Honningsvåg – Nordkapp – Honningsvåg 66 km (yhteensä 1576 km)
Aamupalalla tapasimme motoristipariskunta Antin ja Virpin, jotka ovat Ninan pitkäaikaisia ystäviä ja joille oli varattu special todistustehtävä tälle päivälle. Masut täynnä lähdettiin neljästään käppäilemään Nordkappin kunnantalolle, jossa hoidettiin paperityöt ja maksupolitiikka. Nopea ajokamojen vaihto päälle ja lähdettiin ajelemaan kohti Nordkappia. Matkaa ei ollut kuin 33 km, mutta järkyttävän sumun takia meno kesti jonkun aikaa. Näkyvyys oli todella heikko (ehkä 10 m) ja kosteus tiivistyi ajolaseihin. Ylempänä oli myös aika rivakka tuuli. Mutta niin vain päästiin perille ja marssittiin maapallon luokse, jossa Nordkappin ystävällinen kunnanjohtaja Trudy Engen jo odottelikin meitä kaikkia. Kelin takia jätettiin small talk vähemmälle ja mentiin suoraan asiaan. Trudy piti englanniksi pienen puheen ja vihki meidät avioliittoon. Sormukset oli teetetty jo kauan aikaa ja monta kiloa sitten niin sattui sopivasti kylmä keli ja sormet sen verran jäässä, että sormuksetkin sujahtivat paikoilleen. Kotona ei vielä ihan näin mennyt ja se vähän vaivasikin, että mitähän tästäkin tulee. Kaikenlaista vaseliinikikkailuakin tehtiin, mutta loppu hyvin.
Trudy, Nina ja Toni Nordkappin maapallolla vihkiseremoniassa lasit vähät huurussa ja näpit kalikoina 😁Todistajat Antti & Virpi sekä tuore aviopari. Säästä huolimatta hauskaa oli!“Have you seen the writing on the wall? Have you seen that writing? Can you see the riders on the storm? Can you see them riding? Can you see them riding, riding next to you?” – Iron Maiden / The Writing On The Wall –
Siirryimme muutamien kuvien jälkeen onnellisina ja hyvillä mielin kahvioon muutamaksi tunniksi lämmittelemään, höpöttelemään ja syömään vohveleita. Sumu ei sinä aikana paljoakaan hälventynyt, mutta ajomatkalla takaisin Honningsvågiin ilma kirkastui ja nautittiin vähän jopa upeasta auringonpaisteestakin.
Sääolot muuttuvat Pohjois-Norjassa todella nopeasti äärilaidasta toiseen hyvin lyhyellä matkalla. Hääkulkueessa pari H-D:ta, BMW & Kawasaki.
Kuudeksi oltiin varattu pöytä ravintola Havlystä, jonne mentiin syömään illallista. Syötiin isot ja maukkaat annokset ja lähdettiin hotellille nukkumaan kello hyvissä ajoin. Päivä oli ikimuistoinen tietysti naimisiin menon vuoksi, mutta kelikin teki siitä omalla tavallaan erikoisen.
Caisanni (https://www.caisanni.fi) teki moottoripyöräilyyn liittyvät sormukset tilauksesta jokunen aika sitten.Huomenna alkaa moottorimarssi pitkin Norjan rannikkoa ja saaristoa Nordkappista Groningeniin.
Rovaniemi – Ivalo – Karigasniemi – Honningsvåg 712 km (yhteensä 1510 km)
Herätys kukonlaulun aikaan ja jutustelut isäntäväen kanssa sekä klo 11:00 henkilökuntainfo Teamsin kautta, jonka jälkeen pakattiin pyörät ja lähdettiin kohti Norjaa. Keli aivan loistava ja tästä tulikin tosi hieno ajopäivä. Tie Ivalosta Inarin ohi on mielestäni yksi Suomen hienoimmista. Poroja oli normaalia enemmän tiellä niin aika monta kertaa jouduttiin vähän himmaamaan. Yhden kanssa meinasin vähän törmätä, kun jotenkin Sodankylässä pizzan syötyäni alkoi nukuttaa ja huomasin kaverin aika myöhään.
