Steve Harris
4.49
1. soolo Dave Murray (1.29)
2. soolo Adrian Smith (3.03)
Soitettu livenä jo ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä, vaikka julkaistiinkin studioversiona vasta Killers -albumilla. Pysyi osana Maidenin livesettiä Killer- , Beast- , ja World piece tour -kiertueilla, ollen lähes poikkeuksetta keikkojen vihoviimeinen encore.Vuoden 1983 World Piece tour -kiertueen jälkeen soitettiin vasta vuoden 2005 Early days -rundilla, kun muisteltiin kiukulla vanhoja aikoja..Early days -kiertueella ei soitettu ihan viimeisenä, vaan sen jälkeen tuli vielä Sanctuary, joka korvasi Drifterin lopetusnumerona Slavery -kiertueesta lähtien vuosiksi eteenpäin.
Viralliset liveversiot löytyvät Sanctuary -singlen b-puolelta (Hysteerinen tallenne keväältä 1980 Lontoon Marquee -klubilta, jonka Maiden myi täyteen ennätysajassa, vaikka ensimmäinen levy ei ollut edes ilmestynyt!), sekä Beast over Hammersmith -livetallenteelta vuodelta 1982, Eddies Archive:lla.
Drifter on monien mielestä parhaimmillaankin keskinkertainen numero Iron Maidenin laajassa repertuaarissa ja myös Killers -levyllä.
Kappaleen voima ja pointti onkin nimenomaan live-esiintymisissä, joissa siihen saa edes jonkinlaista munaa. Biisi on syntynyt Steve Harrisin mukaan lukuisten erilaisten osien summana. Keskikohdan blues- vedätykset ovat nuoren Dave Murrayn henkilökohtaisia taiteellisia perversioita.
Kappale edusti kuitenkin bändin alkutaipaleella merkittävää roolia lopetusbiisinä, johon jo 70-luvulta lähtien ympättiin kettuiluhengessä Stingin silloisen yhtyeen Police:n kaupallisesta hitistä Walking on the moon yo-yo-yo -kohta. Monet kuvittelevat, että yo-yo -jumitus on jotain brittiläisten futisfanien jumitusta, mutta alunperin se oli puhdas vidailu. Loistava yleisönhuudatustapa, kuitenkin, vaikka esim. World Piece -tourilla käytiin paikoissa, joissa ei tajuttu koko homman pointista höykäsen pölähtämää. Bruce mokasi huolella Early Days -kiertueen viimeisellä keikalla Hammersmithissa, Lontoossa, kun vedätti yo-yo -ta Running freen aikana..
Kappaleen teksti on moniselitteinen. Se on Maidenille harvinainen rock and roll -lifestyle tyyppinen tilitys yhden illan kissalle, joka aamulla jätetään hotelliin, kun kiertuemanageri patistaa taas taipaleelle. Harris oli kuitenkin nuoreksi mieheksi nähnyt noihin aikoihin jo yhtä ja toista, eikä vielä ollut muijaa ja mukuloita jarruna.
Jos haluaa heittäytyä syvällisemmäksi, sitä voi myös ajatella Tappaja -teeman huipennuksena, jossa pahimmallekin pirulle koittaa aina uusi huominen. Tosiasia kuitenkin on, että Ajelehtija tehtiin kauan ennen, kun koko Tappaja -teema (sikäli sellaista edes on) syntyi..