Ballangen HD Nord Norge – Kilpisjärvi 300 km (total 3650 km)
Noin 1500 kilsan kotimatkalle kohti Kilpisjärveä.
Aamuysiltä hurautettiin taxilla Ballangeniin HD liikkeeseen ja 3200 NOK maksun jälkeen prätkä käyntiin ja tankkauksen kautta liikenteeseen. Oli mahtavaa palvelua ja varsin kohtuuhintaista, kun ottivat tunnin työn hinnan osien päälle. Reilua porukkaa ja muutenkin liike on sellainen, missä HD harrastajien kannattaa käydä aina tuosta ohi mennessä. On nimittäin melkoisesti kaikenlaista asiallista tavaraa myynnissä. Liikettä pyörittävä Reidar antoi vielä pyörästämme asiallisen kommentin, että siihen on laitettu asiallisesti lisää potkua normaaliin Ultra Classiciin verrattuna.
Kuskin munia paleltaa, niin merinovillaa päälle vaan ja matka jatkuu!
Kamppeet ja road captain Scandicista matkaan ja nokka kohti Kilpisjärveä. Ajeltiin pieni kierto tie no 87 kautta, josta tosin osa oli aivan paskana niin, että pelättiin vähän pyörän puolesta 😂. Kilpisjärven Lapland Hotelsiin saavuttiin neljän korvilla ja kohta päästiin nauttimaan ravintolan antimista. Aika herkullisia olivat Lapin maut kylmäsavuporosta käristykseen.
Kilpisjärven hotellin ravintola oli kyllä tosi laadukas, nämäkin veivät kielen mennessään.
Huomenna nokka kohti Kemiä, noin 500 kilsan tryki. Näyttäis tulevan vähän paskaa keliäkin, mutta haitanneeko tuo mitään, kun vaan matkalehmä vastaa kaasuun.
”My heart’s like an open book
For the whole world to read
Sometimes nothing keeps me together
At the seams
I’m on my way
I’m on my way
Home Sweet Home
Tonight, tonight”
Odoteltiin tämä päivä Narvikissa jännäkakka housussa, että miten varaosan kanssa käy. Vierailtiin toisen maailman sodan tapahtumiin Pohjois-Norjassa sijaitsevassa museossa ja tsekkailtiin vähän kauppoja, syötiin ja poika kävi parturissakin. Vähän sellaista mussua keliä ja sateli pitkin päivää, niin ei lähdetty viereiselle vuorelle cable carilla, koska vuori oli pilven piilossa ja näkyvyys sieltä vähän heikohko. Iltapäivällä H-D Nord Norgesta soittivat, että nyt olis pyörä kunnossa. Reissu jatkuisi siis ajaen suunnitelman mukaisesti seuraavana päivänä pikku hiljaa kotia kohti Kilpisjärven kautta. Täräytetään aamupalan jälkeen kamppeet kasaan ja ajellaan taxilla liikkeeseen, kevyt vinkaisu Osuuspankin muovista, pyörän lastaus ja hanaa! Toivottavasti tekniset murheet olivat nyt siinä.
Narvikin Scandicissa oli tosi mukavat oltavat ja kannattaa ottaa sieltä majoitus, jos täällä päin liikkuu.Paikallinen Manta.Edellisen päivän asiallinen ruokapaikka Fiskehallen. Vahva suositus!
”En oo käyny Irlannissa mutta sielt´ on käyty meillä
Ja ne musiikkia meille kantoi viskilekkereillä
No enhän toki itse heidän viskiänsä juonu
Mut ilahduin kun meille on ne lahjojansa tuonu
Ja siellä pubin nurkassa ne soitti menninkäiset
Nuo ihmisyyden tietäjät, nuo hengen jättiläiset”
Viime päivinä on ollut sen verran äksöniä, ettei ole ehtinyt blogia päivitellä. Tromssasta lähdettiin ajelemaan Senjan saaren kautta kohti Harstadia. Senjassa käytiin Fjordgårdissa tsekkailemassa näkymiä kamalinta tunnelia pitkin, mitä täällä on kolmen kesän aikana tullut vastaan. Oli vähän perkeleen kapea, pimeä ja huonossa kunnossa oleva tie siinä tunnelissa Fjordgårdiin.
