Iron Maiden kannattajat ry:n fossiiliosastoa edustava wanhan liiton perushevari Mika Sir Sallanen esittäytyy Rautaneito.comin kuukauden fani -sarjassa Tipattoman Tammikuun 2009 fanipoikana. Sir heiluu myös sivujen foorumilla aktiivisesti ja on nähnyt IrMan mm. World Slavery Tourilla Helsingissä, mistä monet menevät kateudesta keltaisiksi. Mutta minkäs teet, kun siihen aikaan monella lukijallamme oli vielä tärkeämpi asia äidin tissi ja hiekkalaatikon pikkuautot.
Kuka ja mistä? (ikää, sijaintia, ammattia, perhettä, auton merkkiä, kengän kokoa, seksuaalinen suuntautuminen, lempiolut, koska sait viimeksi ja missä?)
Mika Sir Sallanen. Ikää kolkyt ja risat, eli eipä ole mitenkään kovin pitkää matkaa neljäänkymmeneen enää jäljellä. Keski-ikäinen äijähän tässä jo taidetaan pian olla (Vai olenko mä jo?). Ammatiltani olen duunari ja sen lisäksi jonkin sortin muusikonretalekin vielä. Perheeseen kuuluu vaimo, tytär, kolme kissaa ja parvi pölykoiria. Auto on ainakin toistaiseksi vielä Peugeot, mutta toivottavasti ei pitkään. Kengän koko 45-46, lempiolut vamaankin Saku Kuld tai sitten Karrrrrrrrrrhu. Tai Guinness tai Spitfire tai joku muu. Riippuu päivästä, vuodenajasta ja tähtien asennosta vähän niin kuin tuo saaminenkin. Mitä siihen tulee, niin viimeksi sain pyytää ja sain myöskin olla ilman, joten sain kahdesti.
Maidenia vuodesta…? Mistä kaikki lähti? Onko rakkaus edelleen tulista vai onko kiima tasaantunut?
Jos en nyt ihan täysin väärin muista, niin vuonna 1983 kaverille oli kasetille äänitetty pari Maiden-albumia muistaakseni TNOTB ja POM ja aika pian kun niitä oltiin kimpassa kuunneltu, sitä alkoi tajuta, että siihen asti palvottu Kiss ei ollutkaan ehkä maailman paras bändi. Siitä lähti sitten kiihkeä rakkaussuhde, joka päättyi vuoden 2003 paikkeilla ihan siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että yhtäkkiä vain tuntui siltä, että kyllä nämä jutut on nyt vähäksi aikaa kuunneltu. Siinä sitten kului muutama vuosi ilman, että nuotinkaan vertaa Maidenia olisin kuunnellut, mutta vähitellen bändi alkoi taas palailla kuunteluun. Hyväähän tuo tauko vain teki. Alkaa ne puhkikuluneimmatkin jutut kuulostaa melkein tuoreilta. Vanha pieru kun tässä jo alkaa olla, niin meikäläisen kuuntelutauollakin on luultavasti enemmän mittaa kuin monella Rautaneidon nuoren jäsenen koko fanituksella. Heh.
Miksi? Minkä takia Maiden? Onko sinulla muita jumalia?
Siksi, kun bändi vain tuli jostain ja vei hyvinkin pian mennessään. Maidenin kohdalla musiikki oli se ykkösjuttu alusta alkaen. Toki Eddie-viritelmät ja lavashow-systeemit ja muut krääsät oli mielestäni hienoja, mutta bändin musiikin perinteisestä (usein erittäinkin simppelistä) hard rockista poikkeavat rakenteet oli kuitenkin 80-luvun alkuvuosien kakaralle jotain kiehtovaa, uutta ja outoa, johon ei ollut aiemmin tullut törmättyä. Sittemmin on toki tullut tutkittua paljon laajemminkin rockmusiikin historiaa, ja tajuttua, että eihän Maiden nyt varsinaisesti mitään 100% uutta keksinyt, vaan paremminkin yhdisteli progressiivisen rockin ja varhaisen heavy rockin ideoita punkin aggressiivisempaan ja nopeampaan esitystapaan olivatpahan kuitenkin tästä huolimatta/juuri siksi sen aikaisessa musiikkikuviossa täysin uniikin kuuloinen ryhmä. Pysyipä hemmoilla vielä instrumentitkin vakuuttavan kuuloisesti käsissä ei sitä voi kiistää. Silloin ne tuntui maailman parhailta soittajilta ja kyllä mun henkilökohtaisella soittajasuosikkieni listalla herrat Murray ja Harris on edelleenkin korkealla ja ilman heidän tekemisiään tuskin olisin itsekään soittohommien pariin päätynyt.
