Tekijä: Toni Brigatti

Harley Nordic Tour – päivä 3

11.7.2018

Lillehammer – Trollstigen – Geiranger – Sæbø 500 km

Kolmas päivä, varmasti kymmenen vuoden moottoripyöräilyhistorian kirkkaasti hienoin reitti (tähän asti).

Lillehammerissa aamuaurinko tervehti meitä ja näytti tulevan hieno keli ajella, mitä sitten olikin pelkkää aurinkoa koko päivän. Ei saatu tippaakaan sadetta ja lähempänä kolmeakymmentä oli lämmintä. Aamupala, lyhyt puhelinpalaveri asiakkaan kanssa, poika pelihuoneeseen ja isille kuubalainen spaddu, joiden jälkeen lähdettiin puolilta päivin tyytyväisinä oloomme köröttelemään.

Heti Lillehammerista pois päin ajellessa alkoivat tiet ja maisemat olla kohdillaan. Matkan teko oli varsin hidasta, nopeudet 60 – 90 km/h välillä ja tosi paljon pysähdeltiin ottamaan huikkaa ja kuvia. Pojan kanssa ajellessa on mukavaa, kun muut liikenteessä olijat tulevat juttelemaan ja moikkailevat. Rentoa ja kivaa porukkaa.

E6 oli varsin leppoisaa menoa ja hyvässä kunnossa, maisemat kohdallaan. Vuorten päällä lunta ja vähän väliä putouksia. Liikennekulttuuri rauhallista, oikeastaan yhtään kaaharia ei nähty tai muutenkaan mitään koheltajia.

Trollstigen oli päivän kohokohta. Upeaa syheröistä serpentiinitietä ylös vuorille kaasuteltiin pikkuhiljaa. Jotkut hyppivät vuoren laelta laskuvarjolla alas. Hurjan näköistä touhua livenä.

Tino ottaa Trollstigenin haltuun. Nousua 10 asteen kulmassa oli riittävästi.

Geiranger vuonon kohdalla alkoi jo vähän väsykin iskeä. 7-8 tuntia oli jo tehty matkaa ja vielä oli 170 km ja 3 h vuoristoteitä jäljellä. Sopiva päivämatka on noin 300 kilsaa, mutta matkajohtajamme oli suunnitellut koukkauksen Sæbøn Saga Fjord vuonohotelliin. Kartalla näytti välimatka niin pieneltä…

No selvittiin hienosti ja vähän yhdentoista jälkeen illalla saavuttiin perille. Kamojen purku, pieni tutustuminen ympäristöön ja petiin.

Näkymiä Sagafjord hotellin takapihalta illalla, ukkolot olivat kalassa ja lokkien määrästä päätellen jotain saivatkin.

Harley Nordic Tour – päivä 2

9.7.2018

Tukholma – Lillehammer 670 km

Kakkospäivän reitti, Ruotsin puolella tie 66 oli saanut uutta pintaa ja oli mukava pätkä päristellä. Lillehammeria lähestyttäessä koko ajan tietöitä ja liikkuminen etanavauhtia.

Ensimmäinen varsinainen ajopäivä eli Ruotsin halkaisu starttasi kello hyvissä ajoin, kun Viking Grace kopsahti rantaan Ruotsin aikaa klo 6:30. Perillä Lillehammerin Scandicissa oltiin kuuden jälkeen. Vähän alkoi jo kylmä hiki hiipiä molemmilla, kun bensa meinasi loppua Norjan pikkuteillä. Tankillisella tuli ajettua 386 km ja mielestäni HD:n 22 litraiseen tankkiin sain 23 litraa menemään, kun asema vihdoin löytyi.

Vice President ja hänen puutunut persiinsä breikillä

Norjan valloitus alkaa, huom johtajan takana ilmeisesti varoitus isoista keuhkoista, ne saattavat sekoittaa pään 😝

Siloposkiset nuoret miehet siirtyvät vihollisen selustaan.

Tiet hyvässä kunnossa ja kumpua + vettä vähän väliä näkösällä niin ajaminen on aikast mielekästä pidemmälläkin erikoiskokeella.

Harley Nordic Tour / päivä 1

8.7.2018

Eurajoki – Turku 100 km

Tänään lähdettiin nuoremman isännän kanssa prätkäretkelle Norjaan. Ensimmäinen etappi oli hurautus Eurajoelta Turkuun satamaan, josta Viking Line Gracen kanssa iltalähdöllä Tukholmaan.

Nuoret kotkat satamassa tulikuuma rautahepo munien välissä odottamassa seikkailun alkua

Vice President tarjoaa illallisen, nyt parasta pöytään tsäp tsäp!

Grace oli saanut vähän tuulipurjetta sitten viime näkemän.

