Perinteinen tapa lukea musiikkiaiheisia kirjoja on laittaa samalla taustalle kyseisen orkesterin zipaleita. McIverin kirjassa vilisee poikkeuksellisen paljon koko thrash metalliskenen parhaimmisto 80-luvun alusta alkaen tarjoten siten rutkasti uusia vanhoja mielenkiintoisia tsekkaamisen arvoisia yhtyeitä, albumeja ja yksittäisiä biisejä. Esimerkiksi Machine Head on päässyt pujahtamaan kokonaan ohi korvien ja debyyttijulkaisu Burn My Eyes kuulosti heti ensipuraisulla todella kovalta. Tämä vain yksi kirjan monesta hyvästä puolesta esimerkkinä. Itse pääasia eli Slayerin historia ja kaikki julkaisut käydään kattavasti ja kriittisesti läpi. Yhtyeen sanoituksien sisällöstä voi olla montaa mieltä, mutta sen brutaalissa musiikissa on oma viehätyksensä. Toimii täsmälääkkeenä jopa keuhkokuumeeseen, 5/5!
Lukuharrastuksen tärkeys on viime vuosina korostunut etenkin stressin hallinnan vinkkelistä. Yöunen merkitys on suuri ja ajoittain etenkin työelämän murheet tulevat mörköinä yöaikaan. Tuttua monelle muullekin varmasti. Olen rauhoittanut illat kello yhdeksän jälkeen mahdollisimman hyvin ja noin tunnin parin lukeminen sängyssä ennen nukahtamista on auttanut hyvien yöunien saamiseksi. Silti pari kertaa kuussa herään murehtimaan maailmaa, toisin kuin Kolmannen Naisen klassikkobiisissä Valehtelisin, jos väittäisin.
Vuodenvaihteen molemmin puolin on tullut luettua useampi kirja niin musiikkimaailmasta kuin muistakin mielenkiintoisista aiheista. Joululahjaksi saadut työnimellä Pauli x 2 eli Pauli Hanhiniemen ”Kerran elettyä” ja Pate Mustajärven ”Pate Ikurista” hotkaistiin melkein yhdeltä istumalta.
Kaasun hirttäessä ota tästä ja pidä kiinni!
Molemmat opukset ovat erittäin laadukkaita ja hyvin kirjoitettuja. Kuvituspuolella etenkin Hanhiniemen kirjassa on toivomisen varaa. Mustajärven kirjasta huokuu rauhoittuminen, jo lievä suomirockin valtiomiesmäisyys ja oman tien määrätietoinen kulkeminen. Myös uuttakin asiaa itselle, mm. teatteritouhuista ei ollut aikaisemmin mitään tietoa.
Vain Elämää -sarja teki Hanhiniemestä joka mummon suosikin
Hanhiniemen kirja on kuvaus hieman vekkulista ja rauhattomasta sielusta. Rivien väliin on piilotettu poikkeuksellisen paljon. Tuhannen taalan kysymystä ei edelleenkään avata tarkemmin, miksi Kolmas Nainen pani pillit pussiin niin nopeasti uransa huipulla? Toki ja onneksi bändi on semminkin sitten keikkaillut, mutta merkillisen hiljaa tästä asiasta on oltu. Molemmille kirjoille 4/5.
Rammsteinin kosketinsoittajan Christian ”Flake” Lorenzin ”Kosketinrunkkari – Niin kuin sen satun muistamaan” on varmasti elämäni huonoin kirja ikinä.
Kansi hämää tyylikkyydellään
Turha luulla, että Flake kirjoittaisi edes kappaletta mielenkiintoisesta bändistään. Käsittämätön suoritus. Kirjasta tehdyt arviot ovat varsin positiivisia, mutta minulle ei avautunut. -10/5.
Bill Browderin ”Red Notice” on tositapahtumien kuvaus finanssimiehen rikastumisesta ja joutumisesta venäläisten hampaisiin. Jännittävä, silmiä avaava, aiheeltaan edelleen ajankohtainen ja myös hyvin kirjoitettu. Tapausta voi googletella. Vaikutti minuun periaatepäätöstä vahvistavasti. Eli en ole ihan heti menossa Venäjälle, vaikka järjestäisivät minkä tahansa konsertin, kisan tms. Red Notice 5/5.
