13.1.2015
Olen onnistunut sekaantumaan myös äitiyspakkausten hankintaan ja logistiikkaan. Teimme pieniä muutoksia asiakkaamme kuljetuksiin liittyen ja uuden kumppanin myötä asiasta tiedotettiin eilen ja tänään laajalti. Jyväskyläläiseltä radioasemalta kilautettiin minullekin ja varsin lyhyellä varoitusajalla tyyliin, ”odotas hetki, laitetaan nauhoitus päälle” ja saman tien kysymystä eetteriin. Ohessa linkistä tarinointia aiheesta. Linkki
10.1.2015
Terveisiä Luvian jäähallista. Tänään on taas suht normaali lauantaipäivä; F-junnulla pari peliä vieraissa, jossa olen onneksi vain kuljeta, kustanna, kannusta -osastossa. Sitten vanhimman jätkän kotiotteluun joukkueenjohtajaksi laittamaan kaikki kondikseen peliä varten. Ottelua ei ehdi jäädä seuraamaan, kun on lähdettävä omaan höntsäpeliin Säkylään. Meidän nurkilla on kolmisen vuotta pyörinyt loistavasti järjestetty AHL-liiga, ja olen kunnostatunut lähinnä jäähypenkillä :). Sitten onkin kotisohvalla Jyp-Lukko NelonenProlta sauna ja kuulemiin.
Pari sanaa Maiden maailmasta. Eilen netissä alkoi pyöriä infoa Maidenin ja Onkyon yhteistyöstä, jonka ensimmäinen tuotos on kuulokkeet. Eddie-olut meni vielä minulta läpi, mutta nyt ollaan menossa siihen suuntaan, josta Bruce Dickinson nimenomaan sanoi takavuosina, että tämä bändi keskittyy vain ja ainoastaan musiikin tekoon, keikkoihin ja faneihin eikä mihinkään farkkujen tms. tuotteiden myynnin edistämiseen. Mitä seuraavaksi? Maiden kaiuttimet, vahvistin, soittimet ja muut rensselit lienevät tulollaan. Minua häiritsee tässä vain se, että tämänkin tarmon ja ajankäytön voisi käyttää itse asiaan eli musiikkiin ja tehdä uudesta albumista kivikova. Se ei synny viimeisen kymmenen vuoden tasoisella meiningillä vaan pitää treenata, työstää, hioa ja studiossa piiskata bändistä paras irti, löysyys veks ja ässät ylös. Jos sitä viimeistä lättyä ollaan nyt tekemässä niin toivoisi bändin lopettavan tyylillä.
8.1.2015
Jenkkikorporaatioiden maailmaa tuli taas erään asiakaskäynnin yhteydessä opiskeltua. Kokemusta on tosin kertynyt jo matkan varrella parista muustakin. Kaikkia yhdistäviä tekijöitä ovat mm. jokaisesta rapsauksesta raportointi, kontrollointi ja sitoutumisen välttäminen viimeiseen saakka.
Läski lähtee -projekti etenee hitaasti, mutta varmasti. Tammikuun alusta aloin pitää myös ruokapäiväkirjaa. Urheilusuorituksia tavoitteena saada kevätkaudella 4 – 8 viikossa koostuen spinningistä, jääkiekosta, kuntosalista ja sauvakävelystä. Tavoitteena saada kesään mennessä sata kiloa rikki ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen. Koko innostuksen takana on niinkin perinteinen keino kuin vedonlyönti. Vetoporukalla määritellään yhdessä tavoitteet ja ellei niihin pääse, joutuu laittamaan pari tonnia pöytään, jonka jakavat tavoitteisiin päässeet. Toimii!
Iron Maiden jatkaa hiljaiseloaan. Todennäköisesti ukkolot tekevät vihoviimeistä albumiaan ja kesän kynnyksellä uutta materiaalia saadaan faneille. Joko markkinointikoneisto on täydessä unessa tai täysin ammattitaidoton, koska kaikki nykyaikaiset keinot herättää suuren yleisön mielenkiinto (studiopäiväkirja, videot, twitter, facebook jne) ovat pimennossa. Yksi vaihtoehto on, että bändillä menee yksinkertaisesti liian hyvin. Masu on täynnä. Toivottavasti viimeinen vaihtoehto ei ole kyseessä, koska sellainen tunnelma ei hyvää lupaa albumia ajatellen. Bändin hieno ura ansaitsisi arvoisensa lopun.
