Hampuri – Wacken – Hampuri 145 km
Käytiin hotellin yhteydessä olevassa kylpylässä kokeilemassa erilaisia saunoja ja uiskentelemassa. Saksalaiseen tapaan saunameister kaatoi hajustettua litkua kiukaalle ja heilutti niin helvetisti viuhkalla kuumuutta saunojille. Erittäin siisti paikka ja mukavaa porukkaa. Kyseessä The Madison hotellin yhteistyökumppani Mediterian Spa. Muutenkin tämä Hampurin hotelli on ollut aivan loistava, mikä on siinäkin mielessä hyvä juttu, että tässä useampi yö vietetään. Tilavat ja siisti huoneet, sijainti hyvällä paikalla, helppo ajaa ja hyvä parkkihalli alakerrassa, jossa aina tilaa. Me kun yöllä tullaan festareilta niin vituttaisi alkaa parkkia etsimään jostain muualta.

Wackenin toinen päivä meinasi mennä kokonaan sään vuoksi vihkoon. Ilmoittelivat sieltä, että ukkosmyrskyjen vuoksi stage-alue evakuoidaan. Onneksi meni suht nopeasti ohi ja ohjelma jatkui pienillä aikataulumuutoksilla. Saavuttiin alueella just sopivasti, että ehdittiin napata kupit kahvia ja Anthrax aloitti kovan meuhkaamisensa lavalla. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt viittomakielen tulkkia lavalla koko keikan ajan, mutta niin vain naisimmeinen siellä tulkkasi rässiä kansalle. Kädet vähän kävivät!

Vartin siirtymä toiselle lavalle, jossa Within Temptation soitti mukiin menevästi. Kliininen ja ammattimainen meininki, mutta laulaja (todella kaunis nainen) ja vähän koko bändi vaikuttaa sellaiselta hyvin suunnitellulta tuotteelta. Hyviä biisejä toki paljon.


Ruokapaussin aikana kuunneltiin hiukan Demons & Wizardsia, mutta ei oikein uponnut ja lähdettiin palloilemaan alueelle ja käytiin tsekkaamassa tulishowtakin. Ollaan liian hyvään totuttu, kun näytti niin nelosdivarijengin puuhastelulta verrattuna Hellfestissä nähtyyn samaan touhuun. Päivän pääakti Slayeria tuntui tulleen katsomaan koko festarikansa, olihan kyseessä aika lailla viimeisiä kertoja Euroopassa, kun bändi keikkailee. Oltiin varmaan kilometrin päässä lavasta, mutta nähtiin silti aika hyvin ja screenit auttoivat. Edelliseen päivään verrattuna äänentoisto tuntui paljon paremmalta ja musiikki tuli kovempaa. Olisko jotain säätöä tehty yön aikana vai oliko vaan omassa päässä vikaa niin kuin normaalisti. Anyway, Slayer kaahasi oman settinsä läpi tyylikkäästi ja lopuksi varsin haikein mielin Tom Araya hyvästeli pitkään hiljaa yleisöä katsellen. Karismaattinen velikulta.

Vähän jo väsy painoi kintuissa, mutta D-A-D oli pakko nähdä vielä, kun aloittivatkin saman tien viereisellä lavalla heti Slayerin jälkeen. Vähemmän yleisöä niin löytyi helposti hyvät paikat miksaustornin ja lavan välistä keskeltä. Tanskalaisbändillä oli tutun hauska ote ja hyviä biisejä. Rumpali teki vaikutuksen soittotaidoillaan ja keikan kohokohtana olikin humoristinen rumpusoolo, jonka päätteeksi lavalle tuotu toinen rumpusetti syttyi tuleen ja paloi koko Jihad-biisin ajan suuresti.

Puoli kahdelta alettiin talsimaan autolle, joka saatiin asfalttikentälle parkkiin pienillä puheilla, kun viimeksi jäi pohjasta kiinni katukanttareeseen poistuessa ja vähän muutenkin liukas pelto arvelutti pois pääsyn kanssa. Navi ohjasi taas Reeberbahnin kautta hotellille ja tällä kertaa apukuskikin heräsi, että mikäs ihmeen paikka se tämä on?!