Dickinsonilla riittää tulivoimaa. Tässä tyylinäyte kesältä 2023 Ranskasta.
Iron Maiden on julkaissut lisää kiertuepäiviä 2024 vuoden Future Past World Tourille. Jo aikaisemmin julkaistujen Australian, Uuden-Seelannin ja Japanin keikkojen lisäksi yhtye esiintyy USA:ssa, Kanadassa ja Chilessä. Yhtyeen suuren suosion vaikutus lippujen kysyntään on ollut Australiassa infernaalinen ja sen vuoksi myös Sydney on saanut toisen konsertin. Eddie ja pojat eivät ole taikauskoon taipuvaista sorttia ja hyppäävät lauteille Australian suurimpiin lukeutuvalla Qudos Bank Areenalla perjantaina 13. päivä syyskuuta 2024. Lisää konsertteja Etelä-Amerikassa odotetaan julkistettavan aivan lähiaikoina.
Tähän mennessä julkaistut konsertit vuonna 2024:
1.9.2024 Perth, AUSTRALIA RAC Arena
4.9.2024 Adelaide, AUSTRALIA Adelaide Entertainment Centre
6.9.2024 Melbourne, AUSTRALIA Rod Laver Arena
7.9.2024 Melbourne, AUSTRALIA Rod Laver Arena
10.9.2024 Brisbane, AUSTRALIA Brisbane Entertainment Centre
12.9.2024 Sydney, AUSTRALIA Qudos Bank Arena
13.9.2024 Sydney, AUSTRALIA Qudos Bank Arena
16.9.2024 Auckland, NEW ZEALAND Spark Arena
22.9.2024 Aichi, JAPAN Sky Hall Toyota
24.9.2024 Osaka, JAPAN Osaka-Jo Hall
26.9.2024 Tokyo, JAPAN Tokyo Garden Theater
28.9.2024 Kanagawa, JAPAN Pia Arena MM
4.10.2024 San Diego, CA, USA North Island Credit Union Amphitheatre
5.10.2024 Las Vegas, NV, USA Michelob ULTRA Arena
8.10.2024 Los Angeles, CA, USA Kia Forum
12.10.2024 Sacramento, CA, USA Aftershock Festival
14.10.2024 Portland, OR, USA MODA Center
16.10.2024 Tacoma, WA, USA Tacoma Dome
18.10.2024 Salt Lake City, UT, USA Delta Center
19.10.2024 Denver, CO, USA Ball Arena
22.10.2024 St Paul, MN, USA Xcel Energy Center
24.10.2024 Rosemont, IL, USA Allstate Arena
26.10.2024 Toronto, ON, CAN Scotiabank Arena
27.10.2024 Quebec, QC, CAN Videotron Centre
30.10.2024 Montreal, QC, CAN Centre Bell
1.11.2024 Philadelphia, PA, USA Wells Fargo Center
Iron Maiden julkaisi vuodelle 2024 tukun keikkoja tänä vuonna alkaneen Future Past kiertueen jatkoksi. Nyt ilouutisia saivat vastaanottaa Australia, Uusi-Seelanti ja Japani, joihin on toistaiseksi julkaistu 11 konserttia. Lipunmyynti on käynnistynyt muihin paitsi Japanin konsertteihin. Iron Maidenin Fan Clubiin kuuluvat ovat voineet ostaa lippuja ennakkoon. Kiertueella lämmittelijänä on amerikkalainen Killswitch Engage.
Vahvat huhut kertovat bändin julkaisevan seuraavaksi konsertteja Amerikan mantereella.
