Road trip – päivä 10

27.7.2019

Sandnessjøen – Trondheim 431 km

Hieman pidempi veto tänään tietä no 17 ja E6:sta loppumatka. Alkupäässä ensimmäisen sadan kilsan aikana kolme lossia, joihin ei jouduttu kovinkaan paljoa odottelemaan ja tilaakin oli kaikille riittävästi. Tjøtta – Forvik lauttamatka kesti tunnin ja muut noin 20 minuuttia. Lähtiessä näytti, että tulee pilvinen ja vilpoinen päivä, mutta viidentoista kilsan jälkeen alkoi aurinko porottaa ja pitkän matkaa ajeltiin 32 asteen helteessä. Pitkälle iltaa myöten lämpöä riitti ja vielä Trondheimin Clarion hotellin kattoterassilla klo 23 jälkeen oli hikiset oltavat.

Puolilta päivin lähdettiin ja noin kymmeneltä oltiin illalla perillä Trondheimissa. Kova hellepäivä!

Päivän parhaasta suorituksesta vastasivat kolme motoristia. Pysähdyttiin E6:lla noin kilsan suoralla levähdyspaikalle kuselle. Jostain kaukaa metsän takaa alkoi kuulua kyykkypyörien kiihdytystä, siis oikein kunnolla otettiin kierroksia. Ajattelin, että jumalauta nyt ollaan tulossa aika reilusti. Samassa vilahti noin 500 metrin matkalla kolme ukkoa melkoista faarttia, joista etummaisella luonnollisesti koko suora keula pystyssä. On ne vaan hulluja. Vauhtia oli varmasti lähempänä kahtasataa.

How I wish, how I wish you were here
We’re just two lost souls
Swimming in a fish bowl
Year after year
Running over the same old ground
And how we found
The same old fears
Wish you were here
– Pink Floyd –

Toistaiseksi ollaan tiellä väistelty koiria, kissoja, lampaita, poroja ja lehmiä. Ja siis kaikkia oikeasti väistetty siten, että eivät ole liikahtaneet maantiellä mihinkään. Myös osa pyöräilijöistä ajelee keskellä tietä ihan muina miehinä suhteellisen pimeitä tunneleita myöten. Sinne pimeään ja ahtaaseen tunneliin kun pölähtää kirkkaasta auringonvalosta arskat silmillä niin ei välttämättä heti näe niin helvetin tarkasti jokaista munamankelistia. Siihen samaan aikaan joku rekka vielä vastaan ja avot!

Lautalla melkein bläkässä kelissä. Silmä ja hermo lepää.

Matka etenee hyvin ja tiet vaan paranevat. Tällä viikolla on ollut useampi kirjoitus Hesarissa ja Kauppalehdessä oman tiestömme kunnosta. Juuri samat havainnot kuin itsellä road tripin ekoina päivinä, tiemme ovat kyllä aivan karmeassa hapessa. Olisin jopa valmis maksamaan jotain tiemaksuja tms. jos se raha menisi pelkästään teiden kunnossapitoon. Nyt korjausvelka kasvaa koko ajan sellaista vauhtia, että ei löydy keinoja laittaa kovinkaan nopeasti asioita kuntoon. Ongelmana on, että poliittiset päättäjät eivät oikeasti taida edes tiedostaa laajuutta vaan keskittyvät omassa vaalipiirissään jonkun ohituskaistan saamiseen. Se on ihan sama, että pääseekö Helsinkiin vartin nopeammin vai hitaammin, kun pitäisi katsoa kokonaisuutta.

Trondheimin Clarionin kattoterassilta oli mukava seurata auringonlaskua. Erdingerin alkoholiton vehnäpirtelö sluivahti kuiviin ikeniin. Tiesitkö, että vehnäoluessa on niin paljon sinkkiä, että se pitää flunssan loitolla 🙂 ?!

Seuraavaksi matka jatkuu ehkä kaikkein hienoimmille alueille Keski-Norjan vuonojen ja vuorten suuntaan. Viime kesän prätkäreissulla saatiin tästä jo vähän esimakua.

There used to be a time
When I could hold my head up high
My life stretched out before me
And rivers flowed with wine
And had my love beside me
And everything was fine
But now the ride is over
It’s hard to say goodbye
– Chris Cornell –