Tekijä: Toni Brigatti

Rautaneito.comin maaliskuun fani on nuori mies, jonka äiti kysyi hellyttävästi muutama vuosi sitten minulta, että voisikohan se meidän koltiainen mahdollisesti päästä mukaan teidän kanssanne Tukholmaan katsomaan Maidenia, vaikka ei olekaan vielä täysi-ikäinen. Vastaukseni oli silloinkin kyllä ja Ilpo ”Ipe” Peltola on sen jälkeen käynyt vaikka missä katsomassa Maidenia ja mitä ilmeisemmin nuoren miehen elämäntapana on Maiden henkeen ja vereen, koska myös kaverin morsian on bändin innokas fani.

Kuka ja mistä päin olet?

”Ilpo Ipe Peltola, 21 vuotta, Helsingistä. Tällä hetkellä työskentelen muuttohommissa ja ravintola-alalla, (ei ihan vastaa koulutustani merkonomina, mutta kukapa merkonomi nykypäivänä työskentelee oman alan parissa?) Töiden ohella harrastan (musiikin lisäksi) salilla käyntiä, sekä toimin Puotilassa järjestettävän keilailuturnauksen puheenjohtajana, heh. Kotona asustelee lisäkseni tyttöystäväni – kunhan varusmiespalveluksesta lomille kerkeää – ja Somali-niminen kissa.”

Maidenia vuodesta… Mistä kaikki lähti?

”Maideniin sain ensikosketuksen yläasteen seitsemännellä luokalla, eli vuonna 2000, jolloin eräs luokkakaverini sai minut pitkän suosittelun jälkeen kuuntelemaan Fortunes of War –kappaleen.

Samalta kaverilta sainkin sitten ensimmäisen (poltetun) Iron Maidenin levyn, joka oli The X-Factor tottakai. Tuntemattoman tekijän euforiassa tuli oltua koko seitsemäs luokka, oli se jotain niin massiivista ja hienoa.”

Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen!

Miksi? Minkä takia Maiden?

”Early Days: Fortunes of War –kappaleen hillitty mutta samalla raskas ote, kitaramelodiat ja -riffit, unohtamatta Blaze Baylen mahtavaa tulkintaa, iskivät kuin kaksi salamaa Pachendalessa.

Present: Kahdeksan vuotta on vierähtänyt siitä hetkestä kun ensimmäisen kerran kuulin bändiä; yksinkertaisesti bändillä on jokaisella osa-alueella niitä asioita, mitä millään muulla bändillä ei ole. Nuorempana olisin vastannut bändin musiikillisista avuista jotain, mutta nyt mielessäni ei kertakaikkiaan ole mitään muuta kuin ”perhe”. Se kaikki, mitä olen kokenut näiden kultaisten kahdeksan vuoden aikana on jotain niin elämää suurempaa, mistä ei edes villeimmissä unissa voi edes kuvitella. Keikkakokemukset, bändin jäsenten tapaaminen, uusien levyjen odotus ja hypetys, tuleva settilista, ”perhe” – siis kaikki, mitä bändi tarjoaa.

”Perhe” tietää mitä tarkoitan, se on vain jotain, mitä on sydämissämme. Ei mikään muu bändi (itselleni) aiheuta niin suuria kiksejä ja hullutta.

Minkä takia Maiden? – Yksinkertaisesti vain parasta maan päällä. Se kaikki, mitä bändi on jättänyt sydämeeni roihuaa siellä suurempana kuin muut bändit yhteensä. Kertoo aika paljon bändistä ja fanituksesta, että sitä lähtee ulkomaillekin katsomaan, ja monesti.”

Mottosi

”Olen koko lyhyen urani aikani miettinyt mottoa, vieläkään en ole täysin sinut valintani kanssa, mutta ainut motto, mitä olen penskasta asti käyttänyt on: parempi myöhään kun ei milloinkaan.”

