Luettua

8.1.2017

Lukuharrastuksen tärkeys on viime vuosina korostunut etenkin stressin hallinnan vinkkelistä. Yöunen merkitys on suuri ja ajoittain etenkin työelämän murheet tulevat mörköinä yöaikaan. Tuttua monelle muullekin varmasti. Olen rauhoittanut illat kello yhdeksän jälkeen mahdollisimman hyvin ja noin tunnin parin lukeminen sängyssä ennen nukahtamista on auttanut hyvien yöunien saamiseksi. Silti pari kertaa kuussa herään murehtimaan maailmaa, toisin kuin Kolmannen Naisen klassikkobiisissä Valehtelisin, jos väittäisin.

Vuodenvaihteen molemmin puolin on tullut luettua useampi kirja niin musiikkimaailmasta kuin muistakin mielenkiintoisista aiheista. Joululahjaksi saadut työnimellä Pauli x 2 eli Pauli Hanhiniemen ”Kerran elettyä” ja Pate Mustajärven ”Pate Ikurista” hotkaistiin melkein yhdeltä istumalta.

Kaasun hirttäessä ota tästä ja pidä kiinni!

Molemmat opukset ovat erittäin laadukkaita ja hyvin kirjoitettuja. Kuvituspuolella etenkin Hanhiniemen kirjassa on toivomisen varaa. Mustajärven kirjasta huokuu rauhoittuminen, jo lievä suomirockin valtiomiesmäisyys ja oman tien määrätietoinen kulkeminen. Myös uuttakin asiaa itselle, mm. teatteritouhuista ei ollut aikaisemmin mitään tietoa.

Vain Elämää -sarja teki Hanhiniemestä joka mummon suosikin

Hanhiniemen kirja on kuvaus hieman vekkulista ja rauhattomasta sielusta. Rivien väliin on piilotettu poikkeuksellisen paljon. Tuhannen taalan kysymystä ei edelleenkään avata tarkemmin, miksi Kolmas Nainen pani pillit pussiin niin nopeasti uransa huipulla? Toki ja onneksi bändi on semminkin sitten keikkaillut, mutta merkillisen hiljaa tästä asiasta on oltu. Molemmille kirjoille 4/5.

Rammsteinin kosketinsoittajan Christian ”Flake” Lorenzin ”Kosketinrunkkari – Niin kuin sen satun muistamaan” on varmasti elämäni huonoin kirja ikinä.

Kansi hämää tyylikkyydellään

Turha luulla, että Flake kirjoittaisi edes kappaletta mielenkiintoisesta bändistään. Käsittämätön suoritus. Kirjasta tehdyt arviot ovat varsin positiivisia, mutta minulle ei avautunut. -10/5.

Bill Browderin ”Red Notice” on tositapahtumien kuvaus finanssimiehen rikastumisesta ja joutumisesta venäläisten hampaisiin. Jännittävä, silmiä avaava, aiheeltaan edelleen ajankohtainen ja myös hyvin kirjoitettu. Tapausta voi googletella. Vaikutti minuun periaatepäätöstä vahvistavasti. Eli en ole ihan heti menossa Venäjälle, vaikka järjestäisivät minkä tahansa konsertin, kisan tms. Red Notice 5/5.

Jari Tervon uusin kirja ”Matriarkka” on selvästi liian vaikea tapaus minulle. Väkisin loppuun luettu. Erikoinen termi, mutta kuvaava. Melkein kaikki Tervon aikaisemmat kirjat lukeneena odotin pari napsua kevyempää, nerokkaampaa huumoriakin, mutta kovin on tehty kimurantiksi. Kun itse aihekaan ei ollut kovin kiinnostava niin arvio 2/5 ei paljoa imartele. Jari varmasti saa siitä huolimatta öisin nukuttua ja matkalla pankkiin hymyilyttää.

Jack Welch teki merkittävän työuran General Electricin pääjohtajana 1981 – 2001. Hänen aikanaan yhtiö oli liikevaihdolla mitattuna yksi maailman suurimmista. ”Winning” on hänen kirjoittamistaan bisneskirjoista ensimmäinen, jota olen alkanut lukemaan. Sujuvaa tekstiä ja hyviä vinkkejä. Toimii varmasti myös työporukoiden sparrauksissa kotiläksyinä, ajatusten herättäjänä, keskustelujen pohjustajana. 4/5.

Lasi- ja putkialan työehtosopimus on sopivan hintainen (5,90 €) ja kokoinen vaikka reissuun matkaoppaaksi lähtijälle.

Todellisena sokerina pohjalla ns. putkialan tietoisku. Alex Barkerin koostama ”1001 cocktailia” on erinomainen juomasekoitusten ohjekirja, jossa myös sopivasti huumoria ja paljon kuvia. Drinkkien taustat ja tarinat ovat mielenkiintoisia. Kaapissa on syytä olla muutakin kuin luurankoja, kun tätä alkaa lukemaan. Vähintään Long Island Iced Tean verran. Kohtuullisesti hyvien janonsammuttajien ystäville 5/5.