Blog

Suuri Rock Vuosi 2018

3.2.2018

Näiden herrojen jälkeen eipä taida enää innokkaita esiintyjiä nykyään enää olla lauteille kiipeämässä, kun yleisö on ajettu hurmostilaan ja totaalipähkinöiksi. Maiden on.

Vuodesta 2018 näyttää tulevan rock maailmassa kovasti aktiivinen ja orkesterien kiertusuunnitelmia vilkaistessa erittäin kattava varsinkin Euroopan suuria kesäfestareita silmällä pitäen. Suomessa kesäkuussa Hyvinkäällä järjestettävään Rockfestiin on myös saatu komea kattaus legendoja a la Ozzy ja Priest. Ilmeisesti järjestelyissäkin ollaan löystyvän alkoholilainsäädännön myötä pääsemässä lähemmäs rentoa, ihmisläheistä ja vähemmän ahdasta tunnelmaa. Vähän sellaista, mitä on voinut kokea muualla. Suomessa olemme vähän kärjistäen kireitä sikoja kaljakarsinassa, muualla viipyilevän letkeitä hippejä toisille tilaa antaen.

Iron Maiden vetää koko kesän keikkoja ja Suomen lähistöllä toukokuun lopussa. Pari ehtoota Hartwall Areenalla ovat faneille parhautta. Sisähallikeikalla saavat kunnon soundeilla hienossa valoshowssa Maiden ukkolot yleensä varsin kelpo hurmoksen aikaiseksi. Been there (pari kertaa!), done that, got the t-shirt.

Metallica tuuttaa samassa hallissa jo ennen Maidenia. Viime vuosina yhtye on vähentänyt paskan suoltamista ja palannut laatumaterialin pariin. Siispä keikalle on mentävä ja odotukset jonninmoiset. Selvästi ollaan uran ehtoopuolella ja voi olla henkilökohtaisesti niitä viimeisiä livekokemuksia Metallican parissa.

Jos olette seuranneet suurimpien eurooppalaisten rock ja metallijuhlien esim. Hellfest (Ranska), Wacken (Saksa), Donington (UK), Graspop (Belgia), Nova Rock (Itävalta), Rockavaria (Saksa), Sweden Rock (Ruotsi), Copenhell (Tanska), Rockfest Barcelona (Espanja), Tons of Rock (Norja) ja Firenze Rocks (Italia) julkistuksia ja lipunmyyntiä niin voidaan todeta, että 2018 on yksi kaikkien aikojen kovimmista vuosista. Lähes kaikki suurimmat ovat lauteilla kesän aikana. Guns N Roses, Maiden, Nightwish, Volbeat, Foo Fighters, Alice in Chains, Avenged Sevenfold, Ozzy, Priest, Helloween, Megadeth jne. Siinä on rock-fanilla varaa valita. Tosin nykymaailmassa on käsittämätöntä lippujen menekki. Hellfest esimerkiksi myytiin loppuun jo melkein vuosi sitten ennen kuin yhtään esiintyjää oli julkaistu. Oma lottokone arpoi täksi kesäksi Nova Rockin ja kunnon uhkapelimeininki tietenkin; VIP tiketit plakkariin ennen kuin esiintyjät oli julkaistu. Hyvältä näyttää kattaus Itävallassakin. Pieni mahdollisuus vielä on, jos kaikki natsaa, että ollaan Kööpenhaminan Copenhell tapahtumassakin juhannusviikolla. Pakkaavat vaan työt häiritsemään harrastuksia niin kuin muillakin.

Alexander Söderbergin ja Ilkka Remeksen kirjatrilogiat

Sattumalta käteen on viime aikoina osunut kaksi laadukasta kirjatrilogiaa. Molemmista olen lukenut nyt ensimmäiset kaksi osaa eli loppusilaukset vielä odottavat hyllyssä. On hieno tunne, kun löytää tällaisia mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja romaaneja, jotka vievät mennessään ja iltalukemisena palauttavat pollan päivän touhuista sille tasolle, että hyvä yöuni on mahdollinen. Ei se vielä sitä tarkoita, että unta riittää aamuun asti, mutta kaikki sallitut keinot käytetään. Sen verran kovilla ollaan hektisessä, minuutin välein jonkun helvetinkoneen piipatessa, nykymaailmassa melkein jokainen, että rauhoittumiseen saa keskittyä tosissaan.

