12.7.2018
Sæbø – Volda – Folkestad – Nordfjordeid – Förde – Lavik 250 km
Taas lähdettiin puolilta päivin masut täynnä pekonia painamaan kohti Lavikia. Matka noin 250 km saatiin ajella auringon paisteessa. Pari lossia, paljon tunneleita (pisin 6 km), kinttupolkuja, moottoritietä. Tie no 651 oli saanut uutta pintaa, kannattaa käydä hurauttamassa, jos täällä päin pyöritte.
11.7.2018
Lillehammer – Trollstigen – Geiranger – Sæbø 500 km
Lillehammerissa aamuaurinko tervehti meitä ja näytti tulevan hieno keli ajella, mitä sitten olikin pelkkää aurinkoa koko päivän. Ei saatu tippaakaan sadetta ja lähempänä kolmeakymmentä oli lämmintä. Aamupala, lyhyt puhelinpalaveri asiakkaan kanssa, poika pelihuoneeseen ja isille kuubalainen spaddu, joiden jälkeen lähdettiin puolilta päivin tyytyväisinä oloomme köröttelemään.
Heti Lillehammerista pois päin ajellessa alkoivat tiet ja maisemat olla kohdillaan. Matkan teko oli varsin hidasta, nopeudet 60 – 90 km/h välillä ja tosi paljon pysähdeltiin ottamaan huikkaa ja kuvia. Pojan kanssa ajellessa on mukavaa, kun muut liikenteessä olijat tulevat juttelemaan ja moikkailevat. Rentoa ja kivaa porukkaa.
Trollstigen oli päivän kohokohta. Upeaa syheröistä serpentiinitietä ylös vuorille kaasuteltiin pikkuhiljaa. Jotkut hyppivät vuoren laelta laskuvarjolla alas. Hurjan näköistä touhua livenä.
Geiranger vuonon kohdalla alkoi jo vähän väsykin iskeä. 7-8 tuntia oli jo tehty matkaa ja vielä oli 170 km ja 3 h vuoristoteitä jäljellä. Sopiva päivämatka on noin 300 kilsaa, mutta matkajohtajamme oli suunnitellut koukkauksen Sæbøn Saga Fjord vuonohotelliin. Kartalla näytti välimatka niin pieneltä…
No selvittiin hienosti ja vähän yhdentoista jälkeen illalla saavuttiin perille. Kamojen purku, pieni tutustuminen ympäristöön ja petiin.
9.7.2018
Tukholma – Lillehammer 670 km
Ensimmäinen varsinainen ajopäivä eli Ruotsin halkaisu starttasi kello hyvissä ajoin, kun Viking Grace kopsahti rantaan Ruotsin aikaa klo 6:30. Perillä Lillehammerin Scandicissa oltiin kuuden jälkeen. Vähän alkoi jo kylmä hiki hiipiä molemmilla, kun bensa meinasi loppua Norjan pikkuteillä. Tankillisella tuli ajettua 386 km ja mielestäni HD:n 22 litraiseen tankkiin sain 23 litraa menemään, kun asema vihdoin löytyi.
8.7.2018
Eurajoki – Turku 100 km
Tänään lähdettiin nuoremman isännän kanssa prätkäretkelle Norjaan. Ensimmäinen etappi oli hurautus Eurajoelta Turkuun satamaan, josta Viking Line Gracen kanssa iltalähdöllä Tukholmaan.
22.6.2018
Nova Rockin perjantai skipattiin kokonaan ottamalla päivä rennosti Bratislavan vanhassa kaupungissa kierrellen ja hotellilla peuhaten. Perinteinen pakollinen käynti kaupungin erinomaiseen Harley-Davidson liikkeeseen ja sikariklubiin totta kai ohjelmassa. Keikoista ainoastaan Avenged Sevenfoldia vähän missattiin, muut perjantain bändit olivat aika mitään sanomattomia.
Lauantaina käytiin tutustumassa Unkarissa Györin kaupunkiin, josta siirryttiin festareille katsomaan Volbeatia. Kansaa oli paikalla silmän kantamattomiin, ehkä noin 50 000 henkeä. Pirusti jengi crowdsurffasi ja hoilotti mukana.
Billy Idol fiilisteli illan viimeisenä, mutta oli sen verran pliisua Volbeatin tykityksen jälkeen, että viiden biisin jälkeen lähdettiin ajelemaan Bratislavaan hotellille.
Sunnuntain pääesiintyjänä olikin sitten odotetusti Iron Maiden. Kolmas keikka tällä kiertueella itsellä. Tällä kertaa lavan ja miksauskopin välissä hyvällä paikalla meno maistui. Kovasti porukka kessutteli jazz tupakkia ympärillä varsin avoimesti.
Bändi on hämmästyttävän kovassa tikissä!
Sama kova setti kuin aikaisemmillakin keikoilla toimi hienosti ja lavashow oli näyttävä. Keikan jälkeen osa 40 000 hengen yleisöstä lähti kotimatkalle muodostaen perkeleenmoisen ruuhkan, jossa mentiin ensimmäinen tunti vauhtia 1 km / h.