Jari Tervon uusin kirja ”Matriarkka” on selvästi liian vaikea tapaus minulle. Väkisin loppuun luettu. Erikoinen termi, mutta kuvaava. Melkein kaikki Tervon aikaisemmat kirjat lukeneena odotin pari napsua kevyempää, nerokkaampaa huumoriakin, mutta kovin on tehty kimurantiksi. Kun itse aihekaan ei ollut kovin kiinnostava niin arvio 2/5 ei paljoa imartele. Jari varmasti saa siitä huolimatta öisin nukuttua ja matkalla pankkiin hymyilyttää.
Jack Welch teki merkittävän työuran General Electricin pääjohtajana 1981 – 2001. Hänen aikanaan yhtiö oli liikevaihdolla mitattuna yksi maailman suurimmista. ”Winning” on hänen kirjoittamistaan bisneskirjoista ensimmäinen, jota olen alkanut lukemaan. Sujuvaa tekstiä ja hyviä vinkkejä. Toimii varmasti myös työporukoiden sparrauksissa kotiläksyinä, ajatusten herättäjänä, keskustelujen pohjustajana. 4/5.
Lasi- ja putkialan työehtosopimus on sopivan hintainen (5,90 €) ja kokoinen vaikka reissuun matkaoppaaksi lähtijälle.
Todellisena sokerina pohjalla ns. putkialan tietoisku. Alex Barkerin koostama ”1001 cocktailia” on erinomainen juomasekoitusten ohjekirja, jossa myös sopivasti huumoria ja paljon kuvia. Drinkkien taustat ja tarinat ovat mielenkiintoisia. Kaapissa on syytä olla muutakin kuin luurankoja, kun tätä alkaa lukemaan. Vähintään Long Island Iced Tean verran. Kohtuullisesti hyvien janonsammuttajien ystäville 5/5.
Maiden julkaisi tänään – päivää ennen lippujen yleiseen myyntiin tulemista – kaksi lisäkeikkaa ensi keväälle. Toinen Frankfurtiin ja toinen Lontooseen. Koska meillä on jo lennot ostettu sunnuntaille, emme näe molempia Lontoon keikkoja, mutta ei haittaa mitään. Täytyy vaan ihmetellä näin suurta kysyntää lipuille. Todennäköisesti huomenna molemmat Lontoon keikat ja moni muu ensi kevään rundin konsertti myydään loppuun nopeasti. Hallikeikat ovat kuitenkin niin paljon intiimimpiä ja tunnelmallisempia sekä katsojaystävällisempiä kuin festari/stadion vedot, että itsekin on taas ihan eri tason odotukset kuin esim. viime kesän suht mitään sanomaton Hämeenlinnan Kantolan konsertti. Ja hienoa viedä jälkikasvua kunnon tapahtumiin. Nuorimmaisen kanssa ollaan toki käyty Tukholman Friends Arenalla, jossa katto suljetaan. Muut ovat olleet Stadikalla Maidenin keikoilla. Ja viimeksi tavattiin Bruce Dickinsonkin.
Bruce vieraili nopeasti moikkaamassa faneja ennen Helsingin keikkaa vuonna 2013
Ortopedin tuomio polvesta oli, että kierukka paskana ja tähystysleikkaus ensi keskiviikkona. Riippuen hieman, että miten kierukasta saadaan kalua, huilia voi urheiluhommista tulla jopa puoli vuotta ja kepeilläkin joutuu menemään muutaman viikon. Vaikeuttaa arkea ja mietityttää suunnitelmat. Tulossa Volbeat/Airbourne keikka kuukauden päästä ja Munchen/Innsbruck/Salzburg joulumarkkinamatka itsenäisyyspäivän tienoilla.
Iron Maiden julkaisi viime viikolla parikymmentä hallikeikkaa huhti-toukokuulle 2017. Fan Clubiin kuuluvat saivat ostaa keikoille eilisestä lähtien lippuja ennakkoon ja kaikille avoimeen myyntiin liput tulevat perjantaina. Onnistuin saamaan kiertueen kahdelle viimeiselle keikalle Cardiffiin ja Lontooseen kolme vierekkäistä istumapaikkaa ja UK:n valloitusretkelle lähdetään lasten kanssa, kovia Maiden faneja hekin. Finnairin suorat lennot ja majoitukset Radissonista, hieman junamatkailua Walesin puolelle ja kaikki hoidettu – luottokortti kovilla, mutta Maiden on. Hallikeikat yhtyeen kotikonnuilla ja kesälomailua päälle niin hermo lepää ja ikimuistoisia kokemuksia on tulossa.
p.s terveisiä lääkärikeskus Neosta Turusta. Polvi meni rikki viime perjantaina höntsäkiekossa. Täällä ollaan magneettikuvissa ja tuomiota kuulemassa.
