Tekijä: Toni Brigatti

Iron Maidenia jo uran alkuajoista lähtien valokuvannut Ross Halfin on tekemässä Maiden-aiheista valokuvakirjaa, joka julkaistaan vuonna 2006.

Lähde: Ross Halfinin päiväkirja
”

Rautaneito.comin tyylikkäitä paitoja ja huppareita on mahdollista tilata vielä tänään. Tilausaika umpeutuu tänään sunnuntaina klo 23.58. Tilausohjeet löytyvät skrollaamalla uutisia alas päin. Todennäköisesti tätä mallia ei tehdä enää kolmatta satsia, joten nyt on viimeinen tilaisuus.

Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Junger paljastuu kaappi-Iron Maiden -faniksi! Vastapalvelukseksi Rautaneito.com määrää täten siirrettävän 66,6 prosenttia Fortum Oyj:n johdon vaatimattomista ja hyvin ansaituista optioista Yleisradion väelle tasajaolla, koska työväenluokan rock-yhtye Iron Maidenin materiaalia tulee taas YLE TV2:lta niin, että Eddiekin jo parahtaa itkuun silkasta ilosta:

Iron Maiden Special

2.10.2005 TV2 klo 00.55

Legendaarinen heavy metal -yhtye Iron Maiden haastattelussa keskellä Euroopan kiertuetta. Mukana videoleikkeitä arkistojen parhaista. Davey näyttäisi hoikistuneen, Gers vaihteeksi selvin päin. Uusinta. Tuotanto: SVT ja YLE Viihde.

Eikä tässä vielä kaikki…

YLE Live: Iron Maiden -konsertti Ullevilta

2.10.2005 TV2 klo 22.30

Legendaarisen heavy metal -yhtye Iron Maidenin megakonsertti Göteborgista uusintana heinäkuulta. Vittu missä tikissä Maiden on. Teemana yhtyeen alkuvuodet. Klassikkohittejä.

Koska herää Nelonen? Ja koska saamme nähdä televisiosta Suomessa kuvatun keikan?!

Radio 1:llä on tulossa ensi viikolla vuosittainen 'Legends' viikko, jonka aikana he valitsevat legendaarisia yhtyeitä äänittämään uudestaan klassikkokappaleitaan kuuluisalla Maida Vale studiolla.

Ensi tiistaina 13.9. Radio 1 lähettää kolme Iron Maidenin kappaletta (Run To The Hills, The Trooper & Hallowed Be Thy Name), jotka äänitettiin viikko sitten juuri ennen kuin Maiden soitti special keikan Clive Burrin hyväksi Hammersmithillä. Viimeksihän Maidenia äänitettiin Radio 1:n taholta vuonna 1979 Tommy Vance's Friday Rock Showta varten. Ohjelmassa kuullaan myös munasotapäällikkö Bruce Dickinsonin mietteitä.

Ohjelmaa voi kuunnella myös Radio 1:n nettisivujen kautta. Ohjelma tulee 7pm-9pm UK:n aikaa ja ohjelman nimi Zane Lowe show.
”

Ruotsalaiset Maiden veljemme lähestyivät allekirjoittanutta astetta erikoisemmalla Iron Maiden -tribuuttialbumilla, joka kantaa nimeä Food For Thought.
Food For Thought on ruotsalaiskaverusten Mattias Reinholdssonin ja Henrik Johanssonin Maiden-tribuuttiprojekti, jonka tarkoituksena on ollut tehdä erilainen tribuuttilevy perinteisiä ratkaisuja välttäen. Kaverit eivät ole mitään välimallin miehiä, vaan ovat viime viikolla käyneet ihan Hammersmithilla asti ojentamassa Bruce Dickinsonille ja Steve Harrisille omat kappaleet koekuunneltaviksi.

Jotta Food For Thought aukeaa kokonaisuudessaan, kuuntelijalta vaaditaan verrattain avointa mieltä ja myös muunlaisen kuin heavymusiikin ymmärtämistä ja hyväksyntää. Ehdoton vaatimus on myös suuri Maiden tuntemus, etteivät jokaiseen kappaleeseen sijoitetut ratkaisut mene aivan ohi. Food For Thoughtia kuunnellessa mieliala vaihtelee koko tunneskaalan alueella suuresta vitutuksesta täydelliseen Maiden hurmokseen. Kun Wildest Dreams vedetään motörheadmaisesti tuplabasarilla ja lemmymäisellä äänellä maustettuna, ei voi kuin hymyssä suin heiluttaa päätä pakonomaisesti ja soitella ilma Rickenbackeria. Ja mitämitä?! Onko itse Bon Scott noussut haudastaan laulamaan Futurealin? Kun suoraan jatkoksi arabit vetävät kansan tanhua Nomadin tahtiin, niin johan on kummallinen fiilis. Aiheet ja esitystavat vaihtelevat electro techno versioon Fortunes of Warista (hyi helvetti!) death metal Trooperiin.