Ajatuksena on tämän vuoden aikana päivitellä blogia todella aktiivisesti omaksi iloksi. Eihän näillä tarinoilla ole muille välttämättä mitään kiinnostusarvoa, mutta ehkä omien ajatuksien selventäjänä tällainen päiväkirjamainen muistiinpanojen tekeminen toimii. Kiitokset vielä Jannelle uudesta blogialustasta ja vaivannäöstä.
6.1.2013
Viime vuosi meni pitkästä aikaa ilman matkailua perheen talous- ja loma-asioiden vuoksi, ja nyt ajateltiin ottaa vahinko korkojen kera takaisin. Nyt kalenterissa jo merkinnät viiden päivän keväiselle romantiikkareissulle akselille Wien/Bratislava, kesälomamatka isommalla köörillä (12 henkilöä) Kroatiaan (Splitin edessä olevalla Bracin saarella Milna niminen kylä), Tukholmassa Iron Maidenin konsertti ja joulumarkkinamatka Berliiniin. Ties vaikka joku pikakeikkapyrähdys lisääkin tulisi, mutta vielä ei näköpiirissä sopivaa.
Bratislavassa ollaan yötä Tulip House Hotellissa ja Wienissä Hiltonissa. Kroatiasta löytyi ainakin kuvien perusteella kivan näköinen iso mökki Villa Kristina. Muille matkoille ei ole vielä tässä vaiheessa tehty mitään varauksia, hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan.
Olipas erinomaisia ajatuksia Hesarin Kuukausiliitteessä tällä kertaa, jotka on pakko laittaa itselle muistiin tänne:
”Ei menestys skaalaudu siitä, että tehdään entistä enemmän. Kysymys on draivista, heittäytymisestä ja oppimisen halusta. Onnellisista työntekijöistä saa enemmän irti.”
Kokko mainostaa Googlen työkulttuuria, jota hän kutsuu termillä ”bottom up”. Siinä johto on olemassa tiimejä varten eikä päinvastoin. Yrityksessä tiedetään, etteivät natsat anna järkeä ja että ratkaiseva innovaatio voi tulla mistä tahansa.
Työntekijöille pannaan Googlessa kovat ja mittavat tavoitteet, mutta keinot niiden täyttämiseen he joutuvat löytämään itse.
”Ei maailman fiksuimmille ihmisille voi sanoa, miten asiat täytyy tehdä tai kuinka pitkä työpäivä on riittävän pitkä. Tulokset ratkaisevat.”
Petri Kokko – HS Kuukausiliite Tammikuu 2013
1.5.2012
Päivän Hesarissa aivan pistämätön ja yleispätevä tiivistys Osku Grönmanilta urheilusivuilla johtajuudesta:
”…mitä johtajuus on? Se on ajattelua, joka vaikeilla hetkillä tuottaa voittavia ratkaisuja. Sitä, että joku loppuun asti uskoo, että mahdotonkin tilanne on käännettävissä.”
Viisaista ajatuksia! Nimenomaan vaikeina aikoina kaivataan johtajuutta. Ei joukkueen kultajuhlissa, bändin ollessa megasuosittu, yrityksen tehdessä huipputulosta tai ihmissuhteiden luistaessa hienosti mitään johtajuutta kukaan kaipaa. Mutta annas olla, kun tulee vastoinkäymisiä, takit kääntyvät ja paskaa alkaasataa. Rotat jättävät laivan. Tässä vielä erään johtajan tyylinäyte, elekielen ilosanoma.
30.4.2012
Harvinaista herkkua nämä päivitykset! Tämähän saattaa parhaassa tapauksessa tarkoittaa sitä, että tänne voipi jatkossa kirjoitella ihan sekavia maan ja Maidenin väliltä, kun ei kukaan varmaan luekaan, eikös? Eli blogin luonne saattaa jatkossa olla lähinnä keski-ikäisen miehen pieniä pinnallisia iloja.
Ihan helvetin kova Harrikka-kuume vaivaa, tarkemmin sanoen Rockerin kromisempi C-malli on kiikarissa. Tällainen mustana ja Vance & Hinesin putkilla, pliis:
Maiden julkaisi tässä muutama viikko sitten uuden Blu-Rayn En Vivo, joka onkin ihan parasta, mitä yhtye on ulostanut aikoihin. Hienosti kuvattu ja leikattu, erinomaisilla soundeilla, loistavasti mukana oleva chileläisyleisö ja kohtuuhyvä setti – avot, tällä mennään pitkään.