Muutamia hyviä heittoja viime aikoina tullut taas vastaan, ajankohtaisia siis. Muinainen kreikkalainen filosofi Thales on tiivistänyt hyvin itsekurin ja selkärangan merkityksestä: ”Jos tahdot hallita, pidä itsesi järjestyksessä”.
Winston Churchillillä on useita erinomaisia sitaatteja etenkin tsemppaamisesta ja taisteluhengen kohottamisesta sekä sen ylläpitämisestä: ”If you’re going through hell, keep going!”
Olin mielenkiintoisessa konsertissa elokuun lopulla Turussa. PV:n varusmiessoittokunta veti Logomossa Ysäri-teemalla sellaisen konsertin, että oksat pois. Täysin erilaista menoa kuin odotin. Todella taitavia nuoria muusikoita. Ensi vuonna teemana Kasari ja olen saletisti katsomossa taas. Highly recommended!
Puolustusvoimien varusmiessoittokunta Turun Logomossa elokuun lopulla
Kesä alkaa olla paketissa ja koulujen alkamisen myötä paluu arkeen koittaa. Mennyt kesä oli yleisfiilikseltään hyvä ja kaikkea kivaa pientä tekemistä piisasi. Prätkällä tuli ajettua varmasti enemmän kuin koskaan. Parasta hermolepoa ja yhteistä aikaa rouvan kanssa. Sweden Rock, saariston rengastie, keikka Kokkolaan, Maiden Hämeenlinnassa ja lukuisat muut pienemmät lenkit lähistössä kuuluivat ohjelmaan. Kelien puolestakin aika kiva kesä. Toinen HD myytiin hyvälle kaverille ja varmasti tullaan jatkossa kimpassa käymään miittingeissä ja lenkeillä.
HD juniori tankkaa tyylillä 🙂
Kesäloman päätteeksi käytiin tekemässä perinteinen kuntokeskuksen avec retki ja tällä kertaa Gdanskissa. Hauskaa oli!
Gdanskin retkellä aamupalapöytä oli varustettu standardin mukaanGdanskin Hiltonin kattoterassi on yksi parhaista paikoista kevyen napsun nauttimiseen auringon laskiessa
Keikkarintamalla saatiin hienoja uutisia jokunen aika takaperin, kun Volbeat ja Airbourne julkaisivat konsertin Helsingissä lokakuussa. Airbournelta on tulossa vielä uusi albumi ennen keikkaa. Maistiainen on jo miellyttänyt kovasti. Lähdetään taas miehissä katsomaan eli jouluna 12 täyttävän pojan kanssa.
Pari ja puoli viikkoa suvipaussia taas tiedossa. Kuten viime kesänäkin, H-DCF:n päätapahtuma toimii loman avaajana. Tällä kertaa ajellaan Kokkolan kupeeseen Alaveteliin Seljeksen leirintäalueelle.
Lauantaina tiedossa Texas boogieta eli ZZ Top Seinäjoen upouudella stadionilla. Have a little mercy and love me like a big Rolls-Royce! Mestarit ovat kuuluneet arkeen pikkupojasta lähtien. Rhythmeen albumista on muodostunut itselle tärkeä hyvän fiiliksen tuoja. Ziisus, joko senkin ilmestymisestä on 20 vuotta! Uusin La Futura on myös hieno albumi. Täytyykin hakea HD:n soittimeen.
Dusty, Frank ja Billy flyin´ high over Seinäjoki 16.7.2016!
Volbeatilta ilmestyi muutama viikko sitten Seal the Deal & Let´s Boogie -niminen uusi albumi. Aivan käsittämättömän kova lätty kyseessä. Kannattaa tsekata.