Kokonaisuutena Nova Rock oli ehkä hieman odotuksiin nähden pettymys. Vitutti tarpoa mutaliejussa ja tässä läpi käytyjä keikkoja lukuun ottamatta muut bändit eivät olleet näkemisen arvoisia. Festareilla ei käytetty lainkaan käteistä rahaa vaan cashless kortti, johon ladattiin rahat, toimi hienosti. Verrattuna parin vuoden takaiseen visittiin Sweden Rockiin jäi tästä hieman valjumpi jälkimaku.
15.6.2018
Itävallan suurimmat rockjuhlat järjestetään neljän talon muodostaman Nickelsdorfin kylän vieressä sijaitsevalla pellolla, jota ympäröi laaja tuulipuistoalue. Ja kun pellosta on kysymys, niin rankkasateiden jälkeen koko alue on luonnollisesti yhtä suurta mutakylpylää. Festari vetää noin 40 000 ihmistä neljän päivän ajan. Aikaisemmat esiintyjät olivat olleet niin hyvää luokkaa, että hankin VIP tiketit jo ennen kuin 2018 yhtään bändiä oltiin julkaistu ja kävikin hyvä tuuri, että Maiden vetää sunnuntaina kekkereiden viimeisenä aktina. Muita katsomisen arvoisia yhtyeitä tällä kertaa ovat Volbeat, Avenged Sevenfold, Megadeth ja Billy Idol. Olisihan tuohon reippaaseen 50 bändin listaan voinut jotain muutakin parempaa tarttua, mutta hyvä näinkin, kun ollaan Bratislavassa kortteeramassa niin tulee tässä vähän muutakin puuhailtua. Käydään myös Unkarissa Györissa tuttuja tapaamassa. Muutenkaan ei kyseessä ole ehkä aivan niin heavy metal festivaali kuin ehkä voisi luulla. Kaikenlaista hilipatipippaa pääsee lavalle, mutta sellaista perusmetallia on kovin vähän. Nuorempaan makuun selkeästi.
Megadeth veti festareiden ekana päivänä niin perussetin kuin vain voi. Soundit ja yhtyeen kiinnostus olivat ehkä kesän huonoimmat. Pari vuotta sitten Sweden Rockissa meno oli aivan eri luokkaa.
12.6.2018
Viikonloppuna käytiin perheen pienimmän kanssa Tampereen Eteläpuistossa järjestetyssä South Park festareilla. Hyvä lauantaipäivän kattaus antoi koko ajan erinomaista settiä päälavalta, kun Amorphis, Mustasch, Accept ja Helloween vetivät parastaan. Kaikki tuli katsottua eturivistä ja viihdyttiin niin pirun hyvin. Alla muutamia otoksia retkeltä. Tällä viikolla matka jatkuu Itävaltaan maan suurimmille rock juhlille Nickelsdorfiin neljäksi päiväksi.
2.6.2018
Palttiarallaa 10 minuuttia kesti Maidenilta myydä pari hallia Helsingissä täyteen ja aikalailla samanlainen lippujen menekki on ollut muuallakin. Käsittämättömän kova noste 60+ vuotiailla äijillä. Faneja on jo kolmessa sukupolvessa. Molemmat keikat Helsingissä tuli nähtyä. Visuaalinen anti oli tällä kiertueella omaa luokkaansa. Myös ukot olivat hyvässä tikissä. Dickinsonin ääni kesti komiasti ja virtaa piisasi ympäri lavaa karaamiseen. Olispa itsekin yhtä energinen saman ikäisenä.
Tällä kertaa yleisö ei ehkä ollut aivan niin villiä kuin aikaisemmin Maidenin hallikeikoilla on totuttu näkemään ja kuulemaan Suomessa. Aaltoa ennen maanantain keikkaa yritettiin saada liikkeelle useampaankin kertaan, mutta ei lähtenyt millään. Tiistain keikalla kukaan ei sitten enää edes yrittänyt.
Metallica avasi tämän kesän lukuisien keikkojen sarjan. Kävimme lasten kanssa tsekkaamassa USA:n herrojen plus sen yhden tanskalaisen räimettä ja saatiin kyllä koko rahalle vastinetta. Hieno show oli rakennettu keskelle areenaa ja uutta oli myös edes takaisin menneet kuutiot yläilmoissa, jotka toimivat hyvin. Metka tekninen ratkaisu.
17.2.2018
Tällä viikolla saatiin taas hienoja keikkauutisia, kun Alanis Morissetten kiinnitys Pori Jazz festivaalien pääesiintyjäksi julkaistiin. Viimeksi 1999 Suomessa konsertoinut kanadalainen on tunnettu erinomaisista lyriikoistaan ja on myynyt uransa aikana yli 60 miljoonaa albumia. Kaksi kappaletta VIP tikettiä plakkariin zädäm.