Fjordgårdenissa käytiin vähän patikoimassa. Erotuttiin muista retkeilijöistä nahkahousuissa ja ajosaappaissa…”Päivän kauempana lapsuutta Päivän matkan kauempana kotoa Ja rivin kauempana totuutta” Kolmas Nainen – LautallaSuuntana Senja. Varmaan joku lappuliisa oli käynyt Tromsassa raaputtamassa rekkaria…
Sieltä pois ajeltaessa alkoivat tekniset ongelmat, kun pyörä alkoi vetää huonosti, röpötellä ja paukkua. Porin Motoxista soiteltiin vähän etäapua ja tuumattiin, että olisko tulppa paskana. Käytiin niitä sitten matkalla Harstadiin etsimässä, mutta ei löytynyt. Ruokapaikassa (erinomaista ruijanpallasta) tuli HD ukko vastaan ja kyseltiin häneltäkin, että olisko varatulppaa, mutta ei tärpännyt. Satoikin ihan vitusti ja alkoi vähän fiiliskin olla koetuksella. Joten kuten saatiin nilkutettua illaksi Harstadin Clarioniin. Pyörä vei noin 17 litraa satasella normaalin kuuden litran sijasta. Oli kyllä aika muistiin jäävä pari sataa kilsaa. Harstadissa pizzat naamaan ja nukkumaan. Seuraavana päivänä tulppien metsästys tuotti tulosta Harstadin veneliikkeestä, johon meidän ohjasi aivan loistavan palvelun saattelemana Mekonomenin myyjä. Pyörä vähän parani, mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti. Köröteltiin sateessa 40 kilsaa Refnesin lauttarantaan noin 5 minuuttia liian myöhään eli jouduttiin odottamaan tunnin verran seuraavaa.
Aika hyvä setti työkaluja mukana, mutta ei näilläkään nyt kuuhun mennä.Kostea kuski 😇
Lautalla Flesnesiin, josta heti keulilla pois ajamaan, kun huomasin heti, että ei vittu HD vedä enää ollenkaan ja ihan hirveä pauke ja lieskat putkista. Oli aika perseestä vetää kolmeakymppiä melko pitkää autoletkaa paukkuvalla pyörällä ja lopulta se sammui sopivasti ylämäkeen. Ei muuta kuin road captain työntämään pyörä sopivaan paikkaan tien sivuun ja soittamaan vakuutusyhtiöön. Sieltä saikin erinomaista palvelua ja järjestivät hinausauton kuljettamaan pyörä parin sadan kilsan päähän Ballangenin Harley-Davidson liikkeeseen. Itselle buukattiin kortteeri Narvikin Scandicista ja peruutettiin seuraavat kolme hotelliyötä. Lisäksi tilattiin taxi alle ja niin muuttui Lofootien läpi ajaminen muutaman päivän ekskursioon Narvikissa.
”My superstars were laced up tight And all the sinners were gathered in white The pearly gates were opened up wide And the Lord must have seen me with his big red eyes So I stepped out to the clouds The Holy Father was getting down And as I ordered a round of drinks He said I got a little story tell me what you think Moses used to sniff the lines Noah used to rock the boat sometimes Mary used to get undone Jesus rode a Harley Davidson” Ugly Kid JoeSiihen simahti hän.
