Kirjoittanut: Toni Brigatti
Olemme taas siinä tutussa kohdassa Maiden-kalenteria, jolloin uuden albumin mukanaan tuoma odotus ja jännittäminen on lupa aloittaa. Rod Smallwood on kertonut aikataulusta Maidenin virallisilla nettisivuilla sen verran, että bändi pitää parhaillaan pientä lomaa ja kokoontuu tammikuussa 2006 kirjoittamaan materiaalia uutta albumia varten. Suunnitelmissa on aloittaa uusi kiertue 2006 vuoden lopussa. Noin vuoden päästä syksyllä pitäisi siis uunituoreen Iron Maiden -levyn olla käsissä.
Uuden albumin vapinoita aiheuttava odotusaika on monelle fanille tuttua; jokainen pienikin tiedon murunen helpottaa tuskaa, huhut vellovat mitä ihmeellisemmistä asioista, Kevin Shirleyn nettipäiväkirjaa (http://www.cavemanproductions.com/cavediary.htm) tutkitaan ylisuurella mielenkiinnolla ja moni koti Holmes tekee todellista salapoliisityötä. Enkä tarkoita nyt sitä Holmesin Johnia. Mutta tämähän on yksi osa homman suolasta. Kun kuukausien odotuksen jälkeen uusi levy soi ensimmäistä kertaa, monet ovat ottaneet töistä vapaapäivän, puhelimet on suljettu, olutpullo avattu, kakarat komerossa ja vaimo köytetty suukapuloituna hellaan. Olo on kuin lapsella karkkikaupassa. Aah…
Entäs itse pääasia, musiikki? Nicko McBrain kertoi taannoin Soundi-lehdessä, että uusi levy tulisi olemaan teemalevy Seventh Sonin jäljillä. Tämähän olisi monen hard core fanin ultimate toivomus. Toivottavasti uusi levy on "oikean" pituinen. Vaikka CD-levylle mahtuu 74 minuuttia, ei mielestäni missään tapauksessa kannata ylittää edes 60 minuuttia. Paras vaihtoehto olisi kahdeksan timantin kovaa kappaletta a lá Paschendale, joista yksikään ei olisi täytebiisi,. Kahdella edellisellä kuusikkona tehdyllä levyllähän täytekappaleita on valitettavasi ujutettu mukaan. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, että jatkuuko Nose McBrainin sävellystyö New Frontier -biisin jalan jäljillä, vai käskeekö Sir Steve miehen patteriston taakse fillejä hiomaan.
Soundipuolella olisi toivomus, että studiossa tehtäisiin nimen omaan studiolevy. Ei kovin livemäistä eikä huolittelematonta jälkeä, vaan keskityttäisiin tekemään yksinkertaisesti ja helposti kuunneltavaa levyä, jota varten ei tarvitse mitään kotiteatterijärjestelmiä, jotta levystä saa jotain irti. Esimerkiksi Piece of Mind toimii edelleen, vaikka sitä kuuntelisi kasetilta 70-luvun autostereoista. Eräs Maidenin tavaramerkki, Steve Harrisin kolinabasso, on tuotava takaisin pintaan. Jostain syystä Shirley ei ole tätä ottanut viime levyillä lainkaan huomioon. Ei edes livelevyillä, vaikka jokainen viime kesänä keikoilla käynyt voi sanoa sen kuuluneen todella hyvin livemixauksessa. Ottamalla mukaan muutamia pieniä yksityiskohtia Bruce Dickinsonin viimeisimmiltä studiolevyiltä saataisiin Iron Maideniin vielä enemmän kiehtovaa mystiikkaa ja vältettäisiin ennalta arvattavia elementtejä.
Ulkoasun suhteen Maiden-leirissä lienee otettu viime kerrasta opiksi eikä karmeasta Dance of Death -kannesta ei ole kuin yksi suunta ja sehän on keula pystyssä ylös päin. Tuskinpa levyn kylkeen laitetaan mitään bonus DVD:tä nykyisellä DVD julkaisutahdilla, mutta olisihan se loistava lisä. On mielenkiintoista seurata myös tulevien sinkkujen B-puoli valintoja. Livelevyjä tulee ulos kovalla tahdilla, joten olisi hienoa, jos Maiden palaisi B-puolten kanssa takaisin 80-luvulle ja tekisi covereita inspiraatioita aiheuttaneilta artisteilta, kuten Deep Purplelta. Livevedot tältä kesältä saisi siten säästää Early Days Tour DVD:lle, joka toivottavasti joskus tulee. Pelkästään Remember Tomorrow olisi syy tällaiseen julkaisuun.
Olemme lopun alussa. Seuraava levy on varmasti joko toiseksi viimeinen tai pahimmassa tapauksessa se vihoviimeinen Iron Maiden -studioalbumi. 30 vuoden ura olisi hieno saada päätökseen todellisella timantilla. Nykyisellä kokoonpanolla se on mahdollista, mutta vaatii kaikkien palasten loksahtamista kohdilleen biisien ja tuotannon kanssa. Kaikkien aikojen Iron Maiden -kesän jälkeen on hyvä vetää hiukan happea ja käydä vaikka sienessä. Ensi vuonna kuuluu taas kummia.
Raumalla 26.9.2005
Toni Brigatti