Tautra – Atlantic Road – Åndalsnes 380 km (yhteensä 4030 km)
Tautra hyvästeltiin kosteassa kelissä ja puettiin sadekamppeet heti lähtiessä päälle. Noin 150 kilometriä tultiinkin enemmän ja vähemmän sateessa. Matkalla Trondheimin nurkilla oli pari pidempää tunnelia, jossa oli outo kosteus ja lämpö, minkä seurauksena märät ajolasit vetivät totaalihuuruun ja tuli jopa pieni paniikki, että miten näkee eteensä, mutta jotenkin siitä selvittiin. Onneksi ei ole näkö niin huono, ettei näe ilman laseja mitään.
So many miles behind me
Let’s go
This road is winding down around my neck
I’m played out in so many ways
I paid all my dues so I’ll be ok
Let’s go
This road has finally drowned me“
– Godsmack / Let´s go –
Ruokapaussilla voitiin pakata sadeasut laukkuihin ja ajaminen alkoi taas tuntua paremmalta. Se on niiden kanssa olo aina vähän niin kuin Michelin ukolla, sellainen jäykkä ja kömpelö. Stormyran kohdalta lähtee tie numero 680, jota pitkin pääsee kohti Kristiansundia ja Atlantic Roadia. Oikein hyvä ja kiva tie ajella.
Pistäydyttiin matkan varrella moikkaamassa tuttuja motoristeja Herjestrandan camping alueella, jotka olivat lähteneet myös pyörimään ympäri Norjaa. Oli mukava turista ja vaihtaa vinkkejä erilaisista kivoista paikoista näillä huudeilla.
Kahdeksan jälkeen pästiin majoitukseen Grand Hotelliin Åndalsnesiin, jossa pikapesut ja marssimaan kohti Romsdalenin gondolihissiä, jolla päästiin ravintola Eggeniin, josta oli pöytävaraus klo 21:00. Alun perin piti syödä hieman pidemmän kaavan mukaan, mutta tarjoilija kertoi, että menun syöminen ei onnistu kokonaan, koska keittiö menee kiinni kymmeneltä. Saatiin silti erinomaiset kolmen lajin annokset ja maisemat olivat hulppeat.