Vakuutusyhtiön maksukatto on 2000 euroa ja siitä meni pelkkään taxiin jo 450 euroa. Tänään soiteltiin korjaamon kanssa ja olivat paikallistaneet viaksi jonkun ilman määrää mittaavan sensorin. Huomenna selviää, että löytyykö uusi osa nopeasti. Illalla käytiin Tripadvisorin mukaan Narvikin parhaassa ruokapaikassa (Fiskehallen), joka olikin oikein passeli ravinteli. Pienistä teknisistä murheista huolimatta lomalla ollaan ja yritetään pitää positiivista fiilistä yllä, vaikka vahvasti on nyt seikkailun tuntua meidän matkassa 😎
Tällä reitillä on pirusti hienoja korkeita vuorimaisemia ja tiet hyvässä kunnossa, ehdottomasti ajamisen arvoinen.
Kymmenen (!) tunnin yöunien jälkeen aamutoimet ja klo 11:00 hotellista pihalle. Pyörä oli parkissa hieman loivassa alamäessä ja nuorempi isäntä siinä nojaskeli siihen niin, että pari kertaa varashälytinkin jo ilmoitti, että pyörä heiluu. Kerkesin sen verran sanomaan, että tuu veks siitä nyt, kun pyörä kippasi oikealle kyljelleen. Pari vittusaatanaa ja eikun kampeamaan värkkiä ylös. Yritin yksin nostaa sitä pystyyn, niin ei mihinkään. Pojan kanssa yhdessä nousi helposti ja sitten tarkistettiin vauriot: toinen antenni poikki, jalan lepuutustappi vähän uudessa asennossa ja pari naarmua eli yllättävän vähällä selvittiin. Laitettiin pyörä käyntiin niin moottorin vikavalo paloi, mutta kaikki tuntui toimivan normaalisti. Lähdettiin siitä sitten ajelemaan niin huomasin, että vakionopeussäädin on poissa pelistä. Eka stoppi otettiin noin sadan kilsan ajon jälkeen huoltikselle, jossa oli läjä muitakin Harrikoita ja vaihdettiin kuulumiset paikallisten isäntien kanssa. Huoltikselta lähtiessä pyörä ei enää ottanut kierroksia ja köröteltiin neljää kymppiä noin 500 metriä ylämäkeen, johon sitten sammui koko paska! Takapenkkikuski alkoi jo hinausautoa tilaamaan, mutta ei luovutettu vielä. Käännettiin pyörä alamäkeen ja kokeiltiin starttailla niin voilá ja hän käynnistyi, otti normaalisti kierroksia ja vikavalokin sammui. Pikkasen siinä puhallettiin, että huh kävipä tuuri ja jatkettiin matkaa. Noin 30 kilsan päästä menin sitten painamaan vakkarinappulaa kojetaulusta ja saman tien taas vikavalo päälle ja pyörä sammuu ylämäkeen! No johan tämä nyt on perkele ihme leikkiä. Siinä oli vähän muutakin liikennettä, pyörässä kaksi ukkoa päällä ja täysi lasti tavaraa niin alkoi jo melkein vituttaa, mutta hyvin klaarattiin. Taas nokka kohti alamäkeä ja starttaus niin lähti käyntiin ja loppumatka mentiinkin sitten kivasti ilman ongelmia, tosin vakkarinappulaa ei uskallettu edes vilkaista. Ei tässä nyt muuten mitään, mutta jos sammuu kesken ohituksen tai jossain pitkässä ja pimeässä tunnelissa niin sitten onkin paskat housussa. Ja poikaa tietenkin jännitti, että mitenköhän meidän käy.
Hienoja maisemia ja kivaa keliä 😎Svensbyn lauttarannassa breikillä.
Reitti oli niin tien kuin maisemien puolesta mitä parhain. Kaksi lauttaa, noin 30 min per laaki. Ehdittiin jutella pitkät pätkät sveitsiläisen hurjapään kanssa, joka oli 9000 kilsan lenkillä. Kaverilla oli alla kyykkyraaseri ja sellaiset varusteet, että välillä saattaa mennä reilustikin ja isohko lommo tankissa muistona Nürnburgringiltä vahvisti epäilyksiä.