Vaikka loppumatkasta olikin jo vähän vilakka, niin fiilis oli loistava!Kusitauolla Nordkappin jo häämöttäessä.
Viimeinen pätkä noin 40 km ennen Honningsvågia oli vähintään mielenkiintoinen, kun ensin ajettiin pilvessä, sitten oli vähän tietöitä ja tunneleissa oli jotain puhdistushommia niin tien pinta oli täynnä jotain paskaa. Perillä oltiin kymmenen jälkeen ja majoituttiin Scandic Bryggeen, jossa molemmat vaan köllöteltiin, oltiin hiljaa ja syötiin sipsejä. Tavallaan nautittiin naamat paskaisena ja pikkuhiljaa lämmön hiipiessä jäseniin kaikessa hiljaisuudessa olotilasta, mikä tulee koko päivän oltuamme liikenteessä.
“He rides a road, that don’t have no end An open highway, without any bends Tramp and his stallion, alone in a dream Proud in his colours, as the chromium gleams On Iron Horse he flies, on Iron Horse he gladly dies Iron Horse his wife, Iron Horse his life”
Kesäloma ja perinteinen road trip starttasi Ninalla ja allekirjoittaneella sunnuntaina 2.7.2023. Pakkaushommiin alettiin aamulla sateen ropinaa kuunnellessa ja sää appia vilkuillessa. Näytti varmalta, että alkumatka mennään aika kovassa sateessa, eikä lähtöä voinut venyttää kovin paljoa, koska matkaa oli kuitenkin jonkun verran taivallettavana, ettei menisi aivan yömyöhään saapuminen Rovaniemelle Raution Janin luokse. Kumipukua päälle laittaessa huomasin, että nyt oli jotain aivan oleellista varmaan unohtunut, sillä tarkoitushan on ajella Nordkappiin naimisiin menemistä varten. Nimittäin kosinta! Vanhana romantikkona asia hoidettiin kuntoon just ennen satulaan kiipeämistä 😎.
Puolilta päivin sade lakkasi sen verran, että saatiin pakattua pyörät kuivana ja lähdettiin tekemään matkaa. Ekat 100 kilsaa köröteltiin suht kovassa sateessa ja Karvian kohdalla voitiin sitten riisua sadekamat pois eikä onneksi enää sitten päivän aikana vettä tullutkaan. Päästin naisen hetkeksi (40 km) vetämään ja se oli virhe! Seurasin vaan nimittäin nopeusmittaria niin alle päiväsakkojen ei vauhti laskenut kertaakaan… Pysähtyessä uhkasin antaa hänelle pamppua, jos tästä selvitään. Kauhavalla loppui samana päivänä Suviseurat ja sieltä lähti infernaalinen jono matkailuautoja joka suuntaan – etenkin Ouluun – jonka kautta mekin ajeltiin. Enpä ole ennen ohittanut päivän aikana näitä kaikkien kavereita niin paljoa kuin nyt.
Oulun jälkeen alkoi lämpötila laskea ja loput 150 kilsaa tultiin sitten 6 – 8 asteessa, tosin hienossa auringonpaisteessa ☀️, vaikka kello olikin jo yli 22:00. Vähän ennen puoltayötä päästiin perille rentona kuin rautakanget ja suoraan saunaan lämmittelemään. Alkumatkasta tarttunut pieni kosteus yhdistettynä vilpoisaan ajokeliin meni ytimiin, mutta pikkuhiljaa alkoi lämpö taas palautua lauteilla jäseniin (paitsi siihen pamppuun 👀). Alkuperäinen ajatus oli hurauttaa rautaperse-ajo Nordkappiin, mutta olosuhteet ja omat fiilikset + jaksaminen ei riittänyt tähän harjoitukseen tällä kertaa.