Paras Maiden-aiheinen muisto

”Ehkäpä se kaikkiein vaikein kysymys, mitä voisi kysyä – niitä kun on niin paljon. Ensimmäiseksi täytyy sanoa Steve Harrisin tapaaminen edellisvuoden ensimmäisen Helsingin keikan jälkeen eräässä Helsingin baarissa. Harris on aina edustanut itselleni tärkeintä jäsentä Maidenissä, olin aivan sanaton, tuntui suuremmalta asialta kuin lottovoitto. Toinen asia on ehdottomasti Maidenin keikat yhdistettynä faneihin. Olenhan tavannut tyttöystäväni Iron Maidenin, ja tarkemmin sanottuna Rautaneidon kautta. Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: kaikki yhteiset ulkomaanreissut Prahasta 2005 tulevaan 2008 vuoden Prahan reissuun.”

Ipe kaljalla kohtuullisen hyvässä seurassa… Cheers Steve!

Suosikkialbumi

”Iki-suosikkini löytyvät akselilta: Somewhere In Time, Seventh Son of a Seventh Son ja The X-Factor. Tärkein levy ehdottomasti on The X-Factor. Ilman kyseistä levyä en olisi ikinä kokenut yhtä hienoja asioita, kun olen viimeisten kahdeksan vuoden aikana kokenut (keikat, ”perhe”, musiikki yleisesti jne.) Eli nimenomaan tunnepohjalta The X-Factor. Tärkein ja ensimmäinen Maiden levy itselleni. Ei todellakaan sitä Maidenia, mistä suurimmat osat faneista pitävät, mutta jotenkin Harris on silkassa neroudessaan saanut albumille sellaisen ilmapiirin, jota en muilta albumeilta ole löytänyt. Synkkä levy.

Rationaalisesti: Somewhere In Time. Maailman paras albumi, jota ei voi ylistää koskaan liikaa.”

Oletko Fan Clubin jäsen?

”En. Pitkään on ollut mielessä ja harkinnassa, mutta aina kun sitä viimeistä sivallusta oltaisin tarvittu, olen kokenut jäsenyyden olevan itselleni hyödytön. FTTB –ranneke ei myöskään kiinnostanut, mielummin nautin keikan ennakkotunnelmista maailman kovimpien Maiden-fanien kanssa, ja keskityn rauhassa keikan nautintoihin. Ennakkoliput keikoille sainkin sitten hyviltä ystäviltä, jotka olen tavannut rautaneidon kautta, ja tutustunut ihan real life kavereiksikin.”

Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

“Kuten aiemmin totesinkin, niin Harrisin tapasin viime kiertueella ensimmäisen Helsingin keikan jälkeen. Samoissa kemuissa toki tuli tavattua muuan Janick Gersikin.

Bruce Airin Belgrad -reissulla 2007 tuli tavattua Dickinson (joka oli ehdottomasti parhaita kokemuksia ikinä, kuten koko reissukin) ja samana vuonna kahteen otteeseen Blaze Bayley Helsingin Rock Townissa.

Kokemuksia, joita ei voi sanoilla kuvata, ne pitää vain itse kokea!”

Captain Dickinson suomalaisten piirittämänä

Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?

“13 kertaa. Parasta keikkaa on lähes mahdoton sanoa, mutta ensimmäisen keikan maagisuus oli jotain niin ihmeellistä, samoin Prahan ensimmäinen keikka (Charlotte the Harlot livenä) oli yhdessä upean porukan kanssa jotain niin sanoin kuvaamatonta. Niin ja tietysti Dublinin keikka vuonna 2005, kuten Juhana ”Iivis” Koli aiemmin totesi, niin Brittien saarella bändin suoritus on jotenkin vapautuneempi; spiikkejä ja nousukiidossa olevaa hauskuttamista on niin ilo seurata. Suurimpana muistona Dublinin keikalta The Phantom Of The Opera. Silloin sai kerätä roskaa silmästä ja vaihtaa parit housut.”