Nova Rock 2018 @ Nickelsdorf, Itävalta 2/2

22.6.2018

Bratislavan katolla kaupungin maamerkkinä toimivasta UFO:sta katsottuna.

Nova Rockin perjantai skipattiin kokonaan ottamalla päivä rennosti Bratislavan vanhassa kaupungissa kierrellen ja hotellilla peuhaten. Perinteinen pakollinen käynti kaupungin erinomaiseen Harley-Davidson liikkeeseen ja sikariklubiin totta kai ohjelmassa. Keikoista ainoastaan Avenged Sevenfoldia vähän missattiin, muut perjantain bändit olivat aika mitään sanomattomia.

Loistava palvelu Bratislavan HD kaupassa ja tavaraakin oli tarjolla sopivasti 🙂

Lauantaina käytiin tutustumassa Unkarissa Györin kaupunkiin, josta siirryttiin festareille katsomaan Volbeatia. Kansaa oli paikalla silmän kantamattomiin, ehkä noin 50 000 henkeä. Pirusti jengi crowdsurffasi ja hoilotti mukana.

Nova Rockin festarialue sijaitsee keskellä valtavaa tuulipuistoaluetta. Kaksi päälavaa ja pari muuta pienempää soivat neljä päivää melkein tauotta. Pirusti kansaa oli teltan ja asuntoauton kanssa liikkeellä.

Volbeat oli varmasti tämän kesän yksi kohokohdista. Hieno, hyväntuulinen, erinomaisilla soundeilla hittiä toisensa perään esittänyt tanskalaisyhtye kertoi tulevansa ensi vuonna Nova Rockiin uudestaan.

Billy Idol fiilisteli illan viimeisenä, mutta oli sen verran pliisua Volbeatin tykityksen jälkeen, että viiden biisin jälkeen lähdettiin ajelemaan Bratislavaan hotellille.

Sunnuntain pääesiintyjänä olikin sitten odotetusti Iron Maiden. Kolmas keikka tällä kiertueella itsellä. Tällä kertaa lavan ja miksauskopin välissä hyvällä paikalla meno maistui. Kovasti porukka kessutteli jazz tupakkia ympärillä varsin avoimesti.

Sign of the Cross on Blaze aikakauden ehdotonta aatelia ja upea valinta settiin. Yksi kohokohdista.

Bändi on hämmästyttävän kovassa tikissä!

Sama kova setti kuin aikaisemmillakin keikoilla toimi hienosti ja lavashow oli näyttävä. Keikan jälkeen osa 40 000 hengen yleisöstä lähti kotimatkalle muodostaen perkeleenmoisen ruuhkan, jossa mentiin ensimmäinen tunti vauhtia 1 km / h.

The Number of the Beast soi komeasti ja lava oli yhtä lieskamerta, sehr gut!

Vähän harvemmin soitettu klassikko Where Eagles Dare oli kova tykitys, jossa McBrain pisti rumpujen takana parastaan.

Kokonaisuutena Nova Rock oli ehkä hieman odotuksiin nähden pettymys. Vitutti tarpoa mutaliejussa ja tässä läpi käytyjä keikkoja lukuun ottamatta muut bändit eivät olleet näkemisen arvoisia. Festareilla ei käytetty lainkaan käteistä rahaa vaan cashless kortti, johon ladattiin rahat, toimi hienosti. Verrattuna parin vuoden takaiseen visittiin Sweden Rockiin jäi tästä hieman valjumpi jälkimaku.

Nova Rock 2018 @ Nickelsdorf, Itävalta 1/2

15.6.2018

Itävallan suurimmat rockjuhlat järjestetään neljän talon muodostaman Nickelsdorfin kylän vieressä sijaitsevalla pellolla, jota ympäröi laaja tuulipuistoalue. Ja kun pellosta on kysymys, niin rankkasateiden jälkeen koko alue on luonnollisesti yhtä suurta mutakylpylää. Festari vetää noin 40 000 ihmistä neljän päivän ajan. Aikaisemmat esiintyjät olivat olleet niin hyvää luokkaa, että hankin VIP tiketit jo ennen kuin 2018 yhtään bändiä oltiin julkaistu ja kävikin hyvä tuuri, että Maiden vetää sunnuntaina kekkereiden viimeisenä aktina. Muita katsomisen arvoisia yhtyeitä tällä kertaa ovat Volbeat, Avenged Sevenfold, Megadeth ja Billy Idol. Olisihan tuohon reippaaseen 50 bändin listaan voinut jotain muutakin parempaa tarttua, mutta hyvä näinkin, kun ollaan Bratislavassa kortteeramassa niin tulee tässä vähän muutakin puuhailtua. Käydään myös Unkarissa Györissa tuttuja tapaamassa. Muutenkaan ei kyseessä ole ehkä aivan niin heavy metal festivaali kuin ehkä voisi luulla. Kaikenlaista hilipatipippaa pääsee lavalle, mutta sellaista perusmetallia on kovin vähän. Nuorempaan makuun selkeästi.