Pyörä toimii hienosti ja on mahtava ajaa. Dynosipin Antti Halikossa on laittanut kaikki viimeisen päälle ja viimeksi lauantaina huollettiin ja samalla otettiin antenni takaa veks ja sijoitettiin uusi lepakkokatteen alle. Nämä on niitä maailman tärkeimpiä juttuja 😂.
Matkalla pääsi melko nopeasti siihen hienoon fiilikseen, jonka jokainen vähän pidempää matkaa tehnyt motoristi tunnistaa. Olet yksin omien ajatuksiesi kanssa, ei mitään mahdollisuutta tehdä muuta kuin körötellä ja pikkuhiljaa alkaa tulla sellainen tietty rauhallinen nirvana, vapaus, oma aika ja pään sisäiset keskustelut. Tai sitten päässä ei liiku mikään muu kuin edellisen keikan biisit tai mitä nyt ikinä kenenkin päässä soi. Pieni sadekaan ei haittaa niin kauan kuin näkee edes vähän eteensä ja ennemmin sitä on vähän viluissaan pyörän päällä kuin perse hiessä vaikka töissä.
“Loving you Sunday morning You were on my mind love everyday Loving you Sunday morning Your love makes me fly so far away”
Falkenberg – Bosau (Saksa) – Groningen (Hollanti) – Gent (Belgia) – Dunkerque (Ranska) – Ledgen (Saksa) – Helsingør (Tanska) – Kapellskär (Ruotsi) – Turku – Rauma (total noin 4800 km)
Kirjoittelen näitä kesän 2022 loppupätkiä samaan syssyyn vasta pääsiäisenä 2023, kun on pitänyt vähän kiirettä 😂. Meidän reissu kehittyi siihen suuntaan, että sopivia välejä blogin päivittämiseen oikein ollut ja sen takia koko homma jäi vaiheeseen. En ole ihan varma Tässä lyhyesti loppureissun kohokohdat.
Lauttarannassa pientä navigointia, suuntana ilmeisesti etelä!
Ruotsista Falkenbergista lähdettiin Tanskan kautta Saksaan. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta moottoripyörällä Saksan ja yleensäkin Keski-Euroopan motareita ajellessa. Suht kova marssivauhti ja autobahnan lainalaisuudet olivat kyllä autoilusta tuttuja, mutta se on HD:lla vähän toinen laji. Helvetin hienosti se kyllä kulkee nyt, kun on palikat koneessa laitettu uuteen asentoon. (toim. huom. kytkin kesti 10 000 km ja keväällä 2023 sen vuoksi pientä remonttia 👀). Lopulta illalla aika kivojen pienempien mutkateiden jälkeen päädyttiin Bosaun kylässä sijaitsevaan majataloon nälkäisinä kuin sudet. Kaikki paikat koko kylässä olivat kuitenkin jo sulkeneet keittiönsä ja vatsat muristen lähdettiin nukkumaan. Aamupala maistui sitten senkin edestä. Hotellilla normaalia meikäläisen sättäystä. Nousin viiden kuuden maissa tupakille ulos ilman avaimia ja jouduinkin odottelemaan pari tuntia, että joku päästää takaisin sisälle, kun emäntä kuorsasi puhelin äänettömällä huoneessa.
Strauers Holtel am See oli tyypillinen pienehkö ja lämmin henkinen majatalo Saksassa. Voi hyvin suositella. Majatalo Bosaussa sijaitsi kivan pikku järven rannalla. Aamutupakilla oli tällä kertaa vähän enempi aikaa palloiluun 😂
Bosausta ajeltiin seuraavana päivänä Groningenin liepeille. Suurempia muistikuvia ei ole paitsi, että hotelli Van Der Valk Westerbroek oli tosi hyvä. Palvelu, huoneet, ruoka ja paikat pyörille – kaikki viimeisen päälle ja hintakaan ei ollut laatuun nähden kovin paha (160 eur / 2 hlö).
