Analyysit

Drifter

21.12.2007

Steve Harris
4.49

1. soolo Dave Murray (1.29)
2. soolo Adrian Smith (3.03)

Soitettu livenä jo ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä, vaikka julkaistiinkin studioversiona vasta Killers -albumilla. Pysyi osana Maidenin livesettiä Killer- , Beast- , ja World piece tour -kiertueilla, ollen lähes poikkeuksetta keikkojen vihoviimeinen encore.Vuoden 1983 World Piece tour -kiertueen jälkeen soitettiin vasta vuoden 2005 Early days -rundilla, kun muisteltiin kiukulla vanhoja aikoja..Early days -kiertueella ei soitettu ihan viimeisenä, vaan sen jälkeen tuli vielä Sanctuary, joka korvasi Drifterin lopetusnumerona Slavery -kiertueesta lähtien vuosiksi eteenpäin.

Viralliset liveversiot löytyvät Sanctuary -singlen b-puolelta (Hysteerinen tallenne keväältä 1980 Lontoon Marquee -klubilta, jonka Maiden myi täyteen ennätysajassa, vaikka ensimmäinen levy ei ollut edes ilmestynyt!), sekä Beast over Hammersmith -livetallenteelta vuodelta 1982, Eddies Archive:lla.

Drifter on monien mielestä parhaimmillaankin keskinkertainen numero Iron Maidenin laajassa repertuaarissa ja myös Killers -levyllä.
Kappaleen voima ja pointti onkin nimenomaan live-esiintymisissä, joissa siihen saa edes jonkinlaista munaa. Biisi on syntynyt Steve Harrisin mukaan lukuisten erilaisten osien summana. Keskikohdan blues- vedätykset ovat nuoren Dave Murrayn henkilökohtaisia taiteellisia perversioita.

Kappale edusti kuitenkin bändin alkutaipaleella merkittävää roolia lopetusbiisinä, johon jo 70-luvulta lähtien ympättiin kettuiluhengessä Stingin silloisen yhtyeen Police:n kaupallisesta hitistä Walking on the moon yo-yo-yo -kohta. Monet kuvittelevat, että yo-yo -jumitus on jotain brittiläisten futisfanien jumitusta, mutta alunperin se oli puhdas vidailu. Loistava yleisönhuudatustapa, kuitenkin, vaikka esim. World Piece -tourilla käytiin paikoissa, joissa ei tajuttu koko homman pointista höykäsen pölähtämää. Bruce mokasi huolella Early Days -kiertueen viimeisellä keikalla Hammersmithissa, Lontoossa, kun vedätti yo-yo -ta Running freen aikana..

Kappaleen teksti on moniselitteinen. Se on Maidenille harvinainen rock and roll -lifestyle tyyppinen tilitys yhden illan kissalle, joka aamulla jätetään hotelliin, kun kiertuemanageri patistaa taas taipaleelle. Harris oli kuitenkin nuoreksi mieheksi nähnyt noihin aikoihin jo yhtä ja toista, eikä vielä ollut muijaa ja mukuloita jarruna.

Jos haluaa heittäytyä syvällisemmäksi, sitä voi myös ajatella Tappaja -teeman huipennuksena, jossa pahimmallekin pirulle koittaa aina uusi huominen. Tosiasia kuitenkin on, että Ajelehtija tehtiin kauan ennen, kun koko Tappaja -teema (sikäli sellaista edes on) syntyi..

Phantom of the Opera

Steve Harris
7:20
1. Hidas soolo Dave Murray
2. Soolo Dave Murray
3. Soolo Dennis Stratton

Soitettu käytännössä kaikilla Paul Di´Anno-aikaisilla keikoilla, ts. ensimmäisen levyn ja Killers-levyn kiertueilla, Beast on the road-kiertueella, sekä World piece tour-kiertueella. World slavery tourilla soitettiin vain muutaman kerran Englannissa. Somewhere on tourilla 1986-87 kuului taas kiinteästi settiin. Unohdettiin täysin yli kymmeneksi vuodeksi, kunnes 1999 Ed Huntourilla nostettiin jälleen ohjelmistoon.