Megadeth veti festareiden ekana päivänä niin perussetin kuin vain voi. Soundit ja yhtyeen kiinnostus olivat ehkä kesän huonoimmat. Pari vuotta sitten Sweden Rockissa meno oli aivan eri luokkaa.

Megadethin miksaajaparalle voidaan ohjata puolestani kassan kautta verokortin nostoon.

Keski-Euroopan mäkiviikoilla satsaukset oheisohjelmaan ovat kiitettävät.

Uutta materiaalia tuli aika rutkasti, eikä se oikein avautunut ainakaan meikäläiselle. Dave Mustainen laulu muistutti ajoittain kolmejalkaisen vesipuhvelin kuolonkorinaa.

South Park Festival @ Tampere 9.6.2018

12.6.2018

Viikonloppuna käytiin perheen pienimmän kanssa Tampereen Eteläpuistossa järjestetyssä South Park festareilla. Hyvä lauantaipäivän kattaus antoi koko ajan erinomaista settiä päälavalta, kun Amorphis, Mustasch, Accept ja Helloween vetivät parastaan. Kaikki tuli katsottua eturivistä ja viihdyttiin niin pirun hyvin. Alla muutamia otoksia retkeltä. Tällä viikolla matka jatkuu Itävaltaan maan suurimmille rock juhlille Nickelsdorfiin neljäksi päiväksi.

Amorphis eturivistä ilman korvatulppia veti heti luun kurkkuun!

Mustasch – ”Ruotsin raskas metalli” – veti hyväntuulisesti ja etenkin rumpali oli kovassa tikissä. Kyllä hurrit osaa!

Accept tappaa talossa ja puutarhassa. Erittäin hienoa tuuttausta, kunnon wanhan liiton heviä. Toimii aina!

Kovan päivän ehtoo, good night ja petiin.

Helloweenin keikalla ensimmäistä kertaa legendaaristen Kai Hansenin ja Michael Kisken esiintyessä. Herrat jättivät kyllä Andi Derisin melkolailla paitsioon.

Maiden @ Helsinki 28.5. & 29.5.2018

2.6.2018

Palttiarallaa 10 minuuttia kesti Maidenilta myydä pari hallia Helsingissä täyteen ja aikalailla samanlainen lippujen menekki on ollut muuallakin. Käsittämättömän kova noste 60+ vuotiailla äijillä. Faneja on jo kolmessa sukupolvessa. Molemmat keikat Helsingissä tuli nähtyä. Visuaalinen anti oli tällä kiertueella omaa luokkaansa. Myös ukot olivat hyvässä tikissä. Dickinsonin ääni kesti komiasti ja virtaa piisasi ympäri lavaa karaamiseen. Olispa itsekin yhtä energinen saman ikäisenä.

Tällä kertaa yleisö ei ehkä ollut aivan niin villiä kuin aikaisemmin Maidenin hallikeikoilla on totuttu näkemään ja kuulemaan Suomessa. Aaltoa ennen maanantain keikkaa yritettiin saada liikkeelle useampaankin kertaan, mutta ei lähtenyt millään. Tiistain keikalla kukaan ei sitten enää edes yrittänyt.

Maiden Tipin kanssa laitetaan dieetit vaihtoon

The Wicker Man tappaa talossa ja puutarhassa!

Metallica Helsingissä 11.5.2018

Metallica avasi tämän kesän lukuisien keikkojen sarjan. Kävimme lasten kanssa tsekkaamassa USA:n herrojen plus sen yhden tanskalaisen räimettä ja saatiin kyllä koko rahalle vastinetta. Hieno show oli rakennettu keskelle areenaa ja uutta oli myös edes takaisin menneet kuutiot yläilmoissa, jotka toimivat hyvin. Metka tekninen ratkaisu.

Ehkä yksi hienoimmista keikoilta räpätyistä kuvista. Metallica osasi vedellä suomalaisia oikeista naruista.

Lars lupaili keikan päätteeksi, että Metallica tulee ensi kesänä soittamaan Suomeen ulkoilmakeikan. OK, hieno juttu, mutta henkilökohtaisesti hallikeikka on kyllä sata kertaa parempi, koska visuaalisuus, soundit ja paikat ovat niin paljon parempia sisätiloissa. Joku Hämeenlinnan ahdas pelto ensi kesänä niin morjens.

James Hetfield on ehkä karismaattisin rock ukko päällä maan. Keikan pysäyttävin hetki oli, kun äijä jutteli eturivissä olleen nuoren fanin kanssa.