1.9.2024 Perth, AUSTRALIA RAC Arena
4.9.2024 Adelaide, AUSTRALIA Adelaide Entertainment Centre
6.9.2024 Melbourne, AUSTRALIA Rod Laver Arena
7.9.2024 Melbourne, AUSTRALIA Rod Laver Arena
10.9.2024 Brisbane, AUSTRALIA Brisbane Entertainment Centre
Bruce Dickinson on julkistanut esiintyvänsä ensi kesänä jo aikaisemmin julkaistujen Meksikon ja Brasilian konserttien lisäksi kolmella festarikeikalla Euroopassa ja lisää tietoa uusista konserteista odotetaan tippuvan loppuvuoden aikana. Toistaiseksi Bruce on kertonut esiintyvänsä Puolassa Gdanskin vanhalla telakka-alueella järjestettävällä Mystic Festivalilla kesäkuun alussa 5.6. – 8.6.2024. Tämä on hyvin järjestetty iso tapahtuma, johon Turusta Wizzairin kanssa on helppo lentää edullisesti. Toinen julkaistu keikka on Ranskassa Clissonin pikkukylässä järjestettävä Hellfest, joka myydään joka vuosi loppuun todella nopeasti. Lippuja voi ostaa keskiviikkona 25.10.2023. Yleisöä on noin 55 000 ja tapahtuma järjestetään 27.6. – 30.6.2024. Kyseessä on Euroopan paras metallifestari, jossa riittää räminää ja korinaa joka makuun neljän vuorokauden ajan. Kolmas konsertti on sitten Saksassa Ballenstedtissa järjestettävällä Rockharz Festivalilla, johon ilmeisesti lipunmyynti on jo edennyt hyvin pitkälle loppuunmyydyksi.
Lisää keikkauutisia odotetaan saapuvaksi loppuvuoden mittaan vielä rutkasti.
Hellfest julkaisi ensimmäisen nipun esiintyjiään 23.10.2023 ja Maiden fanien iloksi listalta löytyi tuttu mies 🙏
Bruce Dickinson julkaisee kauan odotetun sooloalbuminsa ensi vuoden alussa ja lähtee samalla myös tien päälle keikkailemaan. Albumiuutisten myötä julkaistiin nippu keikkoja Meksikossa ja Brasiliassa huhti-toukokuussa 2024. Liput ovat tulleet jo myyntiin ja kauppa on käynyt ilmeisen hyvin. Albumia on työstetty yhdessä pitkäaikaisen soolamatskuun keskittyneen kumppanin kanssa. Roy Z soittaa levyllä kitaroita ja hoitelee myös tuottajan pestiä. Muita muusikoita ei ole vielä julkaistu, mutta huhuissa liikkuu muuan Adrian Smith, joka toteutuessaan olisi faneille melkoista mannaa. Muita projektiin tavalla toisella liittyviä muusikoita voivat olla Angran rumpali Bruno Valverde ja basisti Tanya O’Callaghan.
Västanå Slott, Gränna – Tukholma – Turku – Rauma 427 km (yhteensä 7182 km)
Västanå Slottissa jouduttiin aamupäivällä laittamaan sadevarusteet päälle, koska odotettavissa olisi noin 150 kilsaa kosteampaa keliä. Onneksi oli sopivasti lämmintä niin ei tarvinnut palella eikä matkallakaan satanut aivan kuin saavista kaatamalla. Puolessa välissä Tukholmaan otettiin sadeasut pois ja ajettiin motaria pitkin loput aika reipasta vauhtia Viking Linen lähtöselvitystä kohden, jossa olimme todella hyvissä ajoin. Rannassa oli mukava vaihtaa kuulumisia muiden matkailijoiden ja motoristien kanssa.
Tukholmassa lauttaa odottamassa tapettiin aikaa katsomalla Breaking Badiä ja turisemalla muiden matkailijoiden kanssa.