Ensimmäinen suositeltava trilogia on Alexander Söderbergin kirjoittama Andalusialainen ystävä (2014), Kolumbialainen liitto (2015) ja Päämaja Prahassa (2017). Kirjasarja kuvaa kummisetämäiseen tyyliin erään mafiaperheen taistelusta kansainvälisellä pelikentällä olemassa olostaan. Aivan törkeästi koukuttava ja mukaansa tempaava kerronta vie mukanaan ja reipas 500 sivua per opus menee hujauksessa. Ajaton, elokuvamainen, osittain hyvinkin väkivaltainen ja psykologisesti mielenkiintoinen henkilökuvaus menee ihon alle. Parasta pitkiin aikoihin.

Toinen trilogia asettuu kotimaan kamaralle ja on pelottavan ajankohtainen kuvaus turvallisuusuhista, jotka pinnan alla ovat ja joista julkisuudessa oikeilla termeillä kovasti vähän puhutaan. Ilkka Remeksen kolme viimeisintä kirjaa Jäätyvä helvetti (2015), Kiirastuli (2016) ja Vapauden risti (2017) kuvaavat idästä tulevia pelottavia uhkakuvia osittain muissa maissa jo toteutuneiden tilanteiden pohjalta ja mukaan keitokseen on heitetty runsaasti fiktiomausteita. Siinähän se onkin koko sarjan pelottavin ominaisuus; mistä perkeleestä sitä tietää, että kyseessä on vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta?

Guns N’ Roses @ Tukholma Friends Arena 29.6.2017

4.7.2017

Kun Guns N’ Roses julkaisi taannoin tekevänsä kesällä 2017 tukun keikkoja Euroopassa, niin ei ollut mitään epäselvyyttä, etteikö lähdettäisi ensimmäistä kertaa katsastamaan 90-luvun alusta alkaen suosikkeihin kuulunutta yhtyettä. Suomen keikka sattui juuri samaan ajankohtaan ystävän häiden kanssa, joten oli tähyiltävä ulkomaita. Tukholman keikka sopi hyvin kalenteriin ja Tampereen kautta järjestyi lennotkin sopivasti. Enpä muutenkaan olisi lähtenyt Hämeenlinnassa järjestetylle keikalle, koska paikka + järjestelyt eivät miellytä – ahdas, ruuhkainen ja huono näkyvyys.

Yleisöä oli 55 000 ja tunnelma sen mukainen.

Friends Arena sijaitsee 6 km keskustasta Solnan kaupunginosassa parin metropysäkin päässä keskusrautatieasemalta. Vieressä on uusi ja iso ostoskeskushelvetti Mall of Scandinavia. Helppo kulkea ja myös pois pääseminen onnistuu keikan jälkeisessä ruuhkassa hienosti. Puoli tuntia päättymisestä keskustassa.

Erinomainen konsertti, jossa kaikki suurimmat hitit ja joukko covereita soitettiin. Bändi oli tiukassa iskussa. Vanhoista jermuista puuttuivat ainoastaan Izzy Stradlin ja Steven Adler. Sen verran tuottoisa kiertue on kyseessä, että viisikymppiset Axl, Slash ja Duff keräävät melkoisen eläkepotin. Jossain vaiheessa kassakone oli käynyt jo 200 miljoonan taalan edestä, eikä loppua näy.

Guns N’ Roses soitti yli kolme tuntia Tukholman keikallaan ja oli yksi kesän kohokohdista.

Iron Maiden @ Cardiff & Lontoo

25.6.2017

Iron Maiden konsertoi Walesin pääkaupungissa Cardiffissa 24.5.2017 ja Lontoon The 02 Areenalla 27.5.2017. Edellisenä viikonloppuna tapahtunut Manchesterin terrori-isku asetti Maiden keikkaretken vähän uuteen vinkkeliin ja nosti UK:ssa turvatoimet korkeimmalle tasolle. Jopa konserttien peruuntuminen oli mahdollista, mutta yhtye tiedotti tiistaina, että keikat soitetaan.

Sink the pink! Äijät reissun päällä Lontoossa.

Seikkailun päätteeksi Heathrowlta päästiin junalla toiselle puolelle saarta Walesiin ja löysimme itsemme Radissonin kattohuoneistosta, josta avautui komiat maisemat.