Viralliset livetaltioinnit löytyvät Women in uniform-maxisingleltä (klassinen taltiointi Marqee-clubilta maaliskuulta 1980), sekä Live after death-livetuplalta (äänitetty World slavery tourilla Hammersmith odeonissa syksyllä 1984). Lisäksi kaksi versiota Beast on the road-82-ajalta Eddie´s Archive:lla.

Phantom of the opera nousee monen mielestä ehdottomasti debyyttilevyn helmeksi. Steve Harrisin mukaan kappale on koottu useammasta, alunperin toisistaan riippumattomasta palasesta. Kappaleen väliosa (Keep your distance…) esimerkiksi oli alunperin tarkoitettu muuhun yhteyteen, mutta jonkinlaisen neronleimauksen myötä se päätyi osaksi kappaletta.

Teos poikkeaa muista levyn biiseistä jo pelkästään pituutensa ja rakenteensa vuoksi. Siinä on havaittavissa Harrisin taipumus tehdä monimutkaisia ja eeppisiä kappaleita, jotka jaksavat kantaa loppuun saakka. Yli seitsemänminuuttinen Iron Maiden-kappale ei 2000-luvulla ole mikään ihme, pikemminkin päinvastoin, mutta vuonna 1980 se erottui selvästi joukosta. Kappaleesta löytyy periaatteessa kaikki ne elementit, joiden avulla Maiden sitten myöhemmin kehitti ja jalosti oman tyylinsä. Väliosan jälkeinen hidas osuus kasvaa kahdeksi uskomattoman hienoksi kitarasooloksi.

Kappale perustuu ranskalaisen kirjailijan Gaston Leroux:n vuonna 1910 kirjoittamaan romaaniin Oopperan kummitus. Teeman pohjalta on myöhemmin tehty lukuisia elokuvia ja näytelmäsovituksia, joista kuuluisin lienee Andrew Lloyd Webberin ohjaama Broadway-näytelmä. Alkuperäistä tarinaa on varioitu eri yhteyksissä hyvinkin paljon, mutta perusajatuksena tarinassa on Pariisin oopperatalon kellareissa ja katakombeissa elävä hirviö.

Hahmo on rakastunut oopperan kauniiseen sopraanoon, mutta hänen kasvonsa ovat jostakin syystä vaurioituneet (versiosta riippuen milloin tulipalossa, milloin esim. kaksintaistelussa). Kellarista käsin oopperan toimintaa seuraava hirviö (tai kummitus) vihaa ja vainoaa rakastamansa sopraanon ympärillä liehitteleviä kilpakosijoita, ja pitää koko oopperaa kauhun vallassa tappamalla näitä yksi kerrallaan. Kummitus pukeutuu rujoutensa vuoksi kasvot peittävään naamioon (behind that false mask), eikä kenelläkään ole käsitystä siitä, kuka tappaja on. Joissakin versioissa kummitus on hirvittävä sadisti, toisinaan säälittävä ressukka, joka haluaa vain tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Harrsin lähestymistapa käsittelee kummitusta äärimmäisen pahana ja pelottavana. Kappale on tehty kummituksen (tulevan)uhrin näkökulmasta:

You're the Phantom of the Opera you're the devil you're just out to scare You damaged my mind and my soul it just floats through the air You haunt me you taunt me you torture me back at your lair

Transylvania

Steve Harris
4:05
1.Soolo Dennis Stratton
2.Soolo Dave Murray

Soitettu livenä ensimmäisen levyn kiertueilla, Killer World tourilla 1981 ja Beast on the road-82-kiertueella, jonka jälkeen putosi setistä, kunnes nostettiin hetkeksi takaisin lyhyellä A real live-kiertueella. Lisäksi toimi nauhalta soitettuna introna EdHuntour-kiertueella 1999.