Iron Maiden soitti viime viikolla Hämeenlinnassa Kantolan tapahtumapuistossa. Kyseessä oli yhtyeen 25. konsertti Suomessa ja itselle ehkä myös 25. kerta, kun olin katsomassa yhtyettä livenä. Vuodesta 1992 Fear of the Dark kiertueelta alkaen valtaosan Suomen keikkojen lisäksi olen käynyt katsomassa Maidenia ainakin seuraavissa kylissä: Tukholma, Lontoo, Milano, Ljubljana, Praha, Tallinna, Faro…
Maiden Kantolan lavalla 29.6.2016
Ajeltiin HD:lla kivassa kelissä prinsessan kanssa Hämeenlinnaan ja majoituttiin Vanajanlinnaan, josta pienen sauna- ja uimaretken kautta Kantolaan. Paikalla yllätti melko tiivis tungos ja jonotus. Ehkä oltiin totuttu Sweden Rockissa suht leppoisaan menoon, mutta Kantolassa oli aika ahdasta. Lämppärit eivät kiinnostaneet oikeastaan lainkaan. Muutamia vanhoja hyviä Maiden kavereita moikkailtiin ja kiva kutina oli ennen keikkaa vatsanpohjassakin. Vain hard core fanit tietävät sen tutun tunteen ennen Maidenia, joka alkaa Doctor Doctorin soidessa helpottaa ja vie mukanaan.
Muutamat ensimmäiset biisit fiilisteltiin mixauskopin tasolta, mutta noin puolessa välissä settiä alkoi tulla sellainen olo, että tämä on niin moneen kertaan nähty ja joka asian, mitä lavalla tapahtuu, tietää jo melko pitkälle etukäteen. Seurauksena siirtyminen hieman taaemmas lähelle juottopistettä.
Maidenin setti Hämeenlinnassa
Noinkohan kävi, että alkaa suurin hohto hiipua itsellä Maidenista. Itse musiikki on ihan jees, ei tietenkään kokonaisuutena lähelläkään kultaisia vuosis, mutta ajoittain uudemmilla albumeilla rävähtää hyvin. Biisit ovat tosin ylipitkiä ja albumeilla liian monta filleriä, jotta ne muodostaisivat timantinkovia klassikoita. Minua on alkanut myös vituttaa kaikenmaailman oheiskrääsän kauppaaminen Maiden logolla enkä myöskään jaksa enää innostua suuresti Maiden fanien miiteistä tms. Olen jotenkin pitänyt aina Maidenia viimeisenä itsensä myyjänä, kuten bändi alkuaikoinaan ilmoittikin. ”Tässä bändissä tärkeintä on aina musiikki, eikä vaatteiden, lelujen tai mun krääsän myyminen”, muistan Dickinsonin useasti sanoneen 80-luvulla. Ehkä muu musiikki, uudet bändit, moottoripyörät ja niiden ympärillä oheistoiminta (HD rallit, jääkiekko, reissut) ovat siirtäneet innostuksen toisaalle tällä saralla. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö varmaan kävisi katsomassa Maidenia joskus vielä keikoilla, mutta syynä ja keikan yhteydessä on melkein oltava esim. lasten kova innokkuus (viimeksi eilen tytärkin kyseli, että koska mennään ja meidän pienempi juntti joka päivä…), lomamatkailu, ulkomaan festari, hallikeikka tms.
Oliko se siinä?
Ensi viikolla alkaa 2,5 viikon kesäloma, Harley-Davidson Finlandin International Rally Seljeksessä, ZZ Top lauantaina Seinäjoella ja Gdanskin pitkä viikonloppukin tulossa kuun lopulla. Ja mitä vielä keksitäänkään. Kyllä tämä tästä.
Teimme kesäkuussa 2016 retken Ruotsissa Sölvesborgissa järjestettäville Sweden Rock festivaaleille, jotka viettivät 25 juhlavuottaan. Neljän päivän VIP-tiketit ostettiin jo viime syksynä samana päivänä, kun liput tulivat myyntiin muistaakseni ilman, että yhtään esiintyjää oli julkaistu. VIP lippuja oli 2000 kpl myynnissä ja ne menivät kaikki saman tien. Samaan syssyyn varattiin majoitus läheisestä Karlshamnin kaupungista First Hotel Carlshamn neljän tähden hotellista, josta oli non stop kuljetus festarialueelle 180 kruunulla / menopaluu / hlö. Bussikuskit olivat sen verran festarifiiliksessä, että mentiin samoilla lipuilla kolme päivää 🙂
Freewheel burning – lähdön tunnelmaa
Retkelle päätettiin lähteä Harley-Davidson Ultra Classicilla, joka viime syksynä ostettiin juuri tällaisia kahden keskisiä laatuaikamenoja varten. Sen verran hienoa kyytiä oli, että mennään tänä kesänä Maidenin keikalle Hämeenlinnaan ja HDC-F:n pääralliin Seljekseen heinäkuussa samaan tyyliin.