Radisson Blu päärautatieaseman ja Motorpoint Arenan vieressä oli loistava kaikin puolin.

Keskiviikon konsertti Motorpoint Arenalla oli huikea kokemus. Loistopaikat suht pienessä salissa ja bändi tikissä.

8000 henkeä vetävä Motorpoint Arenaa ympäröi parvi, josta näki ja kuuli konsertin eikä tarvinnut jonotella kuselle, kun seinän takana oli käytännössä omat tilat.

Book of Souls kiertueen koreografia oli fanien mieleen. Perinteinen Maiden lavashow oli tyylikäs.

Cardiffista matka jatkui perjantaina taas Great Western Railwayn pikajunalla helteiseen Lontooseen. Sattui tähän viikkoon poikkeuksellisen lämmin keli normaalin Brittien saarten epävakaisen sään sijaan.

Pakollinen turistikierros keskustassa tehtiin Thamesin jokilaivalla.

Maalaispojilla riitti ihmettelemistä isossa maailmassa 😉

The 02 Arena sijaitsi hotelli Radisson Bluta vastapäätä joen toisella puolella. Upea monitoimiareena, jossa riittää tekemistä ja keikkoja jatkuvalla syötöllä ympäri vuoden.

Terrorivaaran vuoksi areeenalle mentiin sisään metallinpaljastimen läpi. Hyvä, että olivat tarkkoina.

Iron Maiden soitti kuusi kipaletta uusimmalta The Book of Souls -albumiltaan. Keikan avaajana Eternity Should Fail. Bruce Dickinson otti yleisön näppeihinsä ensi tahdista lähtien.

Molemmat UK:ssa nähdyt konsertit menivät TOP10 keikkoihin omassa arvostelussa. Tunnelma, bändin kunto, yleisön mukana eläminen, Dickinsonin ”kotona” olemisen näkyminen ja hyvät keikkamesta sekä omat paikat tekivät kokonaisuudesta hienon. Viime vuonna Maidenin Suomen keikan jälkeen oltiin täysin toisissa tunnelmissa, mutta jotenkin tämän tapaisesti soisi hienon yhtyeen uran päättyvän, että jää hyvä maku suuhun.

So until the next time – have a good sin!

Jääkiekon MM-kisat @ Köln

Käytiin katsomassa vähän hokia Kölnissä toukokuun puolivälissä. Oltiin ensimmäistä kertaa paikan päällä näissä kemuissa ja täytyy sanoa, että oli aika hyvin järjestetyt kisat ja hienot puitteet. Lanxess Areenaan mahtuu 19 500 ihmistä ja saksainen yleisö oli kovaäänistä.

Upea Kölnin Lanxess Arena on Euroopan suurin jäähalli ja sijainniltaan lähellä kaupungin keskustaa

Suomi pelasi alkulohkonsa sysipaskasti Pariisissa häviten jopa Ranskalle murskaluvuin 5-1, mutta selvisi joten kuten loppusarjaan ja ensimmäinen meidän katsoma peli oli iltapäiväottelu torstaina Suomi-USA, jonka joukkueemme klaarasi yllättäen, mikä tarkoitti, että näimme kaksi ottelua lisää Suomen pelejä.

USA on lyöty! Kaikki pelit katsottiin samoilta huippupaikoilta punaviivan kohdalta seiska riviltä.

Torstain iltapelinä oli hieno kokemus Saksa-Kanada, jossa täysi tupa germaaneja piti sellaista möykkää, että tuntui hallin katto repeävän. Lähellä oli jättiyllätyskin, mutta kanukit hoitivat tyylikkäästi pelin kotiin.

Perjantai oli peleistä välipäivä ja aika käytettiin kaupungilla palloiluun. Kölschiä ja ”kevyttä” saksalaista perusmättöä. Hotelli Pullman oli helkatin siisti ja palvelu pelasi. Todella erinomainen aamupala. Vahvat suositukset.