Huh hellettä. Lautalle oli ainakin kilometrin jono, mutta pyörät saivat onneksi mennä jonon ohi. Maisemakuvaa Elben ylityksestä
Tästä jatkettiin Hollannin tuulista rannikkoa pitkin ja välillä pikkukylien läpi ajellen. En muista, että mikä meillä oli alkuperäisenä määränpäänä, mutta jossain Haagin jälkeen moottoritiellä meni navit ja kuskit sekaisin ja reitti ei jatkunut rannikkoa pitkin vaan päädyttiin Gentiin, jossa alkoikin pieni show. Olin matkan varrelta varannut hotels.comin pisteillä parhaan hotellin Gentin keskustasta (1898 The Post). Ensinnäkin sen löytäminen oli ihan vitun vaikeata, ajeltiin Gentin vanhassa kaupungissa sitä etsien (jossa ei ilmeisesti oikein saanut edes ajaa) ja lopulta nahkavermeet päällä hain hotellin ovea, joka oli piilotettu johonkin kummallisen monen mutkan taakse. Otin huoneen ja kävin kusella, jonka jälkeen kyselin pyörille parkkipaikkoja respasta. Hotellilla ei ollut minkäänlaisia omia paikkoja ajoneuvoille ja kaveri ohjasi läheiseen parkkihalliin. Siellä oli heti vastassa äijä, joka kertoi, että moottoripyöriä ei täällä saa pysäköidä ja hänen tietääkseen se on kiellettyä kaikissa muissakin Gentin parkkihalleissa. Pienellä googletuksella koko paikasta löytyi yksi, johon pyöriä sai viedä, mutta sekin oli 10 kilsan päästä hotellilta. Sen verran oli hämärän näköistä menoa kaupungilla, että emme prätkiä kadullekaan halunneet jättää. Minulta loppui hermot ja puhelimesta akku niin onneksi Ninalla käämi kesti paremmin ja nuinvain otettiin kaupungin ulkopuolelta uusi korsu ja haistatettiin The Postille pitkät paskat. Oli muuten varmaan elämäni kallein kusitauko, koska hotellista ei rahoja / pisteitä takaisin saanut.
Tässä mestassa oli halvempi käydä kuseskelemassa kuin Gentin hotelleissa. Laitoin koko Belgian boikottiin.
Seuraavana aamuna lähdettiin jatkamaan matkaa Belgian aivan paskassa kunnossa olevia kinttupolkuja pitkin ja siinä puolen päivän korvilla vedettiin tien sivuun tuumaustauolle, kun oli jostain syystä aivan sysipaska fiilis. Ekaa kertaa elämässä ei edes ajaminenkaan maistunut. Hetken päästä keräsin itseni ja lähdettiin kohti Dunkerqueta, jossa ajaltetiin käydä tutustumassa paikalliseen sotamuseoon, joka olikin varsin hieno paikka. Vähän kylmäsi jättää ajokamat pyörien päälle pariksi tunniksi museoilun ajaksi.
Dunkerquessa sotamuseon parkkipaikalla seikkailijat kääntävät kelkat kohti pohjoista kotimaata. Tunnelma oli vähän normaalia kireämpi, mutta ei nyt mitään katastrofia.