1½ kuukauden päästä alkaa Maiden England Tour Amerikan ihmemaasta ja Eurooppaan bändiä odotetaan vasta ensi vuodeksi. Unelmana olisi yhdistää taas loma perheen kanssa ja keikka jossain Kroatian tapaisessa lämpimässä maassa. Vaatii aika monen asian yhteen loksahtamista samaan aikaan, mutta matkakassa alkaa olla kasassa, kun Prisman vihreä kortti kartuttaa joka kuukausi satasella ruoka- ja löpömenoista 5%. Mihin vittuun se kaikki löpö menee, kun maaliskuussakin tankattiin 800 eurolla.
Lasse Lehtisen Aholan teollisuussuvun vaiheista kertovan trilogian ensimmäisessä osassa (kolmas osa vielä ilmestymättä, tokaa osaa lueskellaan alempana kuvissa Portugalin lämmössä) oli muutamia aivan loistavia onelinereita, tässä rikastumisesta:
”Ei kukaan jaksa tehdä niin paljon työtä, että sillä rikastuisi. Rikkaaksi tullaan velalla ja toisten tekemillä töillä tai sitten varastamalla.”
Tulossa on aika hulinat, kun vanhin poika lähtee viikoksi Saksaan ja naaras muutamaksi päiväksi Espanjaan. Seuraavalla viikolla allekirjoittanut silpaisee messuilemaan omalle ständille Helsinkiin muutamaksi päiväksi.
Tässä vielä erään mestarin otos Steve Harrisista viime vuoden Helsingin keikalta, jonne järjestin kaverin kuvaamaan. Tässä on asennetta:
20.10.2011
Meillä vanha DVD-soitin laukesi taannoin ja hankittiin harman/kardonin bluray-soitin, joka innostui soittamaan jopa Flight 666 konserttilevyn loppupuolta, jota vanhempi kone jostain syystä hylki niin, että meni aina koko vehje jumiin. Vähän niin kuin vanhemman kannattajan kuula; Rime of the Ancient Marinerin jälkeen tuntuu aina kuin, että nyt on sitten kaikki nähty, kiitos ja näkemiin.
Tästä teknisestä onnistumisesta liikuttuneena laitettiin eilen perheen pienimmän kannattajan (6-v.) kanssa Maidenia koneeseen ja namikat kaakkoon. Poika kapulat käsissä tietenkin vetämään ihan niin kuin McBrain. Tino McBrain live at the living room! Ja totta kai samanlaiset rummut olisi saatava kuin telkkarissakin. Iskä ylpeänä siitä antamaan hieman perspektiiviä rumpujen hinnoista, että ”nuo rummut maksavat saman verran kuin tuo meidän Volvo tuolla pihalla…että ei oikein taida perse kestää.” Tähän loogisen innostunut vastaus nuorelta mieheltä oli tietenkin, että ”no miksei me sitten vaihdeta sitä noihin rumpuihin?!”
Niin äippä, miksei?
21.8.2011
Jatkoa edelliseen blogimerkintään, jossa käytiin kesän koettuja Maiden keikkoja läpi. Kiertueen päätti (ainakin tämän osuuden) kaksi iltaa Lontoon upealla 02 Areenalla. Nythän huhutaan vahvasti, että Maiden jatkaisi ensi keväänä The Final Frontier -albumin promoamista Jenkeissä samalla setillä. Käsittämätön ratkaisu, jos tähän päädytään, mutta so not, kunhan hyppy kulkee.
Remmissä Maidenin kotikonnuilla oli tavalla tai toisella 20 – 30 suomalaista fania, jotka olivat eksyneet Lontooseen kuka milläkin. Isohko osa porukasta oli pidennetyllä viikonloppureissulla torstaista sunnuntaihin. Lennot otettiin Norwegianilta ja asumus Crown Plaza Docklands keikkapaikan läheltä. Suht halpa reissu järjestelyjen puolesta, kun naaraan kanssa lennot olivat noin satasen per lärvi ja hotelli kolme yötä yhteensä 340 euroa. Sijainti oli vähän perseestä, kun ei oltu ihan keskustassa ja metrolla kesti keskustaan reipas puoli tuntia, mutta turistien sesonkiaikana erittäin ruuhkainen kylä ei ihan hirvittävästi hotsittanutkaan jostain syystä. Ollaan varmaan enempi Keski- ja Etelä-Eurooppaan kallistuvaa sorttia.
