Iron Maidenissa vuosina 1995 – 1998 laulanut Blaze Bayley käväisi Suomessa huhtikuussa viettämässä vähän lomaa ja soittamassa pari klubikeikkaa Helsingin Rocktownissa ja yhden koulukeikan Espoossa Viherlaakson koululla. Ensimmäisellä Rocktownin keikalla oli noin 100 katsojaa ja toisella parisen sataa. Suomessa Bayley näyttää saaneen pienen, mutta sitäkin innokkaamman kannattajakunnan eikä ihme, sillä miehen kaksi omaa soololevyä Tenth Dimension ja Silicon Messiah ovat kelpo heavy rock-levyjä, joissa ei ole lainkaan niitä Bayleyn ajan X-Factor ja Virtual XI -albumeilla Maiden-faneja harmistuttaneita piirteitä, kuten laahaavuus, ylenpalttinen toisto, tunkkaiset soundit ja turhat täytebiisit). Lisäksi miehen laulu, olemus ja käytös keikoilla ovat aivan toista kuin Maidenissa oloaikana. Blaze on erittäin yleisöystävällinen ja hänellä on aikaa faneille, johon tosin osasyynä saattaa olla myös fanikunnan pienuus. Lavalla Bayley esiintyy huomattavasti vapautuneemmin. Poissa on vakavalta, vihaiselta ja kärttyiseltä vaikuttanut laulaja, johon Maiden-fanit eivät olleet tottuneet. Bayleyn edeltäjä Bruce Dickinson antoi itsestään sen kuvan, että hän on intellektuelli Super-Hessu, joka pystyy lentämään, laulamaan, miekkailemaan, opiskelemaan yliopistossa ym. vaivattomasti samaan aikaan kaikkien muiden kiireidensä ohella. Tämän päivän Blaze Bayley ottaa yleisönsä aivan toisella tavalla, hän on oma itsensä – You Hell-sinki Motherfuckers! Maiden-Blaze ei ollut sama mies, joka oli viime viikolla Suomessa. Iron Maidenin perustaja ja ylipääjohtaja basisti Steve Harris pakotti miehen muottiin, kuten kaikki muutkin bändissä, Dickinson mukaan lukien. Kuuleehan sen jo Brucen soololevyistäkin, että hänellä oli paljon ideoita, joita ei edes kannattanut ehdottaa vääpelille. Maiden on Harrisin luomus ja siihen meidän kannattajien on tyytyminen. Ja paljonhan Maiden on antanut, sitä ei sovi koskaan unohtaa itkua tiherrettäessä.
Miksi Blaze Bayley ei kelvannut Maiden-faneille? Miksi ja miten Bayley siirrettiin vuonna 1999 sivuun? Tosiasia on, että jo Dickinsonin aikana vuonna 1992 Maidenin suosio oli pahasti laskussa. Vilkaisu esimerkiksi Helsingin keikan yleisömäärään (3500 henkeä) [linkki=http://www.rautaneito.com/kuvat/artikkelit/helsinki92/1992-2.jpg]artikkeli[/linkki] kertoo, että ollaan kaukana nykytasosta, jolloin Maiden myy vuodessa kolmelle keikalle 32 000 lippua (vuonna 2006). Blaze hyppäsi siis jo valmiiksi uppoavaan laivaan, eikä omalla panoksellaan kyennyt kääntämään kurssia vaan päinvastoin pahensi tilannetta, koska Harris valitsi Dickinsonin paikkaajaksi täysin eri tyylisen laulajan, jolla 80-luvulla suursuosio hankittiin. Voidaan myös kysyä, että olisiko laivan kurssia kääntänyt enää kukaan? Harrisilla oli varmasti yksi elämänsä vaikeimmista tilanteista valita uusi laulaja Dickinsonin tilalle. Jos tilalle olisi otettu kopio Brucesta, kuten Judas Priest teki, tulevaisuus olisi tuskin ollut sen parempi. Ei Priestkään ollut enää entisensä ilman Halfordia ja kas kummaa, hekin tekivät maidenit ja kansaa lappaa halleihin ympäri maailmaa taas aivan eri tavalla. Ei legendojen luojia voi korvata, vaikka kuinka niin haluaisi ja uskoisi. Ihmiset eivät ota kovinkaan nopeasti omakseen – jos ollenkaan – juuri sen kaverin paikkaajaa, jonka kanssa on vietetty yhteisiä vuosikymmeniä ja kasvettu yhteen. Dickinsonkin kypsyi Uudenkaupungin Hotelli Aquariuksen kokoisiin ”konserttisaleihin”, jossa lavaa konkreettisesti rakennettiin kakkosnelosesta vielä 15 minuuttia ennen soundcheckiä eli paluumotivaatiota oli olemassa. Teki mieli takaisin suurempiin saleihin, suurempiin korvauksiin ja suosioon. Pieni – vaikkakin fanaattinen ja uskollinen – kannattajakunta ei ollut Dickinsonin juttu.
On mielenkiintoista ollut seurata, että kumpikaan leiri (Blaze & Maiden) ei ole eron jälkeen kommentoinut poikkipuolisella sanallaan toista osapuolta. On selvästi tehty sopimus, jossa katkerammalle osapuolelle on maksettu tietty summa rahaa ja joka palautuu tavalla tai toisella (lue lakituvan kautta lähtöruutuun) takaisin, jos osapuolten välille syntyy julkista skismaa. Ei kai kukaan ole niin naiivi, että kuvittelee Bayleyn lähteneen Maidenin kaltaisesta firmasta ilmaiseksi. Kultaisen kädenpuristuksen rahallista määrää ei varmasti tiedä kukaan muu kuin lähipiiri. Dickinsonin kanssa tällaista sopimusta ei tehty, koska hänellä ei ollut taloudellista tarvetta nöyrtyä eikä varmasti sellainen sopinut miehen luonteellekaan. Ja lensihän se paska sitten siihen malliin, että ihme, kun reunion saatiin edes aikaiseksi.
Blazen Suomen vierailu poiki 100% varmuudella ainakin sen, että seuraava levy myy meillä astetta paremmin ja tulevilla Suomen keikoilla on yleisöä enemmän. Hienoja hetkiä ja erinomaisia kikkoja suosion kasvatukseen oli ottaa lämmittelybändinä toimineen Maiden Hellin jäseniä soittamaan Blaze-ajan Maiden-klassikkoa Sign of the Cross. Näin synnytetään yhteistä fiilistä, tuodaan itseä lähelle faneja. Rautaneito.com tukee tästä eteenpäin vilpittömästi tämän ystävällisen brittigorillan uraa. Kesäkuussa häneltä ilmestyy uusi konsertti DVD Alive In Poland ja lokakuussa vielä nimeämätön uusi sooloalbumi.
Blaze on oikealla, mutta kivisellä tiellä. Toivottavasti uskoa, aikaa ja rahaa riittää.
Vapun nurkilla 2007,
Toni Brigatti