Sonyn puhelin tekee ajoittain itsestään kuvista hienoja panoraamoja kuten tämä kuva Reinin varrelta

Lauantaina päästiin osallistumaan kaupungissa järjestettyyn Harley-Davidson tapahtumaan nimeltä Harley Dome. Tuhannet pyörät tekivät läpi kaupungin ajettavan paraatin ja keskustassa oli kokoontuminen vanhalla teollisuusalueella Reinin liepeillä. Aika varttunutta ja iisiä jengiä oli paljon liikkeellä. Aika vähän kerho-porukkaa.

Harley Domeen osallistui tuhansia pyöriä aurinkoisessa säässä, kyllä teki gutaa.

Rivissä oli niin pitkälle kuin vain jaksoi tallustella toinen toistaan hienompia ajopelejä.

Tapahtumassa oli tietysti myös pyöränäyttely. Yleisö sai äänestää omaa suosikkiaa stongaan kiinnitettävällä lapulla.

Meidän äänet sai edessä oleva nitrolla kulkeva HD, jolla ajaa varmaan vaikka kuuhun.

Harrikkatapahtumasta talsittiin pikamarssi Lanxess Areenalle pienen tankkauspistekäynnin kautta. Kanada-Venäjä semifinaaliottelu meinasi lipsahtaa itänaapurin plakkariin, mutta hurjan kolmannen erän pelannut Kanada onnistui pääsemään sunnuntain loppuotteluun. Venäläisfanit olivat naamat happamina pelin jälkeen ja kerrankin hiljaa. Iltapelinä katsottiin klassikko Suomi-Ruotsi. Tasoero oli niin suuri, että hurrit finaaliin leikitellen. Olipa muuten hienoa seuratata karismaattisen maalivahti Henrik Lundqvistin pelaamista lähietäisyydeltä. Takkiin otettiin 4-1.

Sunnuntain viimeiset pelit olivat pronssiottelu Suomi-Venäjä ja loppuottelu Kanada-Ruotsi. Kaunis keli ja aika hyvät pirskeet hallin ulkopuolella. Suomi jäi Venäjän jalkoihin. Turnauksen kaksi parasta viimeisessä ottelussa tarjosivat erinomaista kiekkoviihdettä. Jatkoajan ja rankkarikisan päätteeksi pytty ruotsalaisille. Muuten hienoja kisoja vähän laimensivat Suomen heikohkot esitykset, mutta sen verran kipinää jäi, että säästäminen Bratislavassa 2019 pidettäviin kisoihin alkoi heti.

Maanantaina kotiin Tamin ja Mertsin kanssa samassa koneessa. Oli äijilläkin aika kova kolme viikkoa takana.

Harry Hole ei petä taaskaan

22.4.2017

Norjalaisen Jo Nesbon kirjoja on myyty jo yli 30 miljoonaa kappaletta. Käsittämätön läjä! Mutta ei ihme, sillä juopon oslolaisdekkari Harry Holen liikkeitä lueskellessa ei meinaa millään päästää kirjaa käsistään. Koko sarja on jo tullut ahmittua. Teksti on roisia, väkivaltaista ja piinaavan jännittävää, mikä tempaisee kierolla tavalla todellakin mukaansa. Viimeisen teos on nimeltään Jano, jossa verenhimoinen sarjamurhaaja haeskelee Tinderistä uhrejaan ja Harry haetaan naftaliinista ratkaisemaan tiuhaan tahtiin tapahtuvia veritöitä. Ei suositella, nimittäin heikkohermoisille – pisteet 5/5!

Mark Mansonin The Subtle Art of Not Giving a Fuck eli vapaasti suomennettuna jalo taito olla välittämättä paskaakaan kuuluu elämäntapaoppaiden sarjaan. Kyse on elämän tärkeimpien asioiden löytämisestä, valinnoista, huuhaasta kieltäytymisestä sekä arvoista. Manson on varsin suosittu bloggari ja teksti varsin puhekielistä ja rentoa, paikoittain todella ironista ja viihdyttävää. Laittaa ajattelemaan – 3/5.

Metallica @ Helsinki 2018

18.4.2017

Kirk, Lars, Rob ja James eivät ole enää mitään poikasia vaan thrash metallin pariin palanneita kummisetiä

Metallica julkaisi tukun konsertteja hiljattain ja Helsinkiin saatiin pari keikkaa toukokuulle 2018. Yhtye esiintyy Hartwall Areenalla 9.5. ja 11.5. Tiketit perjantaiehtoolle plakkarissa.