Tromssan Clarionista oli varattu pariksi yöksi vähän parempi koppi, koska tässä ollaan nyt yksi välipäivä ajamisesta niin ei tule sellaista puutumista. Maanantaina matka jatkuu Lofooteille Senjan saaren kautta.
Koppiin päästyä ihmettelin, että mikäs perkele täällä oikein haisee, niin poika paljasti vetäneensä viikon samoilla sukilla! ”Ku on niin mukavat”Ihan jees näkymät hotellihuoneesta…
Matka jatkui Honningsvågista tähän asti parhaassa kelissä. Lähempänä 20 astetta lämmintä ja aurinko porotti niin, että oli jopa vähän kuuma, mutta tunneleissa viileni. Yhdessä tunnelissa perään tuli siniset vilkkuvalot ja mielessä kävi jo pieni häive, että noinko nyt saadaan sakot, mutta ambulanssihan se vaan olikin. Ei tässä tosin nyt ole kaahattukaan, mutta välttämättä joka 30 km/h:n tietyöalueella ei ole niin himmailtu.
Ensimmäinen viikko mennyt ja noin puolivälin krouvissa ollaan, reilut 2500 kilsaa takana.Rantatie, tyyni meri ja keli hemmottelee. Voisi mennä hitosti huonomminkin 😎Harrikka alkaa muistuttaa monttupyörää 🙄Partners in crime 💪
Just sopivasti, kun oli päästy majatalo Altafjord Gjestegaardiin, alkoi sataa ja sitä tulikin sitten melkein koko ilta. Keittiö meni aikaisin kiinni eikä lähistöllä ollut ruokaloita niin pienessä tihkusateessa viereisestä kaupasta kenttälounaseväät koppiin ja loppupäivä meni rauhallisesta paikallaan ollen. Uni tuli kuskilla jo kymmeneltä ja aika pian road captainillakin alkoi nettipelit loppua.
Raatimme valitsi yksimielisesti Shellin 3XL hodarin kaikilla mausteilla reissun parhaaksi. 300 kilsan välein kun tankkaa Shellin formula bensaa ja tällaisen huitaisee kitusiin niin kone pysyy käynnissä ja paineet kohdallaan.Neljän ruokalajin illallinen Altafjordissa eli morrpølse, spekeskinke & fenalår + gorgonzola juustoa iltapalaksi. Todellinen makuelämys!
Hammerfest – Nordkapp – Honningsvåg 240 km (total 2377 km)
Hammerfestin Scandicissa nautiskeltiin maittava aamiainen merinäkymissä ja lastattiin kamat pyörään. Tälle päivälle oli suunniteltu yksi reissun kohokohta eli Nordkapp. Köröteltiin ensin Honningsvågin Scandiciin ja otettiin huone. Matkalla oli muutama tunneli, joista pisin 7 kilometriä. Aika raaka ilma noissa pitkissä tunneleissa, mutta niin vain joku urhea siellä ajeli fillarilla t-paidassa. Kovia poikia.
Tämä oli kiva pätkä ja aika paljon mentiin pitkin rantaviivaa.
Pieni breikki ja kohti mestoja. Mutkaista nousua hulppeissa maisemissa. Nordkappiin maksoi aikuiselta 250 kruunua ja 15 vuotiaalta 75 kruunua + pyörän parkki 100 kruunua, kun haluttiin käydä sisätiloissakin tutustumassa ja kahvittelemassa. Meille sattui kiva aurinkoinen ja vähäpilvinen keli. Mitä nyt olen katsonut kuvia, niin olisi voinut olla ihan toisenlainenkin, sellaista hernerokkasumua tai vesisadetta viidessä asteessa niin nyt meillä kävi hyvä tsägä. Mitään suurta tungosta ei ollut ja saatiin napsaistua mukavasti kuvia.