22 Acacia Avenue on eittämättä levyn parasta antia. Harppumainen naisääni esittää Charlotten osan loistavasti. Parittajana toimiva mies hoitaa myyntihommat tyylikkäästi. Juuri tällainen versio kappaleesta on pitänytkin tehdä. Levyn summaa hienosti Seventh Son, joka alkaa hennosti huilulla ja päättyy valtaisaan heavy metal ryöpytykseen. Siinä välissä kuullaan kaikkea mahdollista pianosta lähtien. Erityiskiitos tulee bassosoundeista, jotka luovat maagisen tunnelman kappaleeseen. Seventh Sonista tulee fiilis, että poikien on ollut pakko laittaa loppuun näytiksi, että perinteinen tributointikin hanskataan kiitettävästi, mutta sille tielle ei ole haluttu lähteä koko levyn kanssa.

Avarammalla asenteella varustetun Maiden fanin kannattaa hommata Food For Thought, vaikka ei siitä tulisikaan CD-soittimen kestosuosikkia. Tämä ei ole mitään party time heavy metal dokausmusiikkia, vaan lähinnä tummeneviin syysiltoihin Remy Martinin kaveriksi. Pieninä kerta-annoksina tämähän on suorastaan todellista evästä ajatuksille.
Pertti Keinonen

5/5

Levyä voi tilata 16 € pilkkahintaan (sis. postit) nettisivuilta:

Food For Thought”

Suuren kysynnän vuoksi teetetään toinen erä erittäin hienoja Rautaneito.com paitoja.

Asusteita on neljää eri mallia:
· T-paita (25,00 €)
· Pitkähihainen (27,00 €)
· Huppari umpimalli (45,00 €)
· Huppari vetoketjumalli (50,00 €)

Suluissa hinnat postikuluineen.

Kaikki tuotteet ovat Fruit of the Loomin valmistamia. T-paita on parasta Super Premium -laatua. Kokovaihtoehdot ovat S – XXL.

Kuvia tuotteista:

Paita edestä. (Huom! Kauniit ja kovapalkkaiset supermallit.)
Huppari edestä.
Huppari takaa.

Tilausohjeet:

Lähetä tilauksesi maililla osoitteeseen toni.brigatti@rautaneito.com seuraavalla tavalla:

Nimi:
Osoite:
Tuote:
Koko:
Kappalemäärä:

Vastausmailissa saat laskun ja maksuohjeet.

Tilauksia otetaan vastaan sunnuntaihin 2.10.2005 klo 23.58 asti.

Kun tilausaika on umpeutunut

Rautaneito.com arvostelee uunituoreen Death On The Road -livealbumin.

Bruce Dickinson on haastatteluissa kertonut Iron Maidenin julkaisevan jatkossa dokumentin jokaisesta kiertueesta faneille muistoksi. Nyt julkaistu ”Death On The Road” -tupla CD on äänitetty ”Dance of Death” -albumia seuranneella kiertueella Dortmundissa marraskuussa 2003. Syksyllä samaisesta keikasta on luvassa tripla DVD -versio, joka sisältää runsaasti myös muuta materiaalia ”Dance of Death” -albumin teosta ja yhtyeen kahinoista Etelä-Amerikassa. Toiset pitävät tällaista julkaisutapaa rahastuksena, toiset jumalan siunauksena. Fakta kuitenkin on, että kukaan ei pakota ostamaan Maidenin julkaisemaa materiaalia. Rahastuksena voidaan pitää julkaisua, joka ei sisällöltään ja laadultaan vastaa ostajan odottamaa tasoa ja ”Death On The Road” –lätyn tapauksessa laatu on kyllä kohdallaan. Albumin sisällöstä enemmän tuonnempana.

”Death On The Road” -livepläjäyksen eri versioiden julkaisutavassa voidaan hyvällä syyllä puhua myynnin maksimoinnista. Alkuperäisen suunnitelman mukaan CD ja DVD -versioiden piti tulla kauppoihin samanaikaisesti. Julkaisupäivän lähestyessä alkoi tippua tietoja DVD:n viivästymisestä. Onko tämä harkittua viivästymistä vai halutaanko fanien hakevan ensiksi tupla CD:n kaupasta ja sitten vasta DVD:n, sitä emme koskaan saane tietää. Mutta jokainen voi ajatella, että ostaako suuri yleisö molemmat versiot samalla kauppareissulla vai onko helpompaa ostaa nämä kaksi ikään kuin pala kerrallaan…

Levyn lätsähtäessä käteen ensiksi huomio kiinnittyy tietenkin kanteen. Karmeasta ja tökerösti tehdystä ”Dance of Death” –kannesta on parannusta tapahtunut kulmakertoimella 90. Ainoa pieni miinus tulee sanoitusten puuttumisesta kansivihosta. Vanhalle jäärälle ei puute merkitse paljoakaan, mutta nuorelle fanille, joka ei vielä omista monia Maidenin levyjä, sanoitusten löytyminen kansivihosta on kiva lisä. En voisi kuvitella ”Live After Death” –klassikkoalbumia ilman sanoituksia kansisivuilla. Kansissa ei muutenkaan ole ylimääräistä mielikuvitusta käytetty, vaan ne ovat tyylikkään karut. Erityiskiitokset erittäin hienosta tuplakuvavinyylistä, joka on pakkohankinta keräilijöille.