No lapasestahan se vähän ennen ekaa keikkaa lähti. Molemmilla keikoilla rokattiin aivan simona joka sana huutaen ja ilmakitaraa soitellen. Perjantai-illalla oltiin katsomon puolella aivan huippupaikoilla Daven ja Adrianin puolella yhdessä Suomen ylivoimaisesti kosteimman lappeenrantalaisen Maiden fanin kanssa ja lauantaina kentällä, jonne mätkähdettiin aika lailla samaan aikaan, kun Doctor Doctor alkoi soida. Isot miehet herkistelivät ja niiskauttelivat kuka missäkin. Maiden antoi kaikkensa, ja etenkin Bruce oli aivan eri mies kuin aikaisempina kesän keikkoina. Pitkissä spiikeissä oli asiaa ja kiinnostusaste kova.
Pudotus Maiden taivaasta oli kovempi kuin koskaan. Vuosisadan kankkunen (tuli jo pohdittua metrossa matkalla Hard Rock Cafeen yhdelle parhaista lounaista ikuna, että jos tähän purjo tulee, niin mitähän sen siivoaminen maksaa ja mihin se olisi turvallisinta asettaa…) yhdistettynä vähäisiin yöuniin ja paskaan paluulennon aikatauluun (perillä Helsingissä klo 23:30) ja bonuksena vielä erikoiskoe Helsinki – Rauma – Eurajoki kaatosateessa tarkoitti, että kotisänkyyn päästiin klo 4:00 ja kello soitti kesäloman ekaan työpäivään klo 6:50. Päässä soi edelleen Juankosken suuren miehen rankka blues, mutta onneksi Nicko McBrainin kiertueilla todennäköisesti vastaaviin tilanteisiin kehittämä kolmen ässän mäkilähtö (shit, shower and shave) auttoi sen verran, että päivästä selvittiin kunnialla, vaikka ääntäkään ei ihan hirveästi tullut (hieman haittaava tekijä myyntihommissa). Torstaina se helpotti ja sen jälkeen olo onkin ollut mahtava.
Nyt Maiden kalenterissa on Live DVD:n odotusta ja toivottavasti julkaisupäivämäärä saadaan pian, mutta eiköhän se vielä ennen joulua kauppoihin saada. Kyseessä siis konserttitallenne Argentiinassa ja Chilessä aikaisemmin tänä vuonna nauhoitetuista keikoista, joita varten tilasin – totta kai – harman/kardonilta blue ray soittimen. Koska Maiden on sen arvoinen 🙂
Tänä viikonloppuna (varmaan tuosta Lontoon reisauksessta kimmokkeen saaneena) aloin hahmotella Iron Maiden aiheisia bileitä taas vaihteeksi tänne Rauman nurkille. Viimeksi tammikuussa 2009 oli hienot iltamat, joista voi lukea ja osittain jopa kuunnella (!) tästä linkistä! Katsotaan kansan kiinnostus ja päätetään, josko tammikuussa 2012 olisi vanhojen pierujen brittiläistä dinosaurusfantasiaheviä koneessa, sauna päällä ja kepardi kylmää.
Ja sivuhuomautuksena, että näyttäis muuten taas perheen arki alkaneen. Töiden / koulun käynnin lisäksi pelkästään urheilua ensi viikolla ohjelmassa 10 harjoitukset ja neljä peliä eikä mukana ole kulttuuripuolen harrastuksia vielä lainkaan.
14.8.2011
Kesä 2011 Iron Maidenin tahdissa alkaa olla paketissa. Blogimerkintöjä on tullut laiskasti tehtyä, eikä tätä nyt kukaan selväjärkinen lueskelekaan. Kesään mahtui neljä Maidenin konserttia, mikä oli just passeli määrä. Ensin kesäloman alkuun 8.7. keikka Stadikalla, jossa oltiin ensimmäistä kertaa lasten kanssa katsomassa bändiä. Lapset rokkasivat enemmän kuin ukko itse!
Kuvassa yllä ihan koko nuoriso ei ole omia, mutta melkein. Keikka itsessään Helsingissä maistui hieman rutiinivedolta, mutta toimi parhaana kesäloman avaajana koskaan. Hyvät paikat katsomosta ja Maiden kesäillan valossa sekä lisää tätä namia tiedossa – olo oli varsin kutkuttava.