Nordkapp reitin maisemia.Pikkasen on nahkapuku sateessa varmaan kutistunut taas, kun niin piukottaa repun kohdalta 😎Nordkapp oli vaikuttava paikka, jossa oli omanlaisensa rauhallinen tunnelma.”I’m driving like a maniac, Driving my way to hell and back, Another room a case to pack, We are the road crew Another hotel we can burn, Another screw, another turn, Another Europe map to learn, Another truck stop on the way, Another game I learn to play, Another word I learn to say, Another bloody customs post, Another fucking foreign coast, Another set of scars to boast, We are the road crew” – Motörhead –Kuskilta pääsi mykkä hiihtäjä ja road captain pieruhuumorin suurena ystävänä noteerasi suorituksen.Kyä on jylhää maisemata.
Illalla Honningsvågissa aurinko porotti ja bongattiin hyvä ruokapaikka Havly, josta sai turskakeittoa, poroa ja kanacaesar salaattia kupuun. Tämähän on tosi pieni paikka, joku 3000 ihmisen kylä, eli ei noita vaihtoehtojakaan ihan hirvesti ole, mutta tuota voi kyllä lämpimästi suositella.
” A sun king, baby Let me take you by the hand Yeah, sun king, honey We can rule across this land” – The Cult –
Ajoissa nukkumaan taas, jotta pääsee aamulla liikenteeseen. Seuraavaksi mennään pari sataa kilsaa Altaan. Molemmilta on jo ajat sitten lähtenyt tunto perseestä niin ei sekään enää siten puudu pahasti. Kohta noin viikko oltu merinovillakerrastot päällä, niin alkaa olemaan katu-uskottava tuoksukin ja naama nyt on jo muutenkin punakka.
Vähän pidempi ajopäivä alkoi erinomaisessa kelissä. Lähes pilvetön taivas ja sopivan lämmintä, niin kuin ennusteet olivat luvanneetkin. Tie oli kyllä melko huonossa hapessa. Kerran osui pompussa pohjakin niin kovaa, että luulin prätkän hajoavan. Maisemien puolesta oikein hyvä, mutta tien kunnon vuoksi kannattaa ajella jostain muualta.
Olisihan tuolla ollut vaikka mitä hienoja paikkoja tsekattavana, esim. Gamvik, Mehamn ja Berlevåg, mutta ens kerralla sitten.
Noin 120 km ennen Hammerfestia alkoi sitten tietysti sataa. Alkuun sen verran, että en alkanut kaivaa sadekamppeita esille, mutta kosteuden yltäessä muniin, oli pysähdyttävä ne laittamaan. Vettä tulikin sitten ihan perkeleesti, mutta perillä oli kiva aurinkoinen keli. Kamppeet kuivumaan, road captain vaahtokylpyyn, kiinalaisesta eväät hotellille ja good night.
Kyllä kelpasi auringossa patsastella, mutta kohta olikin vähän toinen ääni kellossa 😂Pari kertaa vedettiin risteyksestä ohi huolettomasti, mutta onneksi takana oli kaveri sen verran hereillä, että päästiin perille.
Kirkkoniemi – Pykeija – Båtsfjord 300 km (total 1647 km)
Aamulla pyörää lastaillessa tuli norjalaisnainen ihastelemaan HD riviä hotellin eteen ja pienen juttutuokion lopuksi kertoi, että huomenna alkaa täällä kesä ja että tulee hienot ilmat reippaaksi viikoksi. Tämähän sopi meille! Se on aina näiden erilaisten härvelien kanssa liikuskellessa kivaa, kun kaikki tulevat juttelemaan kuulumisia. Harrikka-tyypit nyt tulevat kaikki muutenkin, mutta vielä sitten ihan kaikenlaiset muutkin ja kun ei olla road captainin kanssa hiljaisemmasta päästä itsekään niin ei tule matkan teosta välillä mitään, kun jäädään suusta kiinni.