”Bruce Airista voisinkin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta täytyy vain todeta matkasta se, että ilman upeita faneja ja matkatovereita eivät keikat tuntuisivat niin hyviltä. Anu, Juhana ja Janne – KIITOS kaikesta!”

Oletko menossa katsomaan Maidenia tänä vuonna? Missä?

”Maaliskuussa on edessä New Jerseyn keikka rapakon toisella puolella, sitä reissua odotan aivan jäätävästi. Niin moni unelma toteutuu 11 päivän sisällä. Graspopin hulluudet täytyy kanssa kokea, samoin Prahan, jäi nimittäin niin paljon positiivisia muistoja jälkimmäisestä kaupungista käteen. Suomen keikat nyt kuuluvat tietysti kalenteriin. Mahtava vuosi tulossa.

Täytyypi tähän loppuun vielä Iivistä lainata Iron Maidenin eräästä kappaleesta:

”Realise you’re living in the GOLDEN YEARS” – niin paikkaansa pitävä lause, joka on käsittänyt täydellisesti oman kahdeksan vuotisen Maiden-fanitukseni. Up the Irons, forever! ”

Kiitoksia Ilpolle vaivan näöstä ja hyvää reissua New Jerseyhyn. Pidä lippu korkealla!

Rautaneito.comin helmikuun kannattaja on skotti, joka on ollut mukana lähellä bändiä aivan alusta alkaen. John Miles on tuttu kasvo monilta keikoilta ympäri maailmaa ja avoimena luonteena hyvinkin helposti lähestyttävä. Itse tutustuin rempseään ukkoon Prahassa paikallisella terassilla Maiden paidasta tunnistaen alan mieheksi ja yks kaks päätin vaihtaa kuulumisia. Samalla reissulla John oli tekemässä jonkinlaista dokumenttia Maiden-faneista kameroineen, johon itsekin jotain haastattelun tynkää yritin antaa savuisessa ja meluisassa Hells Bells Pubissa Prahan sydämmessä jo melko liikuttuneessa tilassa halvasta ja hyvästä tsekkiläisestä pilsistä johtuen. Dokumentti on ilmeisesti vielä kesken ja julkaisematta.

Kuka ja mistä päin olet?

Olen John Miles Edinburghista Skotlannista. Monet Maiden fanit tuntevat minut STEVEHUNTER nickillä Iron Maidenin virallisten sivujen keskustelufoorumilta. Teen työkseni tutkijan hommia lääketieteellisen tutkimuksen alalla. Harrastan matkustelua, kauhufilmejä ja Doctor Whon tsekkailua.

I know, captain, that you've done this work before

Maidenia vuodesta… Mistä kaikki lähti?

Olen seurannut bändiä 28 vuotta. Serkkupoika antoi kasettikopion The Soundhouse Tapesista ja olen ollut siitä asti koukussa.

Miksi? Minkä takia Maiden?

Pidin kielikuvista, biisien teemoista ja aiheista.

Mottosi

I love it I do

Paras Maiden-aiheinen muisto

Useita tulee heti mieleen, enkä oikein osaa valita niistä parasta. Maidenin näkeminen World Slavery Tourilla vuonna 1984 oli mahtavaa, Donington 88 oli ensimmäinen kerta festareilla, Pariisi 1999 taas ensimmäinen kerta keikalla ulkomailla. Myös ensimmäiseltä keikalta New Yorkista 2004 on jäänyt hienot muistot.

Sitten olin lavalla Maidenin kanssa Pariisissa 2003 ja hieno kokemus oli myös kiertueen eka keikka Prahassa 2005, jossa tapasin paljon uusia kavereita. Uskoisin, että kaikenlaisten uusien juttujen kokeileminen suosikkibändisi kanssa ja muutamien erittäin asiallisten tyyppien kanssa jää muistoihin ainiaaksi. Olen tavannut todella paljon muita faneja vuosien aikana ympäri maailmaa, joilla kaikilla on se sama intohimo. Oikeasti ei ole mitään väliä, että vaikka mitä oheistoimintoja saat, parasta nautintoa on katsoa suosikkiyhtyettäsi mielenkiintoisissa paikoissa ystäviesti kanssa.

