Alta – Tromssa 278 km (total 2865 km)
Kymmenen (!) tunnin yöunien jälkeen aamutoimet ja klo 11:00 hotellista pihalle. Pyörä oli parkissa hieman loivassa alamäessä ja nuorempi isäntä siinä nojaskeli siihen niin, että pari kertaa varashälytinkin jo ilmoitti, että pyörä heiluu. Kerkesin sen verran sanomaan, että tuu veks siitä nyt, kun pyörä kippasi oikealle kyljelleen. Pari vittusaatanaa ja eikun kampeamaan värkkiä ylös. Yritin yksin nostaa sitä pystyyn, niin ei mihinkään. Pojan kanssa yhdessä nousi helposti ja sitten tarkistettiin vauriot: toinen antenni poikki, jalan lepuutustappi vähän uudessa asennossa ja pari naarmua eli yllättävän vähällä selvittiin. Laitettiin pyörä käyntiin niin moottorin vikavalo paloi, mutta kaikki tuntui toimivan normaalisti. Lähdettiin siitä sitten ajelemaan niin huomasin, että vakionopeussäädin on poissa pelistä. Eka stoppi otettiin noin sadan kilsan ajon jälkeen huoltikselle, jossa oli läjä muitakin Harrikoita ja vaihdettiin kuulumiset paikallisten isäntien kanssa. Huoltikselta lähtiessä pyörä ei enää ottanut kierroksia ja köröteltiin neljää kymppiä noin 500 metriä ylämäkeen, johon sitten sammui koko paska! Takapenkkikuski alkoi jo hinausautoa tilaamaan, mutta ei luovutettu vielä. Käännettiin pyörä alamäkeen ja kokeiltiin starttailla niin voilá ja hän käynnistyi, otti normaalisti kierroksia ja vikavalokin sammui. Pikkasen siinä puhallettiin, että huh kävipä tuuri ja jatkettiin matkaa. Noin 30 kilsan päästä menin sitten painamaan vakkarinappulaa kojetaulusta ja saman tien taas vikavalo päälle ja pyörä sammuu ylämäkeen! No johan tämä nyt on perkele ihme leikkiä. Siinä oli vähän muutakin liikennettä, pyörässä kaksi ukkoa päällä ja täysi lasti tavaraa niin alkoi jo melkein vituttaa, mutta hyvin klaarattiin. Taas nokka kohti alamäkeä ja starttaus niin lähti käyntiin ja loppumatka mentiinkin sitten kivasti ilman ongelmia, tosin vakkarinappulaa ei uskallettu edes vilkaista. Ei tässä nyt muuten mitään, mutta jos sammuu kesken ohituksen tai jossain pitkässä ja pimeässä tunnelissa niin sitten onkin paskat housussa. Ja poikaa tietenkin jännitti, että mitenköhän meidän käy.
Reitti oli niin tien kuin maisemien puolesta mitä parhain. Kaksi lauttaa, noin 30 min per laaki. Ehdittiin jutella pitkät pätkät sveitsiläisen hurjapään kanssa, joka oli 9000 kilsan lenkillä. Kaverilla oli alla kyykkyraaseri ja sellaiset varusteet, että välillä saattaa mennä reilustikin ja isohko lommo tankissa muistona Nürnburgringiltä vahvisti epäilyksiä.
Tromssan Clarionista oli varattu pariksi yöksi vähän parempi koppi, koska tässä ollaan nyt yksi välipäivä ajamisesta niin ei tule sellaista puutumista. Maanantaina matka jatkuu Lofooteille Senjan saaren kautta.