Viking Gloryssä oli oma hyvä paikka moottoripyörille, mutta sen verran olisi tarvinnut olla jonkun henkilökunnasta ohjaamassa, että mihin kohtaan pyörät laitetaan, jotta kaikki olisi saatu kiinni helpoimmin. Henkilökuntaa ei olisi vähempää voinut moinen asia kiinnostaa niin sehän meni ihmettelemiseksi monella, kun pyörät oli väärin sijoitettu. Harrikkaa ei tarvinnut sitoa ja odotettavissa ei ollut mitään kovaa merenkäyntiä muutenkaan. Muuten kyllä kaikki toimi uudella laivalla hienosti ja parisängyllinen hytti oli hyvä. Kerjettiin käymään suihkussa ja vaihtaa vaatteet sekä mennä a la carte ravintolaan jo ennen kuin lähdettiin rannasta. Oli kiva katsella Tukholman edustan rantaviivalle rakennettuja hienoja taloja ja huviloita samalla syöden hyvää illallista. Pöytävarausta ei oltu älytty tehdä, mutta vähän tuurilla saatiin ekana paikat täpötäydestä ravintolasta.
5-6 tunnin yöunien jälkeen herättiin jo ennen kellon soittoa, aamukahvit ja sauhut naamaan, jonka jälkeen pakkaus ja siirtyminen autokannelle, jossa HD-mies viihdytti unisia motoristeja toimimalla perinteiseen tapaan DJ:nä. Monty Python ei petä koskaan!
”Always look on the bright side of life Always look on the right side of life”
”If life seems jolly rotten, there’s something you’ve forgotten And that’s to laugh and smile and dance and sing When you’re feeling in the dumps, don’t be silly, chumps Just purse your lips and whistle, that’s the thing”
Turusta Raumalle nautiskeltiin kivassa säässä, aurinko paistoi ja fiilis oli rauhallinen. Laitilan Shellillä pitää aina reissusta palatessa aamulla saada munkkikahvit ja niin tehtiin tälläkin kertaa. Raumalla oli pitsiviikko happeningit menossa kovimmillaan ja saavuttiin juuri sopivasti mustan pitsin yöksi kotiin. Ensin tosin piti leikata kuukauden kasvanut viidakkomainen nurmikko ja kyniä rikkaruohot, siivota kakaroiden jäljiltä paikat ja lämmittää sauna. Kotiin oli kiva tulla hienon ja kaikin puolin onnistuneen reissun jälkeen.
Matkaa tehtiin HD:n trippimittarin mukaan 7182 km ja 26 päivää. BMW:n trippi näytti muutama sata kilsaa vähemmän, koska toisessa pyörässä on vähän mittarissa heittoa. Kummassakohan 😂? Ehkä vähän kokemuksen ja tuurinkin avulla matkaohjelma muodostui lopulta sellaiseksi, että monessa paikassa oltiin kaksi yötä ja ajopäivät olivat sitten hieman pidempiä joko ajallisesti tai matkan vuoksi. Tämä rytmitti hyvin etenemistä ja saatiin/jaksettiin tehdä ja nähdä kaikenlaista muutakin kuin vaan ajella. Ja ehkä tästä syystä ajaminenkaan ei oikeastaan tuntunut missään vaiheessa raskaalta eikä paikat puutuneet, paitsi Ninalla oli niska jumissa alkumatkasta vähän siihen kohdistuneen vedon takia. Jos olisi tuutattu joka päivä aamusta iltaan matkaa niin en usko, että fiilis olisi ollut koko ajan niin hyvä kuin nyt oli. Näin jälkikäteen ajateltuna patikkaretket vuorille ja se yksi kiipeilykokemus olivat kyllä kohokohtia niin kuin tietysti myös Hollannissa tyttären valmistautujaisseremoniat. Monen monta todella korkeatasoista illallista saatiin nautittua myös. Ruokarytmi muuttui mielenkiintoiseksi, kun melkein joka päivä syötiin vain kaksi kertaa päivässä. Ensin aamiainen hotellilla klo 8 – 9 ja sitten illallinen klo 19 – 21. Joskus saatettiin huikata lounasta tai muuta ääntä kohti, mutta aika usein mentiin kahden aterian taktiikalla sitä sen kummemmin suunnittelematta eikä nälkää tarvinnut koskaan nähdä.