Muita musiikillisia jumalia on mahdoton litania, mutta mainittakoon erityisesti Rush. Ensimmäistä kertaa törmäsin heidän musiikkiinsa hieman Maidenia myöhemmin vuoden 84 tienoilla, mutta silloinen hevihevihevi-Mika ei oikein tajunnut mistä on kyse. Maidenin sitten vuosikymmenen edetessä siirryttyä koko ajan mutkikkaampaan suuntaan, alkoi myös heviteinin puurokorvatkin aueta muulle musiikille. Nykyisellään Rush lienee se ykkössuosikkini, jos nyt sellainen edes pitää olla. En mä edes tiedä, onko sellainen tärkeä asia. Hyvä musa on hyvää musaa ja se siitä.
Yes Sir, I can boogie!
Mottosi?
Jokainen päivä on ruskeampi kuin edellinen.
Paras Maiden-aiheinen muisto?
Varmaankin se, kun ensimmäistä kertaa näki bändin livenä. Vuosi oli 1984, ja paikkana se vanha kunnon Nordenskiöldinkadun jäähalli Helsingissä. Oli ensimmäinen tuon kokoluokan tapahtuma meikäläiselle, ja jäihän se lähtemättömästi mieleen. Lämppärinä kun oli vielä nuori ja nälkäinen Mötley Crüe, niin saihan sitä lipunhinnalle ihan oikeasti vastinetta. Lippu taisi maksaa 85 markkaa ja taitaapa tuo lipun kantakin olla vielä jossain mulla tallella. Moni nuoremman polven fani varmaankin lahjoittaisi vaikka kiveksensä Punaiselle Ristille päästäkseen näkemään World Slavery Tourin keikan. Siinä mielessä olen siis onnekas onpahan tullut nähtyä klassinen bändi klassisella kaudellaan muutenkin kuin vain videolta.
Suosikkialbumi ja -biisi perusteluineen?
Vastataanpa molempiin että Powerslave, vaikkakin suosikkibiisin valitseminen on oikeasti lähes mahdotonta. Albumin valitsin siksi, että vaikka se ei olekaan kokonaisuutena paras Maiden-albumi, niin henkilökohtainen tunnearvo on mittaamaton. Se oli kuitenkin ensimmäinen ostamani Iron Maiden-tuotos, ja luultavasti edelleenkin se kaikkein useimmin vuosien varrella kuuntelemani kiekko tai oikeastaan ihan ekan versioni Powerslavesta ostin kasettina! Aiemmat kiekot oli kopioitu kaverilta omalle kasetille, mutta tämän jopa ostin kummitädiltä saamillani rahoilla. Rahat sain kehotuksella osta itelles vaikka jotain kivaa musiikkia en sitten tiedä, että olikohan Iron Maiden kuitenkaan ihan sellaista, mitä täti ajatteli? Tuskinpa. Biisin valintaan riittänee tämä vanha kunnon kananliha/karvat pystyssä-periaate. Jos jo biisin intro huminoineen pistää edelleenkin satojen kuuntelukertojen ja 25 vuoden jälkeen kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin, niin ei se nyt ainakaan mikään ihan sysipaska voi olla!
Oletko Fan Clubin jäsen? Jos olet, kuinka pitkäaikainen? Mitä mieltä olet FC:n toiminnasta?
En ole. Joskus harkitsin liittymistä, mutta en mä ole kerhotoiminnan ja extrakrääsän perään. Ei kai se nyt mikään fanituksen tason mittari muutenkaan ole. Mitä nyt FC:n toiminnasta olen kuullut, niin kaikkea kivaa kuuluu faneille olevan tarjolla
Oletko koskaan tavannut bändin jäseniä tai yhtiön muita miehiä/naisia? Ketä, missä, miten tapaaminen meni, minkälaisia olivat?