Tiistaiehtoolla lähdettiin ajelemaan kohti Turkua kauniissa kesäkelissä, josta Viking Gracella yön yli Tukholmaan.
Turun satamassa laivaa odottamassa
Hieno ja maistuva illallinen asiaan kuuluvine viineineen nautittiin laivan pääravintelissa auringon laskiessa. Alkoi jo pikkuhiljaa päästä lomafiilikseen ja pipo löysätä. Pehkuihin mentiin kello hyvissä ajoin, koska seuraava päivä tulisi olemaan aika rankka suht pitkän ajomatkan vuoksi.
Kesälomafiilis!
Keskiviikkoaamu Tukholmassa oli kostea ja ensimmäiset 300 kilometriä ajeltiin vilpoisessa kelissä ja aina välillä ripsautti sadekuuron päälle. Siitä huolimatta oli hieno fiilis ajella noin 600 kilsaa reitti Tukholma – Katrineholm – Norrköping – Västervik – Kalmar – Karlshamn, josta pitkä pätkä rantaviivaa seuraten. Noin 10 tunnin ajamisen jälkeen päästiin hotellille, jossa HD miesten TES:n mukainen saapumisolut tai kaksi, lämmin suihku, ruokailu ja lähtö festarialueelle. Keskiviikkona ei esiintyjäkaarti ollut vielä aivan parasta. Diamond Head kiinnosti lähinnä eniten ja aika hyvin Am I Evil? kolahtikin. Lähinnä tutustuttiin isoon festarialueeseen ja nautittiin rennosta ilmapiiristä. Alueella sai joka puolella ostaa kaljaa, siideriä ja viiniä ja kulkea juomat kädessä. VIP alueella myytiin terävämpiä ja pari napsausta parempia eväitä. Lippuihin kuuluvat hupparitkin tulivat todella tarpeseen, koska auringon laskiessa lämpötila oli about 10 astetta. Porukka oli aikast iäkästä ja miesvoittoista, paljon prätkäkerholaisia. Ruotsin Hells Angelsilla oli oma ständikin, josta myivät support-tuotteitaan. Summa summarum kansaa oli lähtenyt bileisiin 40 eri maasta ja päivittäin porukkaa oli noin 30 000.
Torstaipäivän anti oli pari napsua kovempi, kun omat suosikit Slayer, Megadeth ja Queen vetivät täydet setit yötä myöten. Etenkin Megadeth oli erinomainen, jota seurattiinkin lähietäisyydeltä. Queenillä oli hämmentävän hieno show ja ammattilaiset asialla joka vinkkelistä. Ehkä Adam poika oli kuitenkin vahvasti biker henkisen yleisön edessä pari napsua outolintu, mutta kiekui kyllä klassikot vailla vertaa.
First Hotel Carlshamnia voi lämmöllä suositella SRF vierailleMegadeth näytti, että mistä pitkätukkainen Häkkinen pissii!
Perjantaina suosikeista esiintyi LA Guns, Lita Ford, The Hellacopters, Gamma Ray ja Twisted Sister. Hellacoptersit ja GR soittivat samaan aikaan ja valittiin väärä bändi eli ruotsalaisten ylpeys, joka teki comeback keikkansa. Kaikki parhaat jätettiin soittamatta, mikä vähän ihmetytti ja vitutti. Muut bändit olivat hyvässä vedossa ja etenkin TS Dee Sniderin loistavien spiikkien myötä oli hienoa seurattavaa. Festareiden paras veto meille.
