Jatkoa edelliseen blogimerkintään, jossa käytiin kesän koettuja Maiden keikkoja läpi. Kiertueen päätti (ainakin tämän osuuden) kaksi iltaa Lontoon upealla 02 Areenalla. Nythän huhutaan vahvasti, että Maiden jatkaisi ensi keväänä The Final Frontier -albumin promoamista Jenkeissä samalla setillä. Käsittämätön ratkaisu, jos tähän päädytään, mutta so not, kunhan hyppy kulkee.
Remmissä Maidenin kotikonnuilla oli tavalla tai toisella 20 – 30 suomalaista fania, jotka olivat eksyneet Lontooseen kuka milläkin. Isohko osa porukasta oli pidennetyllä viikonloppureissulla torstaista sunnuntaihin. Lennot otettiin Norwegianilta ja asumus Crown Plaza Docklands keikkapaikan läheltä. Suht halpa reissu järjestelyjen puolesta, kun naaraan kanssa lennot olivat noin satasen per lärvi ja hotelli kolme yötä yhteensä 340 euroa. Sijainti oli vähän perseestä, kun ei oltu ihan keskustassa ja metrolla kesti keskustaan reipas puoli tuntia, mutta turistien sesonkiaikana erittäin ruuhkainen kylä ei ihan hirvittävästi hotsittanutkaan jostain syystä. Ollaan varmaan enempi Keski- ja Etelä-Eurooppaan kallistuvaa sorttia.
No lapasestahan se vähän ennen ekaa keikkaa lähti. Molemmilla keikoilla rokattiin aivan simona joka sana huutaen ja ilmakitaraa soitellen. Perjantai-illalla oltiin katsomon puolella aivan huippupaikoilla Daven ja Adrianin puolella yhdessä Suomen ylivoimaisesti kosteimman lappeenrantalaisen Maiden fanin kanssa ja lauantaina kentällä, jonne mätkähdettiin aika lailla samaan aikaan, kun Doctor Doctor alkoi soida. Isot miehet herkistelivät ja niiskauttelivat kuka missäkin. Maiden antoi kaikkensa, ja etenkin Bruce oli aivan eri mies kuin aikaisempina kesän keikkoina. Pitkissä spiikeissä oli asiaa ja kiinnostusaste kova.
Pudotus Maiden taivaasta oli kovempi kuin koskaan. Vuosisadan kankkunen (tuli jo pohdittua metrossa matkalla Hard Rock Cafeen yhdelle parhaista lounaista ikuna, että jos tähän purjo tulee, niin mitähän sen siivoaminen maksaa ja mihin se olisi turvallisinta asettaa…) yhdistettynä vähäisiin yöuniin ja paskaan paluulennon aikatauluun (perillä Helsingissä klo 23:30) ja bonuksena vielä erikoiskoe Helsinki – Rauma – Eurajoki kaatosateessa tarkoitti, että kotisänkyyn päästiin klo 4:00 ja kello soitti kesäloman ekaan työpäivään klo 6:50. Päässä soi edelleen Juankosken suuren miehen rankka blues, mutta onneksi Nicko McBrainin kiertueilla todennäköisesti vastaaviin tilanteisiin kehittämä kolmen ässän mäkilähtö (shit, shower and shave) auttoi sen verran, että päivästä selvittiin kunnialla, vaikka ääntäkään ei ihan hirveästi tullut (hieman haittaava tekijä myyntihommissa). Torstaina se helpotti ja sen jälkeen olo onkin ollut mahtava.
Nyt Maiden kalenterissa on Live DVD:n odotusta ja toivottavasti julkaisupäivämäärä saadaan pian, mutta eiköhän se vielä ennen joulua kauppoihin saada. Kyseessä siis konserttitallenne Argentiinassa ja Chilessä aikaisemmin tänä vuonna nauhoitetuista keikoista, joita varten tilasin – totta kai – harman/kardonilta blue ray soittimen. Koska Maiden on sen arvoinen 🙂
Tänä viikonloppuna (varmaan tuosta Lontoon reisauksessta kimmokkeen saaneena) aloin hahmotella Iron Maiden aiheisia bileitä taas vaihteeksi tänne Rauman nurkille. Viimeksi tammikuussa 2009 oli hienot iltamat, joista voi lukea ja osittain jopa kuunnella (!) tästä linkistä! Katsotaan kansan kiinnostus ja päätetään, josko tammikuussa 2012 olisi vanhojen pierujen brittiläistä dinosaurusfantasiaheviä koneessa, sauna päällä ja kepardi kylmää.
Ja sivuhuomautuksena, että näyttäis muuten taas perheen arki alkaneen. Töiden / koulun käynnin lisäksi pelkästään urheilua ensi viikolla ohjelmassa 10 harjoitukset ja neljä peliä eikä mukana ole kulttuuripuolen harrastuksia vielä lainkaan.