Rahaa paloi aivan perkeleesti, mutta oli kyllä joka hetki sen arvoista ja kermaperseet eivät tälläkään kertaa lähteneet budjettimatkalle telttailemaan. Ehkä senkin aika tulee vielä. Pelkästään bensaa ostettiin kahteen pyörään 1500 eurolla. Laivat maksoivat tonnin ja lauttamatkat kustansivat ehkä 300 euroa. Vajaa neljä viikkoa hotelleissa maksoi 4500 euroa. Syömistä ja juomista ostettiin noin 4000 eurolla. Yhteenlaskettuna summa alkaa kuulostaa isolta, mutta kun sen suhteuttaa useamman viikon kestoon ja vaikka vertailuna etelän lomakohteeseen niin ei se äkkiseltään nyt olekaan enää niin superkallista lystiä. Ja tosiaan hotellit ja ruokailut olivat napsun verran paremmasta päästä, koska halusimme vähän näin häärallimatkalla hemmotella toisiamme.
Seuraavan road tripin suunnittelu alitajunnassa on jo alkanut. Tässä on jo tovin puhuttu Alpeille kohdistuvasta reissusta. Saas nähdä, josko ensi kesänä natsaa!
Kööpenhamina – Västanå Slott, Gränna 393 km (yhteensä 6755 km)
Köpiksestä kohti Tukholmaa lähtiessä oli jo vahvasti kotimatkan tuntua. Koska meillä oli hyvin aikaa, niin meidän ei tarvinnut yhdessä päivässä jurruttaa motaria pitkin Tukholmaan saakka vaan saatiin tehdä pysähdys puolessa välissä yhdeksi yöksi. Saatiin ajella kivassa aurinkoisessa kelissä välillä pienempiä teitä ja välillä paahdettiin pitkin moottoritietä. Nina oli taas bongannut edellisenä ehtoona erikoisemman hotellin eli Västanå Slottin, jossa oli samaan hintaan aamiaisen lisäksi tarjolla illallinenkin. Paikka osoittautui napakympiksi ja viihdyttiin oikein hyvin. Vähän ehkä etenkin illallisella erotuttiin muista vieraista habituksen puolesta, mutta tätä se on moottorimarsseilla, kun ei mukaan yksinkertaisesti mahdu niin paljoa vaatteita, että jokaisessa tilaisuudessa olisi mahdollista olla sopivasti pukeutuneena. Vähän parempaa vaatekertaa olisi tällä reissulla tarvittu yllättävän monta kertaa.
Rouvahan on kartanossa kuin kotonaan 😊Västanå Slott oli hieno paikka ja tullaan tänne uudestaankin.
Vejle – Odense – Vordingborg – Møns Klint – Kööpenhamina 395 km (yhteensä 6362 km)
Vejlestä lähdettiin aurinkoisessa kelissä kiertoteitä pitkin kohti Kööpenhaminaa, jossa ollaan kaksi yötä niin ehditään vähän tutustua kaupungilla mestoihin. Nina oli saanut tanskalaisilta kontakteilta muutamia kivoja reittejä ja paikkoja tsekattavaksi ja tarkoitus oli käydä hieman niitä tässä samalla katsastamassa. Koitettiin vältellä moottoriteitä ja aivan viimeistä 60 kilsan osuutta siinä hyvin onnistuttiinkin. Todella rento ja rauhallinen fiilis oli ajella pitkin mutkaisia maaseudun kapeita teitä. Vordingborgissa käytiin lounaalla ja tutustumassa linnan raunioihin. Møns Klint oli luontoretki-alue, jossa oli erilaisia kävelypolkuja ja päästiin hieman perinteisen nahkahousuporrasmarssin makuunkin 😎. Patikoinnin jälkeen nokka kohti Köpistä ja saatiin ekaa kertaa reissulla yllätys sade niskaamme. Se tuli ja meni nopeasti, kesto 10 min, mutta teki kyllä tehtävänsä eli näkyvyys aivan paska ja housut märkänä. Kuinka se Harrikan tankki osaakin ohjata kaikki sadevedet aina aaloppia kohti niin kivasti!? Varmasti joku vuosien tuotekehityksen tulos. Laskeutuminen Scandic Kødbyeniin yhdeksän jälkeen, nopea vaatteiden vaihto, syömään ja good night!