Eilisen Thai ravintolan sörsselit olivat sen verran tulista kamaa, että aamulla tuntui lieskat lyövän kaikista putkista myös kuskeilla, kun alettiin vehkeitä käynnistellä. Päästiin hyvissä ajoin liikenteeseen ja suuntana reippaan sadan kilsan päässä oleva Pykeija, josta oli saatu hyviä vinkkejä kokeneilta moottoripäiltä. Ravintola Bistroen löytyi helposti pikkukylän perältä ja lounaaksi tilattiin tietenkin kuningasrapua. Noin 600 kruunua maksava annos oli täydellinen. Harvoin rapua syödessä tulee vatsa täyteen (olisko vähän iso vatsa toim. huom.) Listalla oli paljon muutakin hyvää, esim. poroa, valasta yms.
Päivän lounas oli parasta A-luokkaa!
Elämäämme tyytyväisinä lähdettiin tutkimaan, että onnistuisiko päästä pulahtamaan jäämeressä ja vähän saunoa samalla. Jäämeren saunalle mentiin kyselemään, että miten olis ja kävi hyvä tuuri, kun 40 minuutin päästä olisi tyhjä vuoro puulämmitteisessä saunassa. Otettiin vielä Klaukkalasta matkailemaan lähtenyt nuori pari mukaan maailmaa parantamaan. 250 kruunua per masokisti oli tästäkin kokemuksesta pilkkahinta. Vesi oli noin 5 asteista ja pari kertaa käytiin vilvoittelemassa. Ei tuntunut sen jälkeen enää noin 10 asteinen vienon tuulen hyväilemä ilmakaan kylmältä vaan patsasteltiin putinmaisesti pelkissä nahkahousuissa upea veistosmainen yläbody paljaana hyvä tovi saunan jälkeen. Vahvaa seikkailun tuntua 😎.
Pykeijan hiekkaranta ja kirkas ehkä vähän vilpoinen vesi 😂Kunnon puusaunassa lämpeni ukkolot pulahduksien välissä. Suihkukin oli, mutta paikan 76-vuotias emäntä esitteli rypytöntä kasvoaan kertomalla, että ei mihkään suihkuun, kun suolainen jäämeri tekee iholle ihmeitä. Ja meikäläisellä oli ehkä vähän tähän kuontaloon tarvetta tällaiselle hoidolle niin rouvan ohjeilla mentiin 😊Valtavan kokoinen valas nähty Pykeijan rantavesissä. Harvinainen näillä huudeilla, mutta oli säyseä otus.
Ajorytkyt vaan päälle ja taas mentiin. Vajaa pari sataa kilsaa Båtsfjordin kalastajakylälle. Oli vähän muutettava suunnitelmaa, kun alun perin piti ajella Vardøøn ja sieltä Hurtigrutenilla kolme tuntia perille, mutta meni Pykeijan pyörteistä nautiskellessa sen verran aikaa, että päätettiin hurauttaa suoraan korsulle Båtsfjord Bryggeen. Aurinko paistoi, mutta ilma oli loput 70 kilsaa melko vilpoinen. Tien vieressä oli aika reippaasti luntakin ja hyvä baana ilman liikennettä niin saattoi antaa vähän hanaakin, mitä nyt tuollaisella meidän vanhalla lehmällä yleensäkään voi antaa hanikkaa tai muuta kuin kovaa ajoa ja paljon ääntä. Loud pipes get pussy 😇
Kuski jäähypenkillä odottamassa saunavuoroa.
Ehtoo oli jo sen verran pitkällä, että ei paljoa muuta ehditty, kuin syömään pizzat ja fiilistelemään vähän J. Karjalaisen biisejä, kun uni tulikin molemmilla. Oli ihan paras päivä!
Ei kukaan ole pyytänyt lähtemään,
Silti tuskin paikoilleni jään.
Niin kuin tuntematon tie,
Laulu eteenpäin vie.
Vähät eväät repussa,
Määränpää missä lie.