Tästä päätettiin lähteä ajelemaan kotiin päin ja valittiin vähän sellainen suorinta reittiä tyyppinen taktiikka, koska fiilis oli jotenkin normaalia paskempi. Tätä tuli pohdittua paljon reissulla ja sen jälkeenkin, että mistä moinen johtui. Yksi selitys voi olla, että olen aina suht tarkasti katsonut reitit ja varannut asteikon yläpäästä majapaikat etukäteen. Tällä reissulla mentiin Göteborgin jälkeen enempi tunteella, mikä on välillä helkatin hyvä ja niin tulee kaikenlaista seikkailua vastaan, jota on sitten myöhemmin kiva muistella. Toinen asia oli ehkä, että noilla reiteillä, missä oli nyt ajeltu, ei ollut niin kovin kummoista tietä ja maisemaa tarjolla sekä autobahnan jurruttaminen ei maistunut pätkääkään. Noh, fiilis parani kotimatkalla jo kummasti aika nopeastikin. Tuutattiin Dunkerquesta Saksan läpi Tanskaan ja sieltä Kapellskäriin, josta lautalla Turkuun ja himaan. Olisko mennyt pari päivää ja lauttamatka tähän. Hyvä, ettei henki lähtenyt. Nina painoi edessä aika haipakkaa (siis sen verran, että HD:n vakkari ei enää toiminut niissä vauhdeissa, muistaakseni +160 km/h). Pimenevässä illassa aurinkolasit avopotan kanssa päällä noita vauhteja niin huh huh…
Phjiuuuh! Tässä alkaa taas olla hyvä feng shui. Normieväät eli kahvi, Red Bull ja Al Capone niin matka jatkuu. Lautalla pyörät rivissä. En vedellyt ”Mustaa Lammasta” kiinni millään tällä kertaa, kun henkilökunta meinasi, että aika tyynessä kelissä mennään.
A hundred plus through black and white War horse, warhead Fuck ’em man, white-knuckle tight Through black and white Ooh, on I burn Fuel is pumping engines Burning hard, loose, and clean And I burn, churning my direction Quench my thirst with gasoline So give me fuel, give me fire, give me that which I desire Hey!
Aamulla päätettiin seuraavaksi hurauttaa johonkin kylpylään ja reilu sata kilsaa Göteborgista etelään Nina bongasi Falkenberg Strandbad -nimisen kylpylähotellin, joka osoittautuikin varsin kivaksi mestaksi. Pötköteltiin, lilluttiin, syötiin hyvin ja oltiin vaan. Ihan lomafiilis!
Rento meininki Falkenbergissä. ”You know its been on my mind Could I stand right here Look myself in the eye and say That it’s over now” – Alice in Chains – Over Now
Kauan odotettu konserttipäivä Göteborgin Ullevi stadionilla koitti vihdoinkin. Lippuja oli mennyt kaupaksi 61 000 kpl ja tunnelma oli sen mukainen. Päivä oli palloiltu pitkin kaupunkia ja kierreltiin vähän vesilläkin.
Parin kolmen vuoden pakollinen tauko konserttirintamalla ja viimeisestä Maiden keikasta koronan vuoksi olikin jo liiiiian pitkästi.
Airbourne ja Hellacopters toimivat ehtoon lämmittelijöinä. Aussit hoitivat homman himaan kirkkaasti ja taisi olla jo kolmannen biisin aikana, kun kitaristi/laulaja ramppasi pitkin yleisöä ja otti paikan haltuun. Hellacopters oli vaisumpi ja jotenkin valjumpi vaikka toki soittivat omaan makuun sopivia biisivalintoja.
”I’m a hell raiser, risk taker, full speed ahead Till I’m dead in the fast lane Live wire, wild fire I’d rather burn up in flames than fade away You gotta live it up!”
Maiden aloitti uuden Senjutsu-albumin kolmella ensimmäisellä biisillä ja oli varsin virkistävää kuulla uutta materiaalia livenä. Niiden jälkeen alkoi hittikimara vanhoja biisejä, jotka upposivat yleisöön. Bändi oli hyvällä fiiliksellä lavalla, kuten lähes aina Ruotsin keikoilla. Hurrit ovat hulluna Maideniin, mikä näkyi kaupungilla vahvasti.
Tyylikäs Maiden show, jossa oli sopivasti lieskaa ja savua. Ninan ensimmäinen Maiden konsertti 🤟”Can you see the riders on the storm?”Flight of Icarus – klassikko vuodelta 1983 ja toimii edelleen!Viimeisenä biisinä vanha sotaratsu Aces High oudossa kohtaa settiä, koska tällä biisillä yleensä on aloitettu keikkoja, mutta menihän se näinkin.