Ilmabasistin vastaisku!19 km pituisen siltaosuuden jälkeen maksamaan siltamaksua. 12 eri kaistaa ja satoja metrejä jonoa kaikissa. Kun sitten oma vuoro tulee ja pankkikorttilukija mykistyy, alkaa sellainen paniikinomainen tunnne vallata puseroa ja hiostuttaa. Oli pitkät kaksi minuuttia autojonon odottaessa takana, mutta kyllä se portti siitä auki saatiin… Tankalaista maalaismaisemaa parhaimmillaan.Møns Klintin valkoiset kalliot.
Seuraavana päivänä pyörät pysyivät hotellin parkkihallissa ja jalkauduttiin kaupungille, jossa käveltiinkin 20 000 askelta erilaisia nähtävyyksiä kuikuilemassa. Porukkaa oli ihan helvetisti ja maalaispoikaa se vähän ahistikin, mutta ilman mitään naamanvääntelyitä selvittiin hienosti. Hyvät smørrebrøditkin saatiin Nyhavnissa. Käytiin keskustassa sijaitsevassa huvipuistossa (Tivoli) syömässä vohvelit ja plätyt sekä kierreltiin paikkoja, mutta ei jonotettu (=lue ei uskallettu) laitteisiin.
Hotellille saavutiin alkuehtoosta lepäämään ja seuraavan päivän kortteeria silmäilemään. Käytiin hyvä keskustelu kesämökin ostamisesta ja tarkistettiin vähän tarjousta eräästä potentiaalisesta kohteesta, johon saatiinkin myyjältä nopeahko vastaus, jossa suunta oikea.
Kööpenhaminassa oli hienot puistot ja linnat. Tanskalaiset ovat voikkoleivistään kuuluisia ja perhanan hyviä olivatkin.
Moottoriosastomme säävastaavan erinomaisesta pelisilmästä johtuen nuoripari oli buukannut itsensä kahdeksi yöksi suhteellisen hienoon kylpylä-linnoitukseen (joka paljastui myöhemmin vanhaksi psykiatriseksi sairaalaksi, rakennusvuosi 1901) ja sunnuntaipäivä satoikin enempi tai vähempi koko ajan. Aamupalan ja pienten tirsojen jälkeen mentiin saunomaan ja lillumaan ulkoporealtaaseen. Kaikenlaisia muitakin altaita, saunoja ja hoitoja oli tarjolla, mutta nämä riittivät komeasti ja relax huoneessa sai ottaa formulakisoja seuratessa pienet torkutkin (lue: selällään kuorsata röhnöttäen muita vieraita vähän ehkä häiriten). Saunassa ei tietenkään ollut löylyttely vehkeitä, mutta niin vain BMW kuski kävi puhumassa henkilökunnan nätisti ympäri ja kohta oli kiltti ja sorja neiti vaatteet päällä heittelemässä meille löylyä eucalyptuksella välillä sitä maustaen ja kunnon sauna meisterinä viuhtoi pyyhkeellä kuumaa ilmaa naamoillemme. Saatiin vielä toisetkin laventelin käryiset löylyttelysessiot ja siirryttiin ulos sateeseen erittäin kuumaan porealtaaseen. Siellä köllötellessä tuumasin, että tällainen olisi kyllä helkatin kiva olla itselläkin, jos jonkun mökin saisi laitettua. Katsottu niitä on jo aktiivisesti ja joku indikatiivinen tarjouskin tehty!
Viiden tunnin kylpyläsession jälkeen huilattiin hetki eli BMW-kuski teki töitä ja HD mies joi kahvia ansaintasikaria tuprutellen – työnjako erittäin suffeli! Illallinen kolme ruokalajia syöpästiin vielä ennen yöpuulle siirtymistä. Erittäin hyvä lepopäivä!