Nyt on sellainenkin ihme nähty, että road captain nousi aamupalalle 😂 ja siitähän seurasi, että pikataival Ivalosta Kirkkoniemeen suhautettiin reippaasti ja kohteessa oltiin jo hyvissä ajoin. Ilmeisesti Korona-viruksen vuoksi paikallisen Scandicin sauna- ja uima-allasosasto oli suljettuna, mikä oli kermapersauksillemme hirveä pettymys, koska oltiin ajateltu pulikoida vähän, mutta ens kerralla sitten. Ivalosta ylöspäin olikin kivan tuntuinen tie järvimaisemia hipoen ja sopivasti mutkitellen eli sitä voi kaikille prätkäimmeisille suositella. Joku 70 kilsaa ennen Norjan rajaa oli aika röykkyistä tietä ja meinasi jopa kassi takaritsiltä pudota, mutta onneksi huomattiin ajoissa. Norjan rajalla ilmeisesti on joku hyttyskarkoitin, koska kaikki jäivät siihen ja tässä Kirkkoniemessä ei ainakaan ole ainoatakaan ötökkää. Sattui aivan paras ajokeli ja vähän jopa näille paikkeille helteinen keli eli nyt sääherrat olivat meidän puolella. Kotona ilmeisesti on tullut ihan vitusti vettä ja nyrkin kokoisia rakeita. Kirkkoniemessä pieni käppäily kaupungilla (melkoinen menomesta 😂), pizzat ja päiväunet. Aikamoista hurjastelua siis.
Scandicin parkissa kaikki HD:t rivissä niin kuin pienen talon porsaat.Ivalossa nuorisoa liikenteessä…😂Kusitauolla in the middle of nowhere. Huom. road captainin melko iso karkkipussi takaritsillä 😋Maisemat kohdallaan…
Pasi kuikalla ja matka jatkuu. Vaasasta saatiin rukkaset 😎
Nuoremman isännän kanssa piti lähteä Euroopan kiertueelle katsomaan heavy konsertteja ja ajelemaan Corvetella, mutta sattuneesta syystä suunnitelma peruuntui. Sen sijaan otettiin Harrikka tallista ja lähdettiin tutustumaan Pohjois-Norjaan. Viime kesänä tuli kilsoja 30 ja nyt oli aika kovat poltteet, kun ajamattomia kilsoja oli rutkasti. Alkaa tuo takapenkkikuski olla sen ikäinen ja kokoinen, että varmaan viimeistä kertaa mennään tappituntumalla ja seuraavaksi saakin sitten ajella omalla joskus muutaman vuoden päästä. Viimeksi oltiin saman tyylisellä lenkillä 2018 Keski-Norjassa ja viime vuonna ajettiin koko rannikko Tromssasta alas asti autolla.
Ivalossa rautahepo Kultahipun parkeissa. Pikkuhiljaa alkanut vaihto HD baggeriin käydä mielessä, kun kohta tuota pitsalaatikkoa ei enää tarvita, kun aletaan vedellä soolona.
Pari ekaa päivää tuutattiin menemään ylös päin reilu 500 kilsaa per päivä. Oulussa yöpyminen ja loistava iltapala kaupungin parhaassa hampurilaisravintolassa Kauppuri vitosessa. Vahva suositus Heinäpään Teurastajalle! Otettiin vielä pakollinen toripolliisi kuva ja koisimaan. Seuraavan päivänä köröteltiin Rovaniemen ja Sodankylän kautta Ivaloon. Sadekamppeitakin jouduttiin vähän käyttämään, mutta pääosin saatiin ajella hyvässä kelissä. Ivalon Kultahipussa oli saunallinen koppi varattuna kermaperseille ja aika pian kellistettiin päät tyynyyn, jotta päästään aamulla ajoissa jatkamaan noin 250 kilsaa kohti Kirkkoniemeä. Luvassa hieno ajokeli, kun perillä pitäisi olla noin 19 astetta ja pelkkää aurinkoa.
Road captain tuimana polliisin pakeilla. Tällä kertaa selvittiin ilman sakkoja.