Albumin äänimaailma on hiotun kuuloinen. Maidenin viimeksi julkaisemaa livelevyä ”Rock in Rio” vaivaa välillä kitaroiden puuroinen sekavuus, mikä on tällä kertaa saatu karsittua melkein kokonaan pois. Vai onko Janickin kitara mixattu pienemmälle? Vitsivitsi. Kitarat kuuluvat samalla tavalla kuin miehet ovat lavalla, eli Dave vasemmalta ja Janick oikealta. Kuningaskepittäjä Smithille on varattu keskikanava. Näin se pitää tehdä. Kitarasoundit ovat kirkkaat ja soolojen kuuntelu onnistuu miellyttävästi. Soitto kulkee mallikkaasti, eikä valittamisen aihetta pitäisi ainakaan kitaroinnista löytyä. Muutama mehukas ja improvisoitu soolo on tarttunut nauhalle, joista kouluesimerkkinä Daven kajauttama orgasminaamavääntelyä aiheuttava tiluttelu kaikkien laukkakomppibiisien äidissä ”The Trooper”.

Tällä albumilla on minun korvaani miellyttävät voimakkaat ja tarkat rumpusoundit. Nicko tuntuu vain paranevan vanhetessaan. Paikoitellen yhdellä basarilla tehdään ihmeitä. Täysin virheetöntä ei soitto ole, mutta pienet mokat Nenä osaa korjata ja peitellä ammattimiehen otteella. Brucen suorituksessa ei ole valittamista. Ääntä piisaa ja ”Lord of the Flies” -kappaleen viimeisen kertosäkeen Dickinson vetää puoliksi ikään kuin piruillakseen ensin Blazen äänialan mukaan ja loppuosan korkealta ja kovaa.

Mutta missä ovat spiikit? Albumin ihmeellisin veto on tehty taas mixausvaiheessa. ”Rock in Rio” sai mausteita monistuskoneesta, jolla Brucen laulua leikattiin ja liimattiin kertosäkeisiin paikkaamaan yleisön ääntä, jota todellisuudessa oli kyllä aivan riittävästi. Nyt mixaajat (Kevin Shirley & Steve Harris) ovat leikanneet livelevyihin oleellisesti kuuluvat välispiikit kokonaan pois. Sama kuin veisi koiralta pallit. Maidenin konsertteihin kuuluu Brucen ja yleisön vuorovaikutus. Spiikit tuovat levyihin elon tuntua. Samaten ennen encoren aloittanutta ”Journeymania” ei kuulu ”Maiden Maiden” –huutoja, ei mitään jutustelua, vaan varsinaisen setin päättävän ”Iron Maidenin” jälkeen alkaa suoraan encore. Miksi? Livealbumien pitäisi olla koskemattomia virheineen ja muine hyvineen. Sormeilu syö fiilistä ja herättää tunteen, että mitähän muuta tälle on tehty. Esimerkiksi muutamissa kohdissa tuntuu, että yleisön ääntä korostetaan.

Settilista on loistava yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. ”Can I Play With Madness” on auttamatta heikoin biisi Seventh Sonilta eikä tunnu toimivalta livenäkään. ”Dance of Deathin” kappaleet kuulostavat mainioilta ja nimibiisin ohella ”Paschendale” menevät klassikkojen listalle. DVD:llä näistä kappaleista saa vielä enemmän irti.

4/5

Lue myös erittäin asiallinen arvio Death On The Road -albumista Sonos Metallicos -sivuilta.”

Jo kolmatta kertaa tänä vuonna saadaan tv-lupamaksuille vastinetta, kun vuorostaan MTV3 kantaa kortensa The Wicker Manin juhannuskokkoon ja lähettää heinäkuussa kuvatun dokumentin Iron Maidenista. Ohjelmassa haastatellaan Rod Smallwoodia ja yhtyeen faneja. ExtraSpecialBonuksena dokumentin lopuksi nähdään ensimmäisenä maailmassa otteita (toivottavasti) syksyllä julkaistavasta Death On The Road DVD:stä. Tupla CD livealbumi on kaupoissa tänään.

Maiden Mania nähdään lauantaina 27.8. klo 17.10 Sub TV:llä ja MTV3:lla sunnuntaina 28.8. klo 14.05. Kolmosen lähetysaika on hieman muuttunut ennakotiedoista.

Rautaneito.com Bar & Grill tarjoaa tänään:

Harris munalla $ 1.99
Gersin monitori munalla $ 6.66

Iron Maiden on kiertänyt kesän ajan Amerikkaa Ozzfest -nimeä kantavan megafestivaalin mukana. Yhtye on ollut toiseksi viimeinen päälavan esiintyjä ennen festarit päättäneen Black Sabbathin showta. Maidenin soittoaika on ollut yleensä vain 55 minuuttia. Black Sabbathin leirissä on ollut toisinaan murheita

Mr. Bruce Dickinson täyttää tänään vasta 47 vuotta. Suomaiset fanit nostanevat maljan (jos toisenkin) tänään herramme kunniaksi. Brucey, we fuckin´ salute YOU!