Bloggarin rankka elämä näkyy ja etenkin kuuluu varsinkin öisin 😜Puitteet olivat tässä hotellissa kyllä hienot, paikka löytyi melko lennosta hyvällä tsägällä kiitos Ninan.HD-kuski on kuulustelussa ja ilmeisesti juuri kohta murtumaisillaan!
Risum-Lindholm – Rømø – Blåvandshuk Fyr – Rantatie 181 – Vejle 400 km (yhteensä 5850 km)
Risum-Lindholmista ajeltiin ensiksi rajan yli Tanskaan ja Rømøn saarelle, jonne vie noin 10 km pitkä suora tie. Paikka tuntui olevan kovasti tanskalaisten suosiossa ja matkailijoita kuhisi joka paikassa. Saarella on todella pitkä ja leveä hiekkaranta, jonne tuntuivat kaikki pakkautuvan. Navakka tuuli lienee ollut kroonista laatua ja sen vuoksi leijan lennätys olikin suurinta huvia. Leijatkin olivat melkein yhtä isoja kuin HD-miehen vastaavat nahkahousujen uumenissa. Ja syöpästiin kesän isoimmat ja parhaat jäätelöt, ne olivat oikeasti ihan helkatin isot!
Jätskillä sopivasti kokoa, tämän voimalla pystyi ajamaan koko päivän!
Rømøltä jatkettiin kruisailua puolitoista tuntia rantaa ylös päin toiselle suositulle paikalle eli Blåvandshukiin, jossa käytiin suorittamassa perinteinen nahkapukujumppa eli rivakka satakunta askelta majakan rappusia ylös. Tehtävähän ei meidän tasoisille vuoristojääkäreille ollut temppu eikä mikhään hengästyttävä (lääh-puuh!) kokemus. Näkymät olivat jumpan arvoisia. Aika paljon kaikenlaista pikkubunkkeria oli edelleen nähtävillä ja paljon olivat rakentaneet myös hienoja loma-asuntoja, joiden katto oli useimmissa erikoisen upea heinä-sammal-hässäkkä. Toivottavasti pitivät vettä kans.
Majakka bongailua, tämä paikka taisi olla viimeinen ennen Englantia eli aika rannikolla oltiin. Näkymät huipulta.
Majakan valtauksen jälkeen suunnattiin rantatietä kohti pohjoista. Tie 181 olikin kiva ajettava, mutta maisemat eivät olleet ihan niin kivoja, kuin Mapsista katsoen olisi voinut ajatella. Merta ei tielle näkynyt, kun olivat kehvelit suojapenkereen rakentaneet koko matkalle. En edes tiedä, että missä kohtaa päätettiin ottaa nokka kohti Ninan aamulla bongaamaa kylpylän sisältävää linnoitusta jossain toisella puolella Tanskaa, jonne ei onneksi maan koon vuoksi ollut matkaa kuin 150 kilsaa. Loppumatkasta saatiin isommalla tiellä vähän jo motorsporttiakin, kun HD-mies tempaisi namikat kaakkoon (=paljon ääntä, vähän vauhtia). Kyllä se välillä tekee gutaa vaihtaa maisemaa hieman rivakamminkin, vaikka normaalisti matkavauhti on 120 haminoissa max.
Ehtoolla päästiin perille ja paikka teki vaikutuksen jo ulkona, oli linnan tornia ja muuta arvokkaan näköistä. Ruokaakin saatiin taas enemmän kuin jaksettiin edes syödä. Kokin entrecoten kylkeen taikoma bearnaise-kastike teki suuren vaikutuksen. Parasta tätä lajia, mitä on koskaan saatu! Koska huomiseksi oli luvattu kovasti vesisadetta koko Tanskaan, tästä hotellista oli varattu kaksi yötä ja tarkoituksena on seuraava päivä viettää kylpien, formuloita katsoen ja hyvin syöden. Ei huano!
Comwell Kellers Park olikin napsun verran hienomman näköinen paikka ja voin vakuuttaa, että taas oli HD-mies hieman muista vieraista erottuvalla habituksella liikenteessä 😂