Aamu aloitettiin Vadstenassa Ninan aamu-uinnilla, loistavalla aamiaisella räiskäleineen ja hänen parilla työaskareella, ja itse keskityin kahvin juontiin ja sikarien polttoon. Heti aamusta alkaen oli tosi lämmintä ja matkalla Göteborgiin pyörän mittari näytti parhaimmillaan 37,5 astetta. Oli niin helkatin kuuma, että ajelin t-paita ja liivi päällä, vaikka vähän turvallisuudesta näin tällä kertaa tinkattiinkin. Jos olisi päristelty suorinta reittiä, aikaa olisi kulunut kolmisen tuntia, mutta meillä meni pikkuteitä ajellessa ja hotellia etsiessä 8 tuntia. Göteborgista oli varattu pariksi yöksi koppi Radisson Blusta, jota etsittiin jonkun aikaakin. Kun viimein päästiin perille ja raijattiin kaikki kamat hotellin respaan, selvisi, että ollaan väärässä Radissonissa! Siinä kohtaa hieman meinasi jo käämi kärvähtää, mutta yllättävän helposti sitten löydettiin oikeaan. Respassa oli todella hyvä palvelu ja concierge järjesti meidän pyörille paikat hotellin autotallista. Jo aulassa vastaan käppäili Maidenin bassoteknikko/keyboardsit hoitava Michael Kenney. Tästä ei ollut vaikea arvata, että kiertuehenkilökunta ja bändi majoittuvat samassa hotellissa. Saas nähdä, vaikka sitä törmäisi tuttuihin 😎!
You grow a little every day
And now I’m grown and I look like you
Who’d ever know – how I turned out
But, I’m grown, and I look like you
I look like someone I never knew – DAD ”Something Good”
Eckerö – Maarianhamina – Kapellskär – Eskilstuna – Vadstena 429 km (total 1118 km)
Herättiin viideltä ilman kellon soittoa ja aamutoimien jälkeen pakattiin kamat ja pyörät. Hurautettiin 30 km satamaan suht vilakassa aamussa (11 astetta). Laivalla kunnon aamiainen (lue lettuja ja mansikkahilloa), pienet torkut ja sitten baanalle. Välteltiin moottoriteitä ja ajeltiin pitkin Ruotsin maaseutua ja kyliä verkkaista vauhtia, keli oli kuin morsian. BMW:n navi oli jostain syystä ottanut loparit, mutta onneksi ostin ennen reissua TomTom Rider 550 navin omaan pyörään (HD:n navia ei ole vieläkään saatu toimimaan, pitäköön tunkkinsa). Elskiltunassa oli Ninan vanha ystävä, jonka duunissa käytiin kaffeella. Pyörän mittari näytti +32 astetta ja juomista kului sen mukaisesti. Silti väsähdys kuumassa kelissä tuli kuitenkin. Yhdellä isomman tiesosuuden kohdalla oli palttiarallaa 20 minuutin odotus, kun edessä oli jotain häsää. Kuuma kone munien välissä ja porottava aurinko mustissa kamoissa teki tehtävänsä. Kivoja mäkisiä, mutkaisia ja hyväkuntoisia teitä löytyi, mutta vauhdit pidettiin hyvin kohtuullisina eikä kaahattu.
Vadstenasta oli varattu koppi luostarihotellista ja luttamärät kuskit hyppäsivät kylmään suihkuun ja kuivaa rytkyä päälle. Niin vain kaupunkiin tutustuessa oli pehi ja pahi taas vieraina. Alueen prätkä- ja jenkkiautoilijat kokoontuivat rantaan ja joku paikallinen suuruus veteli lavalla musiikkiakin. Hienoja ja äänekkäitä kulkupelejä oli tosi paljon ihasteltavana. Melkein samanlainen viininpunainen HD Rocker, jonka omistin aikanaan tuli myös vastaan.
God mogron Vadstena! Pikkuhiljaa alkaa päästä fiilikseen, kun perjantaina käydään Ullevilla vähän rock ’n’ rollia katsomassa!