Trendinä näyttää olevan, että liput tulevat keikoille yhä aikaisemmin myyntiin ja useinmiten menekki on kovaa. Yhden Helsingin keikan lipputulot ovat noin 900 000 euroa ilman alvia. Aika hyvä keino rahoittaa toiminta vuoden etukäteen. Kassavirran hallinta melko helppoa, kun suosio on tätä tasoa. Yhtyeen viimeisin studioalbumi oli erittäin laadukas ja komea paluu vanhaan kunnon thrash metal tykitykseen. Albumin päättävä Spit Out The Bone on yksi 2000-luvun parhaista metallibiiseistä.

Kiertuekuumetta

30.3.2017

Iron Maidenin 45 konserttia kattava The Book of Souls World Tour 2017 starttailee reippaan kolmen viikon kuluttua Belgiasta. Yhtye kiertää huhti-toukokuun ajan Eurooppaa, jonka jälkeen vuorossa on Pohjois-Amerikka kesä- ja heinäkuun ajan. Viime vuonnahan yhtye soitti 72 keikkaa ympäri maailmaa. Kotikonnuilla UK:ssa Maiden veti vain legendaarisessa Doningtonissa, joten brittifaneille jäi varmasti nälkää. Parin kuukauden päästä Maiden esiintyy Cardiff Motorpoint Arenalla, jonne onnistuttiin saamaan istumapaikat verrattain kuuluisalta parvelta, joka käytännössä tarkoittaa esteetöntä näkyvyyttä lavalle, omia vessoja ja palveluja sekä tietysti merkittyjä paikkoja ilman jonoja ja kiireen tuntua. Pitäisi olla hieno ehtoo odotettavissa maailman luokan yhtyeelle verrattain intiimissä salissa koettuna.

Cardiff Motorpoint Arena on Maidenin standardeilla lähes klubi

Tänään 55 päivää jäljellä aamukammassa tähän tapahtumaan. Samalla tulee noin 30 vuotta yhtyeen kannattajana täyteen tarkoittaen matkaa kymmenvuotiaasta alakoululaisesta välillä syntyjä syviä pohdiskelevaksi nelikymppiseksi. Tiivistäen esimerkkinä, että viikonloppuna Alice in Chainsin Wie Die Young -kappaleesta heräsi ajatus, että ehkä tästä ei sittenkään selvitä hengissä ja mukaansa ei mitään kukaan täältä vie, niin säästänpä jälkeen päin taivaan baaritiskille saapuvia tekemällä testamentin.

”And you shoulda known better”

Hynysen ensimmäinen romaani on rokkarin kesälukemista

27.3.2017

Kotiteollisuus-yhtyeen kostea laulajakitaristi Jouni Hynynen on ulostanut ensimmäisen romaaninsa. Kyseessä on varsin helppolukuinen opus, jonka hotkaisee helposti viikonlopun aikana ja melkein tekee mieli hotkaista samalla jotain muutakin kopallinen tai pari. Sen verran reipasta on meizinki. Tuoksahtaa vahvasti osittain eletyltäkin. Tästä rockukkojen kesälomalukemiseksi – 3/5.

Kadonnutta tavaraa etsimässä

Paras kirja pitkään aikaan

Vajaa viisisataa sivuinen Jari Sarasvuon omaelämäkerta ”Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä” on erinomainen opus, joka rehellisyydellään tekee vaikutuksen. Monesti omaelämänkerroissa hieman siloitellaan matkan varrella sattuneita mokia, mutta Sarasvuo ei peittele mitään. Aikaa lujaa on mennyt molempiin suuntiin. Kynttilää on poltettu samaan aikaan molemmista päistä ja varmuuden vuoksi vielä vähän keskeltäkin. Melko helppoa on myös osittain samaistua kirjassa vastaan tuleviin sattumuksiin, kun hyväuskoista viedään ja kovaa. Kirjan myötä on tullut tutuksi myös Sarasvuon Yle Puheella vedetyt monologit, joita voi sujuvasti kuunnella edelleen Yle Areenalta esim. autoillessa pitkiä työreissuja aikoina, jolloin normaalisti nukutaan. Sarasvuon kautta on tullut pirusti hyviä kirjavinkkejä, joista myöhemmin tarinaa, kun saadaan ne yöpöydältä luettua. Paras tähän asti 5/5!