Kappaleesta löytyy viralliset liveversiot A Real Dead One -livekokoelmalta 1993, sekä Eddie´s Archive-boksi julkaistiin. Boksilla versioita onkin sitten neljä kappaletta: Kaksi versiota Beast on the road -82-kiertueelta (Reading festival-82, Hammersmith odeon -82), Reading festival 1980, sekä Friday rock show-ohjelmassa radiostudiossa vetäisty versio loppuvuodesta 1979.

Kappale on ensimmäinen Maidenin neljästä koskaan levyttämästä instrumentaalikappaleesta. Steve Harrisin mukaan kappaleeseen olisi ollut valmiina laulumelodiakin, mutta ilmeisesti biisi kuulosti niin hyvältä instrumentaalina, ettei siihen loppujen lopuksi tarvittu mitään lisää.

Kappaleen nimi viittaa vuoristoiseen maakuntaan Karpaateilla, joka löytyy nykyisestä Romaniasta. Alue on tunnettu maailman kuuluisimman vampyyrin, kreivi Draculan, johdosta. Perimätiedon mukaan kreivi olisi keskiajalla aiheuttanut alueella hämmennystä ottamalla ihmisiä hengiltä ja juomalla näiden veret ravinnokseen. Toisaalta maakuntaa hallitsi suurinpiirtein samoihin aikoihin ylimys nimeltä Vlad Tepes, joka kunnostautui sodassa islamiin hurahtaneita ottomaaneja (turkkilaisia) vastaan. Turkkilaisvyöry pysäytettiin Wienin porteille ja Tepesin johtaman armeijan panos taistelussa oli ilmeisesti merkittävä. Tepesiä kutsuttiin leikkisästi nimellä Vlad seivästäjä, sillä hän tappoi seivästämällä vangiksi saamansa turkkilaiset. Totuus ja taru menevät helposti sekaisin ja luultavasti perimätiedon ja historiallisen julmurin yhdistelmänä on syntynyt legenda verta juovasta kreivistä.

Strange World

Steve Harris
5:45
1.Soolo (alussa) Dennis Stratton
2.Soolo Dave Murray

Soitettu livenä ensimmäisen levyn aikaisilla ja sitä edeltävillä kiertueilla, tosin satunnaisesti. Satunnaisuus johtuu vaihtelevankestoisista settilistoista, sillä bändi joutui esimerkiksi lämmittelybändinä ollessaan varioimaan konserttiensa kestoja. Killer world tourilla soitettiin muutamia kertoja, ainakin Japanissa, mutta pääsääntöisesti ei kuulunut enää tuolloin ohjelmistoon.

Virallista liveversiota ei ole saatavilla. Debyyttialbumin lisäksi löytyy vanha demoversio, joka julkaistiin Best of the beast-kokoelmalla. Versio on peräisin Soundhouse tapes-sessioista vuodenvaihteesta 78/79. Kappale äänitettiin, mutta bändi ei ollut siihen täysin tyytyväinen, eikä sitä julkaistu alkuperäisellä Soundhouse tapesilla 1979.

Strange world on mainio esimerkki siitä, miten Maidenin alkuaikojen tuotanto saattoi olla toisiinsa verrattuna hyvinkin erilaista. Kappale edustaa rauhallisempaa lähestymistapaa. Se on hidas ja lähes kokonaan akustinen biisi. Vastaavanlaista materiaalia ei yhtyeen tuotannossa juurikaan kuule.

Sanoituksista on vaikea saada järjellistä tolkkua. Mitä ilmeisimmin kyseessä on Harrisin jumitus elämän ja kuoleman tai toden ja epätoden välissä olevasta välitilasta. Myöhemmin samaa teemaa käsitellään enemmänkin, etenkin Killers-albumilla.