Hevimiehen ja naisen aamupala.
Öhö! HD Rocker!
Vadstena sijaitsee kivalla paikalla aivan Vättern järven rannalla.
Vadstenan linna
Elskilstunassa kahvipaussilla, lämmintä piisaa.
Näissä maisemissa kyllä sielu lepää.
Hotellilla syöpöteltiin neljän lajin illallinen ja painuttiin pehkuihin taas kello hyvissä ajoin. Säätiedotus lupaa huomiselle ajoreitille Göteborgiin noin +35 lämmintä eli saapi taas ryypätä vettä simona ja yrittää ottaa rauhallisesti, vaikka vähän hiostuttaakin.
Kumlingessa heräiltiin aikaisin ja nautittiin hotellin emännän laittama maukas aamiainen, jonka jälkeen hurautettiin läheiseen lauttarantaan. Liput oli ostettu Hummelvikiin menevään lauttaan, mutta reilun tunnin matkan aikana selvisi, että lautta onkin menossa Långnäsiin 😁.
Lautalla mestarit varmaan ajattelivat, että kyllä on taas turistit pihalla, kun kyselevät tyhmiä, eivätkä usko, että mihin ollaan menossa 😂
Saaristo ja kiva keli tekevät kyllä hyvän mielen. Terveisiä tallille ✌️
HD on pelittänyt hienosti tällä reissulla. Toivottavasti renkaat kestävät kotiin saakka.
Lounasta nautittiin Korsholman linnan vieressä sijaitsevassa suositussa Smakbyssä. Hyvää ruokaa ja ripeää palvelua. Majoitus oli varattu Ahvenanmaan suosikkihotelliksi meille muodostuneesta Björnhofvdagårdista. Oli ajamisten puolesta aika rauhallinen päivä eikä kilsoja tullut kuin alle sata. Hotellilla oli niin taianomainen rauhallinen tunnelma, että köllöteltiin ja kahviteltiin vaan ja ehtoolla herkuteltiin kulinaristisia nautintoja kuuden ruokalajin maistelumenusta. Tänne tullaan ihan varmaan taas uudestaan!
Nina kello kolmen teellä. Björnhofdagårdin tunnelmassa on ripaus vanhaa englantilaista tyyliä yhdistettynä saariston rentoon elämäntapaan.
Masut täynnä uni tuli jo yhdeksän jälkeen ja hyvä olikin, koska aamulla herätys oli jo viiden jälkeen Viking Linen laivaan Kapellskäriin.
Virroilta lähdettiin aamulla kohti Länsi-Suomea ja Ahvenanmaata tie no 65 pitkin, joka oli saanut hieman uutta pintaa ja olikin mukavan mutkainen pätkä ajella. Tampereelta huitaistiin Kiskokabinetin pakollisen höyrymakkara & perunasalaatti -annoksen kautta pikakäynnille kotiin, jossa täydennettiin hieman matkakamppeita. Raumalta ajeltiin Ukin kautta Kustaviin lauttarantaan ja muutaman lossin kanssa päädyttiin illaksi Kumlingenin saarelle pieneen Hotel Svalaan, jossa tarjoiltiin illalliseksi pastaa ja jälkkäriksi marjatorttua jäätelön kera. Näillä huudeilla ei ole kovin paljoa majoitusta tarjolla, mutta tätä kyseistä hotellia voi kyllä suositella. Svala on pieni ja rauhallinen talo, jossa muutama huone ja kaikki tarvittava.
Kaupallinen yhteistyö Shell Expressin kanssa on ollut varsin yksisuuntaista 😂
”I was born to rock’n’roll, everything I need
I was born with the hammer down
I was built for speed”
Lautalla kohti Kumlingenia. Ei suurta ruuhkaa parhaasta lomasesongista huolimatta. Taitavat olla suomalaiset parin koronavuoden jälkeen ulkomailla lomailemassa.
