Road trip – päivä 10

Sandnessjøen – Trondheim 431 km

Hieman pidempi veto tänään tietä no 17 ja E6:sta loppumatka. Alkupäässä ensimmäisen sadan kilsan aikana kolme lossia, joihin ei jouduttu kovinkaan paljoa odottelemaan ja tilaakin oli kaikille riittävästi. Tjøtta – Forvik lauttamatka kesti tunnin ja muut noin 20 minuuttia. Lähtiessä näytti, että tulee pilvinen ja vilpoinen päivä, mutta viidentoista kilsan jälkeen alkoi aurinko porottaa ja pitkän matkaa ajeltiin 32 asteen helteessä. Pitkälle iltaa myöten lämpöä riitti ja vielä Trondheimin Clarion hotellin kattoterassilla klo 23 jälkeen oli hikiset oltavat.

Päivän parhaasta suorituksesta vastasivat kolme motoristia. Pysähdyttiin E6:lla noin kilsan suoralla levähdyspaikalle kuselle. Jostain kaukaa metsän takaa alkoi kuulua kyykkypyörien kiihdytystä, siis oikein kunnolla otettiin kierroksia. Ajattelin, että jumalauta nyt ollaan tulossa aika reilusti. Samassa vilahti noin 500 metrin matkalla kolme ukkoa melkoista faarttia, joista etummaisella luonnollisesti koko suora keula pystyssä. On ne vaan hulluja. Vauhtia oli varmasti lähempänä kahtasataa.

Toistaiseksi ollaan tiellä väistelty koiria, kissoja, lampaita, poroja ja lehmiä. Ja siis kaikkia oikeasti väistetty siten, että eivät ole liikahtaneet maantiellä mihinkään. Myös osa pyöräilijöistä ajelee keskellä tietä ihan muina miehinä suhteellisen pimeitä tunneleita myöten. Sinne pimeään ja ahtaaseen tunneliin kun pölähtää kirkkaasta auringonvalosta arskat silmillä niin ei välttämättä heti näe niin helvetin tarkasti jokaista munamankelistia. Siihen samaan aikaan joku rekka vielä vastaan ja avot!

Matka etenee hyvin ja tiet vaan paranevat. Tällä viikolla on ollut useampi kirjoitus Hesarissa ja Kauppalehdessä oman tiestömme kunnosta. Juuri samat havainnot kuin itsellä road tripin ekoina päivinä, tiemme ovat kyllä aivan karmeassa hapessa. Olisin jopa valmis maksamaan jotain tiemaksuja tms. jos se raha menisi pelkästään teiden kunnossapitoon. Nyt korjausvelka kasvaa koko ajan sellaista vauhtia, että ei löydy keinoja laittaa kovinkaan nopeasti asioita kuntoon. Ongelmana on, että poliittiset päättäjät eivät oikeasti taida edes tiedostaa laajuutta vaan keskittyvät omassa vaalipiirissään jonkun ohituskaistan saamiseen. Se on ihan sama, että pääseekö Helsinkiin vartin nopeammin vai hitaammin, kun pitäisi katsoa kokonaisuutta.

Seuraavaksi matka jatkuu ehkä kaikkein hienoimmille alueille Keski-Norjan vuonojen ja vuorten suuntaan. Viime kesän prätkäreissulla saatiin tästä jo vähän esimakua.