Skottilais-suomalaiset viskibassot ry

Suosikkialbumi

Piece Of Mind, vaikkakin olen ollut fani vuodesta 1980 ja nähnyt bändin useita kertoja, pakkomielteeni keräilyn suhteen (kaikki formaatit ja bootlegit) alkoi tämän albumin myötä. Kansitaide ja biisit kuten Where Eagles Dare, Revelations, Still Life ja To Tame A Land jättivät vaan niin lämpimän fiiliksen.

Oletko Fan Clubin jäsen?

Kyllä olen, tosin FC oli aika ruvella muutaman vuoden, mutta nyt se on paljon paremmassa kuosissa ja jäsenille on paljon hyviä etuja clubiin kuulumisesta.

Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

Olen tavannut bändin äijät kaikki useita kertoja. Nickon mm. rumpuklinikoilla ja junassa. Myös Blaze ja Clive ovat tuttuja.

Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?

Yhteensä 72 keikkaa 27 vuodessa. Paras keikka joku seuraavista useista eri syistä: Donington 88, Pariisi 99, Edinburgh 84, Pariisi 2003, New York 2004, Praha and Hammersmith 2005 jne.

Huonoin keikaus oli Belfastissa 1996, koska halli oli puolityhjä eikä Maiden oikein uponnut yleisöön sinä iltana.

Oletko menossa katsomaan Maidenia tänä vuonna? Missä?

Kyllä vaan, käyn katsomassa 22 keikkaa yhteensä. Keikkakalenterini näyttää tältä: Perth, Melbourne (x2) , Sydney (x2), Brisbane, Yokohama, Tokyo, New Jersey, Graspop, Paris (x2), Twickenham, Tukholma, Helsinki, Tampere, Göteborg, Horsens, Wacken, Ateena, Assen ja yksi vielä…

Tuo yksi vielä taitaa olla jo Johnilla tiedossa, mutta mies ei paljasta. Olisikohan Brixton tai joku muu pienehkö mesta jo varattu kiertueen viimeiseksi illaksi pienen specialin takia…

Rautaneito.com alkaa julkaista kuukauden fani –sarjaa, jossa esitellään Maiden-kannattajia laidasta laitaan eri puolilta maailmaa. Piinapenkkiin talutetaan vapaaehtoisesti, mutta määrätietoisesti aivan bändin alkuajoista mukana olleita vanhan liiton edustajia kuin vasta hiljattain heränneitäkin ihmisiä. Tarkoituksena on tehdä tutuksi Maiden perhettä ja samalla saada mielenkiintoista luettavaa ja infoa kannattajien kokemuksista ja ajatuksista.

Sarjan avaa itseoikeutetusti idean isä Harri Hautsalo, jonka monet tuntevat Rautaneito.comin foorumilla nickillä Finnarry. Olen tuntenut Harrin useita vuosia ja hän on ylivoimaisesti rauhallisin ikinä tapaamistani Maiden faneista. Tässä siis salonkikelpoinen, fiksu ja diplomaattinen herrasmiesfani aivan parhaasta päästä.

Alkuun pieni itsensä paljastus…

”Harri Hautsalo, 32 vuotta, asuinpaikkana puhdasvetinen Nokian kaupunki. Keski-Suomessa on tullut asustettua suurin osa ajasta sekä Irlannissa 1½ vuotta. Perheessä vaimo ja 2 lasta (tällä hetkellä…).

Harrastuksena basson soitto, musiikin kuuntelu, penkkiurheilu ja itsensä liikuttaminen liian harvoin. IT-hommia teen työkseni. ”

Oh, will we ever be set free?

Maidenia vuodesta… Mistä kaikki lähti?