Maiden esitti kaikkien aikojen spektaakkelin

Iron Maiden konsertoi tällä viikolla kaksi kertaa loppuunmyydyn Hartwall Areenan yleisön edessä. Yhtye esitteli Legacy of the Beast kiertueella vanhempaa hittimateriaaliaan ja tällä kertaa lavashow oli rakennettu ehkä komeimmin kuin koskaan aikaisemmin bändin pitkällä uralla.

Aces High avasi konsertin Winston Churchillin kuuluisan toisen maailman sodan aikaisen puheen saattelemana

Flight of Icarus soitettiin taas ties kuinka monen vuosikymmenen jälkeen ja oli konsertin kohokohtia.

Iron Maiden päätti varsinaisen setin, niin kuin aina. Encoreina kuultiin vielä The Evil That Men Do, Hallowed Be Thy Name ja Run To The Hills. Täydellisyyttä hipova ehtoo. Ainoa miinus tuli Janick cGersin sooloilusta, jota ei kyllä kestä erkkikään.

The Number of the Beastin aikana saatiin kokea helvetin tuli ja sehän teki meille syntisille vain pelkkää gutvosta.

Sign of the Cross oli Blaze aikakaudelta otettu mukaan ja toimi setin keskivaiheilla upeasti. Erityismaininta hienoista pyroista, klassikkomateriaalia, jonka aikana faneilla menivät kylmät väreet.

Nicko McBrain’s DRUM ONE avattiin Manchesterissä

28.4.2018

Nicko McBrainin nimeä kantava rumpujen erikoisliike avattiin Manchesterin Stretfodiin kuluvan vuoden alkupuolella. Nicko yhtiökumppaneineen tiedotti asiasta virallisesti 25.1.2018 klo 23:58 Britannian aikaa Los Angelesissa NAMM messuilla. Yllättäen logoissa vilahtelee tuttua fonttia erään maailman kovimman heavy bändin logosta.

21.4.2018 Nicko oli liikkeellä Paiste ”Treasure” symbaalisarjan tiimoilta. Mies käytti kyseistä sarjaa bändin edellisellä The Book Of Souls maailman kiertueella ja myymälässä olikin juuri tämä kekoilla käytetty setti näytillä. Ja kuten Nicko painotti, SE ei ole myytävänä.

Myymälässä oli kasattuna McBrainin 1986 – 1988 välillä käyttämä Sonorin setti. Tarina kertoo, että Nickolla on 27 rumpusettiä tällä hetkellä tallessa Maidenin varastoissa ja tulevan kiertueen setin Nicko kertoi näkevänsä reilun parin viikon päästä.

Nicko McBrainin rumpusetti vuoden 1986-1988 Somewhere in Time kiertueella.

Ostettavissa on siis Paiste symbaalisarja, joka oli tietenkin höystetty miehen nimmaroimalla Maidenin Book Of Souls vinyylillä. Kyseessä on numeroitu, 83 satsiin rajattu erikoiserä. Jokainen Maiden diggari voi itse miettiä mihin tämä luku 83 perustuu….

Paikalla oli myös valmistajan edustajia ja mikäli symbaalien valmistus oli epäselvää niin lauantain jälkeen se ei enää sitä ollut. Christian Wenzel ja Kelly Paiste kertoivat Nickon kanssa miten hommat Paisten tehtaalla symbaalit tehdään.

Nicko McBrainilla on aina aikaa morjenstella faneja. Ensi kesänä 66 vuotta täyttävä rumpali jumalan armosta on edelleen tikissä. 80-luvun rilluvuosien jälkeen sittemmin raitistunut mies on innokas golffari.

Nicko kertoili myös hieman tulevasta Maiden kiertueesta, suhteestaan Sonoriin ja soittotyylistään sekä nimmaroi fanien mukanaan tuomia tai paikan päältä ostettuja tuotteita ja poseerasi kuvissa. Ja kuultiin päivän aikana kahdesti miehen rykäisemänä Where Eagles Dare sekä tarina biisin alkufillin takana.

Päivän päätteeksi Nickolle ojennettiin Rautaneidon kaulahuivi ja sekös miehestä teki entistäkin onnellisemmaksi!

Eurajoen Nuorisosoittokunnan kannuttajanakin toimiva Tino B. lähetti Mikan kautta fanipostia Nickolle. Thanks mate!

Lisää infoa kuvien ja videoiden muodossa päivästä löytyy FB:sta, Twitterista ja Instagramista sekä myöhemmin vielä You Tubestakin. Tsekatkaa em. medioista Southeast Wreck Metal.

Kuvat ja teksti : Mika Häkälä / Southeast Wreck Metal