Twisted Fucking Sister oli festareiden ylivoimaisesti paras akti ja Dee Snider oli herra & hidalgoSaatiin kimmoke vielä käydä kuuntelemassa Dee Siderin juttuja elokuussa Porissakin
Viimeisenä päivänä eli lauantaina käytiin katsomassa Anthraxia ja Udo Dircschneideria. Sen verran jo oli turnausväsymystä ja aihetta mennä ajoissa goisimaan seuraavan päivän ajomatkan vuoksi, että Sabaton skipattiin. Ja jäihän noita 60 muutakin keikkaa katsomatta, mutta tosi hyvillä mielin todettiin kemut erittäin onnistuneiksi. Hyvää ruokaa, juomaa, porukkaa ja bändejä riitti yli tarpeen.
Sunnuntaina aikaisin ylös ja aamupalan kautta satulaan. Aurinkoisessa kelissä 600 kilsaa melkein samaa reittiä kuin tullessa takaisin. Noinkin pitkä retki meni kuin siivillä. Viikkarin terminaalikin löytyi laakista eikä tarvinnut häröillä pitkin vittumaista hidasta ja ruuhkaista Tukholman liikennettä täyden kuorman matkapyörällä. Kippaaminen tuolla pyörällä on todennäköisempää liikennevaloissa kuin ajaessa.
Viking Amorellan autokannella pyörät rivissä kuin ellun kanat
Yllä Sonyn puhelimen itsestään kuvista tekemä pätkä.
Kaunis kartanlukijaprinsessani oli tyytyväinen VIP kapakan eväisiin, shampanjaa meni kitusiin gallonakaupalla – eipä ole muuten missään heavy rock festareilla ennen ollut aitoa simaa tarjolla
Parasta retkellä oli nauttia emännän kanssa kahdestaan yhdessäolosta, hauskanpidosta ja lomailusta. Erittäin onnistunut lomaviikko, josta jäi hienoja muistoja pitkäksi aikaa. Otetaan joku kerta vielä uusiksi 😉
”Asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä saisi riitelemällä vielä huonommiksi.”
Taas on kulunut pitkä tovi viimeisimmästä blogimerkinnästä. Alkuvuoteen 2016 on sisältynyt töissä ja kotona enemmän epäselvien asioiden analysointia ja selvittämistä sekä ratkaisemista kuin oikeastaan koskaan aikaisemmin. Olen itsekseni pohtinut, että miten kiistanalaisiin tilanteisiin on ennen pitkää päädytty ja miten olisi kannattanut toimia, jotta tilanne olisi vältytty. Mikä on oma rooli ja vaikutus, miten jälkikäteen meni noin niin kuin omasta mielestä.
Yhdistäviä tekijöitä on muutamia. Kaikissa tilanteissa nopeampi suora reagointi olisi lyhentänyt ja jopa estänyt riidan. Kissa olisi pitänyt nostaa heti pöydälle niin sanotusti. Oma tyyli on ollut ehkä liian hienotunteinen, pelko vastapuolen reaktiosta ja tulevasta konfliktista on ehkä pehmentänyt ja tehnyt omasta viestinnästä liian kevyttä ja tasoittelevaa. Toisissa tilanteissa oma reaktio on ollut kokonaan sulkeutuminen. Pahin vaihtoehto kaikista. Jämäkkä ja asiallinen ote ongelmanratkaisuun jatkossa olkoon ohjenuorana.
Positiivisempiin asioihin; Iron Maidenin Suomen konserttiin on enää puolitoista kuukautta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ulkomaan keikka jää väliin tänä vuonna ellei huhuttuja Lontoon hallikeikkoja tule syksyyn. Kuulemma sopimusteknisistä syistä ei keikkoja ole vielä voinut julkaista. Jos Maiden vetää syksyllä Lontoon O2 Areenalla, niin lähdetään koko perhe saletisti katsomaan.
Keikkakesä näyttää aika kovalta. Maidenia lämppää Sabaton ja Stratovarius. Heinäkuussa esiintyy upouudella Seinäjoen Stadionilla ZZ Top, jonne VIP-tiketit on hommattu. Keikka sattuu sopivasti paluumatkan varrelle HDCF:n päärallista Seljeksestä. Sweden Rockiin Sölvesborgiin ajellaan kesäkuun alussa, jossa melkein 100 bändiä neljän päivän aikana. Megadeth, Anthrax, Slayer, Hellacopters, Queen, Twisted Sister, Gamma Ray, jne. Kaikille keikoille ollaan menossa prinsessan kanssa viime syksynä hankitulla HD Ultra Classicilla. Odotukset ovat tosi korkealla.