Stadikan keikan jälkeen vietimme viikonloppua Helsingissä, jossa pitkän talven työkiireiden aiheuttama pipakin alkoi selvästi löystyä. Lasten kanssa tsekattiin Linnanmäki ja Suomenlinna.
Sunnuntaina oli lento Helsingistä Portugaliin. Kone laskeutui Faroon, josta oli noin 40 km Albufeiraan. Yöllä pääsimme rättiväsyneinä kämpille Eden Resortiin, joka osoittautui aivan nappivalinnaksi.
Eden Resort on huoneistokylä, jossa on noin 150 asuntoa yksiöistä isoihin huviloihin. Meillä oli palttiarallaa 100 neliön huoneisto, jossa viihdyttiin erinomaisesti. Alueella oli tenniskenttä, 5 uima-allasta, kauppa, baareja, respa, lasten leikkikenttä jne. Aivan ihanteellinen paikka rentoutumiseen ja sopii hyvin lapsiperheille, mutta menoa ja nähtävyyksiä etsivälle ei välttämättä toimi. Meillä oli erittäin rento meininki!
Reissun loppupuolella käytiin muutaman tunnin purjevenereissulla, joka oli yksi kohokohdista. Rannikko on luolineen hienoa seutua ja kannattaa käydä merellä, jos tuonne eksyy joskus.
Tässä kahden jääkiekkoilijan tiukka kesäharjoitus menossa parhaillaan – toisella ylärivin look kunnossa, toisella lenkkiä vyöllä.
Reissun puoleen väliin oli sattumalta osunut Euroopan suurimmat moottoripyöräkokoontumisajot, jotka Moto Clube de Faro järjesti nyt 30. kertaa. Torstaista sunnuntaihin kestävät kekkerit olivat Faron lentokentän vieressä ja sinne odotettiin noin 20 000 vierasta. Pääesiintyjäksi torstai-iltaan oli buukattu Iron Maiden. Steve Harrisilla on lähistöllä kesämökki ja mies kertoi Portugalin TV:n haastattelussa palaavansa välittömästi UK:n keikkojen jälkeen lomalle takaisin Faroon. Satuimme muuten juuri samaan aikaan myöhemmin Gatwickin lentokentälle, kun Harris oli lähdössä poikansa kanssa Portugaliin kiertueen päätyttyä sunnuntaina 7.8. eli mies ei puhunut vaan lämpimikseen. Harris ei kyllä löytänyt meitä kentältä eli emme tavanneet.
Can the end be at hand? Is the face in the sand?
Helvetin hienot festarit ja vähänkään moottoripyöristä, hyvästä seurasta, musiikista ja rennosta meiningistä kiinnostuneille voi hyvin suositella.
Lavan eteen pääsi tosi helposti ja noin kymmenen vuoden tauon jälkeen löysin itseni eturivistä aivan hirveässä fiiliksessä. Muutamia hyviä otoksiakin sain tallennettua kameralla.
Mr. Janick Gers
No nyt on Gersin paikalla kerrankin sellainen kitaristi, että Harriskin on tyytyväinen!
Kukkuu! Oliko nyt minun vuoro, saako jo tulla?
Keikka sinänsä oli hyvä perusveto, josta loistava paikka edessä, pimeys, hienot festarit ympärillä ja lomafiilis tekivät aivan erityislaatuisen, joka pysyy mielessä ikuisesti.
Viikko meni kuin siivillä ja olisi helposti mennyt toinenkin. Paluulento oli keskellä yötä ja Helsingissä klo 5:30, josta vielä tiukka erikoiskoe 250 kilsaa kotiin. Paluumatkat Helsingistä ovat aina tähän aikaan suurin piirtein samoilla silmillä vuorokauden jälkeen yhtä murhaa.
Portugalin reissusta palattuamme oltiin pari viikkoa lomalla kotimaisemissa, jonka jälkeen kesäloman päätteeksi oli suunniteltu todellinen grande finale eli pitkä viikonloppu Lontoossa, jossa suosikkiaktimme esiintyi kahtena peräkkäisenä iltana loppuunmyydyssä 02 Areenassa.
Tämä reissu olikin sitten vähän kaksijakoinen. Ekaksi tsekattiin nähtävyyksiä kuten Big Ben ja Parlamenttitalo, Buckinhamin palatsi, Harrodsin tavaratalo ja erilaisia museoita. Ennen ekaa keikkaa alkoi lasi- ja putkialan projekti, joka kesti pari päivää.
JATKUU…