Bodø – Jetvik – Sandnessjøen 321 km
Torstai-päivä aloitettiin parin tunnin tutustumisella Bodøssä sijaitsevaan Norjan ilmailumuseoon. Museo oli jaettu kahteen osioon; siviili- ja sotakalustoon. Mielenkiintoista nähtävää ja tutkittavaa riitti yllin kyllin. Kannattaa käydä tsekkaamassa.
Noin 30 kilsaa Bodøstä tietä no 17 ajellen tuli vastaan Saltstraumen-niminen salmi, jossa on ilmeisesti maailman voimakkain vuorovesivirtaus. Tämän vuoksi paikka on kovasti kalamiesten suosiossa ja salmeen järjestetään paljon myös turistikierroksia voimakkailla veneillä. Aikamoiset pyörteet olikin ja meikäläinen jänishousuna pysyi kyllä visusti rannalla.
Päivään osui kolme lossimatkaa, joihin poikkeuksellisesti mahduttiin kaikkiin ensiyrittämällä kyytiinkin ja homma sujui hienosti. Koko päivä pöristeltiin ilman kattoa, kun keli oli mitä parhain. 28 astetta taisi olla korkein, mitä auton mittari näytti. Pisin tunneli oli 7,5 km ja siellä lämpö laski 12 asteeseen. Tie 17:llä maisemat oli non-stopina huikeat ja niihin alkaa jo sillä tavalla tottua, että ihan joka kukkulan kohdalla ei kuski hihku kartanlukijalle, että “kato mikä maisema!”.
Pituutta päivälle tuli ihan TES:n mukaisesti ruokatunti mukaan lukien ja Sandnessjøenin Scandicissa oltiin puoli kymmenen korvilla. Vaikka päivät menevät liikenteessä, eivät tunnu lainkaan pitkiltä. Lossimatka kuivaa sopivasti paidan ja persehien, mutta käry ei lähde mihinkään.
Lomalla ajellessa polla lepää ja juniorin kanssa on mukavaa höpötellä matkan varrella milloin mistäkin. Välillä luukutetaan rock-klassikoita niin, että vuonot kaikuvat. Auto pelaa hyvin ja vie kaiken, mitä tankkiin laittaa. Pariin päivään ei ole hälyttimen kanssa tarvinnut tapella. Mitään kummempia vaaratilanteita ei ole ollut lainkaan. Joku lammas tien varressa vähän välillä laittaa ajattelemaan, että tuosta kun se konepellin kautta kajuuttaan kopsahtaa, niin on vähän aikaa suu täynnä villasukkaa. Vastaantulevat mopopojat näyttävät meille usein peukkua ja äitylit vienosti (säälien?) hymyilevät.