”Maidenia vuodesta 1983. Niinhän siinä kävi, että naapurin isot pojat kuuntelivat bändiä ja itse siinä sivussa tuli kuulosteltua kanssa. Muistan ainakin, kun naapuri esitteli The Number of the Beast -kasettiaan ja Run to the Hillsin muistan kuulleeni ensimmäisten joukossa ja hyvältähän tuo kuulosti.

Siinä meni kyllä jonkun aikaa, että Maiden oli yksi muiden bändien joukossa, esim. Dio, Kiss, Rainbow olivat tuolloin myös kova juttu poikain keskuudessa ja sitten alkoivat tulla Mötley Crue, Twisted Sister ja WASP ym. kuvioihin myös mukaan. Suurempi herätys tapahtui Somewhere in Time -levyn myötä, varsinkin Alexander the Great erikoisine tunnelmineen oli tehokuuntelussa. Seventh Son -levyn jälkeen ei ollutkaan enää mitään epäselvää. Sittenpä tuli hankittua kaikki puuttuvatkin levyt ja olihan tuossa vaiheessa jo ikääkin sen verran enemmän, että alkoi oikeasti ymmärtää musiikillisista hienouksistakin. Maiden Englandin jälkeen oli suu jo sen verran suurellaan auki, että tartuin itse basson varteen tapailemaan biisejä. ”

Miksi? Minkä takia Maiden?

”Tämä onkin vaikeampi kysymys kuin, miltä se kuulostaa… Tietysti penskana riitti, että musiikki oli rankkaa ja bändin poikien tukat oli pitkiä ja Eddiekin tuli kylkiäisinä. Se, mikä vanhemmiten on kiehtonut, ei liity pelkästään musiikkiin. Toki musiikissa on mahtavia elementtejä: upeita melodioita, sekä kitaroissa, että laulussa, paljon rytminvaihdoksia, pääasiassa mielenkiintoisia sanoituksia niin elävästä elämästä kuin tarinoistakin. Kaiken kukkuraksi bändin yhteissoitto on saumatonta ja meininki on mieletöntä. Kolinabasso tuo viimeistään sen Maiden-saundin ja pidän myöskin siitä, että basso ei (monesti) ole pelkästään taustalla yhtä ja samaa nuottia takomassa, vaan keskeinen tekijä biiseissä. Tietysti Dickinsonin persoonallinen sireeni on tavaramerkki myös. Bändissä arvostan myös sitä, että he tekevät koko hommaa musiikin ehdoilla, ei bileiden, huumeiden tai jonkun ulkopuolisen tahon mielipiteiden takia. Tapa, millä bändi 70- ja 80-luvun vaihteessa nousi yleisön tietoisuuteen on kunnioitettava. Samanlainen duunarihenkisyys välittyy mielestäni edelleen Maidenissa, vaikka keikkamäärät luonnollisesti ovat pudonneet. Sellainen selkeä päämäärä ja päättäväisyys, mikä Steve Harrisilla oli ja on edelleen, on ihailtavaa.”

Mottosi

”Älä tee tänään minkä voit tehdä huomenna.”

Paras Maiden-aiheinen muisto

”Parhaita muistoja on erityyppisistä tilanteista, siksipä mainitsen muutaman.

Luonnollisesti ensimmäinen livekeikka Kulttuuritalolla vuonna 1995 on jäänyt mieleen. Oli jopa jotenkin epätodellinen tunne nähdä livenä äijät, jotka on suurin piirtein jumala-asemassa ollut jo vuosikaupalla. Sanoinkuvaamatonta. Vaikkei se näin jälkeenpäin ajateltuna keikkana ollut ehkä bändin paras Suomessa. Olihan se myös erikoista että keikkapaikka oli pieni ja tunnelma tiivis, kun paikalle vaivautui pääasiassa vain ihan hardcore-fanit. Tämä muita keikkoja mitenkään väheksymättä.

