Adrian Smith/Steve Harris
6.00
1. Soolo (4.19) Adrian Smith
2. Soolo (4.38) Dave Murray
Soitettu livenä The Beast on the road -kiertueella 1982, Seventh tour of a seventh tour -kiertueella 1988, sekä No prayer on the road -kiertueen muutamilla viimeisillä festivaalikeikoilla Euroopassa kesällä 1991.
Viralliset liveversiot löytyvät The Clairvoyant -livesinglen b-puolelta (äänitys Doningtonista 1988), sekä kaksi versiota Eddies Archive -kokoelmalta (äänitykset Hammersmith Odeonista ja Reading festivaaleilta 1982). Löytyy myös Maiden England -videolta ja cd:ltä (äänitys Birminghamista 1988).
Puhutun intron jälkeen rummuilla ja raskaalla kitarariffillä käynnistyvä The Prisoner on The number of the beast -albumilla jäänyt hieman varjoon. Sitä on soitettu keikoilla vähiten niistä alkuperäisistä Beast -levyn kappaleista, joita yleensäkään on soitettu. Tämä on hieman sääli, sillä biisi on ehdottomasti parhaimmillaan livenä.
Alkuhehkutuksen (joka tarjoaa loistavat mahdollisuudet yleisön huudattamiseen) jälkeen käynnistyvä nopeatempoinen säkeistö ja ennenkaikkea tarttuva kertosäe ovat Iron Maidenia tyypillisimmillään. Lisäksi kappaleen väliosa ja ennenkaikkea kitarasoolot ovat todellisia helmiä. Iron Maiden on soittanut vuoden 1999 Re-unionin jälkeen konserteissa lähes kaikkia mahdollisia tämän aikakauden kappaleita, mutta The Prisonerille ei jostain syystä ole annettu uutta mahdollisuutta. Viimeistään Early days -kiertueella tämän olisi voinut kuvitella kuulevansa. Yksi ehdottomasti toivotuimpia (ja perustelluimpia) vanhoja kappaleita lisättäväksi Maidenin keikkasettiin.
Bruce Dickinson puolestaan on soittanut kappaletta hyvinkin paljon. Voi melkein sanoa, että Skunkworks -sooloalbumin jälkeen biisi on ollut vakiokamaa Dickinsonin omilla keikoilla. On hyvin todennäköistä, että Dickinson on osallistunut myös biisin tekemiseen, ainakin sanoitusten osalta, vaikkei miestä virallisesti The Prisonerin tekijätiedoissa mainitakaan (ks. The number of the Beast -albumianalyysi).
Kappale perustuu nimittäin 1960 -luvun loppupuolella tehtyyn samannimiseen Tv-sarjaan, jonka intohimoiseksi faniksi Dickinson on useissa yhteyksissä tunnustautunut. Sarjan juoni on lyhykäisyydessään se, että näyttelijä Patrick McCoohanin esittämä hahmo kaapataan vangiksi salaperäiseen ja surrealistiseen paikkaan, jota kutsutaan kyläksi (The Village). Kylästä tuntuu olevan täysin mahdotonta päästä pois ja vanki ajautuu sarjan edetessä lähes hermoromahduksen partaalle, yrittäessään keksiä keinoa päästä vapaaksi. Lähes toistakymmentä osaa käsittävä sarja on nähty myös Suomessa vuonna 2004 SubTV:llä.
Kappaleen puhuttu intro on napattu suoraan sarjasta. Manageri Rod Smallwood arpoi pitkään, uskaltaako soittaa näyttelijä McCoohanille ja pyytää tältä lupaa ääniraidan käyttöön. Lupa kuitenkin heltisi lähestulkoon samantien.
Sarjan kuvauspaikkana toiminut oikea Village löytyy Pohjois-Walesista. Kyseessä on luonnonkaunis paikka, jossa toimii tänäpäivänä hotelli, mökkikylä ja ravintola.
Kappaleeseen tehtiin pari vuotta myöhemmin vielä eräänlainen jatko-osa. Powerslave -levyltä löytyvä Back in the Village on myös nähtävissä sarjaan perustuvaksi.