain niin sanoin kuvaamatonta. Niin ja tietysti Dublinin keikka vuonna 2005, kuten Juhana Iivis Koli aiemmin totesi, niin Brittien saarella bändin suoritus on jotenkin vapautuneempi; spiikkejä ja nousukiidossa olevaa hauskuttamista on niin ilo seurata. Suurimpana muistona Dublinin keikalta The Phantom Of The Opera. Silloin sai kerätä roskaa silmästä ja vaihtaa parit housut.
Bruce Airista voisinkin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta täytyy vain todeta matkasta se, että ilman upeita faneja ja matkatovereita eivät keikat tuntuisivat niin hyviltä. Anu, Juhana ja Janne KIITOS kaikesta!
Oletko menossa katsomaan Maidenia tänä vuonna? Missä?
Maaliskuussa on edessä New Jerseyn keikka rapakon toisella puolella, sitä reissua odotan aivan jäätävästi. Niin moni unelma toteutuu 11 päivän sisällä. Graspopin hulluudet täytyy kanssa kokea, samoin Prahan, jäi nimittäin niin paljon positiivisia muistoja jälkimmäisestä kaupungista käteen. Suomen keikat nyt kuuluvat tietysti kalenteriin. Mahtava vuosi tulossa.
Täytyypi tähän loppuun vielä Iivistä lainata Iron Maidenin eräästä kappaleesta:
Realise youre living in the GOLDEN YEARS niin paikkaansa pitävä lause, joka on käsittänyt täydellisesti oman kahdeksan vuotisen Maiden-fanitukseni. Up the Irons, forever!
Kiitoksia Ilpolle vaivan näöstä ja hyvää reissua New Jerseyhyn. Pidä lippu korkealla!