1995 kesällä tuli vierailtua Eddie’s Barissa Portugalissa. Lähes rahattomana mentiin sinne, lähinnä vain tsekkaamaan paikka. Joskus puolenpäivän jälkeen mentiin paikalle, omistaja Manu Da Silva vielä pesi lattioita. Herra oli selvästikin otettu kaukaisista vieraista. Siinä päivän aikana tuli ihmeteltyä kaikkea mahdollista Maiden-krääsää, mitä paikkaan oli viritelty. Sitten sulkemisaikaan Manu heitti muut porukat ulos ja halusi meidän jäävän vielä baariin. Aamukuuteenhan siellä meni ukkelin näyttäessä kaikkea harvinaisuuksia ja kertoillessa monenmoista tarinaa bändistä. Ja sainpa ottaa tyypit itse Steven bassolla. Ja hanat oli auki… Hieno mies. RIP.

2005 kesällä tehty Prahan reissu oli myös mainitsemisen arvoinen kokemus. Parikymmentä suomalaisfania ulkomailla Maidenin keikalla oheistoimintoineen oli hieno kokemus. Keikka oli myöskin kiertueen ensimmäinen, jolloin biisilista ei ollut tiedossa, mikä lisäsi fiiliksiä aika lailla.

Yksi pitkäaikainen haave tuli toteutettua Maiden Madness tribuuttibändin kanssa, kun pääsi kunnolla soittamaan bändin biisejä itse. Muutama keikka oli ylitse muiden, tulee varmaan muisteltua pitkäänkin. Maidenin 2005 keikan jatkoilla VR Makasiineilla oli upea meininki, mm. Emppu Vuorinen Nightwishistä ja Lauri Porra kävivät lavalla myös. Jyväskylän Jazz Barissa joulukuussa 2004 oli tupa täynnä ja hemmetinmoinen meno. Se tuli kyllä ihan puskista. Samoin Early Days DVD:n julkaisutapahtuma Helsingissä Maiden Hell –yhtyeen kanssa oli hienoa.”

Suosikkialbumi

”Joka levyltähän löytyy upeita biisejä useampiakin, mutta kaikkein tasaisin kokonaisuus on Seventh Son of a Seventh Son. Ei yhtään floppia sävellyksenä, mahtava teema ja soundimaailma täydellinen. Tällä levyllä on myös erikoinen tunnelma, samalla iloinen sekä surullinen, mutta kuitenkin menevä ja raskas (alkaa kuulostaa jo viininmaistajan tekstiltä…). Ja vielä, kun näki, että miten niitä biisejä veivataan livenä Maiden Englandilla, niin ei epäselvää. Maailmankaikkeuden paras levy, jota ei tulla ohittamaan. ”

Oletko Fan Clubin jäsen?

”En tänä vuonna. Tämä on ollut sellaista on/off –touhua. Viime vuonna olin jäsen, sitä ennen vähään aikaan en ollut ja 90-luvulla olin monta vuotta jäsenenä. ”

Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä?

”Ainoastaan Paul Di´Annon herran soolokeikan jälkeen. Nimmarit pois ja muutama sana tuli vaihdettua. Janick tuli bongattua kaupungilla yhden keikan jälkeisenä päivänä. Herra meni niin lujaa ohi, ettei sitä voi tapaamiseksi sanoa. ”

Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka?

”Taitaapi olla 12 Maidenin konsettia ja puolentusinaa Maiden-laulajien soolokeikkaa. 1999 Helsingin keikka on mieleenpainuvimpia settilistan takia plus että Bruce ja Adrian oli takaisin bändissä. Tietysti nuo Kultturitalon ja Prahan keikat ovat omalla tavallaan muista erottuvia. 2006 Dublinin keikka oli myös positiivisesti erikoinen. Bändi oli kuin omassa olohuoneessaan. Täytyy kyllä sanoa, että huonoa keikkaa en ole vielä nähnyt bändiltä.”

Oletko menossa katsomaan Maidenia tänä vuonna? Missä?

”Molemmat Suomen keikat ainakin, tuskin ulkomaille tänä vuonna.”