Eipä ole tullut tavattua. Tilaisuus olisi takavuosina ollut, mutta en saanut töistä vapaata. Vaimo sitten meni ja haki nimmarit ja tapasi samalla Blazen, Nickon ja jonkin kolmannen. En nyt muista. Lienee rouva konttorirotan virkapuvussaan hieman erottunut mylvivien heviossien massasta!
Kuinka monta kertaa olet nähnyt Maidenin konsertissa? Mikä on ollut paras keikka? Onko ajatus käydä tänä vuonna vielä jossain vai sitten kun tulevat seuraavaksi Suomeen vai onko keikoilla käynti homojen hommaa?
Kymmenen kertaa on bändi tullut nähtyä, ja paras kerta on tietenkin se eka kerta vuonna 1984. Maiden vajaalla Kulttuuritalolla 1995 oli aikamoinen elämys, kun oli tottunut näkemään bändin vain isoissa halleissa, samoin sitten myös Nummirock 1996 erilaisissa puitteissa bändin musiikkikin toimi jotenkin eri tavalla. Tai sitten olin vain liian kännissä. Brucen paluukiertueen keikka vuonna 1999 oli tietenkin myös vanhan fanin mielestä kova juttu. Luulin muuten vuonna 99 olevani pitkän linjan fani mikäs helvetti mä nyt sitten olen?! Fossiiliosaston fani, kenties? Mitä tulevaisuuden keikoilla käymiseen tulee, niin voisihan sitä ehkä vielä mennäkin bändin tihrustamaan, mutta vain, jos tiedossa on paljon uutta materiaalia. Sen verran moneen kertaan on nämä tietyt virret jo kuultu livenä veisattavan, että eipä nuo greatest hits-meiningit ole meikäläistä varten.
Keräiletkö Maiden matskua? Minkälainen kokoelma sinulla on? Maiden tatuoinnit ym. über-jutut?
Enpä juuri. Levyt on ostettu muutamaan kertaan eri formaateissa, ja sinkkujakin piisaa ja T-paitoja vino pino. 80-luvun rundeilta ostettua krääsääkin löytyy jonkin verran. Mutta niin kuin jo aiemmin taisin sanoa, en ole niin hirveästi tuosta rojupuolesta ja levyjen kaikkien painoksien haalimisesta kiinnostunut. Niihinkin menevillä rahoilla kun saa ostettua kaikenlaista muuta musiikkia. Tatuointeja ei ole ei Maiden-aiheisia, eikä muitakaan.
2010 ja uusi Maiden albumi – minkälaiset odotukset ja ajatukset uudesta materiaalista?
Ei minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Kun uusi levy tulee, niin kaipa se tulee ostettua. A Matter Of Life And Death oli kuitenkin sen verran kova albumi, että paljon saa sedät tehdä hommia, jos aikovat vielä siitä parantaa.
Käytkö usein Rautaneidon sivuilla? Mikä sivuissa on mielestäsi parasta ja mitä toisaalta haluaisit vielä lisää ja kehittää?
Päivittäin käyn foorumilla, mutta varsinaisen sivuston puolella en niin usein. Parasta lienee tuo datan määrä, mitä sinne on ajan mittaan kasaantunut. Paljon piisaa luettavaa ja tutustuttavaa, ja voisinpa hyvinkin kuvitella jonkin uuden fanin olevan tyytyväinen lukiessaan menneiden vuosien jutuista ja vanhoista Suomen keikoista. Lisää vain kaikkea kakkaa, mikä aiheeseen liittyy sitä jengi kuitenkin eniten taitaa kaivata. Rautaneito on erinomainen edesmenneen Maiden Finlandin perinteen jatkaja. Siitä kiitos. Sivuston kehumisesta maksettavan palkkion otan vastaan mieluiten viinana, kiitos
Hehe, tuoppi yhtiön piikkiin ensi kerralla esmes keikan yhteydessä nähtäessä on selviö. Kolmella kehulla tietenkin päälle kossua.
Kiitokset haastattelusta Sir!
